kadonnut vastapuoli

sydämen aikoja sitten
Et edes huomannut sitä ennen kuin oli jo liian myöhäistä
Sun sydämesi on sula ei se jäädy enää uudelleen

Kun linnunlaulu se aloittaa, heti kun routa sulaa
Eikä jäinen ole edes maa
Sanani kutittaa suo sydämestä ja vatsan pohjasta vähän nipistelee

Mä nauran kun näen sut, sä olet niin suloinen
Ja vaikka routa palaa et jäädy uudelleen, et voi niin tehdä, en anna, et saa jäätyä uudestaan

odotan näkeväni sun , sinä mies lämpöinen, varmaan..

Sanani rakkaudenomaiset
sulattivat jäisen sydämesi,
kuoren kovan pehmittivät.

Odotukseesi en vastata voi,
en kasvojani sulle näyttää,
nauruanikaan kuule et.

Huulesi haluaisin tuntea huulillain,
kuumina odottaen.
Uskon että rakastaa osaat,
vain minä en rakkauttas
saa vastaanottaa.

Riemuiten saapuisin luokses,
syliisi haluaisin painautua,
yhä uudelleen -
tuntea sen jäisen, sulaneen
miehen rakkauden.

Voimaton olen rakkautesi edessä.

( vaikka en olekkaan hän, jolle
runosi osoitit )

Kun saavun luoksesi
ja otat mut syliisi
niin jaksatko mua
rakastaa
ja tulevaisuutta
kanssani rakentaa
sillä minä haluan
että meillä
on enemmän kuin tämä
hetki
Tuleeko tästä elämänkestävä
retki?

Haluaisitko olla
lasteni isä?
vai olisinko sulle vain romanssi
illan viimeinen tanssi?
Tarvitsen enemmän
kuin tämän päivän
haluan koko elämän
viettää sun kanssasi
iloita suuresti
ja rakastaa ikuisesti

Jos sitä tahdot, olen sun.