Tuohon miesten mollaamiseen tällä palstalla on pakko oikeastaan vastata. Ajattelin kertoa omia kokemuksia chatista, naisista siellä ja tapailemisista heidän kanssaan.
Mä itse olen chatannut noin kolme ja puoli vuotta. Eri nikeillä melkeinpä aina.
Paljon olen saanut uusia tuttavuuksia chat-huoneiden avulla. Naisiakin. Jotkut tapaamiset naisten kanssa on johtanut seksiin. Jotkut ovat kertoneet halukkuutensa jopa seurustelemaan kanssani. Toiset taas pelkkää seksiä. Useimmin seksiä.
Aikansa tuollainen naisten tapaaminen oli todella kivaa. Upeaa aikaa elämässäni, kuvittelin. Seuraa olisi oikeasti ollut vaikka joka viikonlopulle. Varsinkin tuo 40 huone oli oikea (jotkut kutsuu) lihatiski. Räävitöntä flirttaamista naisilta ja mielestäni heidän aloitteestaan. Rehellisesti sanottuna ajattelinkin muutaman kuukauden, että tämä nelikymppisten huone on seksiä haluavien miesten paratiisi. Ja myönnän sen että tapailinkin useita naisia samaan aikaan, tai siihen samaan ajanjaksoon.
Mä oikeasti silloin etsin itselleni elämän kumppania. Vähän hullulla tavalla tosin. Yhteen heistä rakastuinkin. Hänetkin mä lemppasin. Sitä tosiaankin kadun.
Tietenkään tuolla pelillä, mitä pidin, on aivan turha koittaakkaan saada mitään vakavaa suhdetta aikaiseksi. Huomasin kasvaneeni sisältäpäin kylmäksi ja tunteettomaksi. Rakastin ainoastaan sitä tunnetta, kun koittaa saada hyväksyntää muilta omaan epävarmuuteensa ja seksuaalisuuteensa.
Huomasin että, kun nainen ilmoitti mulle pitävänsä minusta tai rakastavansa, muutuin välinpitämättömäksi. Sitä seurasi sarja valheita ja oman kilven alle piiloutuminen. Pelko.
Mä ajattelen asioita näin. Kun minä hyväksyn elämääni jonkun naisen. Sellaisen josta mä oikeasti pidän tai häntä rakastan, niin siihen mä jään. Mä tiedän että osaan rakastaa. Olla uskollinen. Olla jollekkin hyvä mies. Läpi elämän. Ja ne mun kriteerit naisista on aika selkeet mulle itselle. Kauneudesta mä en piittaa tippaakaan. Mä välitän siitä millainen se nainen on ihmisenä.
Tässä mä aikani laahustan. Mä en käy baareissa tai ravintoloissa. Alkoholin mä oon jättänyt jo aikoja sitten. Mä nyt en erityisemmin etsi ketään naista tähän mun viereen. Siitä mä kuitenkin haaveilen. Ja mä tiedän että mua varten tässä elämässä on mahdollinen sellainen asia kuin rakkaus.
Ehkä joskus kun sen aika on.
Mä itse olen chatannut noin kolme ja puoli vuotta. Eri nikeillä melkeinpä aina.
Paljon olen saanut uusia tuttavuuksia chat-huoneiden avulla. Naisiakin. Jotkut tapaamiset naisten kanssa on johtanut seksiin. Jotkut ovat kertoneet halukkuutensa jopa seurustelemaan kanssani. Toiset taas pelkkää seksiä. Useimmin seksiä.
Aikansa tuollainen naisten tapaaminen oli todella kivaa. Upeaa aikaa elämässäni, kuvittelin. Seuraa olisi oikeasti ollut vaikka joka viikonlopulle. Varsinkin tuo 40 huone oli oikea (jotkut kutsuu) lihatiski. Räävitöntä flirttaamista naisilta ja mielestäni heidän aloitteestaan. Rehellisesti sanottuna ajattelinkin muutaman kuukauden, että tämä nelikymppisten huone on seksiä haluavien miesten paratiisi. Ja myönnän sen että tapailinkin useita naisia samaan aikaan, tai siihen samaan ajanjaksoon.
Mä oikeasti silloin etsin itselleni elämän kumppania. Vähän hullulla tavalla tosin. Yhteen heistä rakastuinkin. Hänetkin mä lemppasin. Sitä tosiaankin kadun.
Tietenkään tuolla pelillä, mitä pidin, on aivan turha koittaakkaan saada mitään vakavaa suhdetta aikaiseksi. Huomasin kasvaneeni sisältäpäin kylmäksi ja tunteettomaksi. Rakastin ainoastaan sitä tunnetta, kun koittaa saada hyväksyntää muilta omaan epävarmuuteensa ja seksuaalisuuteensa.
Huomasin että, kun nainen ilmoitti mulle pitävänsä minusta tai rakastavansa, muutuin välinpitämättömäksi. Sitä seurasi sarja valheita ja oman kilven alle piiloutuminen. Pelko.
Mä ajattelen asioita näin. Kun minä hyväksyn elämääni jonkun naisen. Sellaisen josta mä oikeasti pidän tai häntä rakastan, niin siihen mä jään. Mä tiedän että osaan rakastaa. Olla uskollinen. Olla jollekkin hyvä mies. Läpi elämän. Ja ne mun kriteerit naisista on aika selkeet mulle itselle. Kauneudesta mä en piittaa tippaakaan. Mä välitän siitä millainen se nainen on ihmisenä.
Tässä mä aikani laahustan. Mä en käy baareissa tai ravintoloissa. Alkoholin mä oon jättänyt jo aikoja sitten. Mä nyt en erityisemmin etsi ketään naista tähän mun viereen. Siitä mä kuitenkin haaveilen. Ja mä tiedän että mua varten tässä elämässä on mahdollinen sellainen asia kuin rakkaus.
Ehkä joskus kun sen aika on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
asiaa,totta joka sana. 50 huoneessa on sama meno.
Sinulle Lars!!!
Tunne on sama vaikkakin toisen sukupuolen näkemänä. Sättikeskustelut ovat värinsä saaneet, metsästys on armotonta. Molemminpuolista.Itse en ole kauan "sättäillyt" mutta se mikä alkuun viehätti, on kadonnut. Välittömät keskustelut sukupuolesta riippumatta. Tosin pikku flirttihän on mukava mauste mutta kun se saa ne mittasuhteet joihin olen törmännyt niin eipä enää kiinnosta.
Toki jokainen hakekoon seuraa, kuten haluaa ja mistä..kukin mieltymystensä mukaan. Yksilönvapaus siinäkin. Elämähän on valintoja!
Tuskin monikaan ns. "virtuaalin"kanssa kirkkohäihin päätyy. Unelmat ovat kuitenkin osa elämää..mutta vain unelmia. Valitettavaa jos todellinen elämä unohtuu elämättä.
...lempeää talven alkua :)
Miehet saa täältä naisia, naiset saa miehiä. Hyvä niin, miksi valittaa?
syytä sinussa itsessä kun ei sitä rakkautta tullutkaan .
Hyväksikäyttäjä olet ja huijari
Rehellisiä ystäviä siellä on onneksi eikä kaikki niin kuin sinä .
Meneppä itseesi lue kirjoitus uudelleen minkä kirjoitit .
Annoit itsestäsi todella huonon kuvan.
Onneksi en sua tavannut missään vaiheessa kun olen chattaillut myös.
Rima on korkealla mulla , enkä edes ajattele tavata chatti miehiä, jotka vain vonkaa ja hakee sitä hetken seuraa ja joista suurin osa on varattuja ja aivan muuta kuin kertovat olevansa.
mitäpä jos tosiaankin löydät jonkun ,luuletko että se nainen voi sinuun ikinä luottaa olethan aika pelurimies ,etkä rehellinen ollenkaan.
Siihen RAkastumiseenkin tarvitaan rehellisyyttä ja luottamusta ja paljon rakkautta .
Olen prikulleen samaa mieltä " no voi sua onkohan" kanssa.
Sinä itse olet ryhtynyt käyttämään hyväksesi naisia, jotka rehellisesti ovat sinuun ihastuneet ja jopa rakastuneet tarkoittamattakaan antaa heille mitään, vaan haluat heti paeta omaan tyytyväisyyteesi, muistelemaan saavutuksiasi välittämättä toisen tunteista tuon taivaallista.
Olethan saanut taas ruksin kirjaan, jossa on naisien särkyneitä sydämiä. Petollista.
Säälin sitä naista, jonka löydät joskus omaksesi. En usko että pystyt olemaan hänen kanssaan muutamaa vuotta enempää lähtemättä uusiin valloitusretkiin. Ajatusmaailmasi naisen ja miehen suhteesta on vääristynyt. olet saalistaja.
Eri asia on, jos nainen, jonka saat kelkkaasi, on samalla asialla. Molemminpuolin tietoisesti mennään etsimään seksiä, ja vain seksiä. Mutta silloin ei kummankaan tarvita paeta seksin jälkeen, vaan voidaan käydä luontevasti suihkussa, kiittää että mukavaa oli, ja että palataana asiaan, jos taas tavataan.
Tarkoitukseni tossa eilisessä kirjoituksessani ei ollut valittaa, etten saanut rakkautta, anoa anteeksiantoa keneltäkään.
Rakkaudesta... Kuka tietää, ehkä olisin saanut rakkautta. Sitä en tule koskaan tietämään. Valinta ja päätökset olivat minun. Minä päätöksieni kanssa elään.
Aikomukseni oli kertoa, kuinka helposti ihmisen ajatusmaailma voi hämärtyä tuollaisessa höykytyksessä, missä sen ajan elin. Oikean ja väärän ero. En ole noista asioista ylpeä. Toisaalta en sitä kadukkaan.
Sain viettää mahtavia hetkiä loistavien ihmisten kanssa. Kieltämättä nautin siitä, mitä silloin minulla oli. Sekin on pakko sanoa, että se kaikki oli valhetta. Se ei ollut totta.
Ketään en niissä tapahtumissa ole huijannu. Ketään en ole vongannut. Yhtäkään en ole saalistanut. Asiat vain menivät kuin menivät. Niinkuin niiden annoin mennä. Me kaikki olemme olleet aikuisia ihmisiä. Ketään ei ole pakotettu mihinkään. Kellekkään en ole esittänyt olevani jotain muuta mitä olen.
Tietysti joillekkin tapahtuneista jäi mielipaha.
Siitä olen pahoillani.
Ja sinulle nimimerkki nainen: Jatkan vieläkin chattaamista. Ja kukapa tietää vaikka me joskus noissa huoneissa kohtaamme. Huoletta saat nukkua yösi. Jotain sentään olen minäkin oppinut. Luulen että minun chat-seikkailut on seikkailtu ja tiedän että olen turvallinen keskustelukumppani.
Mukavaa talven odotusta.
puhut Lars! Ehkä se ei kaikkia miellytä, ja joku katsoo asiakseen ja oikeudekseen sinua arvostella. Mutta itse ymmärrän fiiliksesi paremmin kuin hyvin. Chattailun ja chattitreffien jännittävyys on kauan sitten haihtunut. Nykyään on tyytyväinen jos törmää miellyttävään ihmiseen, joka nostaa hetkeksi hymyn huulille tai jonka esittämään ajatukseen huomaa syventyvänsä. Tapaamiset ei kiinnosta, mitään tylsempää ei olekaan kuin huomata ettei todellisuus kanna. Ei edes sinne makuukamarin puolelle.
Ja tuosta 40 lihatiskistä..Jos naiset flirttaavat räävittömästi, mitä arvelet miesten siellä tekevän? Flirtistä tuskin voidaan edes puhua; ne lihat läväytetään mittoineen siihen tiskille automaattisine myyntipuheineen. Siitä sitten vaan poimimaan siihen läheisyyden kaipuuseen ja "halipulaan" sopivaa suuhun poimittavaa, ikävystyneiden aviovaimojen ja uussinkkujen seikkailun tarpeen lievitystä.. Ikävä tosiasia on vaan, ettei se nälkä yleensä sillä lähde. Se on vähän kuin nuo hampurilaispaikkojen ruuat: nopea tyydytys, ja hetken kuluttua on taas nälkä. Ja jokaisesta suupalasta kertyy lisää turhaa kannettavaa matkallesi..
Mutta olet oikeilla jäljillä. Hyvät jutut tulee hakemattakin, ei niitä tarvitse etsiä. Ja jos välttämättä jotain hakea täytyy, niin etsi Ihmistä. Pumppattavia nukkeja saa alan liikkeistäkin..
Ihailin sujuvaa sanankäyttöäsi ja selkeää arkumentointiasi. Mielipiteesi kävi yksiin omani kanssa. Kiitos että toit sen esiin puolestani!
Tsemppiä sulle. :) Se on siellä jossain...varmasti! :)