matti yrjänä joensuu

kirjat ovat hyviä kaikki. Ainoa suomalainen dekkaristi,jota kannattaa lukea,(minun mielipiteeni) skandinaavista tasoa.

Onhan ne Joensuut luettu, jotkut kirjat pariinkin kertaan.

Joensuu on hyvä kirjoittaja. Hän kuvaa sitä osaa poliisintyöstä mitä "tavalliset" rikoskirjailijat eivät kuvaa. Rupista arkea ja tavallisia ihmisiä, jotka hairahtuvat. Luulen, että Joensuu on aivan tarkoituksella jättänyt kovan luokan ammattirikollisuuden pois kirjoistaan.

Yleensä Joensuun kirjoja verrataan Sjöwall & Wahlöön romaaneihin... Mutta minun mielestäni amerikkalainen ex-ylikonstaapeli Joseph Wambaugh on kirjoineen lähempänä Joensuuta.

Vaikka Joensuu onkin poliisi, hän osaa hienosti ja uskottavasti tuoda esiin myös uhrien ja rikoksen tekijöiden tuntemukset.

Siinä Joensuu poikkeaa Wambaughista, joka kuvaa elämää yleensä vain poliisien näkökulmasta. Kummankin miehen tyyli on kuitenkin samankaltainen. Realistinen ja kriittinenkin. Wambaugh ehkä viljelee pikkuisen enemmän mustaa poliisihuumoria kirjoissaan.

Tänään ilmestyneessä Kanavassa oli muuten jutua asiasta.

En kyllä pysty enkä lähde edes arvaamaan, moniko näitä kirjoja on tässä maassa tai ylipäätään maailmassa lukenut. Kysymystä vaikeuttaa myös se, että lasketaanko saman kirjan lukeneet erikseen vrt. kirjasto.

Eipä mennyt Vappu kokonaan työlle eikä karnevaalillekaan, kun satuin markkinaosuuksia kiinni pitävästä kauppaketjusta löytämään reprintattuja Joensuita kolmen euron punaiseksi liimattuun lappuhintaan valkoisen, lähes 25e sijaan.

Vapaiden aiheeseen kuuluvasti on ollut aivan vaihtelevaa kerrata gsm tolppien sijaan tangentteja ja Ladalla kurvailuja. Helsinkikin on rakennettu kahdessa vuosikymmenessä täyteen.

Missähän Otava näitä preprinttauksia on liimauttanut ja kenen sormin näitä on värkätty? Joensuu saa osuutensa, Otavan ja kauppaketjunkin pitäisi puhumattakaan uusintapainoksen alihankintatöiden tekijöistä -kelle jää ja mitä kolmesta eurosta?

Dekkarikin saisivat joskus osallistua ekoiluun ja kertoa kirjojensa tekemisen lopputuotantovaiheista. Mielipiteitähän on jo kuulunut, että kirjat eivät ole ertiyisemmin reilun kaupan tuotteita tai ekologinen vaihtoehto nimenomaan tuotantoprosessin loppua ajatellen.