Raastava tuskainen
huutoni ravistelee
polttavan ikeen
hartiollesi
kynteni repii
haavan käsivarteesi
joka oli viaton
puhdas kuin aamunhelmenkaste
koskematon kalvo
keväisen jään
rikkomattomalla pinnalla
suuni on mykkä
kieleni on revitty irti
vain veririekaleet
huutavat ammottavaa tuskaa
kurkkuni on syvä hauta
kynteni repivät
käsivarteni irti
näen hyljätyn pois heitetyn rätin
nurkassa missä itse kyyhötän
täristen ja peloissani
minulta on viety
uudelleen ja uudelleen
kosketus rakkauteen
ei lievitä sanat
ei lievitä nukkuminen
ei lievitä hukkuminen
sillä enää en lepää
olen elävältä kuollut
minä itse
este itsessäni
tapoin itseni
ja tuhosin meidät
huutoni ravistelee
polttavan ikeen
hartiollesi
kynteni repii
haavan käsivarteesi
joka oli viaton
puhdas kuin aamunhelmenkaste
koskematon kalvo
keväisen jään
rikkomattomalla pinnalla
suuni on mykkä
kieleni on revitty irti
vain veririekaleet
huutavat ammottavaa tuskaa
kurkkuni on syvä hauta
kynteni repivät
käsivarteni irti
näen hyljätyn pois heitetyn rätin
nurkassa missä itse kyyhötän
täristen ja peloissani
minulta on viety
uudelleen ja uudelleen
kosketus rakkauteen
ei lievitä sanat
ei lievitä nukkuminen
ei lievitä hukkuminen
sillä enää en lepää
olen elävältä kuollut
minä itse
este itsessäni
tapoin itseni
ja tuhosin meidät
Vastaukset 1
Vanhimmat
hui.. tuli kylmä kun tuota luki. .. ei oikein osaa sanoa mitään =) hieno runo oli. aika karu kieliasu kylläkin, mutta tunne kyllä välittyi lukijaan. ainakin minuun. samaa tunnetta täälläkin pelätään. jaksamista. =)