Hyvää yötä

päivisin kevät juoksee
tienpientareilta pelloille
puiden oksilta
taivaalle ja takaisin
ripottelee aurinkotaikaa
mausteeksi maalle
lumirippeistä kohmeiselle

yöllä kerää voimiaan
nauravin silmin
taivaltaa aamuunsa
tuulenlapsena

leikitään että kaikki on hyvin
hiljaisessa kodissa
suljettujen kaihtimien takana

leikitään että rakastetaan
kaikkien maailman päivien loppuun
ja revontulten takana ensi elämässä

leikitään käsi kädessä
leikitään tanssien
kuljetaan pitkin polkuja
kesäisten päivien

sinä pohjoiseen minä etelään
ajatustemme koskaan kohtaamatta

Sinä, juuri sinä
hiivit ajatuksiini iltaisin.
Aurinkotilkkanen
hiljaa ovesta sisään lumoavin.

Maisematauluni,
pieni hetki kauneutta:
oksien varjojen liike
tapettitaustalla.

sivallustesi jäljet ihollani
suljen silmäni

h i d a s t e t t u
takaisinkelaus

muisto
kipunautinto

ei aikaa voi mitata vuosissa
ei minuuteissa eikä tunneissa

se lasketaan sydämensykkeissä
siitä hetkestä tähän päivään

kuin suukko poskelle
tuulen mukana
sinulta ystäväni
tämän saman meren rannalta

ehkä vielä joskus
teemme muistoistamme
hymyilevän iltanuotion

Kaipauksen viileässä varjossa
syysillassa, sateenkaaren takana
tummat kuuset vaikenevat.
Haapojen havina tuuditti uneen
hiljaiset saniaiset.
Utuisten naurusilmien tuijottava katse,
auringonsäde, pitkän päivän kaartuva kangastus.
Iloinen hymyharha, lapsenmielen salaisuus.
Runo, lämmin ajatus.

huokaa, vaan oliko jo liian kaunista
Vauhtia ottaa asvalttissa
Raapaisee ja rähisee
Yrittää sarkasmia tai röyhkeyttä esiin
Tänää ei tule mitään eteen

On kai liian väsynyt
On ollut liikaa puuhaa, ei hetken rauhaa
Ehti sentään kalliolla köllötelle
Vaikka vähän harmitteli kun ei tullut turkkiaan öljyttyä
Olisi sekin edes vähän lämmittänyt

Viima oli kylmä ja tuuli kiivas
Melkein paleli

Hyvää Yötä!