Onko jonkun muunkin mielestä Eddingsin kirjojen taso laskenut kuin lehmän häntä sitten Belgarionin tarun???
David Eddings
taapero-
2437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Belgarionin alku oli hyvä mutta sekin sarja jo
puutui loppua kohti. Malloreon oli paljon sitä
huonompi ja seuraavia sarjoja en ole vielä
uskaltautunut lukemaankaan. Sen verran alkoi
tylsistyttää se tarinoiden lapsellisuus
(kaikkien kansojen edustajat tietyn stereotypian
mukaisia jne.).
Myös vitsinyritykset olivat todella huonoja,
kertaakaan en nauranut niille ja lopussa sai jo
irvistellä että taasko se yrittää vitsintynkää
vääntää. Jos olisi aikaa niin kirjoittaisin itse
paljon parempia kirjoja.
Jos et ole lukenut kuin Mallorean taruun asti tyydy siihen. Ihan oikeasti.
Belgarionin taru on hyvä ja Mallorean taru mielestäni välttävä, sillä pidän tietystä jatkuvuudesta henkilähahmoissa näiden vanhetessa ja kasvaessa...(tietysti arvon velhovanhuksia lukuunottamatta)
...Mutta kun se jatkuvuus säilyy kirjoista toiseen henkilöhahmojen nimien lähinna muuttuessa ja joidenkin luonteenpiirteiden siirtyessä ns. toiselle henkilölle niin bläh. Täysin sama juoni Eleniumin tarussa ja Tamulin tarussa. En ymmärrä miten herra kehtaa vielä arvostella rivan aikakirjoissa herra isoherra Tolkienia kun lukija tietää jo melkein kaikki juonikuviot kun on lukenut pelkästään Belgarionin tarun.
Althalus yritti olla piristävä ruiske herran tuotantoon, mutta sekin kuihtui jo ennen puoltaväliä samaan lapselliseen otteeseen kuin aiemattkin teokset.
Hassua, sillä ensi kertaa lukiessani Eddingsin tuotantoa jotain 14 vuotiaana niin se ei tuntunut ollenkaan lapselliselta, mutta kun juuri aloitin Mallorean tarun pitkästä aikaa niin en voi todeta kuin, että nami nami ja pusi pusi... oikein fantasian marco bjurstöm vai miten sekin nyt kirjoitettiin.
Uusinpiin teoksiin en kyllä koske pitkällä tikullakaan enkä kirvelläkään uhatessa.
Tässä vaiheessa voisin muuten suositella hivenen synkempää fantasiaa: Talvikuningas, kirjoittajana Bernard Cromwell.