tällaisesta asiasta kuin:
Mulla oli poikakaveri,jota rakastin syvästi ja hänkin sanoi rakastavansa minua.
Me suunnittelimme jo yhteistä elämää yhdessä. Meillä kuitenkin meni poikki,ja sovimme että olisimme hyviä ystäviä.
Mutta sitten tuleekin tämä ongelma: heti sinä päivänä kun "erosimme",hän oli kysynyt yhden minun parhaimmista kavereistani numeron, ja alkoi kysellä häneltä että voisiko he mennä kahdestaan leffaan/kaupungille ja yrittää nyt iskeä tätä minun parasta ystävää!! eli hän ei rakastanutkaan minua, ja sanoi että on pahoillaan kun antoi minun ymmärtää että oli niin vakavissaan.
Oon tosi "pöyristynyt"!! ja kaiken lisäx tämä mun kaveri on ihastunut tähän mun ex-jätkään, ja mä oon tosi raivoissani sille jätkälle.. enkä ymmärrä sitä mun ystävää,jos sitä voi enää sellaiseksi kutsua, kun se hyväksyy kaiken mitä se mulle teki!! mä itkin sen jätkän takia monta päivää putkeen,mutta ei se näköjään ollut sen arvonen!! mä vaan vihaan sitä koko ajan enemmän ja enemmän.
Eli mitä mieltä te ootte tästä?? onko se mun ystävä enää mun ystävä?.. tai kannattaako mun olla sen ystävä enää?? mä oon ite miettiny tosi paljon näitä asioita,enkä tosiaankaan tiedä mitä teen..
Tää SATTUU ihan sairaasti..ja tuntuu tosi pahalle..auttakaa..
Mulla oli poikakaveri,jota rakastin syvästi ja hänkin sanoi rakastavansa minua.
Me suunnittelimme jo yhteistä elämää yhdessä. Meillä kuitenkin meni poikki,ja sovimme että olisimme hyviä ystäviä.
Mutta sitten tuleekin tämä ongelma: heti sinä päivänä kun "erosimme",hän oli kysynyt yhden minun parhaimmista kavereistani numeron, ja alkoi kysellä häneltä että voisiko he mennä kahdestaan leffaan/kaupungille ja yrittää nyt iskeä tätä minun parasta ystävää!! eli hän ei rakastanutkaan minua, ja sanoi että on pahoillaan kun antoi minun ymmärtää että oli niin vakavissaan.
Oon tosi "pöyristynyt"!! ja kaiken lisäx tämä mun kaveri on ihastunut tähän mun ex-jätkään, ja mä oon tosi raivoissani sille jätkälle.. enkä ymmärrä sitä mun ystävää,jos sitä voi enää sellaiseksi kutsua, kun se hyväksyy kaiken mitä se mulle teki!! mä itkin sen jätkän takia monta päivää putkeen,mutta ei se näköjään ollut sen arvonen!! mä vaan vihaan sitä koko ajan enemmän ja enemmän.
Eli mitä mieltä te ootte tästä?? onko se mun ystävä enää mun ystävä?.. tai kannattaako mun olla sen ystävä enää?? mä oon ite miettiny tosi paljon näitä asioita,enkä tosiaankaan tiedä mitä teen..
Tää SATTUU ihan sairaasti..ja tuntuu tosi pahalle..auttakaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mistäpä niistä miehistä koskaan tietää. Ja vaikka entinen jätkäsi sanookin noin, saattoi hän silti joskus rakastaa sua, tai edes olla rakastunut. Mutta tuota "parasta ystävää" mä hiukan ihmettelen...
Omalla bestikselläni on ollut lukuisia pieleen menneitä miesjuttuja meidän kymmenvuotisen yhteisen taipaleemme aikana, ja vaikka osa niistä kundeista on tullut mullekin jollain lailla kaveritutuiksi, niin ei tulisi mieleenkään ruveta hyvän ystävän entisiä vikittelemään, ja tiedän, ettei bestiskään tekisi niin mulle. (Mitä ei voi kyllä sanoa kaikista kavereista/ystävistä) Ja onhan se niin, että sen ystävän puolella tulee oltua jokseenkin aina, vaikkakaan ei ihan sokeasti. Nähtävästi sun tilanteesi on toinen.
Mun mielipiteeni on se, ettei ystävyyttä kannata vielä hylätä, jos vaikka vielä saisit sen ymmärtämään, kuinka toi juttu suhun sattuu. Ja myöskin sen, kuinka tökerösti se jätkäkin käyttäytyy. Mutta ellei tuo ystäväsi ymmärrä, niin sitten en tosiaankaan tiedä.
Musta sä voisit sanoo sille sun bestikselle, et mitä mieltä oot! Tuskin se siitä pahastuis. Jos se ei kiinnitä mielipiteesees huomiota, niin sitte kandee miettii uusiks, et onks se tosissaan sun frendi
Tätä tulee tapahtumaan elämäsi aikana paljon, joten kun totut siihen niin et tunne pettymystä enää niin vahvasti. Sellasta se on.