Olen raskaana ja harkitsen......

Ajattelin kirjoittaa tänne ja kysyä neuvoa teiltä, jotka harkitsette adoptiota. Olen 16-vuotias ja raskaana nyt rakausviikkoja on 30 takana. Asun isäni kanssa ja pikkuveljeni. Poikaystäväni olisi halunnut että teen abortin mutta en halunnut. Nyt olen siinä pisteessä että en halua tätä vauvaa kasvattaa, olen käynyt neuvolassa kaikki ok. Kerroin terkkarille että harkitsen adoptiota se antoi sosiaalinumeron, en ole vielä soittanut. Rakastan vauvaani mutta en halua tässä vaiheessa sitoutua 18- vuodeksi, isäni sanoi tee mitä teet se on aika sanaton tästä jutusta. Ihan kuin olisin joku häpeä jos annan vauvani pois olenko todella huono ja kannanko siitä syyllisyyttä koko elämäni, antaako adoptio vanhemmat valokuvaa vauvasta tai sen kehityksestä. Olen todella hätää kärsimässä ratkaisu pitäisi kohta tehdä jos en saa käytyä siellä sossussa onko se heitteillejättö jos synnytän lapsen sairaalassa ja häivyn sieltä sitten olen ajatellut sitä. Jäisihän se silloin hyviin käsiin.
424355
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 42

Vanhimmat

Harkitse tarkkaan mitä haluat tehdä. Mikäli päädyt adoptioon se on ihan OK ja hyvä ratkaisu, jos tunnet olevasi kykenemätön sitoutumaan lapseen. sairaalasta karkaaminen ei ole oikea vaihtoehto vaan virallisten papereiden laatiminen tärkeää.

Äänestä
  • vaihtoehtona,se ei ole niin lopullista ja saat tavata lastasi aina kun haluat!

    Äänestä

jos teet noin oot todella huono ihminen
ajattelin mäkin alussa noin mutta ajattelin että ei oo mitää järkee tossa asiassa tehä noin. joten synnytin sen lapsen enkä antanut pois ja kaikkien mielestä oon hyvä äiti ja oon vasta 17

Äänestä

Sijaiskoti tarkoittaa sitä, että lapsesi huostaanotetaan, saat tavata lasta, mutta tuskin koskaan enää omiin hoiviin saat.

Adoptiossa taas luovut lapsesta kokonaan. Ehkä joskus lapsi ottaa sinuun sitten itse yhteyttä ja luulen, että kyllä ymmärtää sen, että olet ollut nuori lasta tehdessäsi.

Synnytyksen jälkeen on joka tapauksessa harkinta-aika, olikohan 2 kk, jona aika voit tulla toisiin ajatuksiin adoption kanssa, vaikka aluperin olisit adoptiota ajatellutkin. Adoptioon voit päätyä myös synnytyksen jälkeenkin, vaikka lapsi olisi jo vuoden ikäinen taikka vanhempikin.

Sinua pelottaa vanhemmuus. Moni muukin sinun ikäinen on selvinnyt siitä hommasta. Kunhan vain muistat, että älä jätä kouluja kesken, vaan hanki itsellesi ammatti vaikka kaksikin.

Kun sinulla kuitenkin on isä olemassa, niin oletko keskustellut hänen kanssaan siitä, että voisiko isä joskus vahtia vauvaa, kun itse haluat mennä ulos yksinään tai kavereiden kanssa? Selkeästi tarvitset nyt tukea aikuiselta.

Raskauden tässä vaiheessa hormoonit ovat sekaisin, joten älä tee hätiköityjä päätöksiä. Hormoonit voivat olla sekaisin pitkään lapsen syntymän jälkeenkin.

Hyvää kesävauvan odotusta!

Äänestä
  • Kyllä lapsen voi saada sijaiskodista takaisin. Jos elämä on kunnossa niin, että voi kasvattaa lasta ja olosuhteet on kunnossa. Sijaishoidon purkaminen tehdään tällöin pitkähkön ajan kuluessa niin, että lapsi ja äiti alkavat olla enemmän yhdessä eli tapaavat useammin ja lapsi alkaa olla lomilla äidin luona. Aina sijoituksia ei voida purkaa. Jos esimerkiksi lapsella on erityistarpeita eikä bioäidilla ole voimavaroja hoitaa niitä. Bioäidillä on mahdollisuus antaa lapsen kasvaa aikuiseksi sijaishoidossa tai hän voi antaa sijaisperheen adoptoida lapsen.

    Äänestä

  • -Nimimerkki- kirjoitti:

    Kyllä lapsen voi saada sijaiskodista takaisin. Jos elämä on kunnossa niin, että voi kasvattaa lasta ja olosuhteet on kunnossa. Sijaishoidon purkaminen tehdään tällöin pitkähkön ajan kuluessa niin, että lapsi ja äiti alkavat olla enemmän yhdessä eli tapaavat useammin ja lapsi alkaa olla lomilla äidin luona. Aina sijoituksia ei voida purkaa. Jos esimerkiksi lapsella on erityistarpeita eikä bioäidilla ole voimavaroja hoitaa niitä. Bioäidillä on mahdollisuus antaa lapsen kasvaa aikuiseksi sijaishoidossa tai hän voi antaa sijaisperheen adoptoida lapsen.

    ..adoptoitavaksi perheeseen johon lapsi on ollut sijoitettuna.
    Mutta..haluaako perhe adoptoida lapsen?
    Sitä ei voi koskaan tietää etukäteen!
    Jos perhe ei halua adoptoida lasta, niin biologinen äiti pysyy lapsen vanhempana ikuisesti, vaikka ei sitä itse haluaisi.

    Minusta on lapsenkin parasta ajatellen viisainta jos vain suinkin biologinen äiti pystyy tekemään ratkaisun ennen synnytystä tai pian sen jälkeen. Silloin lapsi saa pysyvämmät olosuhteet ja hänen ei tarvitse kokea turhaa epätietoisuutta tulevaisuudestaan.

    Äänestä

  • joo-o kirjoitti:

    ..adoptoitavaksi perheeseen johon lapsi on ollut sijoitettuna.
    Mutta..haluaako perhe adoptoida lapsen?
    Sitä ei voi koskaan tietää etukäteen!
    Jos perhe ei halua adoptoida lasta, niin biologinen äiti pysyy lapsen vanhempana ikuisesti, vaikka ei sitä itse haluaisi.

    Minusta on lapsenkin parasta ajatellen viisainta jos vain suinkin biologinen äiti pystyy tekemään ratkaisun ennen synnytystä tai pian sen jälkeen. Silloin lapsi saa pysyvämmät olosuhteet ja hänen ei tarvitse kokea turhaa epätietoisuutta tulevaisuudestaan.

    Jos bioäiti harkitseekaan adoptiota, niin lapsi sijoitetaan sellaiseen sijaisperheeseen, joka on valmis adoptioon. Suomessa on koko ajan satoja(!!!) sijoituslasta odottavaa perhettä, jotka olisivat valmiita adoptoimaan lapsen myöhemmin. Minusta bioäidin ei missään tapauksessa pidä eikä kannata tehdä päätöstä lapsen tulevaisuudesta ennen synnytystä. Asioista kannattaa tietenkin hankkia tietoa ja miettiä asiaa. Synnytyksen jälkeen asia on ihan erilainen kuin raskausaikana. Onneksi laki pakottaa vähintään tuohon kahdeksan viikon harkintaan.

    Äänestä

  • jos voisivat kirjoitti:

    Jos bioäiti harkitseekaan adoptiota, niin lapsi sijoitetaan sellaiseen sijaisperheeseen, joka on valmis adoptioon. Suomessa on koko ajan satoja(!!!) sijoituslasta odottavaa perhettä, jotka olisivat valmiita adoptoimaan lapsen myöhemmin. Minusta bioäidin ei missään tapauksessa pidä eikä kannata tehdä päätöstä lapsen tulevaisuudesta ennen synnytystä. Asioista kannattaa tietenkin hankkia tietoa ja miettiä asiaa. Synnytyksen jälkeen asia on ihan erilainen kuin raskausaikana. Onneksi laki pakottaa vähintään tuohon kahdeksan viikon harkintaan.

    ..sijaisperheenä kuulostaa järkyttävälle, jos heillä on koko ajan ajatuksena vain se, että he haluaisivat adoptoida heille tulleen lapsen.

    Minusta sijaisperheen on tarkoitus olla vain väliaikainen vaihe lapsen elämässä ja pääasia olisi että lapsi joskus pääsisi takaisin biologiseen perheeseen.
    Sillä biologinen perhe on kuitenkin paras lapselle jos siellä voi elää turvallisesti.
    Mutta mikä motiivi biologisella perheellä on muuttaa elämäänsä toimivaksi jos sijaisperheen motiivina on vain koko ajan se hetki kun he voivat adoptoida lapsen.

    Miten tällöin toimii lapsen suhteet biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin?
    Minusta tuo aiemmin kirjoittaneen ajatus tuntuu huonolle. Siinä ei toteudu lapsen paras!

    Äänestä

  • Sijaisperhe / adoptioperhe kirjoitti:

    ..sijaisperheenä kuulostaa järkyttävälle, jos heillä on koko ajan ajatuksena vain se, että he haluaisivat adoptoida heille tulleen lapsen.

    Minusta sijaisperheen on tarkoitus olla vain väliaikainen vaihe lapsen elämässä ja pääasia olisi että lapsi joskus pääsisi takaisin biologiseen perheeseen.
    Sillä biologinen perhe on kuitenkin paras lapselle jos siellä voi elää turvallisesti.
    Mutta mikä motiivi biologisella perheellä on muuttaa elämäänsä toimivaksi jos sijaisperheen motiivina on vain koko ajan se hetki kun he voivat adoptoida lapsen.

    Miten tällöin toimii lapsen suhteet biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin?
    Minusta tuo aiemmin kirjoittaneen ajatus tuntuu huonolle. Siinä ei toteudu lapsen paras!

    En kyllä tarkoittanut yhtään tuota, miten sinä asian ymmärsit.

    Tarkoitin sitä, että meillä sijaisperheenä ei ainakaan olisi mitään sitä vastaan, että adoptoisimme meille sijoitetut lapset. Näin ajattelee erittäin monet sijaisvanhemmat, mutta totta kai on niitäkin, jotka eivät adoptoisi sijoitettuja lapsia kuten aiemmin eräs kirjoittaja totesi.

    Kun lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen niin jo silloin etsitään mahdollisesti myöhemmin adoptoitaville lapsille semmoiset perheet, jotka ovat valmiita adoptoimaan. Lapsia ei siis tarvitse yleensä siirtää toiseen perheeseen, jos biovanhemmat haluavatkin tehdä adoptiopäätöksen.

    Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sijaisperheet kärkkyisivät adoptiomahdollisuutta. Sijaisperheeksi ryhtyvät saavat ja joutuvat elää sen tosiasian kanssa, että lapset saattavat elää sijaisperheessä koko elämänsä, lapset saattavat siirtyä takaisin biokotiin tai johonkin muualle tai sijaisperhe saattaa joskus adoptoida sijoitetut lapset. Adoptiot ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.

    Monille sijoitetuille lapsille olisi onni, jos he voisivat palata biovanhemmilleen. Erittäin monille sijoitetuille lapsille tämä on kuitenkin mahdotonta. Meidän tuttavasijaisperheessä on neljästä sijoitetusta lapsesta kaksi kokonaan orpoja. He eivät tietenkään voi enää palata biovanhemmilleen, eikä suvustakaan ole löytynyt heille pysyvää perhettä. Erittäin monet sijoitetut lapset eivät voi valitettavasti palata bioperheisiin. Suhdetta biovanhempiin on välttämätöntä tukea, mutta aina sekään ei onnistu. Silloin toivottavasti löytyy bioisovanhempia tai muita sukulaisia, joihin pitää yhteyttä.

    Osa sijoitetuista lapsista pystyy palaamaan bioperheisiin. Tämän olemme kokeneet ja nähneet yhden meille sijoitetun lapsen kohdalla. Lähipiiristä on kotiutunut yhteensä kymmenkunta lasta. Joskus pysyvä sijoitus ilman adoptiota on sopivin vaihtoehto. Joskus sijoitettujen lasten adoptointi sijaisperheeseen on hyvä ratkaisu. Monia sijaisperheissä kasvaneita adoptoidaan, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Silloin on tietysti kyse lähinnä perinnöstä eikä esim. lapsen sukunimi yleensä enää vaihdu.

    Me adoptoisimme meille sijoitetut lapset, jos siihen olisi tarvetta. Tämä oli vastaus edellä kirjoittaneelle siitä, ettei sijaisperheet muka halua adoptoida. Me emme ole kuitenkaan koskaan käsitelleet adoptiota, sillä sijoitettujen lastemme biovanhemmat eivät halua adoptiota ja osalla lapsista on hyvä yhteys biosukuunsa.

    Äänestä

Hei!

Ottasin vauvasi vaikka heti itselleni ja kasvattaisin hänet rakkaudella ja hellyydellä. Itse en voi saada lapsia ikinä ja adoptio on ainoa vaihtoehto saada lapsi. Tukisin jopa lasta pitämään yhteyttä biologiseen äitiinkin jos hän itse sitä haluaa.

Mutta päätös on sinun itsesi ja sinun täytyy miettiä tarkkaan mitä lapsellesi teet. Jos et pysty hänestä huolehtimaan on varmaan parempi vaihtoehto antaa se parille joka on siihen kykenevä.

Voimia sinulle ja älä tee hätiköityjä ratkaisuja, sinulla on aikaa kasvaa asian kanssa ja puntaroida vaakakupissa huonot ja hyvät asiat.

Äänestä

nuori nainen!!! Olen itse tahtattomasti lapseton, enkä koskaan voi biologisesti sellaista saada. Ehkä tästä näkökulmasta johtuen ihailen sinua todella. Olisit voinut valita helpon tien ja tehdä abortin, mutta et tehnyt. On kummallista, että aborttia ei pidetä mitenkään kummallisena eikä häpeällisenä, vaikka sehän on MURHA!! Mutta synnyttämistä ja lapsen pois antamista pidetään. Mutta kuten aiemmatkin kirjoittajat ovat todenneet; mieti tarkkaan. Jos sossu on fiksu, niin hän varmasti osaa auttaa sinua ja osaa antaa neuvoja valinnassasi, oli se mikä tahansa. Pidä pääsi pystyssä ja ole ylpeä, että olet päättänyt kunnioittaa elämää, etkä tuhonnut sitä.

Äänestä

on todella hienoa, että harkitset vauvan antamista adoptioon. Osoittaa selvää kypsyyttä Sinussa ja rakkautta lasta kohtaan. Kukapa sitä enempää rakastaisi kuin se joka tahtoo lapselleen parhaan mahdollisen elämän. Vaikeita asioita nuo on miettiä. Koita päästä juttelemaan ammatti-ihmisten kanssa. Päätös suuntaan tai toiseen on vaikea, mutta se on vain Sinun päätöksesi.
Kymmenen pistettä jo siitä, ettet aborttia tehnyt! Voi kun muutkin ajattelisi samalla tavalla!

Äänestä

kuin joku toinenkin kirjoittaja. Olet IHAILTAVA!

Olet saanut hyviä neuvoja monelta taholta ja päätös on sinun. Mitä tahansa päätätkin, teet rohkean ratkaisun.

Sijaiskoti ei ole huono vaihtoehto, mutta ei ole adoptiokaan. Suomessa on vielä vähemmän suosiossa ns. avoin adoptio, mutta se mahdollistaa sen, että voit jossain määrin pitää yhteyttä lapseesi. Jos niin haluat. Tai voit esittää toiveen, että saisit lapsesta esim. kerran vuodessa valokuvan. Olen varma, että adoptiovanhemmat siihen suostuvat. Huono nainen et missään nimessä ole, päinvastoin. On ihailtavaa, että antaa lapsensa adoptioon jos ei tunne vielä olevansa valmis sitoutumaan vanhemmuuteen. Ratkaisun voit tehdä omassa tahdissasi. Sinulla on vielä 10 viikkoa aikaa synnytykseen ja sen jälkeen 8 viikon harkinta-aika, jonka aikana sinun toivotaan tekevän päätöksesi. Voit halutessasi venyttää päätöksentekoa yli kahdeksan viikonkin, mutta vauvasi on se, joka odottaa. En tarkoita tätä painostuksena, vaan tosiasiana.

Adoptiosta voisin mainita vielä sen, että adoptioneuvonnassa (jos otat nyt yhteyytä sossuun - tai ehkä voisit ottaa suoraan yhteyttä Pelastakaa lapset ry:kin) niin biologinen äitikin kuin tulevat vanhemmat saavat adoptioneuvontaa. Sieltä saat vastauksia sinua askarruttaviin kysymyksiin. Rohkeasti vain eteenpäin! Voit myös esittää toiveita lapsesi tulevia adoptiovanhempia kohtaan. Esimerkiksi, että he asuisivat maalla, olisivat eläinrakkaita tai vain rakastavat vanhemmat.

En suosittele, että jätät vauvasi synnytyssairaalaan. Hänet voidaan silloin sijoittaa lastenkotiin tai sijaiskotiin, mutta ei antaa adoptoitavaksi, sillä adoptiota varten sinun on täytettävä viralliset paperit.

Onnea matkaan! Olet antanut tulevalle lapsellesi parhaan mahdollisen lahjan: ELÄMÄN. Missä ikinä hän sen sitten viettääkin.

Äänestä
  • Jos mietit adoptiota, niin et voi tehdä lopullista päätöstä ennen kuin 8 viikon kuluttua synnytyksestä. Ellet itse pidä lastasi tuona aikana, niin lapsi sijoitetaan väliaikaiseen hoitoon sijaisperheeseen, perhekotiin, lastenkotiin tai vastaavaan paikkaan. Voit sairaalassa ja harkinta-aikana käydä katsomassa ja hoitaa lasta niin paljon kuin haluat! Sinun ei tarvitse tehdä päätöstä adoptiosta tuon kahdeksan viikon kuluessa. Suomessa on hyvä sijaishoitopaikat vauvoja varten. Älä kiirehdi päätöstä, vaikka sinua yritettäisiin painostaa siihen ja saada sinua tekemään päätös nopeammin. Jos et ole varma ratkaisusta, niin pyydä lapselle sijaisperhe. Sijoitus voidaan purkaa myöhemmin, mutta adoptiota ei voi purkaa. Jos lapsi on sijaisperheessä, niin sinulla säilyy oikeudet lapseen ja lapsen asioista päättämiseen. Voit päätyä adoptioon myöhemminkin vaikka lapsen ollessa 5-vuotias. Muista ettei ole kiire!

    Äänestä

  • Niin monet, kuten minäkin, on tullut hylätyksi, vain koska itsekäs äiti ei halua sitoutua hoitamaan omaa lastaa. Vaikka oletkin nuori ja teet lapsen, ei se tarkoita sitä että elämä olisi nyt ohi. Ehei, sehän alkaa silloin.

    Ajattele jos lapsesi adoptoidaan pedofiili- tai väkivaltaiseen perheeseen? Vaikka sossumammat kaiken tarkistaa, osaavat pahat aina huijata ja valehdella. Itse jouduin elämään 8vuotta lapsuudestani hyväksikäytön ja pahoinpitelyn saattelemana.. Raiskaus kolmevuotiaana ja pahoinpiteylyä niin ettei sitä huomaa.. Kyllä he osaavat.
    En halua kuitenkaan yleistää ongelmaa, mutta otatko riskin? Suurempi mahdollisuus lapsellasi on päästä hyvään ja rakastavaan perheeseen,mutta mahdollista on myös että lapsi joutuu helvettiin..

    Neuvoni on, pidä lapsi itselläsi, huolehdi hänestä. Älä ole itsekän, se kostautuu myöhemmin.

    Äänestä

  • Mona Lisa kirjoitti:

    Niin monet, kuten minäkin, on tullut hylätyksi, vain koska itsekäs äiti ei halua sitoutua hoitamaan omaa lastaa. Vaikka oletkin nuori ja teet lapsen, ei se tarkoita sitä että elämä olisi nyt ohi. Ehei, sehän alkaa silloin.

    Ajattele jos lapsesi adoptoidaan pedofiili- tai väkivaltaiseen perheeseen? Vaikka sossumammat kaiken tarkistaa, osaavat pahat aina huijata ja valehdella. Itse jouduin elämään 8vuotta lapsuudestani hyväksikäytön ja pahoinpitelyn saattelemana.. Raiskaus kolmevuotiaana ja pahoinpiteylyä niin ettei sitä huomaa.. Kyllä he osaavat.
    En halua kuitenkaan yleistää ongelmaa, mutta otatko riskin? Suurempi mahdollisuus lapsellasi on päästä hyvään ja rakastavaan perheeseen,mutta mahdollista on myös että lapsi joutuu helvettiin..

    Neuvoni on, pidä lapsi itselläsi, huolehdi hänestä. Älä ole itsekän, se kostautuu myöhemmin.

    "En halua yleistää ongelmaa.."
    ET VAI?
    Minä en ole koskaan kuullut tuollaista juttua adoptioperheistä.
    Tuleville adoptioperheille on tiukka neuvonta ja kaikki eivät saa lasta.
    Ja tämä perheiden karsiminen vain yleistyy, varsinkin kotimaisessa adoptiossa, sillä lapsia on todella vähän ja siksi voidaan jättää vähänkin epäilyttävät ilman lasta.

    Mutta olen kuullut paljon kirjoittamiasi ongelmia jotka ovat tapahtuneet synnyinperheessä.

    Kaikkia eivät halua olla lapsen syntymähetkellä vanhempia ja se heille sallittakoon.
    Eikö olisi hyvä jos jokainen lapsi saisi elää perheessä jossa häntä kasvatetaan rakkaudella.

    Ja minusta on viisasta jos äiti tietää että ei jaksa tai halua elää lapsiperheen arkea, niin hän antaa kuitenkin lapselle elämän jonkun toisen perheen luona.

    Ja jos sinua huolettaa että millaiseen perheeseen lapsi joutuu niin voit pyytää hänestä tietoja säännöllisin väliajoin.
    Mutta minä huolehtisin paljon enemmän muista kuin adoptioperheistä.

    T. Eräs jolla on paljon adoptioperheissä kasvaneita ystäviä. Ja joka itse on kasvanut biologisessa perheessä vahinkolapsena ja sen kyllä sai tuntea koko ajan.

    Äänestä

..että voit pyytää että saisit valokuvia lapsestasi myöhemminkin.
Minusta sinä voit vaatia sen ehdoksi jos haluat, eli annat lapsesi perheeseen, joka on lupautuu lähettämään valokuvan lapsesta tietyin väliajoin.
Nykyään biologinen äiti voi vaikuttaa siihen millaiseen perheeseen haluaa antaa lapsensa.

Mutta mieti rauhassa mitä teet, että et joudu myöhemmin katumaan ratkaisua.
Kyse on sinun elämästä, mitä sinä tahdot?

(Mutta jos päädyt adoptioon, niin voin kertoa että saat sitä ennen adoptioneuvontaa ja samalla lailla tuleva adoptioperhekin saa neuvontaa. Heillä neuvonta vain kestää vuoden tai ylikin ja samalla tutkitaan että ovatko he valmiita vanhemmiksi.
Jos siis annat lapsesi adoptioon, niin toivon sinun tietävän että neuvonnanantaja pyrkii etsivän sopivimman perheen juuri sinun lapsellesi.)

Toivottavasti sait näistä viesteistä tietoa ja voit kysellä lisää jos joku asia vielä askarruttaa mieltä.

Nyt ei muuta kuin omia ajatuksia selventämään!

Äänestä

..anna adoptioon. Niin kauan saat kuunnella piiperrystä että olet hyvä ihminen ja pelastat lapsen elämän, mutta...kun adoptiopaperit on allekirjoitettu, lakkaat olemasta mitään, yhtään mitään lapsesi elämässä!!!!!
Hommaa sijaisperhe lapsellesi jos haluat että edes joskus näät lastasi. Tulet katumaan adoptiota loppuelämäsi joten älä nyt vaan tee sitä virhettä.
Ja luuletko että muutut hyväksi ihmiseksi adoption jälkeen, sinä saat leiman otsaasi "lapsen hylkääjä", joten mieti tarkkaan...

Äänestä
  • ..lapsi saa elää.
    Ja lapsihan saa elää silloin jos hän jää alkuperäiselle kirjoittajalle ja myös silloin jos hän antaa lapsen adoptioon.
    Ei lasta pelasteta mistään.

    Mutta alkuperäinen kirjoittaja miettii mitä tekee lapsen kanssa, hän on itse vielä nuori ja jos hän pitää lapsen niin se tulee vaikuttamaan pitkän aikaa hänen omaankin elämäänsä.
    Vaihtoehtoja on olemassa, kenenkään ei ole pakko pitää lasta jos hän ei sitä itse halua.

    Minulla on tuttuja jotka ovat tehneet abortin, ja minusta on hienoa että joku nainen ei ole tehnyt aborttia, vaan hän iästään huolimatta synnyttää lapsn ja miettii mikä olisi paras ratkaisu hänelle ja lapselle.( Ei nainen joka ajattelee lapsensa parasta ole lapsen hylkääjä!)

    Äiti saa itse päättää minkä verran hän haluaa olla läsnä lapsen elämässä, eli hän ei lakkaa olemasta jos ei sitä itse halua. Sitä on turvaamassa säädökset.(Eli siitä voidaan tehdä sopimus!)

    Jos äiti / nainen ei itse voi muodostaa perhettä lapsen ympärille niin olisi hyvä jos lapsi sen saisi muualla.
    Sijaisperhe ei ole lapsen oma, pysyvä perhe. Lapsi voi joutua joskus pois sijaisperheestä, jos vanhemmat ei halua häntä enää pitää.
    Adoptioperhe on lapsen pysyvä perhe ja hän ei joudu sieltä pois.
    Sijaisperheessä vanhemmat saa rahallista korvausta ja adoptioperhe kasvattaa lapsen omanaan.
    Minusta ei kannata rinnastaa sijaisperhettä ja adoptioperhettä liikaa toisiinsa, sillä ne ovat kasi hyvin erilaista ratkaisua ja yleensä lapsi joutuu sijaisperheeseen kun vanhemmista on tullut kykenemättömiä huolehtimaan lapsestaan eli lapsi huostaanotetaan.(Esim. tietämässäni tapauksessa oli väkivaltaa, huumeita, jne. Adoptioon taas voi päätyä kuka hyvänsä joka tulee suunnittelemattomasti raskaaksi tai hän raskauden aikana huomaa että ei halua sitoutua lapseen.)
    Minusta lapsen adoptioon antaminen kertoo jotain äidistä ja se ei liity lapsen hylkäämiseen vaan johonkin muuhun. Äiti ajattelee mikä on tulevaisuutta ajatellen parasta.

    (Ja jos kuvitellaan että joku olisi niin typerä, että adoptoisi lapsen ja sitten mustamaalaisi lapselle biologisen äidin, niin ketä se auttaisi?
    Entä kun lapsi kasvaisi ja saisi tietää totuuden?
    Valheella ei pitkälle pötkitä ja siksi siihen ei kannata kenenkään turvautua!)

    Äänestä

  • Lapseton kirjoittaja kirjoitti:

    ..lapsi saa elää.
    Ja lapsihan saa elää silloin jos hän jää alkuperäiselle kirjoittajalle ja myös silloin jos hän antaa lapsen adoptioon.
    Ei lasta pelasteta mistään.

    Mutta alkuperäinen kirjoittaja miettii mitä tekee lapsen kanssa, hän on itse vielä nuori ja jos hän pitää lapsen niin se tulee vaikuttamaan pitkän aikaa hänen omaankin elämäänsä.
    Vaihtoehtoja on olemassa, kenenkään ei ole pakko pitää lasta jos hän ei sitä itse halua.

    Minulla on tuttuja jotka ovat tehneet abortin, ja minusta on hienoa että joku nainen ei ole tehnyt aborttia, vaan hän iästään huolimatta synnyttää lapsn ja miettii mikä olisi paras ratkaisu hänelle ja lapselle.( Ei nainen joka ajattelee lapsensa parasta ole lapsen hylkääjä!)

    Äiti saa itse päättää minkä verran hän haluaa olla läsnä lapsen elämässä, eli hän ei lakkaa olemasta jos ei sitä itse halua. Sitä on turvaamassa säädökset.(Eli siitä voidaan tehdä sopimus!)

    Jos äiti / nainen ei itse voi muodostaa perhettä lapsen ympärille niin olisi hyvä jos lapsi sen saisi muualla.
    Sijaisperhe ei ole lapsen oma, pysyvä perhe. Lapsi voi joutua joskus pois sijaisperheestä, jos vanhemmat ei halua häntä enää pitää.
    Adoptioperhe on lapsen pysyvä perhe ja hän ei joudu sieltä pois.
    Sijaisperheessä vanhemmat saa rahallista korvausta ja adoptioperhe kasvattaa lapsen omanaan.
    Minusta ei kannata rinnastaa sijaisperhettä ja adoptioperhettä liikaa toisiinsa, sillä ne ovat kasi hyvin erilaista ratkaisua ja yleensä lapsi joutuu sijaisperheeseen kun vanhemmista on tullut kykenemättömiä huolehtimaan lapsestaan eli lapsi huostaanotetaan.(Esim. tietämässäni tapauksessa oli väkivaltaa, huumeita, jne. Adoptioon taas voi päätyä kuka hyvänsä joka tulee suunnittelemattomasti raskaaksi tai hän raskauden aikana huomaa että ei halua sitoutua lapseen.)
    Minusta lapsen adoptioon antaminen kertoo jotain äidistä ja se ei liity lapsen hylkäämiseen vaan johonkin muuhun. Äiti ajattelee mikä on tulevaisuutta ajatellen parasta.

    (Ja jos kuvitellaan että joku olisi niin typerä, että adoptoisi lapsen ja sitten mustamaalaisi lapselle biologisen äidin, niin ketä se auttaisi?
    Entä kun lapsi kasvaisi ja saisi tietää totuuden?
    Valheella ei pitkälle pötkitä ja siksi siihen ei kannata kenenkään turvautua!)

    Sijaisperhe voi yhtä hyvin olla pysyvä perhe kuten adoptioperhe. Kun lapsia sijoitetaan sijaisperheisiin niin jo siinä vaiheessa mietitään, millainen perhe on sopiva. Jos mahdollisuutena on se, että lapsi saattaa pysyä koko lapsuutensa ja nuoruutensa sijaisperheessä, niin silloin valitaan perhe, joka on valmis tähän. Erittäin monet sijaisperheet olisivat valmiita adoptoimaan sijoitetut lapsensa, jos he saisivat. Sijoitetut lapset ovat rakkaita kuitenkin ilman adoptiotakin. Sijaisperheet on velvoitettuja tukemaan lapsen ja bioäidin välistä yhteydenpitoa. Äiti voi tavata lasta ja päinvastoin. Äiti saa antaa lapselle nimen ja hän saa kertoa mielipiteensä kasvatuksesta ja muusta. Jos äiti on ns. kunnon ihminen, niin äiti voi esimerkiksi lomailla lapsen kanssa. Sijaisperheessä asuva lapsi voi tietenkin pitää yhteyttä muihinkin sukulaisiin. Adoptioperheessä lapsi saa adoptioperheen sukunimen ja adoptiovanhemmat yleensä vaihtavat lapsen etunimet. Lapsen biologinen äiti ei tiedä, mikä lapsen nimi on ja missä hän asuu. Jos äiti myöhemmin haluaa ottaa lapseen yhteyttä, niin se ei onnistu. Vasta lapsen täyttäessä 18 vuotta, äiti ja muut sukulaiset saattavat saada yhteyden lapseen.

    Sijaisperheissä asuu todella monenlaisia lapsia. Ei kaikkien lasten taustalla tosiaankaan ole huumeita ja alkoholia. Sijaisperheissä asuu myös nuorten vanhempien lapsia. Tuttavaperheessämme (sijaisperhe) on yksinhuoltajaäidin kaksi lasta, koska äiti sairastui syöpään. Äiti on ollut jo pari vuotta syöpähoidoissa eikä pysty huolehtimaan lapsistaan, mutta pitää heihin tiiviisti yhteyttä. Joskus sijaisperheisiin sijoitetaan myös vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia, joita omat vanhemmat eivät pysty hoitamaan. Perheessä saattaa olla monta lasta, jotka vievät vanhempien voimat. Silloin vammaiselle lapselle saattaa olla parasta asua sijaisperheessä, joilla on voimia ja aikaa huolehtia juuri hänestä.

    Sijaisperheissä ja adoptioperheissä on paljon samaa. On niissä jotain eroakin.

    Äänestä

  • -Nimimerkki- kirjoitti:

    Sijaisperhe voi yhtä hyvin olla pysyvä perhe kuten adoptioperhe. Kun lapsia sijoitetaan sijaisperheisiin niin jo siinä vaiheessa mietitään, millainen perhe on sopiva. Jos mahdollisuutena on se, että lapsi saattaa pysyä koko lapsuutensa ja nuoruutensa sijaisperheessä, niin silloin valitaan perhe, joka on valmis tähän. Erittäin monet sijaisperheet olisivat valmiita adoptoimaan sijoitetut lapsensa, jos he saisivat. Sijoitetut lapset ovat rakkaita kuitenkin ilman adoptiotakin. Sijaisperheet on velvoitettuja tukemaan lapsen ja bioäidin välistä yhteydenpitoa. Äiti voi tavata lasta ja päinvastoin. Äiti saa antaa lapselle nimen ja hän saa kertoa mielipiteensä kasvatuksesta ja muusta. Jos äiti on ns. kunnon ihminen, niin äiti voi esimerkiksi lomailla lapsen kanssa. Sijaisperheessä asuva lapsi voi tietenkin pitää yhteyttä muihinkin sukulaisiin. Adoptioperheessä lapsi saa adoptioperheen sukunimen ja adoptiovanhemmat yleensä vaihtavat lapsen etunimet. Lapsen biologinen äiti ei tiedä, mikä lapsen nimi on ja missä hän asuu. Jos äiti myöhemmin haluaa ottaa lapseen yhteyttä, niin se ei onnistu. Vasta lapsen täyttäessä 18 vuotta, äiti ja muut sukulaiset saattavat saada yhteyden lapseen.

    Sijaisperheissä asuu todella monenlaisia lapsia. Ei kaikkien lasten taustalla tosiaankaan ole huumeita ja alkoholia. Sijaisperheissä asuu myös nuorten vanhempien lapsia. Tuttavaperheessämme (sijaisperhe) on yksinhuoltajaäidin kaksi lasta, koska äiti sairastui syöpään. Äiti on ollut jo pari vuotta syöpähoidoissa eikä pysty huolehtimaan lapsistaan, mutta pitää heihin tiiviisti yhteyttä. Joskus sijaisperheisiin sijoitetaan myös vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia, joita omat vanhemmat eivät pysty hoitamaan. Perheessä saattaa olla monta lasta, jotka vievät vanhempien voimat. Silloin vammaiselle lapselle saattaa olla parasta asua sijaisperheessä, joilla on voimia ja aikaa huolehtia juuri hänestä.

    Sijaisperheissä ja adoptioperheissä on paljon samaa. On niissä jotain eroakin.

    ..minä tiedän tapauksia joissa näin ei ole!
    Jos lapsi adoptiodaan niin lapsi saa pysyvän perheen.
    Mutta tietämissäni sijaisperheissä lapsi on otettu avosylin pienenä vastaan.
    Mutta totuus oli toinen, hänen ei annettu pitää yhteyttä sukulaisiin.
    Ja kun alkoi ilmetä että lapsi ei olekaan niin mallikelpoinen kuin oli odotettu, heivattiin lapsi pois perheestä.
    Eikö perhe kestänyt tavallista lapsiperheen elämää vai oliko lapsella jo tienettu tarpeeksi?
    Sitä en tiedä, mutta minusta tilanne oli ihan järkyttävä.
    Ajatelkaa itse jos asuisitte pienestä lähtein jossain perheessä ja kun vähän kokeilisitte rajojanne (jota kaikki tekee joskus), niin sitten teidät lähetettäisiin pois.
    Lpasi on jo aiemmin menettänyt biologisen perheen joten voitte varmaan kuvitella miltä sijaisperheestäkin pois joutuminen tuntuu?
    Miten siinä voi rakentaa elämäänsä uusiksi?
    Edessä on lastenkoti, ehkä uusi sijaisperhe tai sitten useampikin.

    Minusta jokainen lapsi ansaitsee pysyvän rakastavan kodin, jos se vain on mahdollista. Ei ole väliä löytyykö se biologisesta tai adoptioperheestä.

    Äänestä

  • Joo-o, on niitä eroja! kirjoitti:

    ..minä tiedän tapauksia joissa näin ei ole!
    Jos lapsi adoptiodaan niin lapsi saa pysyvän perheen.
    Mutta tietämissäni sijaisperheissä lapsi on otettu avosylin pienenä vastaan.
    Mutta totuus oli toinen, hänen ei annettu pitää yhteyttä sukulaisiin.
    Ja kun alkoi ilmetä että lapsi ei olekaan niin mallikelpoinen kuin oli odotettu, heivattiin lapsi pois perheestä.
    Eikö perhe kestänyt tavallista lapsiperheen elämää vai oliko lapsella jo tienettu tarpeeksi?
    Sitä en tiedä, mutta minusta tilanne oli ihan järkyttävä.
    Ajatelkaa itse jos asuisitte pienestä lähtein jossain perheessä ja kun vähän kokeilisitte rajojanne (jota kaikki tekee joskus), niin sitten teidät lähetettäisiin pois.
    Lpasi on jo aiemmin menettänyt biologisen perheen joten voitte varmaan kuvitella miltä sijaisperheestäkin pois joutuminen tuntuu?
    Miten siinä voi rakentaa elämäänsä uusiksi?
    Edessä on lastenkoti, ehkä uusi sijaisperhe tai sitten useampikin.

    Minusta jokainen lapsi ansaitsee pysyvän rakastavan kodin, jos se vain on mahdollista. Ei ole väliä löytyykö se biologisesta tai adoptioperheestä.

    Meillä on kolme sijoitettua lasta; 7, 11 ja 14 vuotiaat. Tämän lisäksi meillä oli yksi nyt 12 vuotias lapsi, joka asui meillä ikävuodet 0-4 ja muutti sitten bioäitinsä luokse. Biologisia lapsia meillä ei ole. Yhtään lapsistamme emme ole heivanneet pois emmekä aio sitä tehdä. Adoptoisimme lapsemme, jos voisimme, mutta arvostamme myös heidän biovanhempiaan. Lapsemme pitävät biovanhempiinsa yhteyttä sen verran kuin se on mahdollista. Yksi tapaa biovanhempiaan 1-2 kertaa kuussa, muut kaksi harvemmin.

    Sijaisperhe voi olla yhtä hyvin pysyvä kuin bio- tai adoptioperhe. Älä ole noin mustavalkoinen.

    Äänestä

  • Sijariäiti kirjoitti:

    Meillä on kolme sijoitettua lasta; 7, 11 ja 14 vuotiaat. Tämän lisäksi meillä oli yksi nyt 12 vuotias lapsi, joka asui meillä ikävuodet 0-4 ja muutti sitten bioäitinsä luokse. Biologisia lapsia meillä ei ole. Yhtään lapsistamme emme ole heivanneet pois emmekä aio sitä tehdä. Adoptoisimme lapsemme, jos voisimme, mutta arvostamme myös heidän biovanhempiaan. Lapsemme pitävät biovanhempiinsa yhteyttä sen verran kuin se on mahdollista. Yksi tapaa biovanhempiaan 1-2 kertaa kuussa, muut kaksi harvemmin.

    Sijaisperhe voi olla yhtä hyvin pysyvä kuin bio- tai adoptioperhe. Älä ole noin mustavalkoinen.

    ..en tunne teitä.

    Mutta tunnen ( ikävä kyllä)sijaisperheitä joissa asiat on todella huonosti ja on tapahtunut asioita joista olen kirjoittanut.
    Sinä et ehkä voi ymmärtää, mutta kaikki sijaisperheet eivät ole hyviä ja perhe voi vapaasti käyttää omaa päätäntävaltaa lapselle tuhoisasti.

    Toki tunnen myös yhden perheen jossa asiat on kunnossa, mutta arki on muuten todella haastavaa.

    Jos sijaisperhe on kunnollinen ja hoitaa lapsen elämän kunniallisesti lasta rakastaen niin se on hyvä.
    Sijaisperhe ei kuitenkaan ole koskaan yhtä pysyvä kuin perhe johon lapsi on syntynyt tai adoptoitu.

    Esim, teilläkin: et voi tietää mitkä lapsista on teillä pysyvästi ja kuka heistä voi jossain vaiheessa lähteä pois.
    Se luo omat epävarmuustekijät, ette voi luvata lapsille esim. matkaa Kanadaan viiden vuoden päästä koko perheenä.

    Ja jos teillä lapset saa pitää yhteyttä biologisiin sukulaisiin niin se on hyvä asia, mutta se ei tarkoita sitä että sama asia toteutusi kaikissa sijaisperheissä.

    Äänestä

  • Beigee... kirjoitti:

    ..en tunne teitä.

    Mutta tunnen ( ikävä kyllä)sijaisperheitä joissa asiat on todella huonosti ja on tapahtunut asioita joista olen kirjoittanut.
    Sinä et ehkä voi ymmärtää, mutta kaikki sijaisperheet eivät ole hyviä ja perhe voi vapaasti käyttää omaa päätäntävaltaa lapselle tuhoisasti.

    Toki tunnen myös yhden perheen jossa asiat on kunnossa, mutta arki on muuten todella haastavaa.

    Jos sijaisperhe on kunnollinen ja hoitaa lapsen elämän kunniallisesti lasta rakastaen niin se on hyvä.
    Sijaisperhe ei kuitenkaan ole koskaan yhtä pysyvä kuin perhe johon lapsi on syntynyt tai adoptoitu.

    Esim, teilläkin: et voi tietää mitkä lapsista on teillä pysyvästi ja kuka heistä voi jossain vaiheessa lähteä pois.
    Se luo omat epävarmuustekijät, ette voi luvata lapsille esim. matkaa Kanadaan viiden vuoden päästä koko perheenä.

    Ja jos teillä lapset saa pitää yhteyttä biologisiin sukulaisiin niin se on hyvä asia, mutta se ei tarkoita sitä että sama asia toteutusi kaikissa sijaisperheissä.

    Ethän sinä voi luvata biologisille lapsillekaan esim. matkaa Kanadaan koko perheenä viiden vuoden kuluttua. Joku perheestännehän voi kuolla tai vammautua niin, ettei kykene lähtemään matkalle. Teille voi myös tulla avioero tai joku perheenjäsenistänne (teini-ikäinen lapsi) voi kieltäytyä lähtemästä kokoperheen matkalle.

    Kirjoitit että "Sijaisperhe ei kuitenkaan ole koskaan yhtä pysyvä kuin perhe johon lapsi on syntynyt tai adoptoitu." Kyllä se vaan voi olla. Meidän kahdelle sijoitetulle lapselle on tehty hoitosopimus siihen päivään asti kun he täyttävät 18 vuotta. Toisen kohdalla biovanhemmilla ei ole valitusoikeutta asiaan joten asiaa ei muuta mikään, ellei meille tapahdu jotain ikävää tai lasta jouduta huostaanottamaan meiltä. Tämmöistä voi tapahtua myös adoptio- tai bioperheille. Aikuisuuteen asti tehdyistä sijoituksista huolimatta nämä lapsemme pitävät niin tiiviisti yhteyttä biosukuihin kuin se on mahdollista. Minusta se on melkoinen etu adoptioon nähden. Minä näen, että se on etu nimenomaan lapsille. He tietävät missä heidän juurensa on ja ketkä ovat heidän biologisia sukulaisiaan.

    Äänestä

  • Sijariäiti kirjoitti:

    Ethän sinä voi luvata biologisille lapsillekaan esim. matkaa Kanadaan koko perheenä viiden vuoden kuluttua. Joku perheestännehän voi kuolla tai vammautua niin, ettei kykene lähtemään matkalle. Teille voi myös tulla avioero tai joku perheenjäsenistänne (teini-ikäinen lapsi) voi kieltäytyä lähtemästä kokoperheen matkalle.

    Kirjoitit että "Sijaisperhe ei kuitenkaan ole koskaan yhtä pysyvä kuin perhe johon lapsi on syntynyt tai adoptoitu." Kyllä se vaan voi olla. Meidän kahdelle sijoitetulle lapselle on tehty hoitosopimus siihen päivään asti kun he täyttävät 18 vuotta. Toisen kohdalla biovanhemmilla ei ole valitusoikeutta asiaan joten asiaa ei muuta mikään, ellei meille tapahdu jotain ikävää tai lasta jouduta huostaanottamaan meiltä. Tämmöistä voi tapahtua myös adoptio- tai bioperheille. Aikuisuuteen asti tehdyistä sijoituksista huolimatta nämä lapsemme pitävät niin tiiviisti yhteyttä biosukuihin kuin se on mahdollista. Minusta se on melkoinen etu adoptioon nähden. Minä näen, että se on etu nimenomaan lapsille. He tietävät missä heidän juurensa on ja ketkä ovat heidän biologisia sukulaisiaan.

    ..te, siis sinä ja miehesi ette voi missään tapauksessa purkaa tätä sopimusta?

    Ymmärsin kirjoituksestasi että biologinen perhe on antanut lasten elämän teidän vastuulle siihen asti kun lapset täyttää 18-vuottaja he eivät tule purkamaan hoitosopimusta. Mutta olettehan te sopineet kohdaltanne samalla lailla?!

    Äänestä

  • Odotan vastausta kirjoitti:

    ..te, siis sinä ja miehesi ette voi missään tapauksessa purkaa tätä sopimusta?

    Ymmärsin kirjoituksestasi että biologinen perhe on antanut lasten elämän teidän vastuulle siihen asti kun lapset täyttää 18-vuottaja he eivät tule purkamaan hoitosopimusta. Mutta olettehan te sopineet kohdaltanne samalla lailla?!

    Voitko kertoa vastauksen, minua jäi asia vaivaamaan.
    Mitkä ovat lapsen oikeudet ja toteutuuko lapsen paras.

    Äänestä

  • Odotan vastausta kirjoitti:

    ..te, siis sinä ja miehesi ette voi missään tapauksessa purkaa tätä sopimusta?

    Ymmärsin kirjoituksestasi että biologinen perhe on antanut lasten elämän teidän vastuulle siihen asti kun lapset täyttää 18-vuottaja he eivät tule purkamaan hoitosopimusta. Mutta olettehan te sopineet kohdaltanne samalla lailla?!

    Meillä on kolme lasta. Heillä kaikilla on erilaiset hoitosuunnitelmat ja -sopimukset. Yhden lapsen asia on kiertänyt oikeusasteita, eikä siihen ole enää valitusoikeutta. Olemme sitoutuneet hänen huoltajikseen kunnes hän täyttää 18 vuotta. Tämän jälkeen heillä on jälkihoitoaika vähintään siihen asti kunnes täyttävät 21 vuotta. Olemme sitoutuneet toisenkin lapsemme huoltajiksi yhtä pitkäksi ajaksi, mutta tämä sitoumus on tehty vain sosiaalityöntekijöiden kanssa eli se ei ole yhtä juridinen. Näiden molempien lasten tarve tutkittiin ennen päätöksiä tarkkaan ja niiden perusteella tehtiin pysyvät sijoitukset. Olemme sitoutuneet heidän osaltaan myös muihin asioihin. Kolmas lapsemme on sijoitettu meille ilman vastaavia sitoumuksia, mutta meillä ei ole tietenkään aikomustakaan purkaa hänenkään sijoitusta. Hänen biovanhemmillaan on kuitenkin oikeus anoa sijoituksen purkua eri tavalla kuin kahden muun biovanhemmilla.

    Kaikkien lastemme kohdalla tulevaisuus etenee päivä kerrallaan kuten kaikkien muidenkin ihmisten elämä. Mitä vain voi sattua, eikä niihin kaikkiin voi varautua juridisilla sopimuksilla. Meidän lapsemme (kaikki ovat siis sijoitettuja) voidaan huostaanottaa meiltä tai me voimme joutua luovuttamaan heidät ammattikasvattajille, jos jotain ikävää tapahtuu niin että voimavaramme eivät riitä. Tämä koskee kaikkia vanhempia riippumatta siitä, ovatko lapset bioja, adoja tai sijoitettuja.

    Äänestä

  • Sijariäiti kirjoitti:

    Meillä on kolme lasta. Heillä kaikilla on erilaiset hoitosuunnitelmat ja -sopimukset. Yhden lapsen asia on kiertänyt oikeusasteita, eikä siihen ole enää valitusoikeutta. Olemme sitoutuneet hänen huoltajikseen kunnes hän täyttää 18 vuotta. Tämän jälkeen heillä on jälkihoitoaika vähintään siihen asti kunnes täyttävät 21 vuotta. Olemme sitoutuneet toisenkin lapsemme huoltajiksi yhtä pitkäksi ajaksi, mutta tämä sitoumus on tehty vain sosiaalityöntekijöiden kanssa eli se ei ole yhtä juridinen. Näiden molempien lasten tarve tutkittiin ennen päätöksiä tarkkaan ja niiden perusteella tehtiin pysyvät sijoitukset. Olemme sitoutuneet heidän osaltaan myös muihin asioihin. Kolmas lapsemme on sijoitettu meille ilman vastaavia sitoumuksia, mutta meillä ei ole tietenkään aikomustakaan purkaa hänenkään sijoitusta. Hänen biovanhemmillaan on kuitenkin oikeus anoa sijoituksen purkua eri tavalla kuin kahden muun biovanhemmilla.

    Kaikkien lastemme kohdalla tulevaisuus etenee päivä kerrallaan kuten kaikkien muidenkin ihmisten elämä. Mitä vain voi sattua, eikä niihin kaikkiin voi varautua juridisilla sopimuksilla. Meidän lapsemme (kaikki ovat siis sijoitettuja) voidaan huostaanottaa meiltä tai me voimme joutua luovuttamaan heidät ammattikasvattajille, jos jotain ikävää tapahtuu niin että voimavaramme eivät riitä. Tämä koskee kaikkia vanhempia riippumatta siitä, ovatko lapset bioja, adoja tai sijoitettuja.

    Ja kun sinulla ei ole omia lapsia, niin sijaislapset ovat sinulle varmaan tärkeitä.

    Mutta toivon että ymmärrät ettei kaikki lapset pääse samanlaisiin sijaiskoteihin.
    Osalla sijaisperheitä on jo omia biologisia lapsia. Voi olla että heillä on esim. neljä omaa tyttöä ja he haluaisivat sijaislapseksi pojan. Mutta jos heille tarjotaan sisaruksia, joissa on kaksi tyttöä ja poika. No perhe päättää ottaa lapset, sillä saahan niistä kuitenkin korvauksen joten eiköhän sitä jotenkin pärjätä.
    Menee aikaa ja alkaa ilmenemään lapsiperheeseen kuuluvia vähän haastavampia hetkiä, joten sijaisperhe päättää palautta osan sijaislapsista pois. Perhe kuitenkin jättää paremmin käyttäytyvän itselleen.

    Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
    Tavallinen perhe ei välttämättä ottaisi noin montaa lasta kerralla perheeseensä.
    Mutta saatu raha voi vääristää perheen ajatusmaailmaa.
    Ehkä tämäkin sijaisperhe olisi ollut onnellisin jos he olisivat saaneet vain sen pienen ihanan toivomansa pojan.
    Ehkä he silloin olisivat kasvattaneet hänet aikuiseksi saakka.

    En ymmärrä miten voit verrata sijaisperhettä biologiseen- tai adoptioperheeseen (tai ehkä se johtuu siitä että sinulla ei ole omia lapsia), sillä siinä on niin moni asia toisin.

    Sijaisperhe voi antaa lapsensa pois ilman huostaanottoa.
    Minusta se on väärin lapsia kohtaan.
    Toisaalta se tukee sijaisperhettä, heidän ei ole pakko kestää mitä tahansa.

    Mutta miten lapsen elämään voi vaikuttaa se, että hän tietää olevan olemassa mahdollisuuden hänen joutua pois.
    Sillä tiedän että näin on käynyt!
    Ja voin sanoa, että olisi ollut paljon parempi jos lapset olisi adoptoitu
    tai heidät olisi laitettu vakaampaan sijaisperheeseen.
    Mutta kun sijaisperheistä on pulaa....

    Kaikki sijaisperheet ei voi olla samanlaisia kuin te,
    eikä ne ole.

    Siksi minä en halua lukea täältä sijaisperheiden hyveellisyyttä, vaan toivon että kaikki lapset saisivat perheen ilman että siinä käytetään rahaa.

    Äänestä

  • Ei sijariäiti kirjoitti:

    Ja kun sinulla ei ole omia lapsia, niin sijaislapset ovat sinulle varmaan tärkeitä.

    Mutta toivon että ymmärrät ettei kaikki lapset pääse samanlaisiin sijaiskoteihin.
    Osalla sijaisperheitä on jo omia biologisia lapsia. Voi olla että heillä on esim. neljä omaa tyttöä ja he haluaisivat sijaislapseksi pojan. Mutta jos heille tarjotaan sisaruksia, joissa on kaksi tyttöä ja poika. No perhe päättää ottaa lapset, sillä saahan niistä kuitenkin korvauksen joten eiköhän sitä jotenkin pärjätä.
    Menee aikaa ja alkaa ilmenemään lapsiperheeseen kuuluvia vähän haastavampia hetkiä, joten sijaisperhe päättää palautta osan sijaislapsista pois. Perhe kuitenkin jättää paremmin käyttäytyvän itselleen.

    Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
    Tavallinen perhe ei välttämättä ottaisi noin montaa lasta kerralla perheeseensä.
    Mutta saatu raha voi vääristää perheen ajatusmaailmaa.
    Ehkä tämäkin sijaisperhe olisi ollut onnellisin jos he olisivat saaneet vain sen pienen ihanan toivomansa pojan.
    Ehkä he silloin olisivat kasvattaneet hänet aikuiseksi saakka.

    En ymmärrä miten voit verrata sijaisperhettä biologiseen- tai adoptioperheeseen (tai ehkä se johtuu siitä että sinulla ei ole omia lapsia), sillä siinä on niin moni asia toisin.

    Sijaisperhe voi antaa lapsensa pois ilman huostaanottoa.
    Minusta se on väärin lapsia kohtaan.
    Toisaalta se tukee sijaisperhettä, heidän ei ole pakko kestää mitä tahansa.

    Mutta miten lapsen elämään voi vaikuttaa se, että hän tietää olevan olemassa mahdollisuuden hänen joutua pois.
    Sillä tiedän että näin on käynyt!
    Ja voin sanoa, että olisi ollut paljon parempi jos lapset olisi adoptoitu
    tai heidät olisi laitettu vakaampaan sijaisperheeseen.
    Mutta kun sijaisperheistä on pulaa....

    Kaikki sijaisperheet ei voi olla samanlaisia kuin te,
    eikä ne ole.

    Siksi minä en halua lukea täältä sijaisperheiden hyveellisyyttä, vaan toivon että kaikki lapset saisivat perheen ilman että siinä käytetään rahaa.

    Minä en jaksa väitellä sijais- ja adoptioperheiden paremmuudesta. Totta on kuitenkin se, että etenkin pienille ja terveille lapsille on todella helppo löytää sijaisperheitä. Moni pariskunta on odottanut sijoituslasta jo vuosien ajan, koska haluaisivat nimenomaan pienen ja terveen. Heistä erittäin monella on biologinen lapsettomuus ja he olisivat valmiita adoptoimaan lapsen. He ovat kuitenkin myös valmiita pitämään yhteyttä lapsen biovanhempiin sekä valmiita hyväksymään sen tosiasian, että lapsi voi joskus palautua biokotiin. Jos lapsi todella tarvitsee pysyvää sijoitusta, niin siihen valmiita perheitä on todella paljon lasta odottamassa. Sijoituksen yhteydessä voidaan myös tehdä sitovat hoitosopimus, milloin perhe ei todellakaan voi luopua lapsen vanhemmuudesta tuosta noin vaan. Sijaisperheillä on myös valmennus ja sen lisäksi on mahdollista osallistua jatkuvaan koulutukseen. Uskon sosiaalityöntekijöiden kykyyn löytää lapsille sopivimmat perheet.

    Äänestä

Minulla puolikas pikkusisko, noin vuoden ikäinen tällä hetkellä, joka annettiin adoptioon. Itse olen jo aikuinen, lähes neljäkymppinen ja harmittaa etten edes koskaan pikkusiskoa nähnyt. Isäni, tuon lapsen isä, on voinut kovin huonosti sen jälkeen, kun tyttö lähti, itkua on tullut itkun perään. Päätös adoptioon annosta on ollut raskas. Useasti ajattelen minäkin, että mitähän siskolle kuuluu, onkohan kaikki hyvin, minkälaisethan vanhemmat sisko on saanut ja toivottavasti hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen. Ei lasta voi unohtaa vai tuosta noin vain.....

Äänestä

Suosittelen sinua lukemaan linkistä avautuvat kirjoitukset. Ne ovat vähän paatoksellisia, mutta niissä on ainakin yksi tosi tärkeä juttu.

Muista että olet tekemässä päätöstä omasta ja lapsesi elämästä. Suomessa on paljon pariskuntia, jotka eivät voi saada omaa lasta. Älä kuitenkaan ajattele heitä, vaikka sosiaalityöntekijätkin sitä korostaisivat. Ajattele vain sinun ja lapsen elämää!

Lapsettomien ihmisten onni ei todellakaan riipu sinusta. He voivat adoptoida ulkomailta tai ryhtyä sijaisperheeksi. Myös ilman lapsia voi elää onnellista elämää.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496

Äänestä
  • Jos lapsella on oma pysyvä perhe, saa lapsi olla lapsi!
    Mutta entä jos lapsi laitetaan sijaisperheeseen... kun lapsi ei olekaan koko ajan miellyttävä ja kiltti, kun lapsi on tavallinen lapsi uhmineen kaikkineen.
    Lapsi voi pelätä että jos hän on oma itsensä hänet voidaan laittaa pois ja siksi hän voi yrittää olla erilainen, jotain muuta kuin mitä hän on oikeasti.

    Ja lapsi on oikeassa, hänet voidaan laittaa milloin vain pois sijaiperheestä, siinä ei kysellä lapsen mielipidettä, siihen riittää sijaisperheen vanhempien mielipide.

    Adoptioperheessä lapsi voi olla lapsi, hän ei joudu pois vaikka olisi huonojakin perheitä.

    Kumpihan on lapsen kehityksen kannalta parempi?

    (Huom! En nyt ottanut kantaa biologisiin perheisiin vaan vertasin ainoastaan sijaisperhettä ja adoptioperhettä.)

    Ja kaikki sijaisperheet ei halua adoptoida lasta.
    Jos perhe adoptoi lapsen he eivät saa enää rahallista avustusta lapsen kasvatukseen ja kaikki pitää maksaa omasta pussista, niin kuin bio- ja adoptioperhekin tekee.

    Mutta siinä kirjoittaja oli oikeassa että ratkaisua ei kannata tehdä kenenkään muun kuin oman itsensä hyväksi!

    Äänestä

Nuorena äitinä voit aloittaa elämäsi lapsen kanssa ensikodissa. Ensikoteja on Helsingissä, Imatralla, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa, Raahessa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Ensikotiin voi mennä jo ennen lapsen syntymää. Ensikodissa voit tavata muita samassa tilanteessa olevia raskaana olevia tai synnyttäneitä äitejä. Siellä voit jutella muiden nuorten äitien ja työntekijöiden kanssa tilanteestasi. Vaikka ottaisit lapsesi sairaalasta ensikotiin, niin voit vielä sen jälkeenkin päätyä antamaan lapsen sijaisperheeseen tai adoptioperheeseen. Ensikodin työntekijät auttavat sinua silloin lapsen asioiden järjestelyssä. Jos päätät pitää lapsen, niin ensikodista sinua autetaan oman elämän alkuun. Aluksi voit asua ensikodissa ja myöhemmin voit muuttaa esim. tukiasuntoon. Ensikodissa voit käydä päiväryhmissä lapsen kanssa myös sen jälkeen, kun ole muuttanut ensikodista pois. Lue lisää nettisivuilta.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/1ensi.html

Lapsen kasvatukseen voit saada avuksi myös tukiperheen. Tukiperhe on perhe, jossa lapsesi voi viettää esimerkiksi 1-2 viikonloppua kuukaudessa. Joskus erityisesti nuorille äideille yritetään löytää tukiperheitä, jotka pystyvät auttamaan enemmän, jotta äiti saa opiskeltua. Tukiperheitä välittää kuntien sosiaalivirastot, Pelastakaa Lapset ry ja Pienperheyhdistys.
http://www.stm.fi/Resource.phx/socius/socius-12005/sivu3.htx
http://www.rantasalmi.fi/palvelut/sosiaali_ja_terveyspalvelut/kehittamishankkeet/lapspere/tukiperhe/
http://www.hel2.fi/Sosv/sijaishuolto/lasto/viikonloppuisin.htm
http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/tukiperhe.php


Teiniperheiden yhdistystys järjestää jäsenilleen toimintaa (mm. leirejä) ja neuvoo erilaisissa ongelmissa. Yhdistyksen kautta voit löytää samassa tilanteessa olevia ystäviä.
http://www.teiniperheet.fi/

Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin myös Pienperheyhdistyksestä voit löytää tukea. Pienperheyhdistyksellä on kokoontumispaikkoja, joihin vanhemmat lapsineen ovat tervetulleita puuhastelemaan ja tutustumaan toisiinsa. Pienperheyhdistys antaa myös muunlaista apua vertaisryhmiä, retkiä, leirejä, tukiperheitä ja tukihenkilöitä jne.
http://www.saunalahti.fi/pienper/

Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto tukee jäseniä antamalla mm. sosiaalista ja oikeudellista neuvontaa. Liitto järjestää paljon toimintaa kuten yhdessäoloa, iltoja, leirejä, lastenhoitopalvelua, harrastusryhmiä jne. Liitto antaa neuvoja erilaisiin tilanteisiin. Liiton kautta vertaisryhmiä on ympäri Suomea ja niistä on todella ollut apua yksinhuoltajille tai sellaisille ihmisille, jotka kokevat olevansa lasten kanssa yksin.
http://www.yyl.fi/

Tässä on Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton nettijuttu "Odotatko lastasi yksin?"
http://www.yyl.fi/index.php?page=au&sivu=au

Tietoa sijaisperheistä. Tässä on tietoa lähinnä sijaisperheeksi ryhtymistä harkitseville. Kannattaa lukea se, jos et tiedä paljon sijaisperheistä.
http://www.perhehoitoliitto.fi/phon.html
http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/sijaisperhe.php

Äänestä

Olet hyvä äiti, jos annat lapsesi adoptoitavaksi. Voit kertoa sen kenelle hyvänsä eikä sulla ei ole mitään hävettävää eikä katumista. Onnea sinulle ja lapselle!

Äänestä

...lentää....

Äänestä

Olen itse iloinen, että minut annettiin nimen omaan adoptioon. Olen kasvanut samojen vanhempien rakastavassa huomassa koko elämäni. Koko elämäni olen äidistä joka minut on synnyttänyt tiennyt, muulla tavoin hän ei ole osa elämääni ollut. Se on aivan totta. Eli jos pystyt ajattelemaan, että et ehkä koskaan saa kontaktia lapseen jonka synnytät adoptio ei ehkä ole oikea ratkaisu sinulle. Mutta huolta ei kannata kantaa lapsen tulevaisuudesta.

Itse ajattelen äitiäni kunnioituksella. En ole häntä tavannut. Mutta hänen tilanteensa oli juuri samanlainen kuin sinulla, kiitos hyvästä päätöksestä, oli se mikä tahanta.

Äänestä
  • Joskus vaan käy niin, että adoptioperhe ei ole rakastava ainakaan sanan täydellisessä muodossa. Minua ainakin rakastettiin ihmisenä, mutta ei hyväksytty taustaani. Murrosikään asti asiat meni hyvin. Siitä lähtien on ollut enemmän ja vähemmän ongelmia. Nyt olen jo yli 30v. Suurin osa adoptioperheistä on varmaan hyviä ja kunnollisia, mutta riskejä on aina kuten muissakin perheissä. Minulla on jo omia lapsia, enkä voisi lopettaa huolen kantamista heistä. Voi heillä olla paha olo minunkin kanssani en kiellä sen mahdollisuutta. Minä en kestäisi semmoista, että lapseni olisi jossain paikassa, mitä minä en tiedä ja joutuisin kantamaan hänestä huolta. Avoin adoptio ja sijaisperhe voisi tulla kyseeseen, koska silloin voisin tavata lasta ja pyrkiä seuraamaan tilannetta jotenkin. Valtaosa adoptioperheistä on varmasti hyviä, mutta kun aina joukkoon mahtuu ne huonotkin. Bioäitinä olisi ihan hirveää, jos lapsi aikuisena kertoisi joutuneensa huonoon. Minä en ole uskaltanut kertoa bioäidilleni adoptioperheessä kokemistani ongelmita... Omien lasten myötä näkemykset on muuttuneet adoptioon.

    Äänestä

  • AikuinenAdoptoitu kirjoitti:

    Joskus vaan käy niin, että adoptioperhe ei ole rakastava ainakaan sanan täydellisessä muodossa. Minua ainakin rakastettiin ihmisenä, mutta ei hyväksytty taustaani. Murrosikään asti asiat meni hyvin. Siitä lähtien on ollut enemmän ja vähemmän ongelmia. Nyt olen jo yli 30v. Suurin osa adoptioperheistä on varmaan hyviä ja kunnollisia, mutta riskejä on aina kuten muissakin perheissä. Minulla on jo omia lapsia, enkä voisi lopettaa huolen kantamista heistä. Voi heillä olla paha olo minunkin kanssani en kiellä sen mahdollisuutta. Minä en kestäisi semmoista, että lapseni olisi jossain paikassa, mitä minä en tiedä ja joutuisin kantamaan hänestä huolta. Avoin adoptio ja sijaisperhe voisi tulla kyseeseen, koska silloin voisin tavata lasta ja pyrkiä seuraamaan tilannetta jotenkin. Valtaosa adoptioperheistä on varmasti hyviä, mutta kun aina joukkoon mahtuu ne huonotkin. Bioäitinä olisi ihan hirveää, jos lapsi aikuisena kertoisi joutuneensa huonoon. Minä en ole uskaltanut kertoa bioäidilleni adoptioperheessä kokemistani ongelmita... Omien lasten myötä näkemykset on muuttuneet adoptioon.

    ..yli kolmenkymmenen vuoden takaa.
    Ja voin kertoa että adoptio on niistä päivistä muuttunut.
    Nykyään ei voisi mitenkään olla mahdollista että yksinäinen aikuinen saisi kotimaisen adoptiolapsen tai jopa useamman.
    Mutta näin tapahtui ennen.
    Voin vain kuvitella kuinka paljon muutenkin adoptio on muuttunut.
    Lasta ei todellakaan anneta samalla lailla lasta haluaville, vaan sitä ennen on tiukat neuvonnat.

    Kirjoitit että et antaisi lastasi pois, sillä kantaisit koko ajan huolta.
    Sinä varmaan olet halunnut lapsesi ja oelt valmis kasvattamaan heidät täysi-ikäisiksi saakka.
    Mutta kaikilla ei ole yhtä onnellinen tilanne.
    Ja jos vain suinkin on mahdollista niin kannattaa jo etukäteen miettiä miten oma lapsi saisi mahdollisimman hyvän perheen jossa kasvaa kärsimättä. (Muodostuu se perhe sitten biologisesta tai jostain muusta perheestä.)

    Äänestä

Hei,

mulla edessä samanlainen tilanne..olen vanhempi kuin sinä, jo 31 mutta en tunne olevani vielä valmis äidiksi ja taloudellinen tilanne aika paha.
en edes tiennyt kuin olin jo 22 raskauaviikolla että olen raskaana, ja se oli kaameaa..isästä ei ole tietoa kun mulla oli pari yhden illan juttua.apua...haluan antaa tälle lapselle paremman elämän ja olen päätynyt kans adoptioon..en itse vielä ole valmis tähän.eiköhän se ole pääasia että lapsi saa hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat...

Äänestä
  • sinä ja pari muuta adoptiota täällä harkitsevaa on nettipellejä. adoptiolasta odottavat ihmiset ovat olleet ennenkin valmiita tekemään likaisia temppuja. ehkä he täällä haluavat teeskennellä adoptiota harkitsevia naisia, että joku oikeasti adoptiota harkitseva voisi kuvitella niitä oikeiksi.

    enpä usko että tätä palstaa edes lukee adoptiota harkitsevat naiset. vielä epätodennäköisempää olis että he kirjoittelisivat ajatuksistaan tänne.

    sen sijaan tämmöiset viestit pidentävät kotimaista adoptiojonoa...

    Äänestä

  • että... kirjoitti:

    sinä ja pari muuta adoptiota täällä harkitsevaa on nettipellejä. adoptiolasta odottavat ihmiset ovat olleet ennenkin valmiita tekemään likaisia temppuja. ehkä he täällä haluavat teeskennellä adoptiota harkitsevia naisia, että joku oikeasti adoptiota harkitseva voisi kuvitella niitä oikeiksi.

    enpä usko että tätä palstaa edes lukee adoptiota harkitsevat naiset. vielä epätodennäköisempää olis että he kirjoittelisivat ajatuksistaan tänne.

    sen sijaan tämmöiset viestit pidentävät kotimaista adoptiojonoa...

    vainoharhoja vai mitä..
    luuletko tosiaan että joku adoptiolasta odottava alkaisi samaan likaiseen peliin kuin te?
    minusta se ei kuulosta ihan normaalille...

    Äänestä

  • että... kirjoitti:

    sinä ja pari muuta adoptiota täällä harkitsevaa on nettipellejä. adoptiolasta odottavat ihmiset ovat olleet ennenkin valmiita tekemään likaisia temppuja. ehkä he täällä haluavat teeskennellä adoptiota harkitsevia naisia, että joku oikeasti adoptiota harkitseva voisi kuvitella niitä oikeiksi.

    enpä usko että tätä palstaa edes lukee adoptiota harkitsevat naiset. vielä epätodennäköisempää olis että he kirjoittelisivat ajatuksistaan tänne.

    sen sijaan tämmöiset viestit pidentävät kotimaista adoptiojonoa...

    kun muita epäilet?!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


ratkaisun edessä kirjoitti:

Ajattelin kirjoittaa tänne ja kysyä neuvoa teiltä, jotka harkitsette adoptiota. Olen 16-vuotias ja raskaana nyt rakausviikkoja on 30 takana. Asun isäni kanssa ja pikkuveljeni. Poikaystäväni olisi halunnut että teen abortin mutta en halunnut. Nyt olen siinä pisteessä että en halua tätä vauvaa kasvattaa, olen käynyt neuvolassa kaikki ok. Kerroin terkkarille että harkitsen adoptiota se antoi sosiaalinumeron, en ole vielä soittanut. Rakastan vauvaani mutta en halua tässä vaiheessa sitoutua 18- vuodeksi, isäni sanoi tee mitä teet se on aika sanaton tästä jutusta. Ihan kuin olisin joku häpeä jos annan vauvani pois olenko todella huono ja kannanko siitä syyllisyyttä koko elämäni, antaako adoptio vanhemmat valokuvaa vauvasta tai sen kehityksestä. Olen todella hätää kärsimässä ratkaisu pitäisi kohta tehdä jos en saa käytyä siellä sossussa onko se heitteillejättö jos synnytän lapsen sairaalassa ja häivyn sieltä sitten olen ajatellut sitä. Jäisihän se silloin hyviin käsiin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu