Olen miettinyt monesti miten avioero voi vaikuttaa elämänkulkuun, se voi selkiinnyttää tai mennä huononpaan. Itselläni prosessi vei useita vuosia,siinä oli monenlaista tunnetta ja tapahtumaa, mutta elin tietoisesti siten että tämä on hyvä ja tämä on oikein. Aloin miettiä parisuhteen merkitystä 50:llä miehellä, sen vaikutusta elämään ja myös sen puuttumista. Samalla kun olen työstänyt tätä ero prosessia jouduin työttömäksi. Pitkillä kävely retkillä hapekkaassa ilmassa annoin ajatuksen lentää ja pikkuhiljaa huomasin että ei se ollutkaan niin pahaa mitä minulle oli sattunut. Pikkusen vanhoista tottumuksista tinkien minulla olisi ihan hyvä elintaso ja tulisin mainiosti toimeen niilläkin tuloilla. Samalla kohdalleni osui myynnissä oleva vanha, remonttia kaipaava ok:talo joka oli vielä kaiken lisäksi edullinen. Tällä hetkellä teen remonttia siellä, nauttien hiljaisuudesta, oman käden jäljestä ja siitä että saan tehdä omaan tahtiini ilman että kukaan puuttuu aikatauluuni. Tämä on sitä laatuaikaa, aikuisen miehen henkistä hyvää oloa, en usko että nainen rinnallani tekisi sitä yhtään paremmaksi. Kun haluan seksiä löytyy sitä ravintoloista, tällä iällä rakkaus on jo ollut ja mennyt, nyt ei enää halua ketään kinaamaan jokapäiväisistä perusasioista. En kehoita enkä kannusta ketään eroon mutta jos se osuu kohdalle ei se ole elämän loppu vaan päinvastoin.... terveisiä sinulle joka jaksoit lukea tänne saakka.. toivoo aikuinen mies..
Aikuisen miehen laatuaikaa
Aikuinen mies
161978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olipa mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja varmasti aivan totta. Eron jälkeen pitäisikin miettiä asioita kaikessa rauhassa eikä rynnätä heti uuteen suhteeseen. Antaa itselle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Olisi mielenkiintoista vaihtaa lisää ajatuksia sun kanssa, mutta nyt ei siihen aika riitä, mutta ehkä myöhemmin. Työt kutsuvat ja täytyy mennä. Mutta hyvää päivän jatkoa sinulle.
Hienoa, noin sitä pitää.
Samat on kokemukset! Kunhan alku hämmästyksestä selviää, niin ei ku paranee vaan elämä jokapäivä.Kaikkea paskaa sitä ihminen perässään vetelee. Ajatella ei sen takia viitti entistä, ettei ala harmitteleen hukkaan menneitä päiviä. Terveiset ja kiitokset vaan exälle, että teit itsestäsi turhan!
Tullee se talvi Rahikaisellekkii :))
Kuulehan devili, niinpä on tullu jo joitakin talviakin; pakkasta ja hallaakin, ikkunat ja ovet auki nukuttu, vaan erinomaisesti on pärjätty.
Ai jai Rahikainen....mie se makkaan etelan lammos! Ei paina eeka purista, ei veda eeka tyonna:))Naatitaan kumpanenniin, eeko?
naatitaan vaan. kahoha ettei nahkas pala!
Ja panot sen kun paranee!?
Kiitos kirjoituksestasi.Se antoi ajattelemisen aihetta.Ehkä se avioero ei sitten olekaan niin mahdoton ajatus.Kun on vuosikausia elänyt huonossa liitossa niin ajatus erosta on tullut useampaankin kertaan mieleen.Mutta jotenkin tuntuu että sitä olisi epäonnistunut.Ehkä itselleni ero olisi helpompi mutta miehelle se olisi todella vaikeaa kun kukaan ei enää hoitaisi hänen asioitaan kun hän juopottelee.No ehkä sitä saisi voimaa toisista samanlaisista tapauksista. Joka tapauksessa kiitos kirjoituksestasi.
Kirjoituksesi poikkesi yleisesti siitä, että sen tuntui todelliselta ja se mitä kirjoitit on paljon totta. Itse olin eron jälkeen murtunut - olin epäonnistunut siinä tärkeässä ihmissuhteessa, jonka halusin onnistuvan. Mitä tahansa olisi siinä mielentilassa voinut tapahtua. Onneksi minulla oli läheisiä, jotka jaksoivat kävellä rinnallani ne alkutaipaleet. Pitkän ajan jälkeen on taas elämä ollut nautittavaa, minulla on oikeita ystäviä ja tyydyttävä toimeentuloa. Pieniä mukavia asioita. Vielä on hetkiä, että muistot nousevat pintaan ja on vaikeaa, mutta yhä harvemmin.
Siis eron jälkeen jokainen tarvitsee aikaa keskustella vaikkapa itsensä kanssa. Vähitellen huomaa uusia asioita sekä itsessään että ympäristössään. Ne ennen tärkeät touhut eivät sitä ole. Jos ei pidä itsellään tätä miettimistaukoa niin helposti ajautuu nopeasti uuteen suhteeseen ja mikä todennäköistä - eroon.
Tälläisiä ajatuksia tuli sinun kirjoituksestasi. Hyvää syksyä.
Kiva kun olet löytänyt tuollaisen elämän.
Sinulla itsessäsi paljon voimavaroja.
Mutta kunnon parisuhdetta ei voita mikään.
Olen erimieltä kanssasi rakkaudesta.
Harmillista jos noin ajattelet, että rakkaus on
jo ohi sinun elämästäsi.
Minulle rakkaus on kaikki....
Joo, avioero on kauhea juttu, vaikka minunkin piti se kokea. Monta vuotta siinä meni, mutta ehkäpä kasvoi vähän viisaampi ihminen. Toista ei koskaan voi muuttaa, vain omaa ajatustapaansa voi yrittää rukata. Nuorena kuvittelee voivansa muokata toista sellaiseksi kuin haluasi hänen olevan. Nyt osaa ihmisen joko hyväksyä tai hyljätä juuri kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.
Tuota rakastamisen taitoa ei kyllä kannata hukata. Muutaman pettymyksen jälkeen taas kolahti kunnolla. Nyt on mukava olla toisen kanssa, jakaa maailman menon asioita ja opetella juttelemaan murkkuikäisten lasten kanssa ja ihmetellä sitä, että kyllä mulla taisi olla aika tylsä 10 vuotta, koska nyt olen kuin 20-vuotias.
Rakkaus on yhtä ihanaa ja hullua kuin silloin. Ehkä jotain osaa ymmärtää enemmän. Meillähän on aika pitkä elämänkoulu monella edessämme, joten pitää osata ottaa siitä irti riittävästi, ettei jää samaan pisteeseen virumaan.
Kirjoituksesi elävyys laatuajassa.
Ihanaa, että kirjoitat avoimesti,
samalla avaat solmujasi kertaalleen.
Juuri nyt elät parhainta aikaa elämässäsi.
Puitteesi ovat mielihalujesi mukaiset,
silloin aamuaurinko(kin) lämmittää...ooh!!
Rehti,rehellinen ja seesteinen tuo kuvauksesi elämänkulusta nykyisin, mutta kuitenkin vannomatta paras....ihmisen ikävä toisen luo, ajattelin vaan ettei tuo yhden illan juttu oikein istu tuohon harmoniaan (minun mielestä).
Jos ja kun uusi oikea kohdalle sattuu voisi elämä olla yhtä seesteistä kumppaninkin kanssa, se on hyvä että elämä luistaa ilman kumppaniakin, ei tarvi väkisin etsiä...tulee kohdalle jos on tullakseen.
Niinhän minäkin haaveilen laatuajasta ja oman eläman seesteytymisestä ja ehkä onnesta.Mutta minä en ole yksin, lasten kanssa on eri asia lähteä rakentamaan uutta.Onnea sinulle aikuinen mies!
Eron kokenut minäkin... 3 pienen lapsen kanssa lähdin pala palalta kokoamaan itseäni ja eläämäni. Nyt erosta kulunut 5 vuotta ja lapset kasvaneet ja toivottavasti minäkin. Minulle juuri lapset antoivat voimaa lähteä rakentamaan uutta. Oli pakko keskittyä heihin ja sen jälkeen kun olin saanut arjen taas pyörimään oli aika lähteä kokoamaan itseäni. Ja onnistuin siinä! Olen ehkä onnekas, kun olen saavuttanut sen mitä tällä hetkellä minulla on, tasapainoiset lapset, uusi työ, ja uusi rakkaus.. Aikuinen mies, hienoa että olet löytänyt tiesi ja nainen, voimia ja rohkeutta lähteä rakentamaan uuta!