Mulla oli onnellinen lapsuus, en ikinä sairastanut mitään ja mulla oli ihanat vanhemmat.
Kunnes kaikki muuttui. Isällä todettiin aivoveren vuoto ja hän joutui leikkaukseen kun oli ala-asteella, kolmannella luokalla. Siitä alkoi alamäki. Isän leikkaus kesti kuusi tuntia ja mä vain odotin että isä tulis takas. Olin nuori vielä silloin ja siskoni oli nuorempi eikä hän ymmärtänyt. Isältä tuhoutui leikkauksessa lähimuisti kokonaan, eikä hän muistanut edes nimeäni. Se myös muutti hänen luonnettaan niin että hänestä tuli kiivas ja hänen mielialansa vaihtelivat. Äitini ei enään jaksanut vaan otti avioeron isästäni koska ei jaksanut enää. Silloin aloin laihtua ja tulla pulleaksi koska ikävöin isääni ja entistä elämääni ja ainut mikä silloin tuntui hyvältä oli ruoka. Silloin minua alettiin haukkua koulussa niin rajusti, että he jopa lukitsivat minut luokan kaappiin ruokailun ajaksi etten söisi "heidän ruokaansa". Laihdiun paljon ja olen nykyään normaalipainoinen indeksinkin mukaan, mikä helpottaa. Äitini meni naimisiin uuden miehen kanssa joka löi minua ja haukkui minua. Äitini ei uskonut ikinä mitä kerroin hänelle ja sanoi minua valehtelijaksi.Kun menin ylä-asteelle minua pelotti miten minua nyt taas haukuttaisiin. Sain yllättyä, ei minua haukuttukaan. olen erittäin hauska ja nauran paljon koska en halua kenenkään muiden tietävän mitä ajattelen. Sain kavereita. Kun aloitin kahdeksannen luokan tulin ennen mielelläni kouluun, nyt enää en. Seiskat olivat kanssani ala-asteella ja haukkuivat aina ennekin ja nyt taas. Eniten mua haukkui pojat jotka halusivat olla parempia kuin minä. He yökkivät takanani ja laulavat lauluja. Eräänä päivänä sain tiedon että isäni oli kuollut kolarissa siskoni kanssa. Olin tuolloin koulussa ja kävelin kohti luokkaani menossa kysymään saisinko lähteä kotiin. Kiusaajat kysyivät: mitä pikkupossu itkee? eikö ruokaa riittänyt vai mitä? Mottasin poikaa suoraan nenään ja lähdin sisälle. Sain luvan lähteä kotiin ja kaverini kysyivät liikaa kysymyksiä, että miksi lähdin. Viikonlopun jälkeen tulin kouluun ja jätin reppuni hetkeksi pihalle. Säilytän päiväkirjaani mukana ettei kukaan lukisi sitä. Näin sen yhden pojan kädessä ja hänen lukevan sitä kaikille. Nappasin kirjan käteeni ja itkien lähdin luokkaan päin. Viimeviikolla he heittivät takkini lätäkköön ja kaikki koulukirjani jotka joudun nyt maksamaan. Opettajat eivät usko minua että minua kiusataan. Sanovat vaan: "tuo on kanssa yhdenlaista huomion kerjäämistä." Sain jälki.istuntoa sen pojan lyömisestä vaikka olen tyttö. Hän ei saanut mitään koska hänen kaverinsa vahvistivat sen että poika ei muka sanonut mitään että minä vain löin. Kaverini eivät uskalla tulla väliin koska haluavat pysyä "suosittuina". en tee sellaisilla kavereilla yhtään mitään.
Kunnes kaikki muuttui. Isällä todettiin aivoveren vuoto ja hän joutui leikkaukseen kun oli ala-asteella, kolmannella luokalla. Siitä alkoi alamäki. Isän leikkaus kesti kuusi tuntia ja mä vain odotin että isä tulis takas. Olin nuori vielä silloin ja siskoni oli nuorempi eikä hän ymmärtänyt. Isältä tuhoutui leikkauksessa lähimuisti kokonaan, eikä hän muistanut edes nimeäni. Se myös muutti hänen luonnettaan niin että hänestä tuli kiivas ja hänen mielialansa vaihtelivat. Äitini ei enään jaksanut vaan otti avioeron isästäni koska ei jaksanut enää. Silloin aloin laihtua ja tulla pulleaksi koska ikävöin isääni ja entistä elämääni ja ainut mikä silloin tuntui hyvältä oli ruoka. Silloin minua alettiin haukkua koulussa niin rajusti, että he jopa lukitsivat minut luokan kaappiin ruokailun ajaksi etten söisi "heidän ruokaansa". Laihdiun paljon ja olen nykyään normaalipainoinen indeksinkin mukaan, mikä helpottaa. Äitini meni naimisiin uuden miehen kanssa joka löi minua ja haukkui minua. Äitini ei uskonut ikinä mitä kerroin hänelle ja sanoi minua valehtelijaksi.Kun menin ylä-asteelle minua pelotti miten minua nyt taas haukuttaisiin. Sain yllättyä, ei minua haukuttukaan. olen erittäin hauska ja nauran paljon koska en halua kenenkään muiden tietävän mitä ajattelen. Sain kavereita. Kun aloitin kahdeksannen luokan tulin ennen mielelläni kouluun, nyt enää en. Seiskat olivat kanssani ala-asteella ja haukkuivat aina ennekin ja nyt taas. Eniten mua haukkui pojat jotka halusivat olla parempia kuin minä. He yökkivät takanani ja laulavat lauluja. Eräänä päivänä sain tiedon että isäni oli kuollut kolarissa siskoni kanssa. Olin tuolloin koulussa ja kävelin kohti luokkaani menossa kysymään saisinko lähteä kotiin. Kiusaajat kysyivät: mitä pikkupossu itkee? eikö ruokaa riittänyt vai mitä? Mottasin poikaa suoraan nenään ja lähdin sisälle. Sain luvan lähteä kotiin ja kaverini kysyivät liikaa kysymyksiä, että miksi lähdin. Viikonlopun jälkeen tulin kouluun ja jätin reppuni hetkeksi pihalle. Säilytän päiväkirjaani mukana ettei kukaan lukisi sitä. Näin sen yhden pojan kädessä ja hänen lukevan sitä kaikille. Nappasin kirjan käteeni ja itkien lähdin luokkaan päin. Viimeviikolla he heittivät takkini lätäkköön ja kaikki koulukirjani jotka joudun nyt maksamaan. Opettajat eivät usko minua että minua kiusataan. Sanovat vaan: "tuo on kanssa yhdenlaista huomion kerjäämistä." Sain jälki.istuntoa sen pojan lyömisestä vaikka olen tyttö. Hän ei saanut mitään koska hänen kaverinsa vahvistivat sen että poika ei muka sanonut mitään että minä vain löin. Kaverini eivät uskalla tulla väliin koska haluavat pysyä "suosittuina". en tee sellaisilla kavereilla yhtään mitään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa ,että vedit sitä jätkää turpiin! Vedä uudestaan! Minäkin istuin aikanani monta jälkkäriä kun vedin turpiin minua 1-3v vanhempia jätkiä ja välillä tyttöjäkin. Opettajat näkivät kyllä mitä tapahtui, mutta silti minä olin syntipukki.
Kavereilla jotka eivät sinua puolusta et todellakaan tee mitään.Ja muista sinua ri kiusata siksi, että olisit huono. Kiusaamisen takana on AINA kateus ja tarve korostaa itseä.
Koita jaksaa kohta se on ohi ja nuo kiusaajasi katuvat koko loppuikänsä!
kestää ja jaksaa, lopputuloksena vanhempana huomaat että sulla on erittäin vahvaksi kasvanut henkinen kantti ja eräänä päivänä jos satut näitä tyyppejä näkemään, huomaat heistä päältä miten he katuvat mitä tulikaan tehtyä, usko pois. Silloin sä oot voittaja, pystyt sen tuntea. Itteäni kiusattiin ala-asteella mutta nykypäivänä, voi näitä raasuja ku yrittävät tulla juttelemaan baareis ym, mahtaneeko sitte olla sovinnonyritystä etten mätkäytä silmiä umpeen vaiko kateutta siitä että seurusteluis vientiä riittää mutta ite ovat kaljaa litkiviä "pummeja".. Voimia sulle!
Rankka tarina sulla. Muakin kiusattiin peruskouluaikana, mutta ei ihan noin pahasti. Mutta kyllä mä tiedän miltä tuntuu kun koko luokka - tai koko koulu - haukkuu ja pitää jotenki vajaana, niinku mua pidettiin. No, ehkä mä vähän olinkin :) ...
Typeriä kiusaajia sulla...
Yritä jaksaa. Jonain päivänä sä vielä näytät niille.
"aloin laihtua ja tulla pulleaksi"
tässä lauseessa on pieni epäkohta..miten voit laihtua jos tulet pulleaksi?eikö se mene toisinpäin laihdut et liho..tuo kohta jäi hieman mietityttämään minua..Toivottavasti saat elämäsi takaisin raiteilleen oletko jutellut kenenkään kanssa?
Niin muakin toi jäi mietityttämään..Ja sekin,että "Sain jälki-istuntoa vaikka olen tyttö.." Se,että olet tyttö,ei kuule vaikuta jälki-istunnon saantiin mitenkään- ja hyvä niin.Kuvittele jos kaikki tytöt löisivät poikia ja sanoisivat sitten,etteivät voi saada jälki-istuntoa koska ovat tyttöjä.Inhottavaa tuollainen.Olen itsekin tyttö,mutta se,että tyttö ei voisi saada jälkkää,kuulostaa ruikutukselta.Tasa-arvoa!
Luulen että toi tarkotti sitä et se et toi löi poikaa koska poika sen ansaitsi. Ja jos ope tost kiusaamisest tietää ni ei toi kyl reiluu ole.