huono on. ihan vitsil tein...
nimi on tuomion banaani...
minä olen karla, 10 vuotias koulutyttö ja pidän banaaneista. hiukseni ovat oranssit ja niskaan asti ulottuvat. silmäni ovat tummansiniset. joskus ajattelen, että olen ruma, mutta äidin mielestä olen kaunis. äitini on rikas, ja olen lellitty lapsukainen- asumme hienossa valkoisessa talossa simpuistolassa. simpuistola on kaupunki joka sijaitsee lähellä outolaaksoa, ja täällä on kummallista. kaupunki on todella pieni, siellä asuu vain 10 perhettä ja koulussa on vain 13 oppilasta. se on kuitenkin paras koulu koko sims-maailmassa! varmasti, sieltä saa banaaneja!
eräänä aamuna kun heräsin koulubussi oli jo tullut. äiti hoputti minua pukemaan, ja laitoin banaaninvärisen pyjaamabanaanit-farkkumekon. minulla oli banaanimaan fanikerhopaita. otin evässalkkuni jossa oli eväänä banaania, ja otin banaanikuvioisen reppuni. kun kävelin ulos, koulubussi näytti aivan suurensuurelta banaanilta, ja kuolasin kuin simpsoneiden homer. juoksin sisään, ja aloin mussuttaa banaanejani. viereeni istahti paras ystäväni henna, ja hän inhosi banaania. hän oli muodikas, blondi ja ruskeasilmäinen tyttö, ja hänellä oli päällään punainen hame ja valkoinen toppi jossa luki "fashion fun." hän alkoi puhua kanssani uusista vaatteista, mutta en kuunnellut vaan tuijotin hänen vaaleaa hiuspehkoaan. se oli kuin banaaniterttu. aloin repiä häntä tukasta, kunnes luokkamme kyllikki pysäytti minut. kyllikki on komenteleva ja hän yrittää aina lavastaa minut syylliseksi kaikkiin danin tekemiin temppuihin.
kun saavuimme keltaisen koulun pihalle, ryntäsin seinää päin, koska luulin sitä banaaniseinäksi.
ruokatunnilla avasin banaanisalkkuni, ja sisällä seisoi kolme kellervää banaania, mutta yksi oli punainen. aloin popsimaan sitä, ja kun se oli mahassani, kuulin äänen. "joka tuomion banaania koskettaa, sen päälle minä aion kirouksen langettaa!" ääni kuulosti pelottavalta, ja yhtäkkiä pääni poksahti joksikin jutuksi. kaikki nauroivat, ja ihmettelin miksi. kun näin kuvajaiseni hennan peilistä, kiljaisin. pääni oli suuri banaani. sen jälkeen, en enää koskaan syönyt banaania. loppuuuu....
en jatka jos kukaan ei halua. toi on siis ihan vitsi, nopeasti väsäsin. ei haittaa vaikka haukutaan.
nimi on tuomion banaani...
minä olen karla, 10 vuotias koulutyttö ja pidän banaaneista. hiukseni ovat oranssit ja niskaan asti ulottuvat. silmäni ovat tummansiniset. joskus ajattelen, että olen ruma, mutta äidin mielestä olen kaunis. äitini on rikas, ja olen lellitty lapsukainen- asumme hienossa valkoisessa talossa simpuistolassa. simpuistola on kaupunki joka sijaitsee lähellä outolaaksoa, ja täällä on kummallista. kaupunki on todella pieni, siellä asuu vain 10 perhettä ja koulussa on vain 13 oppilasta. se on kuitenkin paras koulu koko sims-maailmassa! varmasti, sieltä saa banaaneja!
eräänä aamuna kun heräsin koulubussi oli jo tullut. äiti hoputti minua pukemaan, ja laitoin banaaninvärisen pyjaamabanaanit-farkkumekon. minulla oli banaanimaan fanikerhopaita. otin evässalkkuni jossa oli eväänä banaania, ja otin banaanikuvioisen reppuni. kun kävelin ulos, koulubussi näytti aivan suurensuurelta banaanilta, ja kuolasin kuin simpsoneiden homer. juoksin sisään, ja aloin mussuttaa banaanejani. viereeni istahti paras ystäväni henna, ja hän inhosi banaania. hän oli muodikas, blondi ja ruskeasilmäinen tyttö, ja hänellä oli päällään punainen hame ja valkoinen toppi jossa luki "fashion fun." hän alkoi puhua kanssani uusista vaatteista, mutta en kuunnellut vaan tuijotin hänen vaaleaa hiuspehkoaan. se oli kuin banaaniterttu. aloin repiä häntä tukasta, kunnes luokkamme kyllikki pysäytti minut. kyllikki on komenteleva ja hän yrittää aina lavastaa minut syylliseksi kaikkiin danin tekemiin temppuihin.
kun saavuimme keltaisen koulun pihalle, ryntäsin seinää päin, koska luulin sitä banaaniseinäksi.
ruokatunnilla avasin banaanisalkkuni, ja sisällä seisoi kolme kellervää banaania, mutta yksi oli punainen. aloin popsimaan sitä, ja kun se oli mahassani, kuulin äänen. "joka tuomion banaania koskettaa, sen päälle minä aion kirouksen langettaa!" ääni kuulosti pelottavalta, ja yhtäkkiä pääni poksahti joksikin jutuksi. kaikki nauroivat, ja ihmettelin miksi. kun näin kuvajaiseni hennan peilistä, kiljaisin. pääni oli suuri banaani. sen jälkeen, en enää koskaan syönyt banaania. loppuuuu....
en jatka jos kukaan ei halua. toi on siis ihan vitsi, nopeasti väsäsin. ei haittaa vaikka haukutaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan oUcei!111!!!!!!" :):):):DDDD
"toi on siis ihan vitsi, nopeasti väsäsin. ei haittaa vaikka haukutaan."
Joo, vitsiltä toi kuulostikin. Ja huonolta sellaiselta. Siis, koko ajan "Banaanisitä' ja banaaniu tätä" huhhuh. :D
Se oli kiva.. :D :D hauska myös. tee vähän simssimaisempi... :D