Mitä tehdä kun bio.vanhemmat "häviää"?Aina toitotatte sitä miten törkeitä sijarit/sos.työntek. on kun ei anna tavata lapsia jne.Meidän sij.lapsella bio.vanhemmat eivät tule tapaamiselle,soittele,kir.edes synttärikorttia..ei mitään.
Alussa,eka 6kk soittelin heille pyysin tulmaan,kirjoittelimme kirjeitä -lähetimme kuvia,piirustuksia...Lapsi ikävöi ja minä yritin keksiä syitä minkä lapsi voisi ymmärtää miksi vanhemmat eivät tule,pidä yhteyttä.Lapsi kysyikin minulta onko hän niin inhottava ettei vanhemmat halua nähdä häntä!Mutta nytten on jo kohta 2v,mennyt ja lapsi ei pahemmin kysele enään,mutta minua suututtaa-lapsella olisi ollut oikeus oppia tuntemaan vanhempiaan,monet sanoo että ehkä paras näin?mutta en usko...sillä vanhemmat ihan ok tyyppejä kun ovat ns.kunnossa.
Sosiaali ei ole myöskään saanut yhteyttä vanhempiin,muuttoja ja salaisia puh.numeroita jne.Palavereihin eivät ole osallistuneet,saapuneet.
Typerälle tuntuu lukee boijen juttuja missä aina se sama virsi...he syyttömiä ja vailla oikeuksia.Teitäkin on moneen junaan kuten paljon haukutut sijaisvanhemmat.
Alussa,eka 6kk soittelin heille pyysin tulmaan,kirjoittelimme kirjeitä -lähetimme kuvia,piirustuksia...Lapsi ikävöi ja minä yritin keksiä syitä minkä lapsi voisi ymmärtää miksi vanhemmat eivät tule,pidä yhteyttä.Lapsi kysyikin minulta onko hän niin inhottava ettei vanhemmat halua nähdä häntä!Mutta nytten on jo kohta 2v,mennyt ja lapsi ei pahemmin kysele enään,mutta minua suututtaa-lapsella olisi ollut oikeus oppia tuntemaan vanhempiaan,monet sanoo että ehkä paras näin?mutta en usko...sillä vanhemmat ihan ok tyyppejä kun ovat ns.kunnossa.
Sosiaali ei ole myöskään saanut yhteyttä vanhempiin,muuttoja ja salaisia puh.numeroita jne.Palavereihin eivät ole osallistuneet,saapuneet.
Typerälle tuntuu lukee boijen juttuja missä aina se sama virsi...he syyttömiä ja vailla oikeuksia.Teitäkin on moneen junaan kuten paljon haukutut sijaisvanhemmat.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sama juttu meillä!Ja aika tavallinen tarina sij.lapsien kohdalla.Se onkin pieni määrä bio.äitejä jotka pitävät näitä keskusteluja yllä,ja ovat aktiivisia.Jossakin asioissa ovat oikeessa jossakin ihan hakusalla,hoidattavat itseään näillä palstoilla ja saavat uhoamalla kai potkua päiväänsa?
tekevät kaikkensa, että lapsi ei enää näe vanhempiaan.
Tänään kuulin yhden uuden tarinan, ja kertomuksia on ollut enemmänkin.
Täältä voi lukea:
http://vanhemmat.com/phpbb/viewforum.php?f=13&sid=964cedaaf2942cbfb8caace2b7f3e89d
Ymmärrättekö te sijarit todella, syvällä sydämessänne, miltä tuntuu menettää OMA LAPSI?
Sijoitus on raskas menetys omalle vanhemmalle ja siitä voi seurata ajatus: "viekää sitten ja pitäkää".
Tavallaan äiti ja isä siis kieltävät sen menetyksen aiheuttaman kivun ja tuskan unohtamalla lapsen.
"Elävänä hautaaminen" on raskaampi kokemus kuin kuolema? Kuoleman jälkeen voi aloittaa rakentavan surutyön, mutta sijoitetun lapsen aiheuttama surutyö ei rakenna, eikä paranna, eikä lopu koskaan!
Tästä johtuu, ettei JAKSA TAVATA JA PITÄÄ YHTEYTTÄ OMAAN LAPSEEN!
Ajattelen itse bioäitinä, että tekisin kaiken, ihan kaiken jotta saisin lapseni takaisin?
Miksi luovutatte tapaamatta jättämisellä OMAT rakkaat lapsenne sijaisvanhemmille eli vieraille? Sitä en ymmärrä. Kaikki mahdollisuudet lapsen takaisin saamiseen kun on olemassa sijoituksessa, ellei heitteillejättö ole sitten ollut erittäin törkeää.
Miksi?
ettei noin voi saada lastaan takaisin, mutta kun ei lasta saa edes taistelemalla?
Se taistelu on sitä paitsi niin raskasta, aikaa ja voimia kuluttavaa, ettei kaikki sitä jaksa.
Pitäisi käydä töissä, hypätä asianajajan luona useita kertoja, hankkia jostain rahat oikeudenkäyntiin (siis asianajajan palkkioon). Todistaa vääriksi sosiaalitoimen "Sinusta" hankkimat lääkärinlausunnot ym. Oma lapsuuskin kaivellaan ja etsitään sieltä jotain, mikä tukisi päätöstä pitää lapsi sijoitettuna.
Erään äidin papereissa luki: "x omakin tausta sisältää niin paljon kuulemattomuutta juuri tunneasioissa". Eli tällaisella kaivelulla saadaan lapsen vanhempien tilanne näyttämään niin mustalta, että oikeus toimii asiaa käsitellessään vain musteleimasimena. HYLÄTÄÄN,koska vanhemman taustakin on sisältänyt ja plääp, plääp.....
bioja vie.
On aivan turha valittaa, mistään mitään.
Kyllähän asia vain niin on, ettei lapsia turhaan huostaan oteta. Kyllä biovanhemmilla täytyy olla suuria ongelmia oman elämänsä kanssa. Valitettavasti monella on sukupolvien jatkumo takana ja sitä yritetään katkaista viranomaistoimin. Valitettavan usein biovanhemmat jatkavat samaa rataa elämäänsä ja jonain kirkkaana hetkenä täytyy purkaa sappea sossuun ja sijaisvanhempiin, jotta tuska helpottaisi. On niitäkin jotka unohtavat lapsensa samantien, poissa silmistä poissa sydämestä. Kuningas alkoholi/huumeet/lääkkeiden väärinkäyttö/mielenterv.ongelmat syynä? tai näiden sekoitus.
kannattaako siitä kirjoittaa yhtään sanaa.
Joka itsensä ylentää, se alennetaan jne. vanha viisaus.
kokenut molemmat menetykset. Ensimmäisen jälkeen tuli vielä avoero ja tämä äiti tietää mitä on tuska, lohduton suru...
Sitä tuskaa ei ymmärrä ennen kokemista äiti kuoli, kun olin 10 ja voin vain kuvitella miltä "elävänä hautaaminen" tuntuu. Itse taistelin sijotusaikana oikeudesta mennä kotiin yms
omat lapseni olleet sijoituksessa pian 8 vuotta.pidän heihin yhteyttä korteilla krt vkssa,puhelimella krt vkssa ja tavataan kerran kuussa.en koe tilannetta tukalaksi vaan hyvin toimiviksi.en koe vieraantuneeni lapsistani vaan elän elämää heidän kanssaan.lapseni ovat pian täysi-ikäisiä ja valmistuvat omiin ammatteihinsa.suhde minuun on hyvä,lämmin,luottamuksellinen.kotiutusta en ole halunnut siksi etten rikkoisi lasteni kaveri-piiriä,totuttua elämää,koulun käyntiä ym nuorille tärkeitä asioita.MINÄ olen halunnut lapseni kotio,mutta onneksi on ällini voittanut ajattelemalla heidän parastaan.näin täällä espoossa asustelen.niin huonosti ei pidä mennä etteikö siitä jotain hyvääkin löydy-mottoni
...sinä oletkin paras äiti, mitä lapsillasi voi olla. Annat heille uskomattoman arvokkaan lahjan, olemalla heille äiti, joka ei syyllistä heitä siitä, että heillä on sijaisperheessä hyvä olla. Lapsillasi on erittäin hyvät mahdollisuudet tässä elämässä, ainakin sinä olet huostaanoton jälkeen (muustahan en tiedä mitään ) tehnyt kaiken voitavasi heidän parastaan edistääksesi. Riitelevien vanhempien lapset eivät koskaan saa vanhemmastaan kaikkea sitä hyvää, minkä olet asenteellasi omille lapsillesi antanut.
Kun lapsesi ovat omillaan, on hyvin todennäköistä, että he pärjäilevät henkisesti ihan yhtä hyvin kuin huostaanoton kokemattomatkin, kiitos sinun! Sinulla olisi tosi paljon annettavaa ahdistuneille biovanhemmille, siitähän valtaosaassa raivosta on kuitenkin kysymys. Olet elävä esimerkki siitä, että asian kanssa voi elää rauhassa, ÄITINÄ.
näin tuntien ja tehden.
Hyvät ja viisaat neuvot.
Olet hyvä Äiti lapsillesi.
KIITOS.kehuista niitä ei koskaan eikä mistään tule liikaa.olen mukana ryhmässä jossa käsitellään mm. huostaan ottoja ja syitä siihen ja nykyistä jaksamista asioiden kanssa.olen ollut myös rehellinen lapsilleni syistä joka aikoinaan johti huostaanottoon ja kertonut senkin että nimenomaan minä,äiti,halusin heidät sijoitukseen koska oma henk koh elämä oli umpisolmussa.no nyt solmut on avattu,työtä niiden kans joutunut tekemään lujasti mutta auki on ja elämä jatkuu hyvillä mielin eteenpäin.lapseni ovat kanssa sanoneet että olen kuulema hyvä mutsi.tiukka ja ankara tarvittaessa muina aikoina hellä,toimelias,aktiivinen tarmo pesä.hyvää kevättä kaikille toivottelen ja antakaa auringon päästä sydämmiinne!!!!
uusine voimineen toivoisin niin monille asiansa solmuun saaneille! Olisiko sinulla mitään omakohtaista kokemusta siitä, mitä omassa sijoituksessasi olisi voinut tehdä toisin? Mitään, mikä on ollut ehkä tahatonta, mutta silti sinua loukkaavaa tms. Olet niin selvillä vesillä, että sinulta voisi saada rakentavaa kritiikkiä, mitä ainakin minä sijaisvanhempana odottelen kovasti. Suuri osa täällä esitetystä palautteesta on kovin yleistävää ja rahakeskeistä. Hätääntymyksestä sekaisin olevien ihmisten kirjoittamaa, ja hyvä kun kirjoittavat vihaansa tänne, jos se yhtään helpottaa. Toisaalta, mikä on saanut sinuun tuota voimaa nousta vaikeuksistasi? Meille sijoitetulla lapsella vanhemmat, joilla mahdollisuus selvitä (=viha ja katkeruus mielestäni ei pilaa lapsen ja heidän suhdettaan) hyväksyvät meidät täysin ja se on mielestäni todella hyvä merkki siitä, että vaikka sydän itkee, halu tarjota lapselleen normaali elämä omastaan tinkien voittaa. Todella raskasta, mutta aikaa myöten vähitellen palkitsee heidät, uskon niin. Toivon että heille käy kuin sinulle, että pääsevät jaloilleen kun saavat kaiken ajan omien asioidensa kuntoon laittamiseen ja jaksavat nauttia lapsestaan lopun ikänsä.
Jos niin ei koskaan kävisi, toivon että voisin ajatella tehneeni kaikkeni tilanteen eteen.
Vastuu lapsesta biologiselle vanhemmalle kun rahan tulo loppuu ja siitä kärkkymään uutta sijoitukseen.
Sijaisvanhmmat on pääsääntöisesti kieroilun mestareita "hyväätarkoittavassa" pahuudessaan josta pyrkivät saamaan maksimoidun rahallisen hyödyn.
Sijaisvanhemmista pääosa pitää pilkkanaan biologisia vanhempia joiden lasten huostaanotoilla on ollut todellinen tarve.
Totta kai olin alussa ns. kateellinen lasteni uusille vanhemmille koska heillä oli lapseni jota suuresti rakastin ja ero heistä oli raapivan tuskallista,mutta oma järkevyyteni voitti etten tehnyt mitään tyhmyyksiä.Voimani ja tahdon lujuuteni olen varmaan saanut aikoinani äidin maidosta.Vuosi puolitoista näin unen jossa olin kuin noita-akka,hiukset takussa,suussa pari mustaa hammasta,turvoksissa kokonaan ja todella ruman näköinen ,samassa unessa vanhin pokani katsoi minua inhoten ja sanoi hyi minkä näköinen olet et ole minun oma äitini.Mietiskelin jokusen päivän kaljaa kittaillen jaaikani pähkäiltyäni jätin täysinäisen kaljapullon baarin pöydälle ja sanoin porukoille et nyt tämä paska loppu.Kaikki oli ihmeissään,hämmästyneitä ja kun sanan suustaan saivat sanoivat et huomen tavataan johon tokaisin et tuskimpa nähdään,tästä alkoi toipumiseni vaihdoin ns.kaveripiirini opiskeluun ja illat työn tekoon.yhteis työni sijareiden kanssa on avointa,rehellistä,antoisaa.tässä jonkin verran minusta
Nostan hattua sinulle ja minusta on hienoa että myös kerrot muille muutoksestasi!Voimia sinulle että jaksat eteenpäin!
Lapsesi voivat olla (jos eivät vielä ymmärrä/uskalla uskoa muutokseen)ylpeitä sinusta!Kukkia sinulle! ---(--¤
Auttaa lapsi aikuiseksi, joka kantaa itse vastuun itsestään. Lapsella ja hänen vanhemmallaan on oikeus tutustua toisiinsa, elää hyvissä väleissä kun lapsi on aikuinenkin. Ja minähän tietysti haluan sijoitetun lapsen mahdollisine tulevine perheineen meille niin usein kuin suinkin sitten kun on aikuinen... hih! tämän päivän rahat ovat siinä ilossa pientä :)
Jos vielä viestini tavoittaa. Vasta nyt ehdin vastausviestisi lukemaan :(
Voin siis tukea biovanhempaa tervehdyttäviin vaihtoehtoihin entisen kaveriporukan sijaan... Voi miten vaikea ja vaativa tehtävä, ja niinhän se varmasti on, että se sysäys on lähdettävä ihmisestä itsestään. Pitää vain yrittää olla herkkänä osaltaan kannustamaan, silloin jos/ja toivottavasti kun biovanhempi saa samanlaisen ahaaelämyksen kuin sinä.