Kuuntelin kelloja Karjalan,
Karjalan menetetyn:
- Kivennapa, Räisälä, Äyräpää,
ne syliin pimeän Venäjän
kai iäksi jää.
Ja hevostalleina Augiaan
- se lian ja lannan paljous -
ne piirtyvät neuvostohistoriaan.
Ja vuosien epäjumalanpalvelus,
Marxin, Leninin, Stalin,
kuka pesee sen pois,
mikä koskaan pestä vois?
----
Kuin tornit hohtavat
ja kellot aina soi
kadonneen Vinetan,
mereen vajoneet
ja aaltojen huuhtomat,
on kellot sen.
Niin on myös on Karjalan,
sen kunnaat, metsät pellot
sen tornit, kirkonkellot
on lapsuuden ihanan
muistojen kultaamat.
Ei niitä riistää voi!
Karjalan menetetyn:
- Kivennapa, Räisälä, Äyräpää,
ne syliin pimeän Venäjän
kai iäksi jää.
Ja hevostalleina Augiaan
- se lian ja lannan paljous -
ne piirtyvät neuvostohistoriaan.
Ja vuosien epäjumalanpalvelus,
Marxin, Leninin, Stalin,
kuka pesee sen pois,
mikä koskaan pestä vois?
----
Kuin tornit hohtavat
ja kellot aina soi
kadonneen Vinetan,
mereen vajoneet
ja aaltojen huuhtomat,
on kellot sen.
Niin on myös on Karjalan,
sen kunnaat, metsät pellot
sen tornit, kirkonkellot
on lapsuuden ihanan
muistojen kultaamat.
Ei niitä riistää voi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
SVOBODNOJE
Juoksuhauta sängyn halkoo
joka liikkuu, ammutaan
vihollinen tuolla puolen
vielä punoo juoniaan
kenttä kytee vielä jäljiltämme
taiston eilisen
haavoittuneet huutaa tuskissaan
mä kuulen huudon sen
Svobodnoje
Kaahaan Säkkijärven suoraa
jolla pysähtyy ei saa
jääkin sireeni myös miliisien
pian kauas taa
arvatanha aina voin
joku tietää paremmin
jos on vapaa meillä maa
niin on kansalainenkin
Svobodnoje
Sormi liikkuu yli kartan
vaihtuu väri harmaampaan
Kirvu, perkele, sen nähdä
ennen miliisejä saan
aivan kreisejä on unet
monen terveen ihmisen
saavun määränpäähän kylään
viitta kertoo nimen sen
Svobodnoje
Oliko siinä joku yhdistävä ajatuskin? Luin kuitenkin Karjala-otsikon takia, karjalaisten juurten.
Tunnustan runon sekavuuden ja heikkoudet. Runo varmaan onkin huonoimpiani. Kiitän silti huomiosta.
Kun yrittää laajentaa aiheita uusille alueille, siinä on omat vaaransa. Laaja aihe ei millään mahdu vähiin sanoihin eikä muodon hiomiseen ole samaa aikaa, kuin lyhyemmässä runossa. Raakile kaikenkaikkiaan.
Lisänä vielä sekin, että vaikka tunnen myötätuntoa karjalaisten suurta ellei suunnatonta menetystä kohtaan, en itse länsisuomalaisena kuitenkaan saa tunteeseen samaa syvyyttä kuin omakohtaisen menetyksen tuntevat karjalaiset saisivat.
Tämä runon aihepiiri onkin erilainen , kuin aiemmin kirjoittamissasi. On rohkeutta astua runoissaan uudenlaisiin maisemiin. Se on kiinnostavaa myös lukijalle. Ikäänkuin herättävää ,jospa itsekin uskaltaisi "astua kynnyksen yli" ja kirjoittaa jotakin uudenlaista.
Pidin runostasi, enkä suinkaan vain sen vuoksi, että se oli "uutta".
ymmärtävä suhtautumisesi ja tukesi auttaa paljon näissä haparoinneissa. Uskaltaa haparoida.