inspiraatio?

Ehkä inspiraatio asui Itä- Aasialaisessa luksusbordellissa. Näkymä: upea sviitti pilvenpiirtäjässä. Tarjoilu: shampanjaa sekä muita huumausaineita.

Mies oli ottanut paidan yltään, ja naisella oli jalassaan vain huikaisevan korkeat kengät. Nainen oli pieni kiinatar, sievä kuin nukke. Hän hieroi miehen selkää, ja kuiski tälle murteellisella englannilla: "That´s good in LSD, that it makes you feel free without loosing sexual interest." Heidän vartalonsa liikkuivat tahdissa, kuin he olisivat yksi ja ainoa. Päihtymystila kiskaisi heidät irti muusta maailmasta himmeään ja utuiseen nirvanaan.

Äkkiä mies nosti katseensa ja huomasi tuijottavansa järeän käsiaseen piippuun. Hän ehti sanoa hienostuneella brittienglannillaan yllättyneesti: "Bert, what are you doing here?", ennen kuin ase laukaistiin.

Näkymä: elokuvamainen kamera- ajo ympäri huoneiston. Verta huonekaluilla, seinillä ja lattialla. Viiva kokaiinia lasisella pöydällä. Taustalla naisäänen kirkunaa. Kuinka ironista: Dead- Line.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uutishaukka!
Menneisyyden haamut kannattais haudata syvälle, sillä Sinä jos kuka tiedät, että ovi menneisyyteen ei aukea narisematta. Ja on sanottu, että tie on kahdenlainen: kynän ja miekan.
Ylläolevasta selostuksestasi saa sen käsityksen, että olet Bret Easton Ellisit ehtinyt jossakin välissä lukaista,kuunnellut juoruja kuppiloissa, ja sitten olet istunut taas liikaa siinä töllön ääressä virittelemässä punaisia lankoja… muistuttaa niin sitä yhtä sarjaa… mikä sen nimi nyt olikaan…pari kertaa olen minäkin ehtinyt istumaan pyrstölleni sitä katsomaan...

Haluat siis tietää miten se Rosan ja mun juttu meni.
Oukidouki! Täältä pesee.
Voin syöksyä takaisin niihin eksoottisiin tapahtumiin. Yksityiskohdathan sain kuulla silloiselta oikealta kädeltäni Bertiltä, joka hoiti homman. Hotellihuonehan oli just sitä sikin-sokin, niinku räppäreiden dvd:t. Bert oli ehtinyt onneksi jo back-stagelle siinä vaiheessa, kun siinä taustalla se kolmen naisen gospel-kuoro alkoi viritellä kurkkuääniään. Eikä Rosa ole sittenkään sitä, mitä sulle on kerrottu Uutishaukka! Sä olet kerrankin erehtynyt?

Erehtyväisiä ollaan molemmat. Mun juttu oli melkein pahempi. Huonosta ajattelusta oli seurannut vain huonoja tekoja.

En kertakaikkiaan pystynyt sinä aamuna selvittämään ajatuksiani. Kuin vimmaisena pystyin vain karjumaan oikealle kädelleni: "Etsi hänet!" Minulle tuli täytenä yllätyksenä se, että Rosa oli päättänyt aloittaa uuden elämänvaiheen. Oli päättänyt aloittaa alusta, sillä hän ei ole tottunut häviämään, ei ole tottunut väistymään kenenkään tieltä. Hän vain katosi, lähti pois todettuaan, että tässä talossa ei ollut mitään hänelle kuuluvaa.

Lankaa oli yllättävän helppo keriä.

Rosan paluu pelikasinoille oli pantu ylös kasinoiden mustaan kirjaan, globaaliin verkkoon, jonka avulla jäljitetään pelihuijareita. Kasinot tunsivat hyvin tämän usein eri paikoissa tanssi- ja bridge-emäntänä ja pelisalipomonakin toimineen ammattilaisen. Niinpä jo puoliltapäivin poliisilaitoksella minulle näytettiin video, jossa nuori nainen valkoisessa housupuvussaan tulee nopeasti croupierin taakse ja kuiskaa: "Ei enää panoksia, sulje pöytä!" Hämmentyneenä minun oli myönnettävä, että siinä oli todellakin Rosa, joka pelisalien kameleonttina hääräili välillä rulettipöytien toisella ja välillä toisella puolella.
Nyt he, jotka hänet väittävät tuntevansa, kertovat minulle, että Rosa on äärimmäisen älykäs, jolle tittelit ja maallinen mammona eivät hirveästi paina. Hän on aina pitänyt enemmän "junailusta", tämä jokseenkin särmikäs eläin.
Outoa, että minäkin nyt käytän sanaa eläin. Oikein hätkähdän, sillä kun tarkemmin ajattelen, niin minulle hän on ja tulee olemaan ikuisesti kaunis nukke ja seuralainen. En ymmärrä, enkä käsitä, että oikeasti hän onkin agentti, jonka ÄO on ainakin 170. Mutta hänhän ei ollutkaan minulle Madonna.

Rosan toiveet ja halut tulevat herttasarjojen maailmasta. Hän on välillä kuin pikkutyttö, joka välttämättä haluaa lukea ääneen lapsellisen naiiveja kertomuksia. Lukeminen on hänelle ihanaa ajanvietettä, ja hän sanoi, että sillä tavalla meille tulee yhteinen kokemus. Se oli hänelle tosi tärkeää, se oli kuin kadonnutta aikaa etsimässä; hän uppoutui henkilöihin syvemmälle ja syvemmälle kuin kiehtovaan palapeliin. Vasta nyt käsitän, että hän rakensi niin omaa elämäänsä. Aivan samalla tavalla hän uppoutui laulujen ja runojen kautta suuriin tunteisiin, oppiakseen tietämään mitä on eläytyminen.

Ulkonäkö voi pettää. Rosan siro, nukkemainen olemus antaa signaalin viattomuudesta, mutta sisältä hän oli kieroutumien monumentti. Eksoottiset mantelisilmät tuovat raikkaan tuulahduksen idästä, mutta hienostunut puhe, käytös ja ulkoasu saavat vakuuttuneeksi, että taustalla on oikea elinympäristö, hyvä koulutus, hyvä perhetausta.

Totuutena kerrotaan, että hänet on aikoinaan pikkutyttönä löydetty punaisten lyhtyjen kujalta. Legendana kerrottiin, että hänen isoisänsä oli ollut erikoisjoukkojen helikopterilentäjä, joka oli kadonnut viidakkoon.

Kauneus ja myötätunto on vastustamaton yhdistelmä. Hän on niin kaunis ja niin hyvä näyttelijä, että yhdessäolo jatkuu joskus vieläkin omissa unissani. Noloa tunnustaa, mutta niissä unissani olen alkanut tehdä naiivia omaa tarinaa, omaa herttasarjaa. Näistä unien labyrinteista herään hämmentyneenä ja kiroan alitajuntaani.

Nyt tiedän vain, että en osannut suojella heikompaa astiaa. Joskus öisin, kun Rosa tarrautui lujasti kiinni minuun herättyään omista painajaisistaan, ja yritin saada hänet hereille, etäisyys oli liian pitkä. Hän roikkui minussa kuin muukalainen yössä, ja itki itkemistään tuhottua elämäänsä, lapsuuttaan, nuoruuttaan. Itki kaikkia niitä kertoja, kun miehet kohtelivat häntä kuin jalkarättiä, sillä niin pitkälle kuin hän muisti, olivat hänen kosketustaan tarvinneet vain pahat miehet, eivät hyvät.

Mutta mikä on totuus?

Miksi unissani aina toistuu Rosan suloisen kuiskaava ääni: "Menen viemään sanaa…" ja siihen herään. Pidän tiukasti sydänalastani, pulssini on kohonnut huippulukemiin ja istun sänkyni laidalla kuin tärähtänyt fossiili. Ja kaduttaa, että minäkään en ollut hyvä hänelle. Unissani käteni kurkottavat kerta toisensa jälkeen kuun heijastusta vedestä, ja kuulen hänen sanovan: "Unohda minut!" Mutta kuinka voisin unohtaa, kun tiedän, että Rosani on siellä odottamassa, että koittaa pelastuksen aamu.

Jossakin siellä hän seisoo ilmielävänä nousevan auringon valossa, ja tietää, että häntä ollaan vastassa. Aivan käden ulottuvilla.