Elikkä, jos on sisaruksia, niin moneskos olet katraassa? Ite olen esikoinen, ja kaikkein hankalin kuulemma...
Sisaruus gallup!
Galluppi.
513659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kaksi sisarta ja kuopus on sellainen lellipentu mutta nyt kun minä olen sellainen, että kukoistan vasta myöhemmällä iällä, hän on ruvennut olemaan kateellinen, etenkin kun vanhemmat huomauttelevat hänelle kuinka hyvin isosiskolla menee.
Mitä tulee ulkonäköön niin hänelle on vihjaistu, että se on Korkeasaaresta, paitsi ettei paviaaneja syötetä noin lihaviksi. Katkeruutta lisää kun hänelle mainitaan, että isosisko on perinyt kaikki ulkonäkögeenit eikä pikkusiskolle ole jäänyt mitään.
harvinaisen kannustava ja lämminhenkisen kuuloinen perhe. Onnea.
Sisko rolli aina kaikki minun tekemiseni äidille ja manipuloi vanhempia taitavasti. Kerran kun oli kuumaa puuroa tarjolla, otin lautasellisen sitä ja löin vasten siskon naamaa. Ei se syöjätär moisesta kasvohauteesta yhtään kauniimmaksi muuttunut.
Kerran hänellä oli huoneessan suklaakonvehtirasia. Koska hän oli luonteeltaan jalo ja antelias, ajattelin että hän oli varmaan unohtanut tarjota minulle. Kävelin vastaan tyhjän konvehtirasian kanssa ja hän sai raivarin, sulkeutui huoneeseen ja pinosi kaikki kirjat ovea vasten. Se ei ollut vielä mitään, mutta kun hän meisselillä ruuvasi ovensa kiinni.
Heterokonservatiivien perheessä heterosiskoni nauttii jonkinlaista suosiota kun taas minun oletetut parisuhteeni eivät ole asia joista puhuttaisiin tai jotka otettaisiin keskustelun aiheeksi. Siitä huolimatta tuntuu että kun siskoni näyttää oikeat karvansa (ne lukuisat) vanhemmilleen niin jopa minä olen ruvennut nauttimaan arvonantoa heidän silmissään.
Mulla on vähän samanlainen pikkusisko. Mun tekemisistä äiti sai varmasti aina tietää. Sen lisäksi pikkusisko on varsin temperamenttinen persoona ja välillä hiukan väkivaltainen. Saattoi tulla nyrkistä tai mukava potku nilkkaan. Ei nyt mitään kamalaa hakkaamista kuitenkaan. Sen lisäksi hän nauttii valtavasti huomion keskipisteenä olemisesta. On tullut jos jonkinlaista tempausta.
Itse siinä usein jäi pikkusiskon varjoon.
Nykyään menee paremmin. Kärsivällisyyttähän sen pikku kiusankappaleen kanssa (vain pari vuotta nuorempi) on tarvinnut, mutta voisin väittää, että meillä on nyt ihan hyvät välit. Eikä sitä jatkuvaa kinastelua jaksaisikaan.
En usko, että haukkuminen tai vittuilu olisi tilannetta ainakaan parantanut.
Enkä kyllä väitä, että itse olisin ollut jotenkin täydellinen ja täysin sorrettu ja unohdettu raukka, joka kaipaa kovasti myötätuntoa ja muuta paskaa. Kyllä sisko kuulla kunniansa aina välillä.
Voisin kuitenkin väittää, että minä olen tässä saanut huomattavasti enemmän paskaa päälleni. Mutta en kuitenkaan ole katkera (vaikka tässä nyt niin kovasti tilitänkin) enkä aio antaa samalla mitalla takaisin tai yrittää saada pikkusiskon itsetuntoa mahdollisimman alas haukkumalla yms.
Teidän tilanteestahan en tiedä mutta aika älyttömältä tuo meno vaikuttaa - ihan teidän kaikkien osalta. Mut kaikki tavallaan...
Asiaa pitäisi noteerata jollain tavalla.
lahjaksi ryppyvoidetta,mummokalsarit(beiget),sekä rollaatori!
Rollaatori aika kallis,mut vie se pelaa bingoo!!
on myös hitti :)
Laihdutuskirja voisi toimia hienovaraisena vihjeenä.Voisin myös ostaa hänelle suklaakonvehteja tai jopa tehdä niitä itse.
Mutta lahja yli kaiken on peili, jotta hän voisi kerrankin katsoa siihen.
ihana Hanna Partanen synttärikakulle. Siitä se alkaa..
kuulostaa aikast älyttömältä molempien kannalta. Siis molempien käytös. Et sitten koskaan ole ajatellut että itse olet aiheuttanut pikkusiskossa moisen käytöksen?
Ihan vaan sillä että kyllä sitä meilläkin lapsuudessa sattui ja tapahtui(ikävä kyllä useimmiten minuun).Monesti kävi niin että isoveli teki jotain ja sitten se oli tietysti miun syy. Vähän turhautti kun yritti kertoa totuutta ja kukaan ei uskonut minua. Teini-iässä molemmat veljet sekä iso että pieni olivat herkkiä vihastumaan ja aika usein tuli nyrkistä jos jotain sanoi väärin eikä siihen kukaan vanhempi puuttunut. Tietysti puolustin sen minkä pystyin mutta pienempi kokoisena kävi aikas usein kehnosti.
Ehkä pahimpia tapauksia mitä mie muistan oli se ku oli niska jäykkä seuraavan päivän ku pikkuveli oli kuristanu ja ku ilmat lähti ku isoveli potkaisi palleaan. Vanhempien osalta minuu on kutsuttu huoraksi ja vaikka miksi vaikka en tietääkseni ole mitään tehnyt moista ansaitakseni(nämä veikeät nimitykset tulivat siitä että kävin kavereilla kylässä). Ehkä kurjinta aikaa elämässä oli se kun ei ollut kavereita ja isoveli suuttui(kerroin elokuvan juonen hänelle, ei ollut katsonut elokuvaa) ja päätti olla puhumatta vuoteen ja saman teki pikkuveli. jne tarinoita piisaa
mutta oleellisinta lienee se että en mie jaksa vihotella vaikka se vieläkin sattuu kun ajattelee. Ja aika älytöntä ja joskus lapsempana tuntui että olempas aikamoisen kierossa perheessä. Nykyisin ollaan ihan ok väleissä vaikkei mitään parhaita kavereita ollakaan. Ja uskompa että moni meni aikuistumisen piikkiin ja siihen että johonkiha sitä pahaa oloa piti purkaa. Ja vanhempiakin minulla on jopa joskus ikävä. Äitikin on alkanut halailemaan ja se on outoa(en muista että olisi koskaan lapsena halannut) mutta mukavaa.
Että menneet menneinä ja uudelta pohjalta puuroa pöytään!
sille lahjakorttia painonvartioihin,sekä kausikorttia salille tms.???
Vai pelkäätkö että jos siskos vaikka sutjakoituis,ja sais suosiota kauniilla vartalollaan?:)
"Mikset
Kirjoittanut: lahjoittais 21.4.2006 klo 15.09
sille lahjakorttia painonvartioihin,sekä kausikorttia salille tms.???
Vai pelkäätkö että jos siskos vaikka sutjakoituis,ja sais suosiota kauniilla vartalollaan?:) "
En pelkää, vielä vähemmän pelkään, että pianonvaijerien dieetillä laihtuisivat.
On nimittäin niin että me olemme perineet huonot geenit vanhemmiltamme ja vanhempani ovat tehneet parhaansa saadakseni siskoni laihduttamaan. Ehkäpä he ovat maininneet noin 200 kertaa, että isosisko on ottanut diabetes -ja sv-tautiriskin tosissaan ja on hyvässä kunnossa. Kuulemma mitään vaikutusta tällä valistuksella ei ole minun pikkusiskooni ollut.
"tuota tuota
Kirjoittanut: huphup 21.4.2006 klo 11.39 Et sitten koskaan ole ajatellut että itse olet aiheuttanut pikkusiskossa moisen käytöksen?"
Ilman muuta olen.
Me olemme kasvaneet jäykkäniskaisessa, konservatiivisessa perheessä jolla sukujuuret on tuohivirsuporukassa. Suvun mainetta ei saa tahrata. Minä olen se tahra suvun maineessa. Minun siskossani on hieman pelurin vikaa ja hän osaa käyttää tätä hyväkseen.
Mutta enemmän hän inhoaa sitä kun minulla menee hyvin. Hän inhoaa sitä, että minä olen sellainen kylähullu, että avoimesti halveksun suvun patakonservatiivisia arvoja (joskin viime vuosina olen ruvennut hieman varovaiseksi, ei omena kauas puusta putoa). Kyllä hänkin halveksuu niitä, mutta hän itse mukautuu niihin.
"Vanhempien osalta minuu on kutsuttu huoraksi"
Isä heitti minut ulos rasakkaan pakkaseen pyjamissani ja avojaloin.
"Äitikin on alkanut halailemaan"
Jos minun äitini halaa minua niin teetätytän hänelle dementiatestin.
asia harvinaisen selvä tapaus.Siskos kaiketi viihtyy sellaisena kun on(?),tai ei yksinkertaisesti välitä itestään!
Kiva kuulla että sinä tykkäät itsestäsi sen verran,että pidät huolta "sielusi temppelistä":)
Mä olen kuullu monen suusta ton huonot geenit selityksen,ja pitäny sitä p***a puheena,kai se sitten on totta kun niin sanot.Ethän Catsy kuiteskaan ole liian julma siskolles:)
"Aha
Kirjoittanut: -Mikset 21.4.2006 klo 15.41
Mä olen kuullu monen suusta ton huonot geenit selityksen,ja pitäny sitä p***a puheena,kai se sitten on totta kun niin sanot."
No kun on ihmisiä jotka harva se ilta jauhaa pizzaa ja perunalastuja töllön ääressä ja huuhtelee sen kaljalla tai cokiksella ja ainoa liikunta on se kun tupakka suussa mennään jääkaapilta hakemaan lisää. Ja minä sitten urheilen hiki hatussa ja syön terveellisesti ja kun minä ja tuollainen edellä mainittu menee verikokeisiin niin elämäntavasta huolimatta sillä on paremmat kolesterolit ja verensokeriarvot kuin minulla.
"Ethän Catsy kuiteskaan ole liian julma siskolles:) "
Emme ole edes tavanneet 9 vuoteen.
ajattelin vaan että jonkunhan sen teidänkin sisaruksista pitää tehdä aloite parempaan. Ei asiat muutu jos niitä ei muuteta.
Sano sille sisarelleis että kateus on aika kuluttava ominaisuus. samoin katkeruus. Ei ne auta kettään eikä mitenkään.
Ajatusta huomiseen päin!Jaksamisiin!
On se aina mukavaa seurata 666:den juttuja.Hän ei edes aloitattanut tätä kirjettä mutta niin vaan kummasti immeiset jakaa 666:den vuoratuksia.Kertakaikkiaan hämmästyttävää.Aloitan seuraavan kirjeen.Catsy 666...Niin ja minulla on 7 sisarusta joista olen toiseksi nuorin paitti minulla on kaksonen(emme ole identtisiä).Niin ja olen vasenkätinen (puolet sisaruksistani ovat vasenkätisiä.Mutta kaikkesta tärkeintä on se että olen lesbo ja onnellinen siitä.
Olen kolmas ja kuopus. Isosisko elossa ja isoveli kuollut :(
Kaikki kai me olemme olleet omalla tavallamme hankalia (vanhemmillemme). Keskimmäinen eli veli taisi olla suurin kiusankappale... Mutta keskenämme meillä on ollut aina hyvä yhteishenki. Paitsi että toiset syyttivät minua lellilapseksi, minkä tietysti kiistän jyrkästi!
Esikoinen myös, ja nuorempia sisaruksia lellitty, ja vielä nyt aikuisenakin erilailla kohdellaan, nykyisin ei haittaa enään niin paljon, mutta lapsena kyllä ,ja varmasti jättänyt merkkinsä eriarvoisuus lasten kesken itseeni.
Ja luonnollisesti kaikkein "omituisin" =)
isän synttäreiden edellä nämä sisarusasiat ovat taas olleet pinnassa. Vaikea sanoa kuka meistä on se omituisin. Olemme sellainen sekoitus geenejä, että eksentrisyyttä löytyy jokaisesta ihan mallikkaasti.
Pahnanpohjimmainen elikkäs kuopus minäkin tässä katraassa. Jonkinlainen iltatähti jopa. Sekalainen on tämä meidän perheemme, ylä- ja alamäkiä on ollut mutta jokin ihmeellinen side on silti säilynyt. Elämme kukin tahollamme mutta tarvittaessa muodostuu myskihärkien suojelurinki, on vaarassa sitten nuorin tai vanhin jäsen tai kuka tahansa siitä väliltä.
Meillä on hemmoteltu kyllä henkisesti eniten esikoista. Minä sitten hyvänä kakkosena. Tosin minun kohdallani taisi enemmän olla kyse siitä, että vanhempani vain antoivat periksi monissa asioissa, joissa muille eivät antaneet. Olin varsin omapäinen, eivät vanhemmat jaksaneet enää vääntää. Esikoisen elämässä tuo esikoisen suloinen sunnuntailapsen osa on kyllä toiminut jarruttavana tekijänä mutta vanhemmiten hänelläkin tuntuu asiat olevan hallussa. Kuten meillä kaikilla, jokaisella omalla tavallaan, mistä olen erittäin iloinen ja hyvällä mielellä.
Siskoja löytyy kaksi ja veljiä myös kaksi. Ite oon toiseksi vanhin. Mulle ainakin on ollu tosi antoisaa, ku on saanu seurata pikkusiskojen kasvamista. :)
jo suurperheeksi??
.. ja lellitty, ne vanhemmat sisaruksetkin lellivät, oli sen verran pitkä väli muihin. Paras ominaisuuteni oli, että tuli tyttö. Hemmottelua kai lisäsi se, että äiti kuoli pian. Kuopusetuisuuksien vastapainona oli, että jokainen katsoi oikeudekseen ohjata, rajoittaa ja juoksuttaa, olin kaamean pitkään "liian pieni" kaikkeen mahdolliseen, huh. Meidän sakki on aina pitänyt yhtä, vaikka draamaa ja käänteitä on sattunut turhan paljon, kaksi sisarustakin kuollut liian nuorina. Pienestä pitäen olen tajunnut kuoleman todellisuuden, se on jossain, se vie ihmisiä ympäriltä, elämä voi olla lyhyt. Nykyään tiedän, että pisimmilläänkin se on lyhyt ;).
Meitä on tässä orastava piiri palstan vakkareita & perheen pienimpiä... Onneksi sulla on ollut turvaverkkoa tuon kaiken murheen keskellä.
Täytyy jossain määrin allekirjoittaa lellintäperiaate, mutta toisaalta muita nuorempana jää perinteisten kuvioiden ulkopuolelle. Mulla oli koulussa suuria vaikeuksia tottua muihin samanikäsiin. Ehkä se on sitä "outoutta", ajattelin että hitto kuin näillä on tyhmät jutut... Sitä vaan on aina tottunut olemaan omissa ajatuksissaan, pitää niitä parempana kuin muiden. Se taitaa olla mun perimmäinen vikani.
Kehitin lauman mielikuvitusystäviä, joiden kanssa keskustelin.
Vielä nykyäänkin tykkään lähinnä vanhempien ihmisten seurasta, sisaruksiin välit ei ole kauhean läheiset, mutta ei etäisetkään. Jos niiltä kysytään, ne sanoo että lahjakas mutta pirun ärhäkkä systeri =)
.. jo tässä vaiheessa yleistää, että tilastollinen jakauma osoittaa "melkein merkitsevästi" kuopustyttöjen olevan keskimääräistä alttiimpia suuntautumaan naisiin päin ;)? Nopeasti vilkaisten tällä hetkellä 10 kuopusta, 4 esikoista, 2 ainokaista ja 4 muuta positiota. Tai sitten pikku-lellikit löytävät aina aikaa osallistua joutavanpäiväisiin höpötyksiin, viisaat vanhemmat sisarukset eivät jaksa pitää maailmaa leikkikenttänä.
Kuvaamasi vieraus tyttöjen kesken koulussa oli täyttä totta myös minulla siinä 11-15v iässä. Muut olivat aikuisempia, "neitimäisempiä", en oikein tiennyt, miten niiden kanssa ollaan. Apinoin tietenkin nopeasti toimintamallit, mutta sisimmältään touhu pysyi vieraana. Kasvoin maalla isän ja kahden veljen seurassa, esikoisveli ja isosisko asuivat jo Helsingissä, leikkikavereita oli olemattoman vähän, vain poikia, ja kivat leikit - ja lapsuus - loppuivat sitten liian pian, koska, no, ne olivat poikia. Ja minä ainoa tyttö, helppo arvata, mikä poikia alkoi kiinnostaa. Katsoin kotipihalla tai vintin ikkunoista heidän leikkejään, mukaan ei voinut mennä, entistä lapsuustunnelmaa ei saanut takaisin.
Tyttöjen mehukutsut koin ristiriitaisesti, toisaalta kauhean tylsiä ja vaivaannuttavia tilaisuuksia, toisaalta oli mukavaa, kun huolittiin seuraan. Ne äänestivät minut kerran jopa hymytytöksi, varsinkin huomattuaan, että inhosin sitä.
Vasta vähän päälle kakskymppisenä aloin viihtyä naisseurassa, mutta silloinkin aika suppeasti, melkein vain kollegat kiinnostivat. Keskustelujen virikkeellisyys hypähti uusille tasoille, fakkirajoitteinen, ei voi mitään.
Pohjimmainen yksinäisyys on johtanut siihen, että aloin neljääkymmentä lähestyessä nauttia siitä. On pakko olla välillä hetken erossa ihmisistä, ja sitten sukeltaa taas sosiaalisuuteen. Kummassakin on puolensa ;). Kaksosilla on varmaan kivaa, ne jakavat keskenään paljon, sanatontakin. Naisrakastettujen kanssa voi ehkä henkisesti saavuttaa jotain samaa, tietenkin erotiikka on tuo suhteeseen toisen ulottuvuuden.
liian suppea otanta.
"pikku-lellikit löytävät aina aikaa osallistua joutavanpäiväisiin höpötyksiin, viisaat vanhemmat sisarukset..."
jotenkinhan se huomio kerättävä;)
isosisko ja isoveli on.
Aika lellitty ja "hyvinpidetty" myös :)
eli isoveli ja isosisko on. En vaihtaisi pois mistään hinnasta, minusta sisaruus on ihana asia. Helppo toki sanoa, lellittynä kuopuksena.
ja mul 1 isosisko.
Välit ovat olleet aina toimivat, mutta räiskyvät.
Ollaan kuin yö ja päivä. Ja mä oon se yö..
Tiukan paikan tullen konsensus ja empatia löytyvät.
Ilman isosiskoa en olisi pärjännyt...
Kuopus olen, yksi isosisko minulla. Hirmu erilaisia ollaan, mutta valtavan tärkeitä toisillemme. Lapsena aina leikittiin ja tapeltiin tauotta, teini-ikäisinä vähän etäännyttiin, ja sitten parikymppisinä meistä tuli toistemme parhaat ystävät (no, yhdet parhaista).
Olen tosi onnellinen mun ihanasta siskosta!
on viisi veljeä ja kolme siskoa.Olen toiseksi nuorin.Kaunein,viisain,huumorintajuisin ja hirvittävän kova valehtelemaan.
nuorimmainen, mulla on 2 isoveikkaa ja 1 isosisko..
pienenä oli vähä tylsää,, ku toiset oli mua vanhempia eikä ne touhunnu mun kaa tarpeeks..ja kyllähän ne mua juoksutti ja huijas aina..:)
mut on siitä ollu iloakin että ne on vanhempia..niiltä saa ihan hyviä neuvoja tarvittaessa..ja muuta sellasta.
siskon kanssa oon läheisin. harmittaa kuinka harvoin niitä nykyää näkee :/
onko teillä käynyt vahempien suhteen noinkin hyvä tuuri...
Itse ainoa lapsi ja ilmeisesti odotukset pettänyt...
Ei ole tulossa lapsia, lapsenlapsia eikä muutakaaan...
Vaikka minut kuulemma hyväksytäänkin, olin mitä olin, niin silti pienoiset paineet päällä!
että rupeet hankkiin nyt vinhaa vauhtia kaksosia tyttökaverin kaa..
siinä ois sit mummolla ja paapallakin tekemistä
nuorin eli ainoa. Mitä ei kuulemma huomaa, jos ei tiedä. Se jotenkin ilahduttaa.
Sisaruksiin kuuluu lisäkseni veli ja sisko. Jokainen on saanut tasapuolisesti oman osansa kaikenlaista huomiota, eikä tuo ole vain minun mielipide:)
Välit sisaruksiin on siis todella hyvät. Veli ja sisko ovat oikeastaan parhaita kavereitani, ei tule mieleen asiaa mistä en heidän kanssa voisi puhua. Eikä sillä etteikö minulla olisi muita ystäviä, sisarukset vaan ymmärtävät joitakin asioita paremmin kuin kukaan muu.
Minä taidan kuitenkin olla se joka tekee kaiken vaikeimman kautta..
eli mulla isoveli ja pikkuveli, molempiin yhtä monta vuotta ikäeroa. Veljet ovat tosi rakkaita, kuin hyviä ystäviä. Lapsena ja teininä kovasti taisteltiin, mutta sen jälkeen meistä tuli todella läheisiä.
Joskus olen tavallaan kaivannut siskoa näin miesvaltaisessa perheessä. Mutta hyvä näinkin! :)
isosisko ja isoveli, eli olen nuorimmainen. Lapsuus kai aika tavanomainen, sisko ja veli kai kokivat että minua lellitään ja koin että olin jotenkin erillään kun oli sisaruksiin vähän ikäeroa. Siskoani en ole tavannut moniin vuosiin ja veli ei ole kovin sosiaalista sorttia... Olis sitä voinut saada mukavemmatkin sisarukset...
Tinni-Tunni
nimessä voi olla sinussa. Veli ja sisko ne ilkeitä on... Ne ei leiki mun kaa, ja sit sä norkoilet täällä jakelemassa viisauksiasi ja kerjäämässä huomiota. Oletko keskustellut tästä huomionkipeydestäsi ammatti-ihmisten kanssa?
T-T, alan ymmärtää ajatteluasi päivä päivältä paremmin!
ja sä et sit osaa lopettaa tota vainoomista ikinä? Taitaa sullaki olla syytä ottaa siihen kallonkutistajaan yhteyttä? Ei voi muuta ku ihmetellä mikä se sun ongelma on ku et anna jo olla.
ettei vaan se vika ole sinussa? Ettei vaan sun siskot ja veljet tai ystävät ole olleet leikkimättä sun kaa? Tai sitten sulla on ollut ikäviä kokemuksia heteromiehistä, mutta turhaan sinä niitä purat minuun! En minä ole niihin syyllinen, kerro nyt mikä sulla mättää Siskoseni?
Tinni-Tunni
en ole sisko muttei muakaan kauheesti kiinnosta tietää onko sulla, heteromiehellä, siskoja tai veljiä ja ootko esikoinen vai kuopus.
kyllä mua kiinnostaa noi siskot.
kyllähän sä tänne saat kirjoitella, mutta mieti nyt vähän mihin vastaat.
Tuo vastaukseni oli tarkoitettu Siskolle. Ymmärrän että sua kiinnostaa siskot, mutta miksen vastailisi esim. tähän sisarusgalluppiin?
Tinni-Tunni
on olleet ilkeet sisko ja sen veli, jotka eivät häntä hyväksyneet, niin sitte vängällä pitää täältä hakea sitä hyväksyntää.
Hyvin on T-T hyväksytty, sehän on täällä ihan erityisessä suojelussa. Muhun vaan ei oo toi feikkaus ja B-Shitti vielä uponnu!
"ymmärtämään" väärin kirjoitettua tekstiä. Kerroin vain aika tavallisen asian lapsuudestani. En kirjoittanut etteikö minua olisi hyväksytty, vaan että ikäero mun ja sisaruksieni välillä aiheutti että he leikkivät omanikäisten kaveriensa kanssa enemmän kuin mun kanssa. Tuohan on aivan tavallinen ilmiö ja oli minulla toki omanikäisiä kavereita. Enkä mä hae täältä mitään hyväksyntää, haluan vain keskustella muiden täällä olevien kanssa, eikös se ole keskustelupalstojen tarkoitus?
Enkä mä ole täällä missään suojelussa, muut eivät vain ole minua kohtaan noin epäluuloisia ja agressiivisia kuin sinä. Kerrohan mikä ongelma sinulla oikein on? Jokin syyhän on pakko olla noin agressiivisen käytöksen takana.
Tinni-Tunni
mulla on isoveli ja meillä on ikäeroa 8 vuotta, joskus veli oli paras kaveri mutta enää ei. vieläkin ollaan kuitenkin läheisissä väleissä.
eli taistelen tätä kuopusylivoimaa vastaan. :)
Yksi pikkusisko ja kaksi pikkuveljeä, olemme syntyneet noin parin vuoden välein.
Esikoinen täälläkin! Ja lisään vielä että mun l-tutuista suurin osa myös esikoisia..!!
Mulla on se kokemus että olen ollut tienraivaaja, minut on kasvetettu kaikkein 'tarkimmin'. Koska olen ollut huolenpitäjän roolissa niin olen tosi vastuuntuntoinen, vähän sellainen 'stressi-erkki'. Ainoana tyttärenä mua on kylläkin myös tavallaan hemmoteltu vaikka on multa paljon vaadittukin. Luulen että olisin vähän toisenlainen jos mulla olisi ollut sisko/siskoja. Pikkuveljien kanssa oon usein tuntenut olevani yksi pojista ja leikkinyt kaikki poikienkin leikit.
minä ja kaksossiskoni ollaa perheen vanhimpia... mutta meistä kahdesta minä olen se nuorempi..