Mistä kissanvihaajat tulevat? Ovatko jotkut ihmiset jo syntyjään kissanvihaajia, vai kehittyykö heidän vihansa vasta iän mukana? Onko mahdollista, että kissanomistajilla ja heidän toimillaan (tai niiden puutteella) lemmikkiensä suhteen olisi osuutta asiaan?
Kissanvihaajan
synty?
171131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielenkiintoinen ajatus. Ensinnäkin käsite vihasta. Olisiko kyse hiukan liian vahvasta määritelmästä? Onko kissanvihaaja, jollei voi hyväksyä ajattelemattomien omistajien toimintaa (kissat vapaana kakkimassa lasten hiekkalaatikoihin) Vai tarkoitetaanko kissanvihaajalla henkilöä joka voi pahoin jo nähdessään kyseisen luontokappaleen, sillä sellaisiakin ihmisiä on (samoin kuin ihmisiä jotka inhoavat ja pelkäävät esim. hämähäkkejä)
Henkilökohtaisesti minä pidän lähestulkoon kaikista kissoista, mutta inhoan ajattelemattomia ja välinpitämättömiä ihmisiä, jotka eivät ole halukkaita huolehtimaan kissoistaan niin ettei niistä ole riesaa muille kanssaeläjille.
Minulla on serkku joka ei tykkää kissoista, eikä hän osaa sanoa siihen mitään syytä. Viha on liian voimakas ilmaus tässä tapauksessa, paremminkin suhtautuu viileästi. Kuitenkin hän on eläinrakas, aina ollut koiria ja huolehtii niistä esimerkillisesti.
viha on ehkä liian vahva sana, vaikka varmasti varsinaisia kissanvihaajiakin löytyy. enemmänkin tapaa ihmisiä, jotka eivät vain pidä kissoista. "en ole oikein kissaihminen" he sanovat. eivät silti useinkaan osaa selittää mikseivät pidä kissoista. se voi johtua siitä, että kokemuksia kissoista ei ole tai on hyvin vähän, ja nekin ehkäpä negatiivisia. eräskin ihminen perusteli kissainhoaan, sillä että hänen mielestään kissat ovat jotenkin pelottavan yliluonnollisen oloisia, saattavat tuijotella tyhjään ja käyttäytyä muutenkin kummallisesti. sehän siis voi olla kissapelkoakin, joka vain peitetään inhon alle. mistä muuten johtuu, että jos iso joukko ihmisiä on koolla, ja paikalla yksi "kissavihaaja" ja juuri tämän ihmisen luona kissa sitten kiehnaa ja pyörii?
että kissa ei pelkää kissainhoajaa, koska se ei tuijota silmiin.
Minullakin käy yksi henkilö joka ei voi sietää kissoja. Ei osaa selittää kissainhoaan.
Kissani usein pyöri hänen ympärillään.
Ompa tämä ihminen alkanut kuitenkin pitää kissastani.
Kissa kokee tällaisen ihmisen turvallisena, koska ihminen välttelee katsekontaktia eli toimii kissan maailmassa juuri niinkuin soveliaan toverin tuleekin toimia. Kissa kokee uhkaavana yli-ystävällisen vieraan ihmisen kiinteän tuijottavan katseen ja välttelee tällaista outoa ja epäkohteliasta tunkeilijaa.
minä en ollenkaan tykännyt kissoista ennen.En ole ikinä vihannut kissoja mutta tuli aina "epämiellyttävä" olo kun oli kissa lähellä.Jos ihan totta puhutaan niin pelkäsin niitä vähäsen myös=)Eräänä päivänä tajusin etten edes tiedä niistä paljon mitään,olin niin sanottu koira ihminen...Enpä ole enää,nykyään talossa asustelee kaksi kissaa ja kolmas tulossa enkä vaihtaisi niitä mihinkään=)
Millainen yleensäkin on kissanvihaaja? Onko esim. EU:ssa laadittu direktiivi, joka määrittää ominaisuudet, jonka perusteella henkilön voidaan osoittaa olevan kissanvihaaja?
Jospa kissanvihaaja onkin kissan perässä kirveen kanssa hullun kiilto silmissä juokseva eläimellisiä mylvähdyksiä suustaan päästävä mielipuoli, vai riittääkö nimityksen saamiseen vain se että ei välttämättä hyväksy naapurin kissan liikkumista omalla tontillaan?
Onko ainoa keino välttää kissanvihaajaksi leimaantuminen se, että antaa naapurin kissan terrorisoida mielin määrin ja antaa ulospäin sellainen kuva että onpas hauskaa kun kisu viihtyy meidän tontilla?
Kissanvihaaja syntyy helposti tästä nykyisin vallitsevasta tilanteesta, jossa kissojen omistajien velvollisuudet kissojaan kohtaan on laskettu minimiin. Eli ihminen, jolla ei ole omia lemmikkieläimiä, eikä myöskään mitään halua sellaisiin, ei välttämättä hirveästi ilahdu toisten ihmisten lemmikkieläimistä. Muut yleisimmät lemmikkieläimet ovat luonteeltaan sellaisia (tai koirien kohdalla asia on säädetty lailla), ettei niitä ole tapana laskea itsekseen vapaiksi ulos. Kissojen omistajille tämä lupa on kuitenkin annettu, ja he sitä runsaasti käyttävät. Tästä saattaa seurata se, että kissa kulkee tällaisen lemmikkieläimiä ylipäänsä kaihtavan ihmisen elinympäristöön esim. hänen tontilleen.
Jos tämä ihminen kuitenkin edelleen haluaisi elää elämäänsä vapaana muiden lemmikkieläimistä yrittää hän päästä tästä kissasta eroon. Mitä keinoja hänellä tähän on? Ensiksi hän varmaan ajattelee keskustella asiasta kissojen omistajan kanssa. Useimmiten hän saa huomata, että häntä ei joko haluta kuulla, oteta ollenkaan tosissaan, tai että häntä kohtaan ollaan suoranaisen vihamielisiä. Vapaana kissojaan pitävien ihmisten mielestä tämä on useimmiten niin itsestään selvä asia, että sen minkäänlainen kyseenalaistaminen koetaan suoraan eläimiin kohdistuvaksi vihaksi. Sitä paitsi nykyisellään näillä kissojen omistajilla on oman ympäristönsä mahdollisista mielipiteistä ja oikeuksista piittaamattomuuteensa lain suoma oikeutus. Kissojen omistajille on siis turha valittaa.
Myöskään millekään viranomaisille on (ja sen kissoista eroon pyrkivä saa pitkällisen ja turhauttavan valitusprosessin jälkeen lopulta huomata) aivan turha tästä aiheesta valittaa. Viranomaisilla ei ole aikaa eikä lopulta useimmissa tapauksissa oikeuttakaan puuttua tähän tilanteeseen. Eläinsuojelu ei esimerkiksi voi tehdä mitään, jos ei pystytä osoittamaan, että kissojen omistaja kohtelisi muutoin kaltoin kissojaan. Jos kyseessä on kerrostaloalue, on pientä toivoa siinä, jos kissojen omistajan talossa sattuu olemaan sellainen isännöitsijä, joka suostuu ottamaan asian vakavasti. Useimmiten sellaista ei kuitenkaan löydy.
Kaikki valituskanavat käytettyään kissoista eroon haluavalle ei jää käteen muita keinoja kissoista eroon pääsemiseksi, kuin oma konkreettinen toiminta. Riippuukin sitten ihmisestä, millaisiin toimiin hän päättää ryhtyä. Kissoja voi yrittää loukuttaa, ja viedä eläinsuojaan, niitä voi yrittää häätää erilaisin karkottein, tai voi yrittää rakentaa jonkinlaista estettä kissojen kululle omalle tontille. Useimmiten kissoista eroon pyrkivä saa kuitenkin huomata, etteivät nämä keinot tepsi. Karkoitteiden toimivuus on tapauskohtaista, ja usein kissa myös oppii pidemmän päälle sietämään/kiertämään karkoitteen ja jatkaa elämäänsä siitä välittämättä. Sanomattakin on selvä, ettei juuri mikään este oikeasti/lopullisesti estä kissan kaltaista seikkailijaa kulkemasta sinne minne se haluaa. Myös hankala (ja usein toimimaton) yritys loukuttaa kissoja eläinsuojaan vietäviksi ei kanna sekään hedelmää, kissa kun haetaan takaisin tai ostetaan uusia kissoja samaan maastoon vapaina kulkemaan.
Jos kissoista eroon pyrkivä ei vieläkään luovuta, on hänen turhautumisensa varmasti tässä vaiheessa jo sitä luokkaa, että alkuaan kissoja kohtaan koettu vastenmielisyys on jo jalostunut silmittömän vihan asteelle. Kun ihminen ei saa häntä vaivaavaan asiaan mistään apua, eikä oikeastaan edes ymmärrystä - ratkaiseen hän sen usein lopulta itse, sillä ikävimmällä tavalla. Jos toisten nurkissa pyörivät kissat eivät tappamalla lopu (kun omistajat saavat aina ilmaiseksi uusia ja uusia ja uusia), niin ainakin nyt esiin jalostettu kissanvihaaja saa itse tyydytystä kissoja tappaessaa/kiusatessaan. Joissain tapauksissa myös se, että listimänsä kissan on käynyt palauttamassa omistajalleen, on riittänyt saattamaan kissanomistajan mieleen aavistuksen siitä, ettei kissojen vapaana pitäminen kaikkialla olekaan kenties niin turvallista kuin hän haluaisi kuvitella. Jotkut omistajat on näin myös saatu muuttamaan tapojaan, hyvin harvat tosin.
Yhteenvetona siis naapurin vapaana kulkevista kissoista eroon haluavalle ei käytännössä jää muita "toimivia" vaihtoehtoja, kuin kissojen tappaminen/vahingoittaminen. Tämä ei tietenkään ole oikein, mutta niin kauan, kun kissojen vapaan liikkumisen oikeus on tässä suhteessa ihmisen oikeuteen kissavaapaaseen ympäristöön (ja nyt tarkoitan sitä hänen omistamaansa tonttia) ei yhteiskunta jätä tällaiselle ihmiselle muuta mahdollisuutta, kuin lainvastaisesti eläimiä vahingoittaen puolustaa omaksi kokemaansa oikeutta.
kirjoitettu. Kissojen omistajat ovat omalla toiminnallaan edesauttaneet näiden teidän määrittelemien "kissojen vihaajie" synnyn.
Kyse ei varmaankaan ole kissojen vihaamisesta sinänsä vaan kyllästymisestä siihen, että vastuuttomat omistajat polkevat muka omilla "laki sallii" oikeuksilla muiden ihmisten oikeutta pitää kissat pois omilta takapihoiltaan.
Yhtään muodostuvaa asennetta ei myöskään edesauta tämän palstan aktiivisen tinatähden toiminta, jossa hän poistaa pääsääntöisesti kaikki asiallisetkin kommentit, joissa kyseenalaistetaan kissojen vapaana pitäminen.
Se viha syntyy usein henkilön omassa häiriintyneessä mielessä. Tonteilla liikkuu paljon muitakin eläimiä, eikä niistä synny samanlaista vihareaktiota. Kannattaisi olla hieman huolissaan omasta henkisestä tilasta, jos mieli järkyttyy ohi kulkevan kissan vuoksi.
Millä tavoin tonteilla liikkuvat muut eläimet vähentävät kissojen aiheuttamia haittoja?
Samaa logiikkaa sovellettuna; koska sinun kotoasi löytyy takuulla erilaisia roskia ja pölyä, ei haittanne, jos naapurisi kantaa teille omat roskansa ja jätteensä. Mitä suotta nipottaisit pienistä, kun sulla on jo omiakin saastoja kämpässäsi, eikö niin?
---
Mitä ihmeen haittaa ohikulkevasta kissasta on?
Tietenkin viha syntyy vihaajan mielessä, kyse onkin siitä mitkä seikat ajavat joidenkin mielet tähän tilaan. Jotkut ovat varmasti lähtökohtaisesti häiriintyneitä, toiset ajetaan siihen.
Oman kirjoitukseni aiheena eivät myöskään olleet nopeasti jonkun tontin ohitse kulkevat kissat. Tietenkään sellaisista ei terveen mielen pitäisi järkkyä. Mielestäni sellaisiin vetoaminen tässä on yritys kammeta keskustelu pois sen varsinaisesta aiheesta, vähättelemällä tietyn tyyppisen tapauksen kautta oikeutusta puhua toisen tyyppisistä tapauksista. Esittämäni tapausten kulku pyrkii kertomaan siitä, mitä tapahtuu, kun jonkun lemmikit toistuvasti (vaikka joka päivä useiden tuntien ajan) pitävät toisen tonttia omana reviirinään, oleillen alueella, kunnes ne sieltä häädetään tai kutsutaan pois. Tällainen tilanne on ihan klassinen omakotitaloalueilla, joissa toisessa talossa asuu kissojen omistaja ja pienen pensasaidan takana sitten se hänen kasvatuksessaan oleva tuleva kissanvihaaja.
Se, että tonteilla liikkuu muitakin eläimiä on aika ontuva puolustus kissoille. Näillä muilla eläimillä varmaankin tarkoitit esim. lintuja, oravia, siilejä, rusakoita, hiiriä, rottia, kastematoja etc.? Ne kaikki kuuluvat Suomen luontoon luonnonvaraisina eläiminä, kissa taas on jonkun ihmisen omaisuuteen kuuluva lemmikkieläin, eikä myöskään lajina kuulu Suomen luontoon. Näitä luonnon eläimiä (sikäli, kun ne eivät ole tuhoeläimiä kuten rotat ja hiiret, jotka voi tontiltaan poistaa) ihmisten on pakko sietää, niiden kun kuuluukin liikkua tuolla ulkona. Tottakai joku tosissaan häiriintynyt voi niitäkin yrittää häätää, mutta kun vastassa on itse luonto on taistelu jo valmiiksi hävitty. Kissojen kohdalla taas puhutaan huomattavasti pienemmästä (ja eksklusiivisesta) eläinpopulaatiosta, usein vain parista yksilöstä, näihin on paljon helpompi tarttua. Kotikissoissa on myöskin se käytöksellinen ero villeihin luonnon eläimiin nähden, että niiden karkoittaminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Ne kun ovat sen verran domestikoituneita, etteivät vierastakaan ihmistä kuollakseen pelkää, vaan luottavat pääsevänsä kyllä tarpeen tullen karkuun. Siinä missä rusakko lähtee pihasta varsin vikkelästi/pysyvästi ihmisen astuessa sitä kohti, siirtyy kissa sopivasti etäämmälle ja palaa vaaran poistuttua takaisin askareilleen. Tietysti poikkeuksia molempiin suuntiin on, mutta näin ovat kaikki omakohtaisten kokemusten kissat ja villieläimet toimineet. Monet näistä kissanvihaajista varmaan pitävät juuri tätä osaa kissan käyttäytymisessä ikävimpänä, kissat ikään kuin tahallaan kiusaisivat heitä, kun eivät anna ottaa itseään kiinni, mutta eivät myöskään pysy poissa tontilta. Se, että kissa tekisi tämän ilkeyttään/tahallaan ei tietenkään ole totta, mutta mielestäni on kuitenkin helppo ymmärtää, mistä tämä ajatteluvirhe syntyy.
...kissoilla (tai muillakaan lemmikkieläimillä) ei ole luvatta asiaa vieraisiin pihoihin. Ei siinä pitäisi olla mitään vaikeasti ymmärrettävää. Vai onko?
Millä perusteella kissattomien tulisi sietää vieraita eläimiä pihassaan? Eikö kissattomilla ole oikeutta itse päättää siitä, mitä ja ketä heidän pihassaan liikkuu? Miksi?
Tässä se nyt nähtiin. Kissaviha on omassa päässä kehittyvä ongelma. Kissojen vainoamisen sijasta terapeutti on parempi vaihtoehto. Elämästäkin oppii nauttimaan, kun turhat patoutumat saa purettua. Oletan kuitenkin ettei sinulla ole pääkky sekaisin, vaan provoilet ihan aikaa tappaaksesi. Monella kuitenkin tuntuu ihan oikeasti kiristävän vanne kun näkevät kissan. Ehkä uljaan ja itsenäisen eläimen näkeminen tuo liian kipeästi mieleen oman puutteellisuuden ja avuttomuuden.
Miksi kissattomilla ei olisi oikeutta olla kissattomia niin halutessaan? Miksi heidän pitäisi sietää toisten lemmikkejä omalla alueellaan? Millä perusteella henkilön oikeus määrätä itse omasta elämästään ei koskisi kissoja?
Miksi pidät provoamisena em. asioiden kyseenalaistamista? Voisiko olla niin, että ongelma onkin sinun ja kanssa-ajattelijoidesi päässä?
tulee mieleen ikävä tapaus. tuttumme löysi hylätyn kissanpennun. sille sitten löydettiin uusi koti. uudessa kodissa -ikävä kyllä- pennun annettiin kulkea pihalla vapaana. ennestään perheessä oli 2 kissaa. sitten pikkuinen oli eksynyt naapurin mummon luo, joka myrkytti kissan. pentu löydettiin kuolleena pihojen rajalta. mummon tiedettiin ennenkin myrkyttäneen kissoja, mutta mitään ei voitu tehdä, koska mummo perusteli kantansa sillä että hän ei pidä siitä, että kissat ovat hänen pihallaan, koska ne tuhosivat istutukset, kuseksivat talon nurkat, ja varsinaista näyttöä kellään ei ollut. hän piti siis kissoja tuhoeläiminä. ikävä tapaus, mutta olisi ollut vältettävissä valvomalla kissojen ulkoilemista. ja niin suloinen ja ihananluontoinen sekin kissanalku oli, ja koki niinkin tylyn kohtalon kissanvihaajan käsissä. :(