Päätinpä kokeilla kirjoittaa tarinaa. Aluksi siitä piti tulla simssiin liittyvä, mutta menikin jo aika reilusti mielikuvituksen puolelle =)
Pakko on myöntää, että tarinan kirjoittaminen oli aika kankeaa, mutta kertokaa mitä mieltä olette lopputuloksesta. Mutta olkaapa hyvät:
KATARIINA KAUHULAN ELÄMÄ OSA 1
Katariina näkee unta:
- Katso nyt mikä kummajainen!
- Ai onko tuollaisiakin olemassa!
- Aivan järkyttävää.
Katariina Kauhula oli tottunut tämmöiseen kuiskutteluun aina kun hän käveli ihmisjoukkojen ohi.
Ihmiset eivät tuntuneet ymmärtävän, että he saattaisivat loukata Katariinaa pahastikin.
Koulu oli loppunut ja Katariina käveli pää pystyssä pienen teinitytöistä koostuvan joukkion ohi, ja yritti näyttää mahdollisimman ylpeältä. Hän kulki kohti kotia.
Heti kotiin päästyään Katariina juoksi vessaan katsomaan itseään peilistä. Peilistä heijastui pienen ja kalpean tytön kuva. Tytöllä oli mustat pitkät hiukset ja repaleiset vaatteet. Silmät olivat hailakan siniset.
- En minä nyt niin kamalan näköinen ole, Katariina totesi itselleen, mutta kyynel vierähti hänen poskelleen. - Mitä minä nyt oikein puhun! Minä olen ruma! Katariina repi peilin irti seinästä ja viskasi sen lattialle.
Oli ollut vasta Katariinan ensimmäinen koulupäivä, ja nyt jo häntä masensi kauheasti. Kaikki olivat olleet hänelle ilkeitä ja haukkuneet häntä. Ja huomenna sama toistuisi. Tai oikeastaan koko vuoden ajan.
Seuraavana aamuna Katariina lähti kouluun äidin pakottamana. Kun Katariina saapui koulun pihalle, kaikki paikalla olevat oppilaat käänsivät katseet häneen. Ihmiset alkoivat kuiskia Katariinan selän takana, mutta hän ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota.
- Vampyyri on karannut Transilvanian linnasta! huusi poika aivan Katariinan vieressä. Katariina kääntyi poikaan päin sanoakseen pojalle, että painuisi suolle, mutta ei kyennyt sanomaan sanaakaan nähdessään pojan kasvot.
Poika oli sanoin kuvaamattoman komea. Hänellä oli sileän mustat hiukset ja karismaattiset kasvon piirteet. Hänen silmänsä olivat ruskeat.
-Mitä tuijotat? poika kysyi Katariinalta. - Älä vain sano, että meinaat purra minua, senkin vampyyri.
Väkijoukko alkoi nauraa.
- Minä tuota… Katariina mutisi, kääntyi ja lähti kävelemää koulurakennusta kohti.
Katariina oli nähnyt tuon unen monia kertoja. Sitä ei oikeastaan voinut sanoa uneksi, koska näin oli todellakin käynyt, tosin kymmenen vuotta sitten. Mutta tapahtumat olivat painuneet syvälle Katariinan mieleen.
Nämä kyseiset tapahtumat olivat johtaneet siihen, että noin viisi vuotta sitten Katariina oli matkustanut Transilvaniaan, siinä toivossa, että muuttuisi vampyyriksi.
Toive oli toteutunut. Katariina muuttui verenimijäksi ja muutti suureen linnaan kaupunkiin, jossa kävi koulua. Katariina halusi kostaa ihmisille, jotka pilkkasivat häntä. Kosto ei tosin onnistunut, koska monet olivat muuttaneet pois kaupungista koulun jälkeen. Vain yksi Katariinan tuttu oli jäänyt kaupunkiin: mustahiuksinen poika, joka tänä päivänä oli entistäkin komeampi.
Katariina rakastui kouluaikana päättömästi tähän poikaan ja toivoi yhä, että voisi elää hänen kanssa koko loppuelämänsä.
Saadakseen toiveensa toteutetuksi, Katariinan täytyi käyttää lemmenjuomaa, mutta onnistuiko se?
Mitä mieltä olette, kannattaako jatkaa?
Pakko on myöntää, että tarinan kirjoittaminen oli aika kankeaa, mutta kertokaa mitä mieltä olette lopputuloksesta. Mutta olkaapa hyvät:
KATARIINA KAUHULAN ELÄMÄ OSA 1
Katariina näkee unta:
- Katso nyt mikä kummajainen!
- Ai onko tuollaisiakin olemassa!
- Aivan järkyttävää.
Katariina Kauhula oli tottunut tämmöiseen kuiskutteluun aina kun hän käveli ihmisjoukkojen ohi.
Ihmiset eivät tuntuneet ymmärtävän, että he saattaisivat loukata Katariinaa pahastikin.
Koulu oli loppunut ja Katariina käveli pää pystyssä pienen teinitytöistä koostuvan joukkion ohi, ja yritti näyttää mahdollisimman ylpeältä. Hän kulki kohti kotia.
Heti kotiin päästyään Katariina juoksi vessaan katsomaan itseään peilistä. Peilistä heijastui pienen ja kalpean tytön kuva. Tytöllä oli mustat pitkät hiukset ja repaleiset vaatteet. Silmät olivat hailakan siniset.
- En minä nyt niin kamalan näköinen ole, Katariina totesi itselleen, mutta kyynel vierähti hänen poskelleen. - Mitä minä nyt oikein puhun! Minä olen ruma! Katariina repi peilin irti seinästä ja viskasi sen lattialle.
Oli ollut vasta Katariinan ensimmäinen koulupäivä, ja nyt jo häntä masensi kauheasti. Kaikki olivat olleet hänelle ilkeitä ja haukkuneet häntä. Ja huomenna sama toistuisi. Tai oikeastaan koko vuoden ajan.
Seuraavana aamuna Katariina lähti kouluun äidin pakottamana. Kun Katariina saapui koulun pihalle, kaikki paikalla olevat oppilaat käänsivät katseet häneen. Ihmiset alkoivat kuiskia Katariinan selän takana, mutta hän ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota.
- Vampyyri on karannut Transilvanian linnasta! huusi poika aivan Katariinan vieressä. Katariina kääntyi poikaan päin sanoakseen pojalle, että painuisi suolle, mutta ei kyennyt sanomaan sanaakaan nähdessään pojan kasvot.
Poika oli sanoin kuvaamattoman komea. Hänellä oli sileän mustat hiukset ja karismaattiset kasvon piirteet. Hänen silmänsä olivat ruskeat.
-Mitä tuijotat? poika kysyi Katariinalta. - Älä vain sano, että meinaat purra minua, senkin vampyyri.
Väkijoukko alkoi nauraa.
- Minä tuota… Katariina mutisi, kääntyi ja lähti kävelemää koulurakennusta kohti.
Katariina oli nähnyt tuon unen monia kertoja. Sitä ei oikeastaan voinut sanoa uneksi, koska näin oli todellakin käynyt, tosin kymmenen vuotta sitten. Mutta tapahtumat olivat painuneet syvälle Katariinan mieleen.
Nämä kyseiset tapahtumat olivat johtaneet siihen, että noin viisi vuotta sitten Katariina oli matkustanut Transilvaniaan, siinä toivossa, että muuttuisi vampyyriksi.
Toive oli toteutunut. Katariina muuttui verenimijäksi ja muutti suureen linnaan kaupunkiin, jossa kävi koulua. Katariina halusi kostaa ihmisille, jotka pilkkasivat häntä. Kosto ei tosin onnistunut, koska monet olivat muuttaneet pois kaupungista koulun jälkeen. Vain yksi Katariinan tuttu oli jäänyt kaupunkiin: mustahiuksinen poika, joka tänä päivänä oli entistäkin komeampi.
Katariina rakastui kouluaikana päättömästi tähän poikaan ja toivoi yhä, että voisi elää hänen kanssa koko loppuelämänsä.
Saadakseen toiveensa toteutetuksi, Katariinan täytyi käyttää lemmenjuomaa, mutta onnistuiko se?
Mitä mieltä olette, kannattaako jatkaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihmiset haluaa kuulla tarinan loppuun!
Olihan tämä ihan Luettavaa... :)
Kuulosti mielestäni vain niin EI Simssimaiselta. Kannattaa Lisätä sitä Simssimaisuutta Seuraavaan tarinaasi kuvien kera. Voit tehdä vaikkapa Helposti Freewebsiin pienen Tarinasivusi jota pääset aina muokkailemaan kun Tarinoita alkaa Tulla. :P
http://freewebs.com
Juu ja vielä sitä, että tarinassa voisi tapahtua sellaisia asioita mitä Sims Elämässäkin tapahtuu. Kummituksia saattaa tulla yöllä Haudoista, tulipaloja ym. murtovarkauksia sattuu ja kaikkea mitä Simssiäkin pelatessa Vaan tulee vastaan.
=)
Mun mielestä toi tarina oli kiva. =)
Kannattaa jatkaa, varsin kiva alku
Jatka. Se oli ainakin ihan hyvä alku
Kiitos kaikista kommenteista =)
Lähipäivinä kirjoitan varmaankin toisen osan, kunhan vain aikaa riittää.
Ihan hyvä.
miten se on voinu käyä koulua jos se on ollu vampyyri? koska vampyyrit eivät kestäpäivän valoa??
Et tainnut lukea tarinaa kokonaan. Ei Katariina ollut kouluaikana vampyyri.