[Tekijän kommentti: Kirjoitan jatkossa Suomi24:n rekisteröidyllä nimimerkillä. Aleksanteri -> meclibre. Kokeilen tarinan tässä osassa minä –muotoista kerrontaa. Veetin ja Miikan suhdetta on tarkoitus kuljettaa kyllä eteenpäin mutta eri tilanteista nautiskellen]
Vaikeuksia.
Miikan näkökulmasta:
Voi ei, voi ei, voi ei! Sillä viikolla ei siitä saunaan lähdöstä tullutkaan mitään kun illat olivat täynnä koulutusta. Veetinkin juttusille oli nyt vaikeampi päästä kun se näytti olevan niin hyvää pataa niitten tupakavereittensa kanssa. No onneksi oli jo toisen viikon torstai ja kohta pääsisi lomille. Jotenkin kynnys Veetin kohtaamiseen oli kohonnut. Tuolla se taas oli, saatanan vemppaaja tupansa vemppakimpassa naureskelemassa kun me muut juostaan rynkkyjen kanssa ja laitetaan kaasunaamareita ja ryömitään. Alikessun huutaessa tauko kymmenen hivuttauduin lähemmän vempparyhmää joka seurasi toimintaamme syrjäsilmällä. Veeti oli kertomassa juuri jotain vitsiä ja nyrpisti naamaansa, kohta kaikki rupesivat nauramaan. Miika oli juuri ryhtymässä tervehtimään Veetiä, kun tapahtui jotain erikoista. Veeti tarrasi kiinni tupakaverinsa reiteen ja kysyi onko rankkaa. Tupakaveri sanoi että voi kyllä on ja raajatkin on niin kipeitä, on se vempan elämä rankkaa. Veeti virnisti pervosti, sitten Veeti sanoi että hän voisi kyllä hieroa poikaa. Tuo tupakaveri, Jussi nimeltään, näytti nykyisin olevan aina Veetin seurassa ja niillä oli hauskaa yhdessä. Sitten Jussi kysyi –”Onks se jäykkä” Veeti vastasi –”Joo, siis miten sä voit ollakaan näin jäykkä, tarvisit hierontaa” Samassa vempparyhmä räjähti räkäiseen nauruun.
Voi perse että otti aivoon. Tuo jätkä joka vaikutti niin mukavalta ja hyvältä tyypiltä näytti nyt ihan kusipäältä, vaikka tiesin että intissä on homoläppä melko yleistä ärsytti se silti mua. Mitä kaksimielistä irstailua! Varsinkin se kun Veeti näytti niin iloiselta koskettaessaan Jussia. Minut valtasi outo mustasukkaisuus, tuntui pahalta kun mun ihastusta kosketteli joku kämänen hetero. Tai apua, entä jos Veeti olikin iskenyt silmänsä Jussiin? Tai vielä pahempaa, mitä jos Veeti olikin vaan hetero joka heittää hurttia läppää homoista?
Nyt Veeti huomasi mut ja alkoi katsoa mua kohti. Ensin se hymyili mulle, muttei tehnyt elettäkään tervehtiäkseen. Sitten vempparyhmän juttutuokio näytti jatkuvan. No en ois halunnukaan jutella ajattelin. Pukiessani sadeviittaa ja kaasunaamaria koulutusrastilla tarkkailin Veetiä, joka näytti nyt ilmeisen pettyneeltä. Muakin kadutti kun en uskaltanut sanoa sille mitään.
Sitten koitti perjantai ja ensimmäinen vlv. Muodossa seisoessani tarkkailin sivusilmällä Veetiä, ja sitten kuulukin komppapäällikön huuto ”Lomille mars”. Vitsi et se kuulosti hyvältä. Veeti kulki kasarmin hiekkapolkua parin tupakaverinsa kanssa. Sydän pamppaillen rohkaisin mieleni, otin Veetin kiinni ja aloin jutella.
- Terve
- Ai, kato moi.
- Mitäs viikonloppuna?
- Ajateltiin mennä jätkien kans vähän juhliin.
- Aijaa.
- Mitäs sä meinasit. Mikahan se oli?
- Niin siis Miika. Joo, en mä oikein tiedä asun aika kaukana että tänään en varmaan tee mitään. Se saunominen jäi meiltä sillo kerran väliin että jos tavataan sit kun palataan lomilta ja...
- Öö. Siis joo tota oisithan sä voinu jäähä tännekin vaik meiän kanssa juhliin tai jotain...
- Siis, joo. Tai käviskö ens viikolla kun mul on jo litterat ja kaikki.
- Joo totta kai, voidaan sit saunoakin.
- Okei, no moro sit vaa.
- Joo hyvää velvii
-Kukas hinttari se oli? kuulin Veetin tupakaverin kysyvän Veetiltä. Veeti sanoi että yks 3. Joukkueen jätkä. Sitten se tupakaveri oli vielä kysynyt Veetiltä miten tämä viitsii edes olla niitten kusipäitten kanssa. Vastausta tohon en enää kuullut. Tosiaan kakkosjoukkue ei pitänyt yleisesti meistä kolmosjoukkuelaisista kun muutamat joukkueeni valopäät oli keksineet heittää jotain aika hurttia läppää kakkosjoukkueesta. Tuon jälkeen olin huomannut kuinka joukkueet olivat järjestyneet enemmän kuppikuntiin ja JK:lta puuttui näin ollen yhteishenki.
Voi helvetin helvetti, ajattelin astellessani kohti kasarmin bussipysäkkiä, kaveruus Veetiin oli ottanut takapakkia syistä joihin ei oikein voinut vaikuttaa. Äh, pitää laittaa illalla kädet ristiin. Mä haluun hitto soikoon tän onnistuvan, toivottavasti se jätkäkin pitäis musta. Sitten ajattelin et mä en saa hajota, mun pitää pysyä miehekkäänä jotta toi Veeti muistais mut ja mahdollisesti kiinnostuis musta.
Veetin näkökulmasta:
Saapuessaani perjantailtana baarista neljän jälkeen oli kännihuuruisessa päässäni yksi ajatus. Nimittäin Miika, se ei sitten irronnut päästäni ei sitten millään. Mua vitutti saunaillan peruuntuminen ja se että se jätkä oli nyt olevinaan niin hieno kolmosjoukkuelainen. Viikolla olin kuitenkin keksinyt loistoidean, nimittäin esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja ei kiinnostunutta. Olin tietoisesti hieman vältellyt Miikaa jotta hän kiinnostuisi musta enemmän, mutta ne suunnitelmat olivat menneet ihan reisille. Läppää heittäessäni Miika ei ees vaivautunu puhumaan mulle eikä me oltu juteltu sitten ekan illan sotkussa. Kyllä mulla perhan kavereita tääl on, harmi vaan ettei ketään niin söpöö kuin Miika. Eniten mieltä painoi se, kunka olin itseni antanut taas ihastua heterojätkään jolta ei vastakaikua tulisi. Sekin harmitti että olin alun pienet ystävyyssingnaalit tulkinnut flirtiksi. Voi mua typerää homoa, miten siitä jätkästä ottais selvän. Toivottavasti se nyt edes pitäs lupauksensa jotta voitais tosiaan nähä juhlinnan merkeissä joku viikonloppu.
Vaikeuksia.
Miikan näkökulmasta:
Voi ei, voi ei, voi ei! Sillä viikolla ei siitä saunaan lähdöstä tullutkaan mitään kun illat olivat täynnä koulutusta. Veetinkin juttusille oli nyt vaikeampi päästä kun se näytti olevan niin hyvää pataa niitten tupakavereittensa kanssa. No onneksi oli jo toisen viikon torstai ja kohta pääsisi lomille. Jotenkin kynnys Veetin kohtaamiseen oli kohonnut. Tuolla se taas oli, saatanan vemppaaja tupansa vemppakimpassa naureskelemassa kun me muut juostaan rynkkyjen kanssa ja laitetaan kaasunaamareita ja ryömitään. Alikessun huutaessa tauko kymmenen hivuttauduin lähemmän vempparyhmää joka seurasi toimintaamme syrjäsilmällä. Veeti oli kertomassa juuri jotain vitsiä ja nyrpisti naamaansa, kohta kaikki rupesivat nauramaan. Miika oli juuri ryhtymässä tervehtimään Veetiä, kun tapahtui jotain erikoista. Veeti tarrasi kiinni tupakaverinsa reiteen ja kysyi onko rankkaa. Tupakaveri sanoi että voi kyllä on ja raajatkin on niin kipeitä, on se vempan elämä rankkaa. Veeti virnisti pervosti, sitten Veeti sanoi että hän voisi kyllä hieroa poikaa. Tuo tupakaveri, Jussi nimeltään, näytti nykyisin olevan aina Veetin seurassa ja niillä oli hauskaa yhdessä. Sitten Jussi kysyi –”Onks se jäykkä” Veeti vastasi –”Joo, siis miten sä voit ollakaan näin jäykkä, tarvisit hierontaa” Samassa vempparyhmä räjähti räkäiseen nauruun.
Voi perse että otti aivoon. Tuo jätkä joka vaikutti niin mukavalta ja hyvältä tyypiltä näytti nyt ihan kusipäältä, vaikka tiesin että intissä on homoläppä melko yleistä ärsytti se silti mua. Mitä kaksimielistä irstailua! Varsinkin se kun Veeti näytti niin iloiselta koskettaessaan Jussia. Minut valtasi outo mustasukkaisuus, tuntui pahalta kun mun ihastusta kosketteli joku kämänen hetero. Tai apua, entä jos Veeti olikin iskenyt silmänsä Jussiin? Tai vielä pahempaa, mitä jos Veeti olikin vaan hetero joka heittää hurttia läppää homoista?
Nyt Veeti huomasi mut ja alkoi katsoa mua kohti. Ensin se hymyili mulle, muttei tehnyt elettäkään tervehtiäkseen. Sitten vempparyhmän juttutuokio näytti jatkuvan. No en ois halunnukaan jutella ajattelin. Pukiessani sadeviittaa ja kaasunaamaria koulutusrastilla tarkkailin Veetiä, joka näytti nyt ilmeisen pettyneeltä. Muakin kadutti kun en uskaltanut sanoa sille mitään.
Sitten koitti perjantai ja ensimmäinen vlv. Muodossa seisoessani tarkkailin sivusilmällä Veetiä, ja sitten kuulukin komppapäällikön huuto ”Lomille mars”. Vitsi et se kuulosti hyvältä. Veeti kulki kasarmin hiekkapolkua parin tupakaverinsa kanssa. Sydän pamppaillen rohkaisin mieleni, otin Veetin kiinni ja aloin jutella.
- Terve
- Ai, kato moi.
- Mitäs viikonloppuna?
- Ajateltiin mennä jätkien kans vähän juhliin.
- Aijaa.
- Mitäs sä meinasit. Mikahan se oli?
- Niin siis Miika. Joo, en mä oikein tiedä asun aika kaukana että tänään en varmaan tee mitään. Se saunominen jäi meiltä sillo kerran väliin että jos tavataan sit kun palataan lomilta ja...
- Öö. Siis joo tota oisithan sä voinu jäähä tännekin vaik meiän kanssa juhliin tai jotain...
- Siis, joo. Tai käviskö ens viikolla kun mul on jo litterat ja kaikki.
- Joo totta kai, voidaan sit saunoakin.
- Okei, no moro sit vaa.
- Joo hyvää velvii
-Kukas hinttari se oli? kuulin Veetin tupakaverin kysyvän Veetiltä. Veeti sanoi että yks 3. Joukkueen jätkä. Sitten se tupakaveri oli vielä kysynyt Veetiltä miten tämä viitsii edes olla niitten kusipäitten kanssa. Vastausta tohon en enää kuullut. Tosiaan kakkosjoukkue ei pitänyt yleisesti meistä kolmosjoukkuelaisista kun muutamat joukkueeni valopäät oli keksineet heittää jotain aika hurttia läppää kakkosjoukkueesta. Tuon jälkeen olin huomannut kuinka joukkueet olivat järjestyneet enemmän kuppikuntiin ja JK:lta puuttui näin ollen yhteishenki.
Voi helvetin helvetti, ajattelin astellessani kohti kasarmin bussipysäkkiä, kaveruus Veetiin oli ottanut takapakkia syistä joihin ei oikein voinut vaikuttaa. Äh, pitää laittaa illalla kädet ristiin. Mä haluun hitto soikoon tän onnistuvan, toivottavasti se jätkäkin pitäis musta. Sitten ajattelin et mä en saa hajota, mun pitää pysyä miehekkäänä jotta toi Veeti muistais mut ja mahdollisesti kiinnostuis musta.
Veetin näkökulmasta:
Saapuessaani perjantailtana baarista neljän jälkeen oli kännihuuruisessa päässäni yksi ajatus. Nimittäin Miika, se ei sitten irronnut päästäni ei sitten millään. Mua vitutti saunaillan peruuntuminen ja se että se jätkä oli nyt olevinaan niin hieno kolmosjoukkuelainen. Viikolla olin kuitenkin keksinyt loistoidean, nimittäin esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja ei kiinnostunutta. Olin tietoisesti hieman vältellyt Miikaa jotta hän kiinnostuisi musta enemmän, mutta ne suunnitelmat olivat menneet ihan reisille. Läppää heittäessäni Miika ei ees vaivautunu puhumaan mulle eikä me oltu juteltu sitten ekan illan sotkussa. Kyllä mulla perhan kavereita tääl on, harmi vaan ettei ketään niin söpöö kuin Miika. Eniten mieltä painoi se, kunka olin itseni antanut taas ihastua heterojätkään jolta ei vastakaikua tulisi. Sekin harmitti että olin alun pienet ystävyyssingnaalit tulkinnut flirtiksi. Voi mua typerää homoa, miten siitä jätkästä ottais selvän. Toivottavasti se nyt edes pitäs lupauksensa jotta voitais tosiaan nähä juhlinnan merkeissä joku viikonloppu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
liian lyhyt, muuten ihan jees. miikan lyyrinen minä on ontto, veetin kerronnassa on enemmän tendenssiä.
Joo, ei sitten ehkä ihan onnistunut minä-muotoinen kerronta. Jatkoa on tulossa mahd. pian olen sitä jo kirjoittanutkin mutta pitää vielä tarkistaa se ennen kuin laitan tänne.
On parempi varmaan kirjoittaa kertojan näkökulmasta, josta voi valottaa myös henkilöiden tunteita. Ja tietysti lisänä on hyvä olla suoraa keskustelua eli repliikkejä.
Mitä muita kehitysehdotuksia?
Lopuksi muistutan etten ole mikään kirjailija vaan ihan harrastepohjalta kirjoittelen joten virheitä sattuu. Erehdyksen ja yrityksen kautta!
Jatka pian, pidän tarinasta ja aiheesta..muistuu omat söpöt inttikaverit mieleen.
Varmaankin kertojanäkökulma on parempi.
Tuo minä-muotoinen kerrontatapa, varsinki se missä molempien näkökulmista kerrotaan, tuntuu olevan muodissa nyt tällä forumilla. Ei siinä mitään huonoa ole, mutta ei ihan joka käännettä jaksa kahta kertaa lukea.
Loistava tarina ja aloittelevaksi olet kyllä hyvä. Tarinaasi jaksaa lukea ja varsinki aihe ja ympäristö tuo uutta vaihtelua.
Jatka ihmeessä....
Ja suuri kiitos siitä että tällä forumilla löytyy myös teitä oikeita kirjoittajia eikä vain heti sänkyyn juttuja.
Joo, no eihän tässä kiirettä sänkyyn ole. Ehkä määritelmä rakkausnovelli kuin seksinovelli sopisi siksi tähän paremmin.
Itsekin pidän aiheesta ja se on minulle tuttu.
Mukava tarina, mielenkiintoinen. Jatkoa odotellen :)