Meillä on kohta 3 vee tyttökisu, se on tosi rakastettava ja meidän pikku prinsessa. Haluaisimme sille kaverin, kun välillä se selkeästi tarvis enemmän puuhaa ja seuraa, mutta pelkään ettei se hyväksy tulokasta. Meillä oli 2kk hoidossa samanikänen leikattu kolli, ja siitä ei tullu yhtään mitään. Vaikka kolli kuinka mielisteli, tytteli kävi päälle ja sai jätkä kyytiä. Ajattelinkin että pikkuisen pennun vois hyväksyä, vai voiko toisaalta repiä kappaleiksi? Muuten niin ihana katti, ei millään tavalla agressiivinen. Pitäisikikö sen prinsessa-asema säilyttää?
Tytölle kaveri
rosa
5345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on 1,5 vuotias tyttökisu, käy jopa koiran päälle jos tulee kylään,silti päätimme että otetaan kaveri kun itämaisesta on kyse. eka viikko oli ihan hirveä ,pidettiin eri huoneissa ja välillä vanhempi oli kiinni narussa ja uusi tulokas sai tutkia ympäriinsä. hermoja vaati,mutta pikkuhiljaa ystävystyivät ja nyt erottamattomia. vaikka meno näyttäisi kuinka pahalta niin ei ne toisiansa tapa. ja jos käykin liian ilkeäksi, niin rangaistukseski sitte vanhempi jäähylle esim.10 min. ja sitten taas uusi yritys, mutta keskenään ei kannata jättää ennen kuin on selkeästi hyväksytty toinen.=)
on 20v rontti...kolli se on.meille tuli jotain 7vuotta sitten kissanpentu.no sitä se aina kurmootti, ja silleen...ajan kanssa se tottu siihen.nyt on niin, että kun se on jo 20v eise hyväksy ketään..vanhuuden päiviä viettelee.kissa me tarttettas hiirujen takia, mutta se ajaa tappelun kera kaikki kissat pois reviiriltään.en suosittele otettavaksi uutta kissaa.koska se voi olla hankalaa, niinku sanoit
kyllä yleensä kissat sopeutuu hyvin toisiinsa, joskus totuttelu vaatii vähän enemmän aikaa, joskus ollaan kavereita heti.itse olen ottanut 6 aikuista kissaa, kaikki eri aikaan.hyvin on mennyt. ks vaikka www.incat.fi siellä jotakin ohjeistusta löytyy tutustuttamiselle.
Mielestäni kissalla on hyvä olla kaveriseuraa etenkin jos itse on pitkiä aikoja päivästä poissa kotoolta. Näin ollen kissalla on seuraa ja samalla saa ehkä enemmän liikuntaa. Kaksi ensimmäistä kissaani hain eläinsuojeluyhdistykseltä. Kissoja ei saanut ottaa erikseen kun olivat olleet aina yhdessä. Pari vuotta sitten otimme kissanpennun. Meillä meni reilut kaksi viikkoa ennenkuin uskalsimme jättää kissat keskenään valvomatta. Pari viikkoa sitten meille tuli jälleen kissanpentu. Tällä kertaa kissoja ei ole edes tarvinnut pitää erillään. Vanhemmat kissat eivät juurikaan edes välitä kissasta ja nuorempi on vaan iloinen kun on saanut itselleen seuraa. Välillä leikit näyttää ja kuulostaa aika rajuilta mutta leikit ovat kuitenkin ihan harmittomia. Öisin nukutaan kylki kyljessä.
Meillä meni vajaa kolme kuukautta että kissat hyväksyi toisensa, meinattiin jo välillä luopua uudesta joka oli se agressiivinen. vanhempi oli n 7v ja uusi 3v, molemmat leikattuja uroksia. Nyt ne leikkii keskenään ja niillä on selvästi seuraa toisistaan vaikkei nyt ihan vierekkäin nukukaan.
Kissasi voi hyväksyä jonkun toisen kissan vaikkei sitä hoidossa ollutta hyväksynytkään ja aikaa se voi viedä. Keskenään ei kannata jättää ennenkuin huomattu etteivät toisiaan ainakaan revi.
On tietysti kissojakin jotka ei kerta kaikkiaan siedä toisia, silloin on melkein rääkkäystä pakottaa ne asumaan saman katon alla varsinkin pienessä asunnossa, vaikka oppisivat toisiaan jotenkuten sietämäänkin ja yleensä pakon edessä oppivat.
Jos otat löytökissan, ainakin Hesylle voi kissan palauttaa jos ne ei tule toimeen, hintaa en tiedä saako missä tapauksissa takaisin.