Miettikääpä tilanteita jolloin vaikeneminen on eettisesti epäilyttävää.
Tietämättömyydesta ei sakoteta, vaikka siitä kärsiikin.
Mutta millaisissa tilanteissa vaikeneminen on rinnastettava epärehellisyyteen, tai vastuutomuuteen.
Kaikki näkökannat asiasta kiinostaa.
yhteiskunta, parisuhde, tiede yms.
Tietämättömyydesta ei sakoteta, vaikka siitä kärsiikin.
Mutta millaisissa tilanteissa vaikeneminen on rinnastettava epärehellisyyteen, tai vastuutomuuteen.
Kaikki näkökannat asiasta kiinostaa.
yhteiskunta, parisuhde, tiede yms.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun ihminen on hiljaa pelastaaksen oman nahkansa ja joku toinen joutuu vaikeuksiin sen takia.
antaa tuo sama esimerkki, mutta sinä ehdit jo tehdä sen.
jos tietäisi toisen huijaavan ja esittäisi sinisilmäisesti että uskoo kaiken.
En sitten tiedä, olisiko tässä kyseessä epärehellinen vaikeneminen?
Mutta ehkä hupaisa jekkuilu kuitenkin iskisi omaan nilkkaan.
Oikeudenmukaisuus määräytyisi varmaan sen mukaan, olisiko siitä sinulle itsellesi jotain hyötyä.
Vaikeneminen on niin helppo keino sivuuttaa epämiellyttävät asiat...
Vaikenemalla hyväksytään asioita "passiivisen aktiivisesti"...
Työpaikka- ja koulukiusaaminen ovat yksi sellainen asia; yksi nokkii ja härnää toista ja muut, jos eivät aktiivisesti osallistukaan, seuraavat vaieten sivusta - kenenkään puuttumatta asioihin! Se on mielestäni vastuutonta..
Parisuhteessa sellaista on mököttäminen ja puhumattomuus ylipäätään... Omankin elämäni kokemuspiiriin kuuluu muistoja, jolloin epämiellyttävyydet suorastaan vaiettiin kuoliaaksi!
Sananvapauden (media) puuttuminen..
Poliittinen kähmintä...
Joku tietää aina, mutta;
-vaikeneminen on kultaa
-tieto lisää tuskaa
tästälähin aina kun pitäisi esittää "oma näkemys" milloin mihinkin asiaan. Tämä sen vuoksi että viime aikoina on alkanut työpaikka ja siellä vallitseva meininki tympiä sen verran, että huseeratkoon ne ketkä paremmin tietää ja katsotaan ajan kanssa miten meni. Eli murjotan nyt alkuun ainakin viikon ja tarkkailen tilannetta ja ihmisten reaktiota -jos murjotukseni nyt ketään kiinnostaa. Eettisestihän tämä on epäilyttävää touhua, mutta miksen kerran minäkin...
paitsi jos asialla ei oikeastaan ole väliä, silloin voi yhtä hyvin vaieta.
sellainen "paitsi" tilanne olla jotakin sellaista, että rehellisys ei kuitenkaan muuttaisi lopputulosta.
Voisikohan sellaista edes olla? heitä esimerkki.
Sanotaan vaikka että tiedän että joku on tehnyt ruman tempun, mutta katuu sitä hirveesti. Silloin en kerro siitä kenellekään.
Työelämässä vaikeneminen on väärin, jos se vaikeuttaa muiden työskentelyä ja asioiden edistämistä.
Myös se, että on valmis hyväksymään epäoikeudenmukaista kohtelua jättämällä sanomatta silloin kun se kannattaisi.
Ja mikä raivostuttavinta ja hirmu tavallista, että hirveä säksätys käy silloin kun ei siitä ole vaaraa ja kun olisi aika sanoa samat sanat oikeassa paikassa ollaan hiljaa kuin pissi sukassa.
Vaikenemista arvostetaan aivan liikaa ja se hyväksytään useasti hyvän käytöksen nimissä, jolloin asiat saavat soljua elämässä eteenpäin yhtä huonosti kuin aina ennenkin.
sun kanssas tosta vaikenemisesta.
Ei hankalat asiat sillä poistu, että hys hys ollaan hiljaa. Joskus on kissa nostettava pöydälle. Aiheesta on oma mielipide sanottava kun on sanomisen aika.
ja muista vastaavan tyyppisistä seksuaalisista alistamisjutuista jossa myös muut asiasta tietoiset ovat hiljaa.
Tää tais olla ääriesimerkki.
ääripää, mutta niitä on luvattoman paljon.
voiskohan moinen toimintamalli johtua siitä että, ns. totuudetorvet hyvin harvoin saavat kiitosta siitä että "nostavat kissan pöydälle".
Mainitsemasi rikokset kuuluu minusta sarjaan, kulemanrangaistus käyttöön.
...minäkin, että kuolemanrangaistus on pedofiileille se ainoa oikea ratkaisu kunnes luin, että lähes KAIKKI heistä ovat lapsina joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi!?
Tieto ällistytti melkoisesti.
Voin vain nostaa handut pystyyn sillä oma tietotaitoni ei riitä arvioimaan kuinka ja miten paljastuneet tapaukset tulisi hoitaa oikein, Salomonin tapaan.
a-e
että, ajatukseni kuolemanrangaistuksen käytöstä on enempi tunnepohjainen.
Eipä ole siis minullakaan, oikeaa ratkaisua tähän mahtavaan ongelmaan.
Mutta perusajatuksena haluan uskoa että, maailma tulisi paremmaksi jos "heikkoutta" hyväksyttäisiin enemmän ja avointa yhteisöllisyyttä arvoistettaisiin ja kunnioitetaisiin.
Nämä itseään toistavat sairaudet, jos niin voi sanoa on kiusallisia. Maailman sivun on kuitenkin ymmärretty että Paavo Havikko oli oikeassa kun sanoi ihmisestä; "ihminen itsensä kesyttämä peto"
Joten handuja ei kannata nostaa pystyyn milloinkaan, aina on mahdollista vaikka tuurilla onnistua auttamaan joitakin heistä. Varsinkin tämän päivän uhreja, jotta kierteen ketju katkeaisi.