Pienoismallit

nuori, jos tekee hyviä pienoismalleja :-)

...mutta vakavasti puhuen... se on hieno ja vaativa harrastus. Olen itse 40-vuotias ja harrastanut pienoismallien rakentelua(lähinnä panssarivaunut ja muu maakalusto) jonkun vuoden. 17-vuotias on keskitasoa nuorempi mallari sillä esim. kerho- ja kilpailutoiminnassa mallareiden keski-ikä pyörii jossain 30-v tuntumassa.
Pienoismalliharrastuksen parhaita puolia on sen edullisuus. Korkealaatuisen sarjan saa muutamalla kympillä. Toki tähänkin harrastukseen saa uppoamaan rahaa jos niin haluaa mutta näyttävää jälkeä saa pienelläkin sijoituksella.
Suomen mallailupiirit ovat aika pienet kansainvälisesti mitattuna, mutta meillä on joitakin mallareita jotka ovat aivan kansainvälistä huippua ja menestyneet suurissa kilpailuissa maailmalla. Pohjoismaiden suurin pienoismallitapahtuma on Helsingissä joka kevät järjestettävä Model Expo. Aikaisemmin se järjestettiin Jäähallissa mutta tästä vuodesta alkaen Messukeskuksessa.
Kysyit, että onko tämä sopiva harrastus näin "vanhalle", 17-vuotiaalle? Mallailupiireissä on itseasiassa koettu jopa ongelmaksi se, että tämä harrastus alkaa liikaa "ukkoutua" ja mietitty keinoja joilla saataisiin nuorempaakin väkeä mukaan hienoon harrastukseen.

Itsekin (nainen) kokeilin joskus tuossa vaiheessa tai muutaman vuoden nurempana, mutta oli niin vaatiaa saada niistä edes hyvän näköisiä. Se ei siis ole lasten harrastus.

Minusta asiassa ei ole mitään syytä epäilyyn
harrastuksen soveltuvuudesta hänen ikäiselle.
Ole iloinen poikasi harrastuksesta.
Paljon huonompiakin harrastuksia on olemassa ja
sellaisia, joiden parissa lapsi menee pilalle.

Itse olen jo yli 35 vuotias ja harrastan
myös pienoismalleja, mutta vähän erilaisia, kuten
radio-ohjattavia lennokkeja, veneitä ja muita
laitteita.
Harrastus on niin hieno, etten aio luopua siitä,
vaan jatkan sen parissa varmaan niin kauan kuin
elän.
On paljon mukavampi säästää johonkin
harrastukseen, kuin käyttää rahansa paljon
turhempaan ja terveyttä vahingoittaviin asioihin,
kuten alkoholiin, tupakkaan tai muihin myrkkyihin.

Pienoismalleja ja Rc harrastusta harrastaa moni
yli 60 vuotiaskin, joten poikasi on vasta
harrastuksen alussa.
Toivotan hyvää menestystä hänelle harrastuksen
parissa.
Kun harrastuskärpänen puraisee, niin siihen ei
oikein ole muuta lääkettä kuin itse harrastus.

Voin sanoa, että jotkut ihmiset ihmettelevät minun harrastusta ja pitävät sitä turhana.
Minusta he eivät oivalla harrastukseni hienoutta, koska eivät ole tutustuneet harrastukseeni ja siten eivät tiedä siitä enempää.

taitoa, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä vaativa hieno harrastus. Lapset eivät edes kykene (no omalla tavallaan tietenkin kyllä) tarkkaan pienoismallin rakentamiseen. Kannusta lastasi siihen ja käykää vaikka yhdessä pienoismallinäyttelyssä, tutustut itsekkin harrastukseen paremmin. Olisiko peräti ensi viikonloppuna (muistankohan väärin?)

Itsekkin ajattelin vähän samoin aiemmin kuin sinä, mutta tutustuin harrastukseen ex-mieheni ansiosta ja totesin sen olevan Oikea ja Hieno harrastus!!

Kyllä se on ihan normaalia, ja todella hienoa. Kannusta poikaa rakentelemaan, nythän vasta alkaa olla siinä iässä että tietoa on jo karttunut. Käske poikaasi viemään malleja myös näyttelyihin, siellä tapaa muitakin alan harrastajia. Mallailulla EI OLE yläikärajaa, se on vallan eri asia kuin autoilla leikkiminen, se vaatii tietoa ja taitoa sekä kärsivällisyyttä. Hienoa että poikasi on valinnut juuri tämän harrastuksen.

Kehittyminen on hyvin yksilöllistä. Toiset aikuistuu jo 12 vuotiaana ja toiset vasta armeijan jälkeen. Kyllä ne leikit loppuu muutaman vuoden päästä. Ei tarvitse olla huolissaan

Pienoismalliharrastus on ihan normaali, nuorten harrastus koottaessa valmiita sarjoja, mutta se voi olla myös tosi harrastus ihan aikuisena. Keskisessä Euroopassa se on vakavasti otettava herra- ja rouvaharrastus, on kerhoja ja tapahtumia. Pientä vinkkiä voi saada harrastuksen vakavuudesta esim. sivustoilta, esim. https://www.mallikauppa.fi/crin/tohjeet. https://www.youtube.com/channel/UCB-OmGaVsGnWkUFtRGIryKA

Minä ainakin kannustaisin hyvään harrastukseen ja vaikka etsimään lähistöltä kerhoa tai sitten liittymään johonkin nettiyhteisöön.

Minä en saanut lapsena ja nuorena harrastaa mitään, isän mielestä piti tehdä töitä ja jos vapaa aikaa oli piti maata. Harrastukset olivat isän mielestä turhuutta isä oli sodan kaynyt vanhanliiton mies ja kommunisti. Ukko tilasi meille Neuvostoliitto lehteä. Itsenäisyyspäivän paraatia ei uskaltanut katsoa, faija suuttui kun kapitalistit esittelivät aseitaan. Kirkkoa ja uskovaisia ukko vihasi. Coca colaa ei saanut juoda, purukumia ei saanut purra, rock musaa ei saanut kuunnella, pitsaa ei saanut syödä etc. Faija oli omituinen mies, ulkonäkö oli paljon uuno Turhapuro tyylikäs. Aina piti pelätä kusi suksssa