Pkkopyöräily koulussa

ja lain mukaan peruskoulu pitää olla ilmainen,ja yritetään kieltää luokkaretket sillä perusteella,mut pyörät,luistimet ja sukset kuitenkin kuuluu hommata..ja kypärät sekä pyöräilyyn et luisteluun,kun sama ei kelpaa..
halvempaa varmasti luokkaretkeen 20e vuodessa,kun noi urheiluvälineet..

ei ole mikään PAKKO ostaa polkupyöriä isommalle katraalle . Missä koulussa sellaista VAADITAAN !!! ... Rohkeasti vain opettajalle soittamaan ja kysymään häneltä , miten tilanne on ratkaistavissa . On tyhmää velkaantua lisää , joidenkin kuviteltujen vaatimusten takia . Joko koko luokka ei mene pyöräretkelle tai sitten lainataan jostain siksi ajaksi sellaisille lapsille sopivat pyörät , kellä ei pyörää ole ... kaikkea muutakin mukavaa voi tehdä , ettei pyörättömien tarvitse asiasta kiusaantua . Ratkaisuja on , jos todella haluaa niin .

Käytettyjä pyöriä saa suht halvalla, mutta jos ei tarvi pyörää, niin turha niitä on koulun yksittäisten retkien vuoksi hankkia.

En todellakaan usko, että koulussa vaaditaan polkupyörien hankintaa. Pyöräily ei sisälly opetussuunnitelmiin, kuten hiihto/luistelu, joten ei ole mitenkään mahdollista vaatia vanhempien hankkimaan fillareita jälkikasvulleen.

Varmaan lasten omaa puhetta, jos vaik koittas näin saada äiskän pöyräostoksille... Lapsukaiset ovat aika ovelia....

ei takuulla koulu velvoita ostamaan pyörää. Koulu varmasti järjestää muuta ohjelmaa niille joilla ei ole pyörää, kävelyretken yms.

Vaikka lehteen ilmoitus, että vähävaraisen perheen lapsille tarvitaan ehjät polkupyörät koulun pyöräretkeä varten. Saattaisi hyvinkin tärpätä, varsinkin jos lupaa käydä hakemassa.

Koulu ei voi vaatia vanhempia hankkimaan lapselle pyörää. Jos koulussa tehdään pyöräretki, on pyöröttömille lapsille keksittävä koulun puolesta muu vaihtoehto. Vaihtoehtoina voi olla esimerkiksi seuraavat:
1.koulu hankkii lapselle lainapyörän retkipäiväksi. Jolloin lapsi osallistuu retkeen normaalisti.
2.Lapsi jää retken ajaksi koululle tekemään tehviä (esim. rinnakkaisluokkalaisten kanssa)
3. Jos matka on kohtuullinen (alle 5km meno-paluu) lapsi menee kävelemällä (saa lähteä aikaisemmin kuin muut ja valvoja mukana).
4. Lapsi matkustaa opettajan tai muun aikuisen tarakalla
5.Opettaja tai avusta vie lapsen autolla.

Lapsesta voi tuntua, että oman pyörän saanti on ainoa vaihtoehto. Kuka nyt lainapyörällä ajaisi tai tarakalla matkustaisi. Puhumattakaan minkä mammarin maineen saisi, jos autolla vietäisiin. Retkeltä pois jääminen taas tuntuu maailman lopulta. Käveleminen on tylsää. Rohkeasti vaan soittamaan opettajalle ja kysymään mitä tehdään kun pyörää ei ole, vaihtoehdon on löydyttävä koululta.

Yh-äidille vinkiksi, jos raha on todella tiukalla, kannattaa kysyä oman kunnan Pelastakaa Lapset RY:ltä (myös seurakunta ja muut lapstensuojelujärjestöt voivat auttaa) mahdollisuutta saada avustuksena harrastusvälineitä. Monissa kunnissa PELA on auttanut vähävaraisia perheitä tämän tyyppisissä konkreettisissa yksittäishankinnoissa. Näin saadut harrastusvälineet ovat uusia tai hyväkuntoisia käytettyjä (ei siis mitään loppuunkäytettyjä romuja). Tämän tyyppistä toimitaa vaan ei voida juuri mainostaa, ettei apua saaneet perheet leimautuisi.

koululla on oltava välineet tarjolla sellaiselle lapselle jolla niitä ei itsellään ole. Yleensä kyse on suksista tai luistimista. Välineiden laatu on mitä on, mutta oma tyttöni ei yläkouluun raahaa enää suksia kun koululla on niin hyvät vehkeet..

Polkupyöriä en ole kyllä kuullut missään koululla olevan onhan sillä niin paljon muuta käyttöä kaikkiin muihin ns liikuntavälineisiin verrattuna.

Jos lapselal ei ole tarvittavaa pyörää niin koulu järjestää hänelle siksi aikaa muuta opetusta kun muut ovat retkellä. Porukasta erottuminen onkin sitten ihan eri juttu.. Tosiasia on että kelpo fillarin saa jo parilla kympillä kun lukee myynti-ilmoituksia lehdistä tai käy kirpparilla. Kypärän saa kympillä uutenakin.. Rahan on siis oltava todellal tiukalla jos ei onnistu hankkia mitään välinettä kellekkään. Pyörähän siirtyy isommalta aikanaan pienemmälle käyttöön koskapa eri ikäisiä lapsia ja eri kokoisia?

Kieltämättä jos haluaa uuden fillarin niin kannattaa harkita Hobby Hallia tms tahoa josta osarilla saa suht käypään hintaan pyöriä myös ja parin vuoden takuulla..

Meillä tämä asia on ratkottu aikanaan niin että ensimmäinen on aina saanut uuden pyörän. Kun lapsi alkaa olla yläkouluun siirtymässä niin pyörän koko ei juuri muutu enää ja silloin ostettu aikuisten pyörä joita nyt hankitaan sitten jo kolmas.. Periaatteessa siis liki joka toinen vuosi on pyöriä hankittu, mutta pienille mallit halvempia ihan merkkipyörissäkin ja isommille sitten satsattu laatuun vaikka edullisempiakin on. Tässä toimii tavallaa positiivinen kierre..