Arvon leidit,
Kertoisitteko rehellisesti, mutta pyydän, asiallisesti, ajatuksianne tilanteestani, joka tiivistelmän muotoon pakattuna on tämä:
Minulla on eräs läheinen, rakas ystävä, jonka olen tuntenut jo vuosia. Molemmat olemme alle kolmekymppisiä, koulutettuja, hupsuja ja huumorintajuisia naisia. Ystäväni on ehkä hauskin, auttavaisin ja terävä-älyisin tuntemani ihminen. Myös varsin kivannäköinen. Vuosien varrella on välillämme ollut lähes koko ajan, enemmän tai vähemmän ihastusta, josta olemme ääneenkin puhuneet.
Aiemmin tilanne on ollut se, että minä olen seurustellut miehen (kyllä, miehen) kanssa ja hän on viettänyt reipasta sinkkuelämää. Nyt minä olen jo pitempään ollut ilman parisuhdetta ja hän seurustelee. Ystäväni ei kuitenkaan ole vakuuttunut halustaan jatkaa seurustelua ja ajatukset harhailevat kuulemma aika ajoin minuun. Minä taas en ole koskaan seurustellut naisen kanssa. Olen aito ja rehellinen tyyppi, enkä osaa/halua pelata ihmissuhdepelejä.
Olen useaan kertaan miettinyt pääni puhki tätä kuviota: uskaltaisinko aloittaa suhteen naisen kanssa, kuinka seksi luistaisi, kuinka pääkoppa kestäisi läheisten reaktiot... Uusi tilanne vaatisi varmasti paljon totuttelua ja opettelua, myös toiselta osapuolelta. Pelottaa myös, että tuottaisin pettymyksen. Minulla ja hänellä on hyvin samansuuntaiset toiveet tulevaisuuden suhteen. Ja kuten sanottua, hän on aivan ihana, sykähdyttävä ihminen. Huokaus.
Kertoisitteko rehellisesti, mutta pyydän, asiallisesti, ajatuksianne tilanteestani, joka tiivistelmän muotoon pakattuna on tämä:
Minulla on eräs läheinen, rakas ystävä, jonka olen tuntenut jo vuosia. Molemmat olemme alle kolmekymppisiä, koulutettuja, hupsuja ja huumorintajuisia naisia. Ystäväni on ehkä hauskin, auttavaisin ja terävä-älyisin tuntemani ihminen. Myös varsin kivannäköinen. Vuosien varrella on välillämme ollut lähes koko ajan, enemmän tai vähemmän ihastusta, josta olemme ääneenkin puhuneet.
Aiemmin tilanne on ollut se, että minä olen seurustellut miehen (kyllä, miehen) kanssa ja hän on viettänyt reipasta sinkkuelämää. Nyt minä olen jo pitempään ollut ilman parisuhdetta ja hän seurustelee. Ystäväni ei kuitenkaan ole vakuuttunut halustaan jatkaa seurustelua ja ajatukset harhailevat kuulemma aika ajoin minuun. Minä taas en ole koskaan seurustellut naisen kanssa. Olen aito ja rehellinen tyyppi, enkä osaa/halua pelata ihmissuhdepelejä.
Olen useaan kertaan miettinyt pääni puhki tätä kuviota: uskaltaisinko aloittaa suhteen naisen kanssa, kuinka seksi luistaisi, kuinka pääkoppa kestäisi läheisten reaktiot... Uusi tilanne vaatisi varmasti paljon totuttelua ja opettelua, myös toiselta osapuolelta. Pelottaa myös, että tuottaisin pettymyksen. Minulla ja hänellä on hyvin samansuuntaiset toiveet tulevaisuuden suhteen. Ja kuten sanottua, hän on aivan ihana, sykähdyttävä ihminen. Huokaus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ystävyys ja rakkaus on pidettävä erillään. Molemmille tulee lopulta paha mieli jos joudut taipumaan suhteeseen ilman että sinulla olisi suurta tunteen paloa siinä takana.
samaa kuin Catsykin että jos sitä suurta tunnetta ei ole, jos ei ole himoa, paloa, selkeetä seksuaalista vetovoimaa, niin parempi antaa suhteen pysyä kaverisuhteena.
Kun se oikea nainen osuu kohdalle ei tarvitse miettiä mitähän suku ajattelee, sen suvun muistaa vasta myöhemmin.
Ja hyvä ystävyys on todella harvinaista, mä sinuna en ottaisi turhaa riskiä ystävyyden menettämisestä.
Rakkaus on helppo tunnistaa, ja jos se on rakkautta joka ylittää ystävyysrakkauden, siihen kuuluu myös seksuaaliset tuntemukset. Jos näitä himoja löytyy ja esteenä on pelkkä pelko, sitten ei muuta kuin saman pöydän ääreen taas juttelemaan ja mitä ikinä teettekin, tehkää se selvinpäin.
identiteettini löytäneenä kyllä kannustaisin. kaikki eivät tiedä hamasta nuoruudesta saakka olevansa lesboja/tulevansa sellaisiksi. Ja jos ystävyyssuhde on hyvällä pohjalla, se kestää myös pieleen menneen kokeilun. Tästä mulla on myös kokemusta vuosien takaa ja tämä nainen on hyvin läheinen ystävä mulle, asiat puitu jne. Itse seurustelin 35 vuotiaaksi miesten kanssa, siis tuota ystävä-ekskursiota lukuunottamatta, mutta se ei ollut varsinaisesti suhde, emmekä koskaan ihan päätyneet sänkyyn asti. Lapsikin on tullut hankittua. Mutta sitten vastaan tuli nainen, joka vei jalat alta ja kaikki oli vain hyvin luontevaa, intensiivistä ja kiihkeää. Olimme ensimmäisiä toisillemme. No sydän ehti jo särkyä, mutta miehiin en enää vaihda.
kaikille nähdä ero silkan halun/himon/seksin ja rakkauden välillä. Ja kuten Catsy jo sanoi, myös ystävyysrakkauden ja rakkauden välillä.
Onhan se tietty ihmisestä kiinni, mitä kukin elämässään toivoo kohdallensa tulevan ja miten arvelee onnellisena elävänsä. Mistä me todellisuudessa tulemmekaan onnellisiksi, voi kysyä itseltään. Mikä koskettaa syvimmin?
Rakkaus, epäitsekäs parisuhderakkaus ajattelee myös toisen hyvää. Ei toimi malttamattomasti himoiten, omia haluja toteuttaen ja hetkellistä helpotusta ja tyydytystä etsien. Rakkaus kyllä jaksaa odottaa ja rakentaa hyvää myös tulevaisuuteen pitemmälle ajatellen.
että jos ei tunne halua ihmistä kohtaan, onko siinä aineet parisuhteeseen?
Jos nauttii jonkun seurasta ja on kiva puuhailla asioita, sen voi tehdä ystävinä?
On ihmeellistä että alkaisi parisuhteeseen siksi että on mukava ihminen, ja ajatuksella eihän se seksi ole edes tärkeää.
Kyllä rakkaus tarvitsee tultakin, ja himoa, jos sitä ei ole, rakkaus ystävään ei kannata vääntää parisuhteeksi.
Ja himoon ja haluun ei tarvitse aina liittää kuvaa itsekäästä, malttamattomasta, pinnallisesta ihmisestä.
Halu ja himo eivät ole syntiä, eivät vain hetken mielitekoja jotka ajan kanssa jäävät unholaan.
parisuhteen tuli? Se josta tietoisena jaksaa elää suhdetta kaikenlaisina aikoina. Eikö se katakin kaiken?
että monia asioita joutuu joskus kestämään mutta hyvä ystävyys selviää niistä kovistakin ajoista.
Kyllä mä sanoisin että intohimo on se parisuhteen tuli ja niistä vaikeuksista yli päästään kun rakastaa ja kunnioittaa toista niin paljon että tajuaa sen hyvän mikä on, eikä ole valmis heittämään sitä pois.
Jos elää ihmisen kanssa ilman intohimoa, ilman halua , ei se ole hyvä parisuhde vaan hyvä ystävyys.
Ei kannata ryhtyä suhteeseen ystäväsi kanssa ellet ole asiasta aivan varma. Jos et ole varmasti lepakko ei kannata vaikeuttaa elämäänsä yrittämällä olla sellainen. Voin omasta kokemuksestani kertoa että välillä on TOSI vaikeaa elää näin "poikkeavana". Voittehan aina pysyä hyvinä ystävinä:-)
sanojasi lainaten.
"Minulla on eräs läheinen, rakas ystävä, jonka olen tuntenut jo vuosia."
"Nyt minä olen jo pitempään ollut ilman parisuhdetta ja hän seurustelee."
" kuinka pääkoppa kestäisi läheisten reaktiot... Pelottaa myös, "
"Olen aito ja rehellinen tyyppi, enkä osaa/halua pelata ihmissuhdepelejä."
Annoitte hyviä lisukkeita pääkoppaani, kiitän :) Se täytyy vielä mainita, että välillämme on myös seksuaalista jännitettä, myös minun puoleltani. Hänen kosketuksensa tuntuu aina yhtä kutkuttavalta ja saa minut hymyilemään. Sitä, miten villeiksi nuokin tuntemukset voisivat yltyä jos ne päästäisi valloilleen, en mitenkään osaa tässä vaiheessa sanoa... Kyllä se oikea vastaus vielä löytyy.
Halaus kaikille ja kiintoisaa kevättä!
hukassa ja neuvoton. Jos tunnette toisianne kohtaan eroottisia tunteita, niin miksi ette voisi kokeilla edetä? Vaikka varovasti ja pikkuhiljaa, ja jos se ei olekaan sun juttu tms. niin ei sen tarvtse ystävyyttä tuhota, osaatte varmasti käsitellä asian niin että ystävyys säilyy jos suhteenne jää ystävyydeksi. Onhan se ystävyyskin hieno asia.
Tinni-Tunni