Seurakuntien isostoiminta on lisännyt suosiotaan. Isosina eli nuorina apuohjaajina toimi yli 17 000 nuorta, kun heitä vuonna 2004 oli reilut 14 000. Kasvua isosten määrässä oli siis yli viidennes. Roimaa nousua selittää osaltaan tilastointitavan muutos. Isosten joukkoon on laskettu rippikoulun lisäksi myös muilla lasten ja nuorten leireillä mukana olleet nuoret apuohjaajat.
Myös rippikoulujen isosten määrä on kasvanut. Rippikoulun isoskoulutukseen osallistui 27 000 nuorta, missä kasvua edellisestä vuodesta on 9 prosenttia. Koulutukseen osallistuneista reilu puolet siis päätyy isosiksi. Varsinkin suurimmissa kaupungeissa kaikki isosiksi halukkaat eivät mahdu leireille mukaan. Kaikki eivät myöskään käy koulutusta loppuun saakka. Pisimmillään isoskoulutus kestää kolme vuotta. Isoset ovat merkittävä nuorten vapaaehtoisten joukko kirkossa.
Itse rippikoulu on säilyttänyt vahvan aseman. Rippikoulu tavoittaa edelleen lähes yhdeksän kymmenestä nuoresta. Vuonna 2005 rippikoulun kävi yhteensä 59 000 nuorta, mikä vastaa 87,9 prosentin osuutta 15-vuotiaiden ikäluokasta (88,9 % vuonna 2004).
Tiedot ilmenevät tuoreista vuoden 2005 kirkon toimintatilastoista. (evl.fi)
Nuorten iltojen osallistujamäärä kasvoi viime vuodesta 7,1 prosenttia. Sen sijaan säännöllisesti kokoontuvien nuorten ryhmien jäsenmäärä laski 12,7 prosenttia.
Myös rippikoulujen isosten määrä on kasvanut. Rippikoulun isoskoulutukseen osallistui 27 000 nuorta, missä kasvua edellisestä vuodesta on 9 prosenttia. Koulutukseen osallistuneista reilu puolet siis päätyy isosiksi. Varsinkin suurimmissa kaupungeissa kaikki isosiksi halukkaat eivät mahdu leireille mukaan. Kaikki eivät myöskään käy koulutusta loppuun saakka. Pisimmillään isoskoulutus kestää kolme vuotta. Isoset ovat merkittävä nuorten vapaaehtoisten joukko kirkossa.
Itse rippikoulu on säilyttänyt vahvan aseman. Rippikoulu tavoittaa edelleen lähes yhdeksän kymmenestä nuoresta. Vuonna 2005 rippikoulun kävi yhteensä 59 000 nuorta, mikä vastaa 87,9 prosentin osuutta 15-vuotiaiden ikäluokasta (88,9 % vuonna 2004).
Tiedot ilmenevät tuoreista vuoden 2005 kirkon toimintatilastoista. (evl.fi)
Nuorten iltojen osallistujamäärä kasvoi viime vuodesta 7,1 prosenttia. Sen sijaan säännöllisesti kokoontuvien nuorten ryhmien jäsenmäärä laski 12,7 prosenttia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kyselyissään nuorilta joskus, MIKSI he käyvät rippikoulun.
Muutama vuosi sitten kyselin tätä luokka- yms. muita kavereiltani jotka kävivät riparin, niin vastaukset oli suurinpiirtein näin:
Rippilahjojen takia - 70%
Vanhemmat pakottivat - 20%
Koska kaikki muutkin kävivät - 10%
Kukaan ei (ainakaan tunnustanut)menneensä sinne sen perimmäisen tarkoituksen takia!
Onko tässä mitään järkeä?
mice, on järkeä!
monet ovat löytäneet sieltä JEESUKSEN! TIEN, TOTUUDEN JA ELÄMÄN!
Kyllä siinä on järkeä, koska moni ei vielä 15-vuotiaana edes tiedä, mitä asioita rippikoulussa käsitellään ja sen takia saattaa sanoa että "menen sinne vain sen takia, koska silloin saan paljon rahaa rippilahjaksi"... Rippileirillä monet kuitenkin huomaavat, että täällähän on oikeasti todella mukavaa, ja monet oppivatkin paljon rippikoulun aikana. Siis siinä todellakin on järkeä, koska rippikolun tarkoitushan on kasvattaa nuoren uskoa. Jos tietäisi Jeesuksesta ja uskosta yleensäkin kaiken ennen rippikoulua, niin silloin ei edes tarvitsisi käydä ripikoulua.
Tuli aika sekava teksti, mutta toivottavasti tajusitte.
Leiri se on siinä muutkin, mikseivät pidä 15-vuotiaille tavallista leiriä ilman jeesusteluja ja muuta palvontaa jos leirit ovat noin suosittuja. Aivopesua ja veronmaksajia kirkko haluaa vähintään yhtä paljon kun typerät teinit rippilahjoja.
on sinun mielestäsi järkeä?
>Rippileirillä monet kuitenkin huomaavat, että täällähän on oikeasti todella mukavaa, ja monet oppivatkin paljon rippikoulun aikana.<
Kyllä, juuri näin!
Käytetään hyväksi nuoren herkkää ikää, ja huomaamatta "mukavasti" aivopesaistaan siinä sivussa!?
Rippikoulu pitäisi käydä vasta yli kakskymppisenä, niin olisi vähän jo itsekullekin kerinnyt älliä kertymään.
>Siis siinä todellakin on järkeä, koska rippikolun tarkoitushan on kasvattaa nuoren uskoa.<
Niinhän se onkin, mutta kuten tiedetään, nuoret ei sitä itse tajua, vaan sinne mennään muista syistä! Sillähän suurinta osaa sen ikäisestä porukasta onkin niin helppo manipuloida omilla ajatuksillaan.
Kukaan ei ainakaan minun rippikoulussa kehottanut ITSE miettimään ja harkitsemaan elämän arvoja, vaan tuputettiin sitä luterilaista hölynpölyä. Ja jotkut sen vielä uskoivat....
!!!!!
Ainakin se että löytää tien, totuuden ja elämän on järkeä... Sitten on eri asia onko ne sinulle Jeesuksessa vai missä ;)
Mutta kyllä, minulle se ei ole vain järkeä, vaan elämä. Usko on kohdallani osoittautunut kantavaksi ja parantavaksi voimaksi pahan maailman kohdalla. En tiedä onko se järkeä, mutta ainakin se oli minulle hyvästä...
Eiköhän se ole niin että kaikki aatteet ateismista luonnonsuojeluun "käyttävät hyväkseen" tätä herkkää ikää...? Tosin harvoinpa olen nähnyt että kirkko käyttää sitä väärällä tavalla. Enemmän haittaa esim 14-vuotiaiden kettutyttöjen tarhaiskuista on...
Mutta ehkä olisi parempi että nuoret kävisivät sen myöhemmin, ehkä ei. Itselleni seurakunta osoittautui pelastavaksi ja kantavaksi voimaksi josta sain elämäni parhaimmat ystävät ja elämälleni oikean suunnan.
Ihmeellistä että olet ollut aivan erilaisella leirillä kuin minä ja noin 2000 muuta pääkaupunkiseudun nuorta vähintään. Sillä kyllä me ainakin pohdimme elämän arvoja ja mietimme itse uskoa ja sen merkitystä, mitä uskoa ja mitä ei. Aina kun itse leirillä olen isosena painotan samaa asiaa, omaa ajattelua, kyseenalaistamista ja kyselyä. Vain sitä kautta todella löytää sen oman uskonsa. Itsekin käynyt läpi vaiheet epäuskosta vihaan, ja nykyään uskoon ja rakkauteen.
>Eiköhän se ole niin että kaikki aatteet ateismista luonnonsuojeluun "käyttävät hyväkseen" tätä herkkää ikää...?<
No eihän kuitenkaan siinä mittasuhteessa kuin kirkon piirissä?
>Aina kun itse leirillä olen isosena painotan samaa asiaa, omaa ajattelua, kyseenalaistamista ja kyselyä. Vain sitä kautta todella löytää sen oman uskonsa.<
Vaikeaa "uskoa" tuota. Mutta jos teilläpäin niin tehdään, niin hyvä! Niin pitääkin!
Prometheusleireillä sitä korostetaan nimenomaan. Ei siis yleisen luulon mukaan olla aivopesemässä ateistiksi, vaan tuodaan esille erilaisia näkökantoja, joita jokainen voi pohtia itsekseen.
Ei kyllä ollut minun aikaan mitään tuollaista; "Epäileminen on syntiä!" - Se oli tärkein sanoma. Ja olen kuullut, että se on sitä vieläkin.
Kyllä se taitaa nykyään mennä niin että harvassa on ne papit jotka todella käännytystyötä tekevät ja helvetillä uhkailevat. Tietyissä pienemmissä kristillisissä piireissä saattaa olla yleisempää, mutta kyllä luterilaisessa kirkossa ihan ihmisiä ne papitkin ovat. Ja nykyään kyllä rippileireillä enemmän keskitytään keskusteluun avoimesti, tietenkin kristinuskon kannan esille tuoden. Mutta muistan eräänkin papin ensimmäisellä tunnilla kysyneen että kuinka moni ei usko, muutama viittasi johon tämä nainen totesi että selvä, noh, toivotaan että teille tulee kuitenkin mukava leiri ja tuokaa rohkeasti vaan kysymyksiä esille.
Itse kuulun tosin todella liberaaliin puoleen kirkosta, mutta nähdäkseni niin kuuluu nykyään enemmistö. Sääli vaan että se toinen ääripää tuntuu olevan enemmän äänesssä...
leirit on kivoja noin yleensä,
rippileirien suosi voi osaksi johtua myös leirimuodosta..
toki on muitakin leirejä, partiossa, pioneereissa, usrheiluseuroissa, harrastusyhdistyksissä, luonto-liitolla jne. jne.
päästäkseen leirille ei siis todellakaan tarvi lähteä rippileirille... ja rippileirin katsomuksellinen vaihtoehto on prometheus-leiri
jos nyt kuitenkin sitten on mainitsemistasi syistä päätynyt sinne rippileirille ja siellä on ollut kivaa varsinkin oppituntien ulkopuolella, isoiskoulutuksen kautta ajatellaan saatavan edullisesti toinen reiri seuraavana kesänä..
onko arveluni liian "raadollinen"?
Luonnollisesti rippileirien suosio voi johtua leirimuodosta ja siitä että niillä on hauskaa aktiviteettiä opareiden väleissä, mutta miksi sitä pitää huonona asiana... Voihan sitä srk-porukalla pitää hauskaakin rukoilun ja muun ohessa ;)
Uskon että isosista enemmistö on kuitenkin kokenut joko omalla leirillään tai myöhemmin pienen "hengellistymisen" tai uskon asiat vain alkavat kiinnostamaan, suuret kysymykset kiinnostavat joihin etsitään vastausta seurakunnan piiristä.
Itse koin rippileirin ja seurakunnassa toimimisen ja sen ilmapiirin minkä srk-nuoret loivat niin upeaksi asiaksi että lähdin mukaan. Ja myöhemmin syksyllä koin omalla kohdallani uskon vahvistumisen jonka johdosta haluan nykyään levittää minua kohdannutta iloa eteenpäin.
Tämä ei tarkoita sitä että olen käännyttämässä ihmisiä, vaan jakamassa kokemuksiani, kuuntelemassa ja yrittämässä ymmärtää jos joku haluaa jotain minulle kertoa.
Minulla on kaksikin viiltelyä ja itsemurhaa hautonutta ystävää, joiden kohdalla olen oppinut elämän nurjan puolen, en elä missään vaaleanpunaisessa maailmassa. Osaan kuunnella ja ehkä auttaa ja rippileirillä joskus tulee pienempiä ongelmia vastaan jos vain on valmis kuuntelemaan ja luomaan luottamussuhteen.
Eli itselleni rippileirit ja isoskoulutus on tavallaan uskossa kasvamista, uskon sanoman levittämistä ja seurakuntaan kutsumista, osaksi upeaa yhteisöä.
Teki jo aiemminkin mieli tökätä kommentti noihin "kirkko pelastaa elämän, muuten se olisi arvotonta ja sisällötöntä" sekä "vain sitä kautta todella löytää oman uskonsa"-asenteisiisi.
Onpas vapaata ajattelua, jos kaikella pohdinnalla on päämääränä löytää usko- oletan että Usko on usko kristinuskon jumalaan? Tämänlainen taka-ajatus TODELLAkin antaa nuorille tilaa ajatella omilla aivoillaan ja päätyä omaan kantaansa....
Sanoit jossain aikaisemmassa viestissäsi suurin piirtein, että ripari ja usko toivat välittämistä ja rakkautta elämääsi. Ehkä se on totta, mutta ei kristitty kirkko tai mikään uskonto ole ainoa, mikä tätä voi tarjota.
Kävin Prometheus-leirin ja se todella antoi( ja antaa edelleen) minulle paljon. Itseluottamusta. Positiivisuutta. Ajattelemisen aihetta. Ystäviä. Upeita hetkiä. -Ja yleistä elämäniloa, välittämistä toisista ihmisistä, huolenpitoa...
Kaikessa protun toiminnassa, jossa olen ollut mukana, on ollut sellainen olo, että kaikista paikallaolijoista välitetään ja heitä kunnioitetaan. Koko järjestö huokuu sellaista välittämistä ja kunnioitusta, että sellaista ei joka paikassa ole. -Ja mikä parasta, tässä ei ole mukana mitään määrääviä ylimääräisiä voimia ja yhteisiä maailmankatsomuksia, vaan tämän lämmön ja luottamuksen piirissä on mukana niin ateisteja, teistejä kuin agnostikkojakin.
Minua Protu on myös auttanut ottamaan vastuuta - leiri antoi siihen pohjan ja myöhemmin apuohjaajakoulutukset ovat täydentäneet sitä. Protun käyneenä tunnen olevani miellyttävämpi ihminen kuin mitä olisin, jos en leiriä olisi käynyt. Mutta toisin kuin riparin käyneet, jotka ovat leiristään nauttineet, minun mieleeni ei livautettu sivutuotetta, jonka leiriläinen valheellisesti uskoo olevan hyvän leirikokemuksen takana.
Minusta on ok uskoa, mutta jos tulee uskoon riparin takia, se ei toden sanoakseni vaikuta omalta päätökseltä.
"Teki jo aiemminkin mieli tökätä kommentti noihin "kirkko pelastaa elämän, muuten se olisi arvotonta ja sisällötöntä" sekä "vain sitä kautta todella löytää oman uskonsa"-asenteisiisi."
En mielestäni sanonut että kirkko pelastaa elämän, vaan sanoin että minun kohdallani kävi niin että seurakunta osoittautui oikeaksi tiennäyttäjäksi.
Tuosta vain sitä kautta löytää oman uskonsa. Eli siis usko Jumalaan, tai usko johonkin muuhun. Eikä edes kristinusko ole yksiselitteistä. Kirkon opetusten kanssa en voi väittää olevani samaa mieltä, ainakaan kaikkien.
"Onpas vapaata ajattelua, jos kaikella pohdinnalla on päämääränä löytää usko- oletan että Usko on usko kristinuskon jumalaan? Tämänlainen taka-ajatus TODELLAkin antaa nuorille tilaa ajatella omilla aivoillaan ja päätyä omaan kantaansa...."
Usko ei ole vain uskoa kristinuskon Jumalaan. Eli siis tarkoitan että ajattelulla voidaan ehkä tehdä se valinta että onko tämä se tie mitä haluan kävellä vai joku toinen. Eivät kaikki riparin käyneet valitse uskovansa Kristukseen jne. Heillä on hyvä syy olla valitsematta niin ja kokeilla jotain muuta, uskontoa, aatetta, en tiedä.
"Sanoit jossain aikaisemmassa viestissäsi suurin piirtein, että ripari ja usko toivat välittämistä ja rakkautta elämääsi. Ehkä se on totta, mutta ei kristitty kirkko tai mikään uskonto ole ainoa, mikä tätä voi tarjota."
Hyvä eienääniinpieniprotu, enkai sanonut että vain ne voisivat tuoda rakkautta elämään? Eri ihmiselle sopii eri asiat, ihminen on yksilö. Yleensä näiden viestien taustalla on väite siitä että ripari ei voisi tarjota yhtään mitään, tai seurakunta. Siihen yleensä vastaan tällä oman elämän esimerkillä.
"Kävin Prometheus-leirin ja se todella antoi( ja antaa edelleen) minulle paljon. Itseluottamusta. Positiivisuutta. Ajattelemisen aihetta. Ystäviä. Upeita hetkiä. -Ja yleistä elämäniloa, välittämistä toisista ihmisistä, huolenpitoa..."
Tietenkin Protu käy paremmin toisille ihmisille. Harkitsin joskus itsekin sen käymistä puhtaasti sitä varten jospa se avartaisi katsomustani lisää. En tietääkseni ole yhdessäkään viestissä protua vastaan hyökännyt?
"Kaikessa protun toiminnassa, jossa olen ollut mukana, on ollut sellainen olo, että kaikista paikallaolijoista välitetään ja heitä kunnioitetaan. Koko järjestö huokuu sellaista välittämistä ja kunnioitusta, että sellaista ei joka paikassa ole. -Ja mikä parasta, tässä ei ole mukana mitään määrääviä ylimääräisiä voimia ja yhteisiä maailmankatsomuksia, vaan tämän lämmön ja luottamuksen piirissä on mukana niin ateisteja, teistejä kuin agnostikkojakin."
Itse saan saman vastaavan tunteen seurakunnassa, lämmön, välittämisen, rakkauden, yhteenkuuluvuuden. Se on toinen perhe minulle. Se että samanlainen tunne löytyy muualta, tässä tapauksessa protulta on vain positiivinen asia. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.
"Minua Protu on myös auttanut ottamaan vastuuta - leiri antoi siihen pohjan ja myöhemmin apuohjaajakoulutukset ovat täydentäneet sitä. Protun käyneenä tunnen olevani miellyttävämpi ihminen kuin mitä olisin, jos en leiriä olisi käynyt. Mutta toisin kuin riparin käyneet, jotka ovat leiristään nauttineet, minun mieleeni ei livautettu sivutuotetta, jonka leiriläinen valheellisesti uskoo olevan hyvän leirikokemuksen takana."
Etkö usko että isoskoulutus voisi samalla tavalla opettaa ottamaan vastuuta? Ja pidätkö esimerkiksi minua jotenkin vääristyneenä ja epämiellyttävämpänä ihmisenä koska olen riparin käynyt? Rippileirin takana ovat ihmiset, ihmiset jotka tekevät siellä Jumalan työtä meidän uskomuksemme mukaan. Eli suoranaisesti Jumala ei välttämättä työtä tee, vaan tekee sen ihmisen kautta. Sivutuotteena usko, ehkäpä, tai sitten vain kysymys siitä että haluatko ottaa tämän uskon omaksesi?
"Minusta on ok uskoa, mutta jos tulee uskoon riparin takia, se ei toden sanoakseni vaikuta omalta päätökseltä."
Samoin kuin minusta on ok olla uskomatta. En minä käy taistelua ateismia tai jotain muuta uskontoa vastaan. Pikemminkin pyrin antamaan oman näkökulmani tiettyihin asioihin. En mielestäni sanonut varsinaisesti tulleeni uskoon riparin takia, sanoin että liityin seurakuntaan sen takia. Usko on jotain mihin voin sanoa tulleeni vasta kun sitä todella koeteltiin leirin ulkopuolella.
Ja myöhäinen hyvän vapun toivotus :)
Ei, en todellakaan pidä ketään epämiellyttänänä tai vääristyneenä ihmisenä uskon vuoksi - suvaitsemattomien asenteiden vuoksi kylläkin. ....---- Isoskoulutukset... no, saattavat nekin auttaa ottamaan vastuuta, mutta ainakin sellaisen kymmenkunnan tutun isosehdokkaan kertomusten mukaan tällä omalla paikkakunnallamme isoskoulutus on lähinnä 1)isosten omaa hauskanpitoa 2) riparin opetusten kertaamista 3)uskonnollisten laulujen laulamista 4)niiden sääntöjen opettelua, mitä leiriläiset ja isoset EIVÄT saa tehdä
En sitten tiedä, onko se yleinen käytäntö, mutta täällä se näin näyttää olevan (en tohtisi väittää niitä 10:tä tuttuani valehtelijoiksi:)
Mutta Phobos, pahoittelen jos viestini oli hieman töksähtelevä, sillä en todellakaan tarkoittanut morkata sinua. Sinä olet sentään yksi asiallisimmista minkään puolen kirjoittelijoista täällä, ja vaikutat jopa avarakatseiselta. Kaikkea hyvää:)
"isoskoulutus on lähinnä 1)isosten omaa hauskanpitoa 2) riparin opetusten kertaamista 3)uskonnollisten laulujen laulamista 4)niiden sääntöjen opettelua, mitä leiriläiset ja isoset EIVÄT saa tehdä"
On totta että isoskoulutuksessa on hauskaa, on totta että riparin opetuksia kerrataan, niitä syvennetään jne. En myöskään kumoa kahta muuta, mutta sen lisäksi ainakin meillä päin tutkitaan omaa itseä, hyviä ja huonoja puolia, miten toimitaan erilaisissa ongelmatilanteissa, mitä ominaisuuksia toivottaisiin tai miten suhtautua erilaisuuteen jne.
Koska tarkoitus on että isonen tulee leirillä toimeen kaikkien kanssa ja kykenee ehkä jopa luomaan luottamussuhteen riparilaisten kanssa. Itselleni on tullut eteen tilanne missä eräs riparilainen kääntyi minun puoleeni elämänsä huonoissa vaiheissa, joita en nyt tässä halua kertoa.
"Mutta Phobos, pahoittelen jos viestini oli hieman töksähtelevä, sillä en todellakaan tarkoittanut morkata sinua. Sinä olet sentään yksi asiallisimmista minkään puolen kirjoittelijoista täällä, ja vaikutat jopa avarakatseiselta. Kaikkea hyvää:)"
Ei, en toki ottanut mitään juuri itseäni vastaan suunnattuna kritiikkinä tai morkkauksena. On myös totta että joskus muotoilen tarkoittamani asian huonosti, niin että se saattaa satuttaa tai suututtaa muita.
Kiitokset kauniista sanoista ja voin vain todeta että yleisesti tällä palstalla vaikuttavat protulaiset olevan asiallisia. Mutta eräänlaiset kumpaakaan kuulumattomat ovat ne "pahin" joukko.
Yritän tulla avarakatseisemmaksi, ja pyrin ymmärtämään protun tarkoituksen mahdollisimman hyvin. Ystäväpiirissäni on protun käyneitä, mutta uskon että niilläkin leireillä on eroja. Siinä yksi syy miksi luen täällä protulaisten kertomuksia. Siis ystäväni nauttivat kyllä suuresti protuleiristään...
Hyvää kevään jatkoa eienääniinpieniprotu!
Mun piti laskea housut nilkkoihin hakiessani isoseksi. On kuulma normaalia toimintaa. Loppujen lopuksi en sitten mennykään sinne.
Huono provo ripareiden vastustajilta...