Jäitä hattuun.
8.4.2003
Sota etenee Irakin ja USA:n johtaman liittouman välillä jo kolmatta viikkoa ja lopputuloskin alkaa olla selvillä jos siitä nyt edes vallitsi epäselvyyttä alunalkaenkaan. Onko sota oikeutettu, onko se oikein ajoitettu, onko sen tavoite moraalisesti ja eettisesti oikea ovat kysymyksiä joita maailma setvii erilaisissa yhteyksissä, mielenosoituksissa, kulkueissa, paneeleissa, kolumneissa, pöytäkeskusteluissa ja missä ensinkään. Vastaus on yhtä selvä kaikkiin em kysymyksiin. Sota on aina väärin silloin kun viattomat joutuvat sen seurauksista kärsimään, siitä ollaan hyvin laajalti yhtä mieltä eri piireissä niin vasemmalla kuin oikealla, kristittyjen ja arabienkin keskuudessa. Tuskinpa löytyy edes politiikkoa joka vastustaisi edellä mainittua ainakaan ääneen.
Kristityt piirit ovat myös reagoineet hyvin voimakkaasti tähän sotaan ja nostaneet esiin useita kysymyksiä joihin on etsitty vastauksia niin Raamatun kuin sen ulkopuolistenkin, sekulaarien lähteiden pohjalta. Olen seurannut, väliin hieman huvittuneenakin, kuinka eräät yltiöhengelliset tahot ovat maalailleet eskatologisia kauhunäkymiä, antikristillistä aikaa, kolmatta maailmansotaa, Ilmestyskirjan ratsastajia, Harmagedonia ja mitä nyt ensinkään sattuu Raamatusta asian tiimoilta löytymään ja yrittäneet sovittaa niitä tämän sodan viitekehyksiin. Otsikko tälle kolumnille on Jäitä hattuun. Tarkoitan myös sitä, kirjaimellisesti. Huolimatta siitä mitä seurauksia tällä sodalla on lähitulevaisuudessa ja Lähi-idän geopoliittisella kartalla niin sen seurauksena korkeintaan alkaa suuren palapelin osien kokoaminen tulevia tapahtumia silmällä pitäen. On jokseenkin turhaa yrittää etsiä Raamatusta tukea nopeasti ja tämän sodan seurauksena esimerkiksi Suurelle ahdistukselle, Jaakobin ahdistukselle tai Ilmestyskirjan vaivanajalle. Raamattua tulee katsoa kokonaisuutena myös profeetallisten näkyjen tulkinnoissa, jokaiselle profeetalle jolle annettiin näkyjä lopun ajoista ei ilmaistu aivan kaikkea vaan kokonaisuus rakentuu useiden profetioiden summasta ja vain tämä tiedostaen voidaan Jumalan suunnitelmasta saada jotenkin ihmismielelle ymmärrettävä kokonaiskuva. On tosi raflaavaa ottaa jokin yksittäinen paikka Raamatusta ja alkaa kehitellä sen ympärille pikkusensaatioita ja olettaa olevansa viimeisten päivien profeetallisten sanomien armoitettu tulkki ja sitten jonkin ajan perästä huomata erehtyneensä perinpohjin.
Vaikka tässä sodassa liikutaan raamatullisilla paikoilla, Baabelissa ja Mesopotamiassa, siinä viittaillaan Assyyriaan ja Persiaan, liikutaan ainakin viitteellisesti Goomerin, Toogarman, Mesekin ja Tuubalin (kaikki nykyisessä Turkissa) maisemissa ei silti voida puhua Googin sotaan liittyvistä profeetallisista kuvista, ei tämän sodan yhteydessä. Monien muidenkin profetioiden tulee toteutua ennenkuin ne ajat ovat käsillä. On ennenaikaista alkaa leimata puita kun metsäkään ei ole vielä kasvanut täyteen mittaansa mutta näin vain näyttää tapahtuvan niin joissain ulkomaisissa kuin myös joidenkin suomalaistenkin kristittyjen piireissä. Se mikä tässäkin sodassa on hengellisesti katsoen hyvää on se että herätetään kristittyjä tutkimaan Raamattua, innostumaan eskatologiasta, lukemaan Ilmestyskirjaa jossa luvataan vielä siunauskin sitä tutkivalle. Samalla sen tulisi myös avartaa ymmärrystä huomaamaan Raamattu kokonaisuutena, löytämään taivaallinen suunnitelma jonka Jumala on kirjoituttanut siihen ja jonka Hän tulee toteuttamaan oman aikataulunsa puitteissa. Nyt on vain niin että Jumalan aikataulut eivät aina täsmää ihmisten samoista asioista laatimiin ja silloin tulee juuri näitä hengellisiä ylilyöntejä ja sielullisia näkyjä joille etsitään kuumeisesti tuen hiventä Raamatusta.
Opetuslapset olivat hekin hyvin uteliaita näiden asioiden suhteen ja tivasisvat Jeesukselta aikataulua lopun aikojen tapahtumille. Luukas tallensi ne Apt.1 luvun alkujakeisiin jossa Vapahtajamme palautti innostuneet seuraajansa hieman tylyn oloisesti maan pinnalle: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja ja hetkiä jotka Isä on oman valtansa nojalla asettanut” Sitten Hän antoi tähdellisemmän neuvon ja ohjeen seuraajilleen – olla Hänen todistajiaan ja levittää evankeliumia Jerusalemista alkaen aina maan ääriin saakka.”
Harmillinen juttu, olisi nyt vain sanonut niin oltaisiin vältytty sadoilta ”tuomiopäivän profeetoilta.”Mutta kun ei kertonut opetuslapsilleen silloin niin ei ole meidänkään asiamme lähteä spekuloimaan sen koommin Hänen paluullaan kuin muillakaan lopun aikojen aikatauluilla. Siitä voimme kaikki olla yhtä mieltä että meidän kristittyjen tulee seurata aikain merkkejä, sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, luonnonmullistuksia, väärien profeettojen esiinmarssia, noituutta, huumeiden leviämistä, kulkutauteja, saastumista, rikollisuutta ja mitä kaikkea ensinkään. Sellaisia alkaa esiintyä yhä kiihtyvässä määrin ennen Hänen tuloaan, ahdistuksen ajanjaksoa ja ennen lopullista rauhanvaltakuntaa. Mutta on viisainta ja turvallisinta olla hehkuttamatta minkään yksittäisen tapahtuman puolesta jonain ehdottomana ja lopullisena merkkinä silloin kun sellaiselle ei löydy selkeää yhtymäkohtaa Raamatusta.
Olen tutkinut eskatologiaa, siis oppia lopun ajoista, jo 25 vuoden ajan ja pitäisin mieluummin jalat tiiviisti maan pinnalla nykyisen sodan eskatologisten merkkien suhteen kuin lähtisin leijumaan jonnekin pilviin josta kuitenkin saattaa olla seurauksena vain tyly paluu maan kovalle pinnalle. Kyllä tälläkin sodalla on merkityksensä Jumalan suunnitelmassa, siitä en ole tietenkään eri mieltä mutta katsoisin senkin ennemmin tasoittavan maaperää ja tietä tuleville tapahtumille, sellaisille joille on löydettävissä yhtymäkohtia kaikkien lopun aikojen profeeettojen ilmoituksissa kuin vetämään äkillisiä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja odottamaan huomenissa maailmanloppua.
Pekka Sartola
Sota etenee Irakin ja USA:n johtaman liittouman välillä jo kolmatta viikkoa ja lopputuloskin alkaa olla selvillä jos siitä nyt edes vallitsi epäselvyyttä alunalkaenkaan. Onko sota oikeutettu, onko se oikein ajoitettu, onko sen tavoite moraalisesti ja eettisesti oikea ovat kysymyksiä joita maailma setvii erilaisissa yhteyksissä, mielenosoituksissa, kulkueissa, paneeleissa, kolumneissa, pöytäkeskusteluissa ja missä ensinkään. Vastaus on yhtä selvä kaikkiin em kysymyksiin. Sota on aina väärin silloin kun viattomat joutuvat sen seurauksista kärsimään, siitä ollaan hyvin laajalti yhtä mieltä eri piireissä niin vasemmalla kuin oikealla, kristittyjen ja arabienkin keskuudessa. Tuskinpa löytyy edes politiikkoa joka vastustaisi edellä mainittua ainakaan ääneen.
Kristityt piirit ovat myös reagoineet hyvin voimakkaasti tähän sotaan ja nostaneet esiin useita kysymyksiä joihin on etsitty vastauksia niin Raamatun kuin sen ulkopuolistenkin, sekulaarien lähteiden pohjalta. Olen seurannut, väliin hieman huvittuneenakin, kuinka eräät yltiöhengelliset tahot ovat maalailleet eskatologisia kauhunäkymiä, antikristillistä aikaa, kolmatta maailmansotaa, Ilmestyskirjan ratsastajia, Harmagedonia ja mitä nyt ensinkään sattuu Raamatusta asian tiimoilta löytymään ja yrittäneet sovittaa niitä tämän sodan viitekehyksiin. Otsikko tälle kolumnille on Jäitä hattuun. Tarkoitan myös sitä, kirjaimellisesti. Huolimatta siitä mitä seurauksia tällä sodalla on lähitulevaisuudessa ja Lähi-idän geopoliittisella kartalla niin sen seurauksena korkeintaan alkaa suuren palapelin osien kokoaminen tulevia tapahtumia silmällä pitäen. On jokseenkin turhaa yrittää etsiä Raamatusta tukea nopeasti ja tämän sodan seurauksena esimerkiksi Suurelle ahdistukselle, Jaakobin ahdistukselle tai Ilmestyskirjan vaivanajalle. Raamattua tulee katsoa kokonaisuutena myös profeetallisten näkyjen tulkinnoissa, jokaiselle profeetalle jolle annettiin näkyjä lopun ajoista ei ilmaistu aivan kaikkea vaan kokonaisuus rakentuu useiden profetioiden summasta ja vain tämä tiedostaen voidaan Jumalan suunnitelmasta saada jotenkin ihmismielelle ymmärrettävä kokonaiskuva. On tosi raflaavaa ottaa jokin yksittäinen paikka Raamatusta ja alkaa kehitellä sen ympärille pikkusensaatioita ja olettaa olevansa viimeisten päivien profeetallisten sanomien armoitettu tulkki ja sitten jonkin ajan perästä huomata erehtyneensä perinpohjin.
Vaikka tässä sodassa liikutaan raamatullisilla paikoilla, Baabelissa ja Mesopotamiassa, siinä viittaillaan Assyyriaan ja Persiaan, liikutaan ainakin viitteellisesti Goomerin, Toogarman, Mesekin ja Tuubalin (kaikki nykyisessä Turkissa) maisemissa ei silti voida puhua Googin sotaan liittyvistä profeetallisista kuvista, ei tämän sodan yhteydessä. Monien muidenkin profetioiden tulee toteutua ennenkuin ne ajat ovat käsillä. On ennenaikaista alkaa leimata puita kun metsäkään ei ole vielä kasvanut täyteen mittaansa mutta näin vain näyttää tapahtuvan niin joissain ulkomaisissa kuin myös joidenkin suomalaistenkin kristittyjen piireissä. Se mikä tässäkin sodassa on hengellisesti katsoen hyvää on se että herätetään kristittyjä tutkimaan Raamattua, innostumaan eskatologiasta, lukemaan Ilmestyskirjaa jossa luvataan vielä siunauskin sitä tutkivalle. Samalla sen tulisi myös avartaa ymmärrystä huomaamaan Raamattu kokonaisuutena, löytämään taivaallinen suunnitelma jonka Jumala on kirjoituttanut siihen ja jonka Hän tulee toteuttamaan oman aikataulunsa puitteissa. Nyt on vain niin että Jumalan aikataulut eivät aina täsmää ihmisten samoista asioista laatimiin ja silloin tulee juuri näitä hengellisiä ylilyöntejä ja sielullisia näkyjä joille etsitään kuumeisesti tuen hiventä Raamatusta.
Opetuslapset olivat hekin hyvin uteliaita näiden asioiden suhteen ja tivasisvat Jeesukselta aikataulua lopun aikojen tapahtumille. Luukas tallensi ne Apt.1 luvun alkujakeisiin jossa Vapahtajamme palautti innostuneet seuraajansa hieman tylyn oloisesti maan pinnalle: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja ja hetkiä jotka Isä on oman valtansa nojalla asettanut” Sitten Hän antoi tähdellisemmän neuvon ja ohjeen seuraajilleen – olla Hänen todistajiaan ja levittää evankeliumia Jerusalemista alkaen aina maan ääriin saakka.”
Harmillinen juttu, olisi nyt vain sanonut niin oltaisiin vältytty sadoilta ”tuomiopäivän profeetoilta.”Mutta kun ei kertonut opetuslapsilleen silloin niin ei ole meidänkään asiamme lähteä spekuloimaan sen koommin Hänen paluullaan kuin muillakaan lopun aikojen aikatauluilla. Siitä voimme kaikki olla yhtä mieltä että meidän kristittyjen tulee seurata aikain merkkejä, sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, luonnonmullistuksia, väärien profeettojen esiinmarssia, noituutta, huumeiden leviämistä, kulkutauteja, saastumista, rikollisuutta ja mitä kaikkea ensinkään. Sellaisia alkaa esiintyä yhä kiihtyvässä määrin ennen Hänen tuloaan, ahdistuksen ajanjaksoa ja ennen lopullista rauhanvaltakuntaa. Mutta on viisainta ja turvallisinta olla hehkuttamatta minkään yksittäisen tapahtuman puolesta jonain ehdottomana ja lopullisena merkkinä silloin kun sellaiselle ei löydy selkeää yhtymäkohtaa Raamatusta.
Olen tutkinut eskatologiaa, siis oppia lopun ajoista, jo 25 vuoden ajan ja pitäisin mieluummin jalat tiiviisti maan pinnalla nykyisen sodan eskatologisten merkkien suhteen kuin lähtisin leijumaan jonnekin pilviin josta kuitenkin saattaa olla seurauksena vain tyly paluu maan kovalle pinnalle. Kyllä tälläkin sodalla on merkityksensä Jumalan suunnitelmassa, siitä en ole tietenkään eri mieltä mutta katsoisin senkin ennemmin tasoittavan maaperää ja tietä tuleville tapahtumille, sellaisille joille on löydettävissä yhtymäkohtia kaikkien lopun aikojen profeeettojen ilmoituksissa kuin vetämään äkillisiä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja odottamaan huomenissa maailmanloppua.
Pekka Sartola
8.4.2003
Sota etenee Irakin ja USA:n johtaman liittouman välillä jo kolmatta viikkoa ja lopputuloskin alkaa olla selvillä jos siitä nyt edes vallitsi epäselvyyttä alunalkaenkaan. Onko sota oikeutettu, onko se oikein ajoitettu, onko sen tavoite moraalisesti ja eettisesti oikea ovat kysymyksiä joita maailma setvii erilaisissa yhteyksissä, mielenosoituksissa, kulkueissa, paneeleissa, kolumneissa, pöytäkeskusteluissa ja missä ensinkään. Vastaus on yhtä selvä kaikkiin em kysymyksiin. Sota on aina väärin silloin kun viattomat joutuvat sen seurauksista kärsimään, siitä ollaan hyvin laajalti yhtä mieltä eri piireissä niin vasemmalla kuin oikealla, kristittyjen ja arabienkin keskuudessa. Tuskinpa löytyy edes politiikkoa joka vastustaisi edellä mainittua ainakaan ääneen.
Kristityt piirit ovat myös reagoineet hyvin voimakkaasti tähän sotaan ja nostaneet esiin useita kysymyksiä joihin on etsitty vastauksia niin Raamatun kuin sen ulkopuolistenkin, sekulaarien lähteiden pohjalta. Olen seurannut, väliin hieman huvittuneenakin, kuinka eräät yltiöhengelliset tahot ovat maalailleet eskatologisia kauhunäkymiä, antikristillistä aikaa, kolmatta maailmansotaa, Ilmestyskirjan ratsastajia, Harmagedonia ja mitä nyt ensinkään sattuu Raamatusta asian tiimoilta löytymään ja yrittäneet sovittaa niitä tämän sodan viitekehyksiin. Otsikko tälle kolumnille on Jäitä hattuun. Tarkoitan myös sitä, kirjaimellisesti. Huolimatta siitä mitä seurauksia tällä sodalla on lähitulevaisuudessa ja Lähi-idän geopoliittisella kartalla niin sen seurauksena korkeintaan alkaa suuren palapelin osien kokoaminen tulevia tapahtumia silmällä pitäen. On jokseenkin turhaa yrittää etsiä Raamatusta tukea nopeasti ja tämän sodan seurauksena esimerkiksi Suurelle ahdistukselle, Jaakobin ahdistukselle tai Ilmestyskirjan vaivanajalle. Raamattua tulee katsoa kokonaisuutena myös profeetallisten näkyjen tulkinnoissa, jokaiselle profeetalle jolle annettiin näkyjä lopun ajoista ei ilmaistu aivan kaikkea vaan kokonaisuus rakentuu useiden profetioiden summasta ja vain tämä tiedostaen voidaan Jumalan suunnitelmasta saada jotenkin ihmismielelle ymmärrettävä kokonaiskuva. On tosi raflaavaa ottaa jokin yksittäinen paikka Raamatusta ja alkaa kehitellä sen ympärille pikkusensaatioita ja olettaa olevansa viimeisten päivien profeetallisten sanomien armoitettu tulkki ja sitten jonkin ajan perästä huomata erehtyneensä perinpohjin.
Vaikka tässä sodassa liikutaan raamatullisilla paikoilla, Baabelissa ja Mesopotamiassa, siinä viittaillaan Assyyriaan ja Persiaan, liikutaan ainakin viitteellisesti Goomerin, Toogarman, Mesekin ja Tuubalin (kaikki nykyisessä Turkissa) maisemissa ei silti voida puhua Googin sotaan liittyvistä profeetallisista kuvista, ei tämän sodan yhteydessä. Monien muidenkin profetioiden tulee toteutua ennenkuin ne ajat ovat käsillä. On ennenaikaista alkaa leimata puita kun metsäkään ei ole vielä kasvanut täyteen mittaansa mutta näin vain näyttää tapahtuvan niin joissain ulkomaisissa kuin myös joidenkin suomalaistenkin kristittyjen piireissä. Se mikä tässäkin sodassa on hengellisesti katsoen hyvää on se että herätetään kristittyjä tutkimaan Raamattua, innostumaan eskatologiasta, lukemaan Ilmestyskirjaa jossa luvataan vielä siunauskin sitä tutkivalle. Samalla sen tulisi myös avartaa ymmärrystä huomaamaan Raamattu kokonaisuutena, löytämään taivaallinen suunnitelma jonka Jumala on kirjoituttanut siihen ja jonka Hän tulee toteuttamaan oman aikataulunsa puitteissa. Nyt on vain niin että Jumalan aikataulut eivät aina täsmää ihmisten samoista asioista laatimiin ja silloin tulee juuri näitä hengellisiä ylilyöntejä ja sielullisia näkyjä joille etsitään kuumeisesti tuen hiventä Raamatusta.
Opetuslapset olivat hekin hyvin uteliaita näiden asioiden suhteen ja tivasisvat Jeesukselta aikataulua lopun aikojen tapahtumille. Luukas tallensi ne Apt.1 luvun alkujakeisiin jossa Vapahtajamme palautti innostuneet seuraajansa hieman tylyn oloisesti maan pinnalle: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja ja hetkiä jotka Isä on oman valtansa nojalla asettanut” Sitten Hän antoi tähdellisemmän neuvon ja ohjeen seuraajilleen – olla Hänen todistajiaan ja levittää evankeliumia Jerusalemista alkaen aina maan ääriin saakka.”
Harmillinen juttu, olisi nyt vain sanonut niin oltaisiin vältytty sadoilta ”tuomiopäivän profeetoilta.”Mutta kun ei kertonut opetuslapsilleen silloin niin ei ole meidänkään asiamme lähteä spekuloimaan sen koommin Hänen paluullaan kuin muillakaan lopun aikojen aikatauluilla. Siitä voimme kaikki olla yhtä mieltä että meidän kristittyjen tulee seurata aikain merkkejä, sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, luonnonmullistuksia, väärien profeettojen esiinmarssia, noituutta, huumeiden leviämistä, kulkutauteja, saastumista, rikollisuutta ja mitä kaikkea ensinkään. Sellaisia alkaa esiintyä yhä kiihtyvässä määrin ennen Hänen tuloaan, ahdistuksen ajanjaksoa ja ennen lopullista rauhanvaltakuntaa. Mutta on viisainta ja turvallisinta olla hehkuttamatta minkään yksittäisen tapahtuman puolesta jonain ehdottomana ja lopullisena merkkinä silloin kun sellaiselle ei löydy selkeää yhtymäkohtaa Raamatusta.
Olen tutkinut eskatologiaa, siis oppia lopun ajoista, jo 25 vuoden ajan ja pitäisin mieluummin jalat tiiviisti maan pinnalla nykyisen sodan eskatologisten merkkien suhteen kuin lähtisin leijumaan jonnekin pilviin josta kuitenkin saattaa olla seurauksena vain tyly paluu maan kovalle pinnalle. Kyllä tälläkin sodalla on merkityksensä Jumalan suunnitelmassa, siitä en ole tietenkään eri mieltä mutta katsoisin senkin ennemmin tasoittavan maaperää ja tietä tuleville tapahtumille, sellaisille joille on löydettävissä yhtymäkohtia kaikkien lopun aikojen profeeettojen ilmoituksissa kuin vetämään äkillisiä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja odottamaan huomenissa maailmanloppua.
Pekka Sartola
Sota etenee Irakin ja USA:n johtaman liittouman välillä jo kolmatta viikkoa ja lopputuloskin alkaa olla selvillä jos siitä nyt edes vallitsi epäselvyyttä alunalkaenkaan. Onko sota oikeutettu, onko se oikein ajoitettu, onko sen tavoite moraalisesti ja eettisesti oikea ovat kysymyksiä joita maailma setvii erilaisissa yhteyksissä, mielenosoituksissa, kulkueissa, paneeleissa, kolumneissa, pöytäkeskusteluissa ja missä ensinkään. Vastaus on yhtä selvä kaikkiin em kysymyksiin. Sota on aina väärin silloin kun viattomat joutuvat sen seurauksista kärsimään, siitä ollaan hyvin laajalti yhtä mieltä eri piireissä niin vasemmalla kuin oikealla, kristittyjen ja arabienkin keskuudessa. Tuskinpa löytyy edes politiikkoa joka vastustaisi edellä mainittua ainakaan ääneen.
Kristityt piirit ovat myös reagoineet hyvin voimakkaasti tähän sotaan ja nostaneet esiin useita kysymyksiä joihin on etsitty vastauksia niin Raamatun kuin sen ulkopuolistenkin, sekulaarien lähteiden pohjalta. Olen seurannut, väliin hieman huvittuneenakin, kuinka eräät yltiöhengelliset tahot ovat maalailleet eskatologisia kauhunäkymiä, antikristillistä aikaa, kolmatta maailmansotaa, Ilmestyskirjan ratsastajia, Harmagedonia ja mitä nyt ensinkään sattuu Raamatusta asian tiimoilta löytymään ja yrittäneet sovittaa niitä tämän sodan viitekehyksiin. Otsikko tälle kolumnille on Jäitä hattuun. Tarkoitan myös sitä, kirjaimellisesti. Huolimatta siitä mitä seurauksia tällä sodalla on lähitulevaisuudessa ja Lähi-idän geopoliittisella kartalla niin sen seurauksena korkeintaan alkaa suuren palapelin osien kokoaminen tulevia tapahtumia silmällä pitäen. On jokseenkin turhaa yrittää etsiä Raamatusta tukea nopeasti ja tämän sodan seurauksena esimerkiksi Suurelle ahdistukselle, Jaakobin ahdistukselle tai Ilmestyskirjan vaivanajalle. Raamattua tulee katsoa kokonaisuutena myös profeetallisten näkyjen tulkinnoissa, jokaiselle profeetalle jolle annettiin näkyjä lopun ajoista ei ilmaistu aivan kaikkea vaan kokonaisuus rakentuu useiden profetioiden summasta ja vain tämä tiedostaen voidaan Jumalan suunnitelmasta saada jotenkin ihmismielelle ymmärrettävä kokonaiskuva. On tosi raflaavaa ottaa jokin yksittäinen paikka Raamatusta ja alkaa kehitellä sen ympärille pikkusensaatioita ja olettaa olevansa viimeisten päivien profeetallisten sanomien armoitettu tulkki ja sitten jonkin ajan perästä huomata erehtyneensä perinpohjin.
Vaikka tässä sodassa liikutaan raamatullisilla paikoilla, Baabelissa ja Mesopotamiassa, siinä viittaillaan Assyyriaan ja Persiaan, liikutaan ainakin viitteellisesti Goomerin, Toogarman, Mesekin ja Tuubalin (kaikki nykyisessä Turkissa) maisemissa ei silti voida puhua Googin sotaan liittyvistä profeetallisista kuvista, ei tämän sodan yhteydessä. Monien muidenkin profetioiden tulee toteutua ennenkuin ne ajat ovat käsillä. On ennenaikaista alkaa leimata puita kun metsäkään ei ole vielä kasvanut täyteen mittaansa mutta näin vain näyttää tapahtuvan niin joissain ulkomaisissa kuin myös joidenkin suomalaistenkin kristittyjen piireissä. Se mikä tässäkin sodassa on hengellisesti katsoen hyvää on se että herätetään kristittyjä tutkimaan Raamattua, innostumaan eskatologiasta, lukemaan Ilmestyskirjaa jossa luvataan vielä siunauskin sitä tutkivalle. Samalla sen tulisi myös avartaa ymmärrystä huomaamaan Raamattu kokonaisuutena, löytämään taivaallinen suunnitelma jonka Jumala on kirjoituttanut siihen ja jonka Hän tulee toteuttamaan oman aikataulunsa puitteissa. Nyt on vain niin että Jumalan aikataulut eivät aina täsmää ihmisten samoista asioista laatimiin ja silloin tulee juuri näitä hengellisiä ylilyöntejä ja sielullisia näkyjä joille etsitään kuumeisesti tuen hiventä Raamatusta.
Opetuslapset olivat hekin hyvin uteliaita näiden asioiden suhteen ja tivasisvat Jeesukselta aikataulua lopun aikojen tapahtumille. Luukas tallensi ne Apt.1 luvun alkujakeisiin jossa Vapahtajamme palautti innostuneet seuraajansa hieman tylyn oloisesti maan pinnalle: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja ja hetkiä jotka Isä on oman valtansa nojalla asettanut” Sitten Hän antoi tähdellisemmän neuvon ja ohjeen seuraajilleen – olla Hänen todistajiaan ja levittää evankeliumia Jerusalemista alkaen aina maan ääriin saakka.”
Harmillinen juttu, olisi nyt vain sanonut niin oltaisiin vältytty sadoilta ”tuomiopäivän profeetoilta.”Mutta kun ei kertonut opetuslapsilleen silloin niin ei ole meidänkään asiamme lähteä spekuloimaan sen koommin Hänen paluullaan kuin muillakaan lopun aikojen aikatauluilla. Siitä voimme kaikki olla yhtä mieltä että meidän kristittyjen tulee seurata aikain merkkejä, sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, luonnonmullistuksia, väärien profeettojen esiinmarssia, noituutta, huumeiden leviämistä, kulkutauteja, saastumista, rikollisuutta ja mitä kaikkea ensinkään. Sellaisia alkaa esiintyä yhä kiihtyvässä määrin ennen Hänen tuloaan, ahdistuksen ajanjaksoa ja ennen lopullista rauhanvaltakuntaa. Mutta on viisainta ja turvallisinta olla hehkuttamatta minkään yksittäisen tapahtuman puolesta jonain ehdottomana ja lopullisena merkkinä silloin kun sellaiselle ei löydy selkeää yhtymäkohtaa Raamatusta.
Olen tutkinut eskatologiaa, siis oppia lopun ajoista, jo 25 vuoden ajan ja pitäisin mieluummin jalat tiiviisti maan pinnalla nykyisen sodan eskatologisten merkkien suhteen kuin lähtisin leijumaan jonnekin pilviin josta kuitenkin saattaa olla seurauksena vain tyly paluu maan kovalle pinnalle. Kyllä tälläkin sodalla on merkityksensä Jumalan suunnitelmassa, siitä en ole tietenkään eri mieltä mutta katsoisin senkin ennemmin tasoittavan maaperää ja tietä tuleville tapahtumille, sellaisille joille on löydettävissä yhtymäkohtia kaikkien lopun aikojen profeeettojen ilmoituksissa kuin vetämään äkillisiä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja odottamaan huomenissa maailmanloppua.
Pekka Sartola
Vastaukset 11
Vanhimmat
On se niin ihmeellistä, miten sanat laki, laiton ja vieläkin laittomampi saavat erilaisia merkityksiä niiden lausujasta riippuen. Se, mikä on yhdelle laillista on toiselle laitonta, mikä on yhdelle hyväksyttävää on toiselle kiellettyä, - maailma ei siis ole tasapuolinen tulkitessaan käsitettä laki? Kysymysmerkki perään siksi, että näin tosiaan asianlaita on. Laki ei ole niin kuin se luetaan vaan niin kuin sen merkitys kulloiseenkin tilanteeseen halutaan nähdä. Katsotaanpa erästä viime viikkoina maailmaa suuresti kuohuttanutta esimerkkiä, sieltä aivan huipulta lähtöisin olevaa sellaista. Nimittäin YK:n pääsihteerin Kofi Annanin lausuntoa Irakin miehityksen laillisuudesta. Siis tarkalleen ottaen, sanatarkasti: USA:n johtaman liittouman invaasio Irakiin oli laiton. Piste. Muutamaa viikkoa myöhemmin, maailmanjärjestön yleiskokouksessa, meidän oma mammamme kiirehti taputtamaan samalle asialle käsiään, yhtyen Annanin lausuntoon. USA:ssa varmaankin itkettiin verta, olihan eräs maailman mahtivalloista, Suomi-Finland, iskenyt pöytään lausunnon, jolla voitaisiin jopa horjuttaa maailman poliittista tasapainoa.
No, edellisessä oli hieman satiiria, tosiasiassa USA:ssa harva edes tietää missä maa nimeltä Finland edes sijaitseekaan, saati sitten korvaansa kropsauttaisi ko maan päänaisen esiintymiselle ja lausunnoille. Niin se vaan sitten on, puolueeton ja sitoutumaton Suomi ei enää sitä olekaan, ei sen puoleen ole suhteessaan Israeliin sitä ollut enää aikoihin. Mutta mammaamme huomattavasti painoarvoisempi lausunto saatiin siis viikkoja aikaisemmin itsensä pääsihteerin lausumana, BBC:n haastattelussa, ja se vaatii hieman kulmakarvojen kohottelua ja hämmästelyä isolla H:lla.
Laitonko?
USA:n johtama 33:n maan liittouma oli alkumetreiltään saakka vakuuttunut siitä, että invaasio Irakiin oli laillinen toimenpide. Jokaisen operaatioon osallistuvan maan parlamentti oli käsitellyt asiaa, niin omista kuin YK:nkin lähtökohdista käsin jo 2002 syksystä lähtien. Jopa invaasiota kaikkein voimakkaimmin vastustanut Ranska, ei milloinkaan kyseenalaistanut operaation laillisuutta, vaikka tappeli gallian kukon kynsin ja poliittisin hampain sen suorittamista vastaan. Syynä saattoi tietenkin olla, näin ironisen kolumnistin mielestä se, että Saddam oli velkaa Ranskalle muutamia miljardeja dollareita, eikä vanha kaveri Jaques Chirac, tietenkään halunnut miestä pois vallan kahvasta ennekuin moinen pikkujuttu olisi tullut hoidettua. Turvallisuusneuvoston vakinaisena jäsenenä Ranska olisi kyennyt milloin tahansa estämään Irakia koskevat päätöslauselmat veto – oikeudellaan.
Vain 10 vuotta aikaisemmin YK oli toiminut samalla alueella, saman Saddamin kanssa, samoilla asioilla, ja samoin päämäärin. Miehitettyään Kuwaitin, Saddam Hussein oli joutunut paarialuokkaan, luvalliseksi riistaksi niin YK:lle kuin liittoumallekin, joka koetti kaikin mahdollisin keinon päästä miehestä eroon, sillä Irakin miehitys Kuwaitiin todettiin laittomaksi. Kuitenkin sillä seurauksella että Irakin miehittämä Kuwait palautettiin takaisin alkuperäiseen hallitusmuotoonsa. Laiton miehitys saatiin loppumaan, ja maan laillinen hallitus astui takaisin vallankahvaan. Maailma huokaisi helpotuksesta. Laki ja oikeus voittivat jälleen laittoman miehityksen.
Kuwaitin tapaus ei suinkaan jäänyt ainoaksi YK:n laittomuudentorjuntaoperaatioksi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vastaavia on muitakin. Esimerkillistä ponnekkuutta osoittaen YK usutti jenkit hoitamaan Haitin vallankaappausyrityksen, tietysti laittoman sellaisen, ja palautti maan presidentin jälleen pallilleen. Afrikan manner ei sekään saanut rauhassa toteuttaa itseään, mr Kofi Annanin oikeustajun määritellessä Sierra Leonen vallankumouksen olleen laiton, ja niin maailmanjärjestö palautti uskoa itseensä hoitaessa asiat sielläkin jonkinlaiseen kuntoon. On se hyvä, että järjestys säilyy, oikeus turvataan ja jäsenvaltioiden johtajat voivat nukkua yönsä paljon rauhallisemmin tietäen, että Kofi valvoo heidänkin etujaan. Mutta, hetkinen – unohtiko kolumnisti nyt jotakin?
Laittomampiko?
Aivan niin, meinasi unohtua tuo Irakin juttu, siis Irakin laiton miehitys, jonka suorittivat USA, GB ja 31 muuta maata heidän ohellaan. Epäilemättä meidän ei tarvitse kovinkaan kauaa odottaa, kunnes Saddam Husseinkin palautetaan takaisin valtaan. Sehän on aivan looginen ja johdonmukainen seuraus sille mitä itse pääsihteeri asiasta totesi. Irakin miehitys on laiton, siispä asialle täytyy tehdä jotakin. Mitä muuta se jotain siis voisi olla kuin kaivaa Saddam Hussein jälleen esiin ja istuttaa hänet takaisin jonkin palatsinsa valtaistuimelle. Valintaa tosin saattaa vaikeuttaa se, että Saddam ehti rakennuttaa niitä 25 vuoden aikana peräti 72 kappaletta, mutta ehkä he yhdessä Kofi-sedän kanssa löytävät vielä jonkun riittävän ehjän sellaisen.
Pääsihteerille kun ei jää, uskottavuuden säilyttämiseksi, muuta vaihtoehtoa kuin esittää julkinen anteeksipyyntö, tai sitten ryhtyä päättävästi toimimaan sen eteen että Irakin palautetaan sen laillisesti valittu hallitsija ja valtiollinen suvereenisuus. Selkärankaa ja taustatukea onneksi on tarjolla jälkimmäiselle vaihtoehdollekin, sillä, kuten tuli jo todettuakin, niin Euroopan Unionin mahtimaa Suomi-Finland asettui avoimesti tukemaan pääsihteeriä. Valitettavasti rouva ei huomannut esittää konkreettisia suunnitelmia 33 roistovaltion rankaisemiseksi laittoman miehityksen toteuttajina. Sillä roistovaltioitahan ne ilman muuta ovat, - eivätkö olekin?
Irak julistettiin roistovaltioksi sen miehitettyä Kuwaitin. Niinpä uudelle kaudelle mielivä, roistovaltio USA:n presidentti G.W.Bush joutuu sydän kylmänä odottamaan, milloin Kofi ärähtää, ja määrää Suomen Karhu-koplan ajamaan USA:n ja muut roistot pois Irakista. Epäilemättä roistovaltioille mätkäytetään vielä kaupan päälle mojovat sanktiot, niiden uhitellessa itseään Kofi-setää vastaan ja polkiessa lokaan YK:n niin suuresti arvostetut päätöslauselmat. Voi pojat, mitä teittekään. Onneksi Saddamia ei tarvitse enää valituttaa uudelleen presidentiksi, hänellä kun sattuu olemaan voimassa vielä entinenkin kausi, 100%:n kannatuslukemien suomalla selkänojalla. Oli se sentään niin hyvä presidentti, se Saddam.
Kolumnisti odotteleekin, tosin hieman hämmentynein mielin, missä viipyy turvallisuusneuvoston asiaa käsittelevä kokouspyyntö. Sellaista kun ei ole vielä ilmaantunut, mutta toisaalta, pääsihteerin lisäksi sellaisen koolle voi kutsua jokin muukin jäsenvaltio.
Mitä liikkuikaan Kofi-sedän mielessä? Nobelin rauhanpalkintoko? Mahdollista, onhan ko komitea antanut sellaisen jopa Jasser Arafatillekin, Saddamin hyvälle kaverille.
Laiton vai laillinen?
Irakin miehitys oli turvallisuusneuvostossa 12 eri kertaa, asia käsiteltiin kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa, eikä sitä julistettu ennalta laittomaksi missään niistä. Saddamin Irak oli käytännöllisesti sotatilassa YK:a vastaan 1990 elokuusta lähtien, eikä Hussein paljoa piitannut YK:sta antaessaan vuonna1998 YK:n asetarkastajille lähtöpassit syyttäen heitä vakoilusta USA:n hyväksi. Tuolloiset tarkastajat olivat päässeet liian lähelle arkoja asioita, joukkotuhoaseita, eikä heidän läsnäolonsa ollut enää maassa suotavaa. Saddam Hussein toimi siis jo tuolloin laittomasti myös YK:a vastaan. Mutta muitakin mielenkiintoisia yhtymäkohtia löytyy Kofi-Irak akselilta.
Joku koiranleuka voisi yrittää kytkeä yhteen yksi ja yksi ja saada siitä vaikkapa kolme. Nimittäin aivan sattumoisin Oil for Food, eli ruokaa öljystä – ohjelmaa Irakissa, hoiti kukas muu kuin Kofi Annanin oma poika. Melkoista korvausta vastaan tietenkin, kuka sitä nyt ilmaiseksi. No, onhan työmies palkkansa ansainnut, jopa Irakissakin, eikä suinkaan ole huonoa meriittiä olla pääsihteerin poika kun hyväpalkkaisia virkoja jaellaan.
Kofi-sedän lausunnot eivät suinkaan loppuneet koalition toteamiseen roistovaltioiden liitoksi. Osansa sai jälleen, kukas muu kuin Israel. Maan puolustusvoimat kun otti ja lähti jälleen kerran liikkeelle Gazan kaistalle kyllästyen jatkuviin ohjusiskuihin omalle puolelleen. Viimeinen niitti oli kahden lapsen kuolema ja useiden kymmenien loukkaantuminen Hamasin iskettyä Qassam 2 ohjuksella Sderotiin, Israelin puolelle. Kyseiset ohjukset ovat muuten Oslon sopimuksen mukaan kiellettyjen aseiden listalla, mutta toisaalta, eihän palestiinalainen osapuoli ole pitänyt yhtään mitään muutakaan sopimuksessa mainittua ehtoa.
IDF siis iski, iskee edelleenkin, etsien niitä 10.000 ohjusta, rakettia, kranaattia, pst-ohjusta, konekivääriä ja niihin ammuksia, joita viimeisten vuosien aikana on Gazan kaistalle salakuljetettu. Toisaalta, YK:n mielestä, puolustautuminen ja ennalta ehkäiseminen ovat nekin siis kiellettyjä. Ainakin Israelin osalta. Pääsihteeri tuomitsi jyrkin sanoin Israelin toimet Gazassa, mutta ainoastaan vetosi palestiinalaisiin ja pyysi heitä pidättäytymään itsemurha- ja raketti-iskuista. Turvallisuusneuvosto kutsuttiin tietysti koolle, Arafatin sitä kiljuessa, mutta arvata saattaa että siellä ei PLO:ta tuomita, mutta Israel kuitenkin, ellei USA estä sitä veto-oikeudellaan.
USA tuhoaa Irakissa vastarintapesäkkeitä, iski Afganistaniin kolme vuotta sitten, vaikka taleban-hallinto ei ollut suoraan vastuussa New Yorkin iskuista. Venäjä ilmoitti Beslanin jälkeen aloittavansa ennalta ehkäisevät iskut terroristivaltioita ja ryhmiä vastaan. EU rakentaa itse aitaa entiseen itä-blokkiin kuuluvien maiden ja omalle rajalleen. Tarkoituksena estää vain salakuljetus ja ihmisten siirrot, laittomat sellaiset, ei terrorismin pelko. Kaikki tällainen on juuri sitä jota Israel joutuu myös tekemään, mutta jota sille ei kuitenkaan sallita. Mikä on laitonta ja mikä laillista? Näyttää ensisijaisesti riippuvan siitä kuka tekee ja mitä, kuka päättää ja arvostelee. Se mikä on YK:lle, USA:lle,Venäjälle ja EU:lle laillista, on Israelille laitonta. Jotkut ovat siis tasa-arvoisempia kuin toiset ja laillisempia kuin toiset.
En keksi haekmallakaan yhteyttä romaneihin.
He eivät ole hyökänneet Irakiin eikä he ole hyökkäyksen kohteena Irakissa.
Oletkohan ihan oikealla palstalla. Taidat olla lisäksi Hämeestä kun laitat yli 3v vanhoja juttuja tänne. Olisit edes kirjoittanut nykytilanteesta.
nääs sattuu olemaan romani alueita, valkolainen
Frohlaagi buttiakogruppi rakkade tsenates trienna berh paaalal dotta, sar romane kentengo skoolako staaviba tseerahas fendideske ta lokkideske. Kaan hin siigo tiija te byrjyven tseeren doola saaki", phenjas dielesko praaluno Esa Ellala Eedako- Finitiko thaanesko parlamentiatta, ka jou sikadas dauva skoolako projektiako svaaribi aro Tallinasko seminaaros siigo tsoonesko bihho efta ta ohta divisa.
"Romane phuuride hin butvares rakkade dotta, sar skoolako saaki aka diives dzana aro dai them ta sar joon kokares vojuvenas te len phallo lengo kentengo skoolako saakenna", rakkadas Esa Ellala koon hin niina rakkibosko praaluno aro Romano folgengo sikjibosko institutosko praalunoskokka.
Aro seminaaros aahtas trienna komuja romano staggenna ta hougaajenna, koonen tseerena buttia romaseelensa. Joon rakkade dui divisako tiija dotta, sar aro skoolako boliba lahhahas horttas fendide drom. Joon dikne skoolako raportiatta savohlaaga neevi buutiako modele doi lahte. Aro doi buttia hyövyvena romaseele, staggi ta hougaaje tseeren buut tsetanobuttia.
Phuuride kammena niina dzoraliba lenge
Vahka saare dala dieli kammenas te tseeren ajasaavo buttia, " tsetano tsimbako lahhiba" na alti lokko. Buut romaseele, koonen aahte aro dai seminaaros rakkade dotta, te sar historia hin sikadas panna hin phuuride koonen daruvena skoola ta trahhena niina douva, te kenti garavena lengo iega kultures. Bi vojuvena aahhes jakkes niina, te huupako iego dzivibosko aahhiba hin ajasaavo, te phuuriden kokares naa dzoor te jelpaves lengo kentengo skoolako staaviba.
"Butvares phuuride kokares hin mekne lengo tseer, ka joon hin aahte panna hortto terne ta lenge hin aulo iego huupa, jakkes lengo iego skoolako staaviba hin sluutudiilo sigide", phenjas Unelma Bollström, koon tseerela buttia aro JOIN- projektos. Joi phenjas te phuuride niina hyövyvena dzoraliba aro lengo kentengo skoolako staavibossa. Joi rakkadas niina JOIN-projektiako teeluno projektiatta, so hin aro Baro Fooros niina. Doi tseerena buttia aro Vuosaaresko thaan. Skoolako, sikjibosko- ja sosiaaliko hougaaje ta romaseele tseerena doori tsetanes buttia ta rootena modelle sar te dzoravenas romane kentengo skoolako staaviba ta sar joon lahhenas drom kai frohlaagi kenti aahhenas itveera aro skoola. Aro Vuosaari dziivena buut etniako besko folki.
Unelma tseerela buttia tsetanes lako dzeeneha Henry Bollström. Joon staavena aro thaanesko skooli ta dena dzaaniba romano saakenna sikjiboskiirenge, jelpavena sikjiboskiiren ta phuuriden te len pindziba lenna ta joon rikkavena kentenge frohlaagi vellako aahhibi.
"Ame sam liijam te den phuuridenge baro komujako tsihko model ta ame sam sikadam lenge, te joon vojuvena te aahhen romaseele, vahka joon lenas lenge skooliba ta tseerenas itbuttia hougaajensa", jakkes joi rakkadas.
Phuuridenge butide dzaaniba skoolata
Aro seminaaros rakkade buut ta komuja kamjate te tsuuven apre neevo buttiako gruppos, so byrjylas te tseeren ajasaavo besko liin, so denas romane tseere. Doi rakkavenas lokkes skoolako staavibosta ta agluno sikjibosta. Skoolako Institutos lelas oppenbaaraves douva liin. Doolesko buttia hin sikjibosko materiaaliako tseeriba. Panna kamjade, te thaanengo sikjiboskosömsibonna tseerenas lokko drabibosko besko liin romane huupenge, jakkes kentengo phuuride dzaanenas douva, so lengo kenten mostulas te sikjuven aro frohlaagi klassen.
Aro seminaaria rakkade niina vauro saakata, kai hyövyvenas fendiba. Douva aahhtas ajasaavo romaseelengo sikjiba, koonen tseerena buttia aro romano saaki. Romaseele phenle, te huupen hin buut frohlaaga probleemi ta lengo jelpiba hin drouvo buttia ta lela butvares buut tiija.
Skoolako institutos hin rikkadas berehengo tiija buut skoolibosko fanubi hilo themmesko romaseelenge, koonen tseerena buttia aro romano saaki. Bi doola romaseele, koonen tseerena buut buttia skoolako kentensa kamjade lenge butide buttiako traatiba ta sikjiba. Aro dai seminaaros kamjade te tsuuven apre neevo resursiako gruppos, kai bihavena frohlaaga saakengo pindziboskiiren te rakkaven agluno sikjibosko ta skoolako staavibosko saakenna. Jakkes komuja lahhenas neevo drom ta lenas dzaaniba lenge.
Dauva gruppos vojulas te rikkaven skooliba romaseelenge ta sikjibosko skoolako institutenge ta panna ajasaave institutenge, koonen sikjavena huupako divisako komujen. Malla Pirttilahti, Eedako-Finitiko thaanesko romano saakengo rakkibosko skokkata ta Katriina Nousiainen JOIN- projektiatta liine buttia te tsuuven apre dauva gruppos. Aro seminaaros rakkade niina buut dotta, te aro skoolako projektiako raporttia sas kammiba, te romaseelen mostulas len buttia skoolata sar jelpiboskokomujake. Saare aahte itdzinta dotta, te douva naa horttas tsihko saaka, te aka diives lena endo skoolako jelpiboskiiren buttiako jelpibosko louveha. Jakkes buttia avela stöt ta joon lena kutti louvo, douva na dela latso doh skoolako jelpiboskiirenge te apraven lengo iego buttia.
"Romane skoolako jelpiboskiiren mostulas aahhes arre skoolako iega hougaajensa, jakkes joon lenas itveera kentengo jakha niina", buttiako gruppos dikjas jakkes.
Iego tsimb ta kultures hin fuortuno
Aka diives romani tsimb ta kultures vojuvena te sikjuven endo neer bih skoola aro hilo them. Douva merknila douva, te butide dielos romane kentenna na lela romani tsimbako sikjiba lenge. Ame dzanaha douva, te hin buut kenti koonengo skoolako staaviba hin byrjydas te dzal fendides, ka joon hin liine iega tsimbako sikjiba. Romani tsimbako sikjiba hin niina tserdas baarideske phuuridengo passiba aro skoolako institutosko buttia.
Buttiako grupposko dzintata hin fuortuno, te romane kenten lenas iego tsimbako sikjiba lenge. Aahhelas tsihko, te thaanen rootenas sakko hyösta dola kenti, koonen kammenas lenge romani tsimbako sikjiba ta denas dzaaniba datta horttibosta huupenge. Panna lengo dzintata mostulas hastes te dikkes tsatses doola probleemi, so aahhena aro tsimbako sikjiba. Butvares romani tsimbako stunni aahhena aro skoolako diivesko sluutiba, so na aahhena tsihko saaka kentenge. Kenti na kammena te aahhen panna aro skoola, ka joon hin aahte hilo langhto diives aro skoola.
Romani tsimbako sikjibosko gruppengo klassengo frohliba hin niina drouvo saaka sikjiboskiireske. Ka aro skoola naa buut romane kenti, joon saare aahhena tsetanes aro itstunna, vahka joon aahhenas froh phurane ta aro froh klassi. Doolesko doh sikjiboskiiren kammenas butide sikjiba lenge kokares.
Aro Järvenpää foorosko khangarjako institutos byrjydiilo aka hyösta romani tsimbako ta kulturesko naalunesko buttiako skooliba. Douva dela dzaaniba ta fiiniba tsimbako sikjiboskiirenge, bi dotta na lela horttas sikjiboskiiresko papria ta doolesko doh mostulas butide te del sikjiba itbuttia sikjibosko skoolako instituteha. Kaan Romano folgengo sikjibosko institutos hin kokares rikkadas tsimbako sikjiboskiireengo skooliba.
Romaseelengo historia finitiko tsimbake
Aro seminaaria aahtas niina vauro buttiako gruppos, kai rakkade JOIN- projektiako Kakjako Themmesko Hampuriako foorosko teeluno projektiatta. Douva hin tsertas romaseelengo historiako liin ta douva oppenpaaravaha niina finitiko tsimbake. Marko D. Kundsen hin ranjas douva liin. Liinesko nau hin Die Geschichte der Roma (Romanengo historia). Doi jou rannela romaseelengo vandribosta aadur berh paalalta aka diivesko tiijake.
Buttiako grupposta aro doi liin, so tseereha finitiko tsimbake niina aahhes tsihko te rannes kutti finitiko romaseelengo historiatta ta dotta vojulas lel kutti nikki dotta dielibosta, kai hin buut Kakjako themmesko romaseelengo historia. Buttiako gruppos buhdas, te sosiaalikodzaaniboskiiro Väinö Lindberg ta romani tsimbako rootiboskiiro Henry Hedman tsuuvenas apre komujengo gruppos, kai dikkenas so doi liin ranneha finitiko dielibosta.
Ei ole ollut, ei ole, eikä tule olemaan. Mistä olet tuollaista keksinyt että muinainen Persia, Turkki ja koko Lähi-Itä olisi romanialueita.
Johan jutun keksit.
Tuo muu josta kirjoitit oli aivan hyvää asiaa mutta noilla jutuillasi teet yhjäksi sitä mitä muuten tunnut ajavan.
Mielestäni Leonard Stenroos on tärkeä henkilö siinä toiminnassa ja hän on hyvä mies.
Miksi toisella kädellä yrität lyödä valkolaisia ja toisella haluat syrjintää pois. Tietysti tuo romanilasten koulutus on hyvä asia.
Lähi-itä on muutakin kuin Israel ja PLO.
Maassa on siis rauha ja kaikki hyvin, - no on toki, ainakin täällä koto-Suomessa. Miksikäs ei olisikaan, sillä onhan meidän elintasovaltiossamme asiat kutakuinkin kohdallaan – ainakin maalliselta näkökulmalta katsoen.
Kaikkialla ei kuitenkaan mene yhtä hyvin. Kuten arvata saattaa kolumnisti paneutuu jälleen erääseen lempiaiheeseensa ja tarkastelee jonkin verran huolestuneempana tilannetta ja olosuhteita Lähi-idässä, niin kuluneen vuoden kuin tulevankin kannalta. Tuossa maankolkassa kun ei voida sanoa kaiken olevan hyvin ja maassa rauha, eikä ihmisillä edes hyvä tahto – ainakaan toisinajattelevia kohtaan.
Israel ja Gaza.
Tänään voitaisiin puhua jo kahdesta erillisestä alueesta yhden ja saman valtion sisällä. Vaikka vetäytymisestä ei ole kulunut kuin vajaa viisi kuukautta, ovat asiat alueella kehittyneet siinä määrin huimaavaa vauhtia että siihen on luotava eräänlainen tilannekatsaus. Se, että siitä tulee väistämättä synkänoloinen, johtuu yksinkertaisesti syystä että ne skenaariot joita kolumnistikin – ilman profeetallista näkökykyä – uskalsi ennakoida ovat valitettavan hyvin toteutuneet, ja loputkin toteutumassa suurella todennäköisyydellä jatkossakin.
Ariel Sharonin ajama vetäytymissuunnitelma ja sen toteutuminen eivät ole tuoneet rauhaa sen koommin Gazaan kuin Israelinkaan puolelle. Raketti-iskut, kranaatinheitintulitus, sala-ammunnat ja kidnappaukset ovat tulleet osaksi arkipäivää. Rafahin rajan auettua on Gazaan etabloitunut kaksi maailman vaarallisinta terrorijärjestöä, Bin Ladenin Al Qaeda sekä Iranin ja Syyrian sponsoroima Hez-b-Allah (Hizbollah). Edellinen ilmoitti jo 2.8.05, eli pari viikkoa ennen vetäytymistä, perustaneensa Gazan ”toimiston” nimellä Al Qaeda-Palestine Jihad Brigades in Border Land. Jotenkin vapaasti suomennettuna _ Al Qaeda-Palestiinan Pyhän Sodan prikaati raja-alueella, voitaisiin kai kääntää sanatarkemminkin, mutta asiayhteys on näinkin selvä. Border Land on nimittäin islamilaisittain ajatellen sota-aluetta.
Hez-b-Allah puolestaan oli jo odottamassa Siinailla keväästä alkaen saadakseen vapaan kulkuväylän Gazaan ja saikin sen välittömästi Israelin poistuttua alueelta. Sen jälkeen Gazaan on virrannut aseita, räjähteitä, uusia pidemmän kantaman Katjushoita ja Qassam 2 ohjuksia sekä niitä käyttämään kykeneviä henkilöitä. Kumpikin terroristijärjestö on liittoutunut Hamas-järjestön kanssa ja yhdessä ne muodostavat sellaisen uhkatekijän että Fatah ja sitä hallinnoiva PNA, Mahmoud Abbasin johdolla, ei kykene estämään niiden toimintaa millään tavoin. Ei vaikka haluaisikin, tosin sellaiseen ei haluakaan löydy.
Itsemurhaiskut ovat myös jatkuneet, miksikä eivät jatkuisikaan, sillä PNA (Palestinian National Authority) on hyväksynyt lain jolla maksetaan korvauksia itsemurhaiskuissa surmansa saaneen omaisille. Näin Abbas jatkaa siitä mihin Saddam Hussein jäi.
Suurin ongelma koko Gaza operaatiossa on kuitenkin sen valtaisa merkitys palestiinalaisille itselleen. Vaikka kaikki eivät ehkä sielläkään allekirjoita seuraavaa, niin Hamasin ja muiden järjestöjen jatkuvasti ylläpitämä propaganda siitä, että vetäytyminen oli ”vastarinnan (lue terrorismin) voitto”, ei ole voinut olla vaikuttamatta kansan mielipiteisiin. Viimeiset gallupit tukevat valitettavan hyvin tätä väitettä, peräti 70% palestiinalaisista haluaa iskujen ja vastarinnan jatkuvan, onhan se tuonut jo merkittävän alueellisen myönnytyksen vihattujen sionistien taholta.
Maailma suhtautuu nähtävästi hyvin ymmärtäväisesti näihin toiveisiin ja jatkuviin vaatimuksiin. Kukaan ei kropsauttanut korvaansakaan PNA:n pääministerin Ahmed Qurein julkilausumiin 2.8.05 eli kaksi viikkoa ennen vetäytymistä. Mikään ratkaisu, ilman että kaikki miehitetyt alueet vapautetaan ei tule riittämään. Marttyyrien asema tullaan palauttamaan ja heidän toimintansa pyhitetään. Viikkoa myöhemmin, 8.8.2005 hän jatkoi uhitteluaan: Mikään ratkaisumalli ilman Itä- Jerusalemin palauttamista, Vanhankaupungin ja Al Burak Wall`in luovuttamista, eivät tule riittämään. Samoin Apartheid Wall tulee purkaa ja palestiinalaisille taata vapaa liikkuminen omassa kotimaassaan (lue siis Israelin nykyisellä alueella). Al Burak Wall on islamilaisen käsityksen mukaan nykyinen Länsimuuri, johon Muhammed sitoi ratsunsa Burakin ennen taivaassakäyntiään. Apartheid Wall puolestaan tarkoittaa Israelin rakentamaa turva-aitaa.
Tällaiset reunaehdot PNA asetti jo ennen Gazan luovuttamista, ne oli osoitettu pääasiassa EU:lle sekä USA:lle, YK:n vaikutusvaltaa asiassa ei edes PNA:n piirissä osata enää arvostaa. Näin kriittisen kolumnistin ajattelutavan kannalta tuntui hieman enemmän kuin hölmöläisten hommalta koko Gazasta vetäytyminen. Taisi Sharoninlla olla jo tuolloin oireita aivo-infarktista toteuttaessaan vetäytymisen vaikka hyvin tiesi sen kielteiset seuraukset.
Muita reaktioita.
Muu arabimaailma osoitti avointa riemuaan vetäytymisen jälkeen. Ne tulkittiin lähes yksipuolisesti voitoksi, aivan kuten Hamas ja kumppanitkin asian ilmaisivat. Egyptiläinen imaami, tri Muhammad Amara ilmoitti tv-haastattelussa, että Terrorismi ei Koraanin mukaan ole väkivaltaa. Luokaa terroria (kauhua) Allahin ja teidän vihollistenne sydämeen. Hän jatkoi tulkintaansa toteamalla että kaikki, millä voidaan estää väkivaltaa on sallittua, kauhu sionistien sydämissä estää heitä tekemästä omia hirmutekoja ja he luovuttavat vähitellen miehitetyt alueet takaisin niiden alkuperäisille ( ? ) omistajille.
Vetäytymisen jälkeen suuri enemmistö palestiinalaisista kannatti Israelin tuhoamista, lähes koko arabimaailma on edelleen samaa mieltä, myös muu islamilainen maailma haluaa samaa. Niinpä Iranin presidentin viimeaikaiset lausumat tulkitsevat vain Allahin tahtoa vihollisiaan kohtaan. Jopa Euroopan Unioninkin piirissä ollaan sitä mieltä, että vaikka Israelia ei nyt saisikaan aivan tuhota, niin se on silti piikki lihassa. Tällaisten voimakkaiden puoltavien kannanottojen kummitellessa taustalla on tavallaan ymmärrettävää. että Abbas ei tosissaan yritä riisua äärijärjestöjä aseista saatikka edes rajoittaa niiden toimintaakaan. Israelin oikeutta olemassaoloon ei tunnusteta omilleen, se mitä ulkopuoliselle maailmalle sanotaan, on toinen juttu, on hyvä näyttää maltillista julkisivua ja kerjätä samalla lisää rahaa pohjattomaan kukkaroon.
Surkuteltavaa on että maailma, G.W.Bushin johdolla on hyväksynyt nämä rauhaa rakastavat palestiinalaiset tasavertaisiksi neuvottelukumppaneiksi ja heidän vaatimuksensa oikeutetuiksi. Samalla tunnustettiin ainakin epävirallisesti että terrorismi on oikeutettua ja lopultakin kannattava taktiikka omien tarkoitusperien saavuttamiseksi ja Gazan kaistan ”palauttamiseksi.”
Kenen Gaza?
Eufoorisessa tilassa olevat ihmiset suutelivat viime elokuussa gazalaista rantahietikkoa ja heittelivät hiekkaa päällensä, - vihdoinkin heille on palautettu osa ikuista ja historiallista kotimaata, - näinhän heille asia on uskoteltu. Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Jos katsotaan gazalaista arabia ja Länsirannan palestiinalaista, heillä on kovin vähän yhteistä. Gazan kaista oli Egyptin hallinnassa aina 1967 sotaan saakka. Se oli eräänlainen Egyptin ”kaatopaikka”, jonne sijoitettiin kaikenlainen epämääräinen aines ja epäsosiaalisia yhteiskuntaluokkia. Jo mandaattiajan alusta lähtien gazalaiset olivat muodostaneet fedayeen-ryhmiä, jotka tekivät iskuja brittiläiselle mandaattialueelle ja joita siihen Amin el-Husseini sekä yllytti että mahdollisti. Mikään sukupolvi gazalaisia ei voi sanoa olleensa itsehallintoisen alueen osa tai muodostaneensa joskus oman suvereenin maa-alueen. Ennen brittejä Gazaa hallinnoi ottomaaninen imperiumi, brittien jälkeen itsenäisyyden saavuttanut Egypti ja heidän jälkeensä Israel. Edes rauhansopimuksessa, jonka Egyptin presidentti Anwar Sadat solmi 1979, ei Gazaa vaadittu takaisin Egyptille, ei silloin eikä milloinkaan sen jälkeenkään. On aivan turha yrittää muuttaa historian kulkua sepittämällä siihen uusia versioita joilla ei ole mitään todellista pohjaa, mutta näin vain näyttää jälleen käyneen.
Kuluneen syksyn aikana islamistit ovat pitäneet näyttävästi esillä tarkoitushakuista myyttiä, jonka mukaan Israel luopui Gazasta vain lujittaakseen asemiaan Länsirannan puolella ja saadakseen muka paremman oikeuden rakentaa lisää palestiinalaisia erottavaa muuria. Jälleen läntinen maailma ymmärtää yskän. Totta kai, nyt kun Gazalaiset ovat saavuttamassa itsenäisyyttään, Israelin pitää luovuttaa lisää alueita Länsirannan, Juudean ja Samarian puolelta, ja jo ennen sitä taata vapaa kauttakulkuoikeus Gazasta Länsirannalle.
Suuri voitto?
Muhammed Dahlan, PNA:n sisäministeri julisti pari päivää ennen vetäytymistä omilleen rohkaisun sanoja: Miehittäjän lähtöpäivä on suuri voiton ja ilon päivä. Tämä on se päivä jolloin urhea palestiinan kansa voi juhlia marttyyriensä kunniaa ja uhrauksia. Israelin vetäytyminen ei ollut osoitus hyväntahtoisuudesta vaan kansamme voimakkaan vastarinnan hedelmä. Israel ei kykene vastustamaan urhoollisten palestiinalaisten vastarintaa. Tämä on koko vapauttamisen alku, sen pohjana on urhoollisten palestiinalaisten vastarinta. Allah siunatkoon vastarintanne, uhrauksenne, marttyyrinne, verenne ja pyhän sotanne. Ilman niitä ei Gazaa oltaisi vapautettu.
Tri Saeb Erekat, PNA:n pääneuvottelija totesi Al Hayat al Jadidassa 28.8.05 : Israelin settlementtien kohtalo Itä-Jerusalemissa tulee olemaan samanlainen kuin Gazassa olleidenkin. Olen optimisti, sillä en ole edes kuvitellut Sharonin milloinkaan luovuttavan ainuttakaan settlementtiä. Näin hänestä on tullut historiallisen tapahtuman tiennäyttäjä.”
Tämän tyyppisiä ilmaisuja on kaikunut kautta koko islamilaisen ja arabimaailman. Se minkä piti olla sulka Sharonin hattuun, onkin kääntynyt päälaelleen ja iskuksi omaan nilkkaan. Mitä tulee Dahlanin lausuntoon (edellä) siihen valitettavasti yhtyi jopa YK:n pääsihteerikin, tunnustaen samalla, joko tahtoen tai tahtomattaan myös Iranin presidentin väitteet oikeaksi. Nimittäin New Yorkissa, YK:n päämajassa pidettiin 29.11.2005 tilaisuus, jossa muisteltiin 58 vuotta aikaisemmin samaisessa YK:ssa tehtyä, silloisen Palestiinan mandaatin jakopäätöstä, joka myös hyväksyttiin juutalais- ja arabivaltioksi. Kuukausi sitten pääsihteeri Kofi Annan oli kunnioittamassa Palestiinan delegaation järjestämää tilaisuutta vastaavan pvm:n osalta. Hän ei ehkä tullut huomioineeksi sitä tosiasiaa, että mainittu delegaatio vietti tilaisuutta al- Nakhban eli Suuren Surun päivän muistoksi. Tilaisuutta kunnioitti vierekkäin sekä YK:n että Palestiinan valtion liput. Taustalla seinällä komeili kartta joka käsitti nykyisen Israelin maa-alueen sekä itsehallintoalueet. Karttalehdeltä puuttui kokonaan maininta Israelista, Tel Avivista, Golanista (se oli luovutettu Syyrialle) sekä useita Israelin valtion suurimpia kaupunkeja. Israelin tilalla luki kissankokoisin kirjaimina The State of Palestine. Näin oli siis Iranin presidentinkin toive osaltaan jo toteutunut, Israel oli pyyhkäisty pois maailman kartalta. Koko farssi ei päättynyt vielä tähänkään. Varmaankin hetkellisessä mielenhäiriössä Kofi Annan nousi seisomaan tilaisuuden alussa kunnioittamaan, kuten protokollassa oli, Palestiinan taistelussa henkensä menettäneiden muistoa. Näin siis myös itsemurhaterroristit saivat korkeimman mahdollisen huomionosoituksen kunniakseen. Samassa tilaisuudessa ei tosin huomattu muistaa heitä, israelilaisia ja muitakin kansallisuuksia, jotka em iskuissa olivat menettäneet henkensä.
Näin heillä – entäs muualla.
Lähi-itä on muutakin kuin Israel, -otsikko vaatii huomioita muualtakin kuin perusaiheen piiristä. Lähinaapureista Jordania on joutunut myös radikaalin islamin hampaisiin. Gazan toimista rohkaistuneena Al Qaeda iski sinnekin, tarkoituksena varoittaa liiallisesta vehkeilystä arkkivihollisten Israelin ja USA:n kanssa. Syyria puolestaan on joutunut jopa kansainvälisen huomion kielteiseksi kohteeksi kun on käynyt selville että maan korkein johto, presidentti Bashar Assadia myöten, on sekaantunut viime helmikuussa tapahtuneeseen Libanonin pääministerin Rafik Haririn murhaan. Vaikka maa pontevasti yrittikin ja yrittää edelleen kiistää osallisuutensa, on todistusaineisto musertavan vakuuttavaa. Sen vahvisti jopa Pariisiin loikannut maan entinen varapresidentti, joka ilmoitti Bashar Assadin oleva suoraan vastuussa tapahtumasta ja käskyttäneensä sen.
YK on toistuvasti vaatinut Syyrian luovuttamaan tiedustelupalvelunsa aineiston vuoden 2005 tammi-maaliskuulta, mutta maa on yhtä toistuvasti kieltäytynyt mokomasta kunniasta. Kolme viikkoa sitten Syyria ilmoitti kuitenkin halukkuutensa luovuttaa aineisto mittavien sanktioiden pelossa, mutta vain kaksi päivää sen jälkeen, he ilmoittivat että eivät voikaan toteuttaa lupaustaan, sillä kyseinen aineisto sattui palamaan tulipalossa, - mikä harmillinen takaisku, mutta sattuuhan sitä sellaista tekevälle.
Syyria on kuitenkin edelleen mittavissa vaikeuksissa myös sisältäpäin. Assadin ilmaan heittämä ajatus mahdollisesta rauhasta Israelin kanssa, sen edellytyksenä olisi Golanin alueen palauttaminen, on saattanut maan radikaalit islamistit suunnittelemaan jopa vallankaappausta. Ulkopuolinen paine ei sekään ole hellittänyt, sillä Syyria on toistuvasti joutunut kiinni salliessaan militanttien vapaan liikkumisen Irakin puolelle, jossa ihmisiä kuolee pommi- ja vastaavien iskujen takia päivittäin. Jopa amerikkalaisia, ja se on nostanut puolestaan USA:ssa esille ajatuksen Syyriaan tehtävästä sotilaallisesta iskusta. Nykyinen USA:n presidentti voisi tehdä sen ilman kongressin suostumustakin, sillä terrorismin vastainen laki on edelleen voimassa ja se kattaa varsin laajat toimintamahdollisuudet, niin kaupalliset, poliittiset kuin sotilaallisetkin. Bushia kiinnostaa varmasti suuresti päästä tutkimaan Israelin tiedustelupalvelun osoittamia Irakin joukkotuhoaseiden piilopaikkoja, niitähän maassa on useita. Kaksi kuukautta ennen Irakin miehitystä, siis tammi-maaliskuussa 2003, Irak rahtasi Syyria yön pimeydessä yli 150 rekkalastillista tavaraa, joka kaivettiin, osa maan alle, osa Syyrian sotilastukikohdissa oleviin varastoihin. Eräs osa laivattiin kolmeen kontaineralukseen, joiden määränpää oli tuolloin tuntematon ja ne purjehtivatkin ympyrää Arabian meren puolella useiden kuukausien ajan ja päätyivät sittemmin Jemeniin. Paineita poika Assadilla on riittämiin.
Iranilainen ongelma.
Ei ole Israelin ongelma, lausui Dan Halutz, IDF:n esikuntapäällikkö. Iran tietää sen – ja me olemme tehneet sen heille hyvin selväksi, - että vaikka he laukaisisivat meitä kohtaan kaiken mitä heillä on, me kykenemme poistamaan Iranin maailman kartalta hyvin tehokkaasti.
Se ei ole kuitenkaan estänyt Irania jatkamasta uhittelevia lausuntojaan Israelia kohtaan, joko silkasta härkäpäisyydestä tai sitten he tosiaan kuvittelevat kykenevänsä tasamittaiseen mittelöön Israelin kanssa joukkotuhoaseita käyttäen. On aivan varmaa että siinä kisassa ajatollat saavat pahasti turbaaniinsa. Sekään ei ole estänyt heidän islamilaisen ajattelumallinsa kehittämistä ja esilläpitämistä. Islamilaiselle 1,3 miljardille muslimille, muutaman miljoonan menetys olisi pieni hinta Jerusalemin vapauttamisesta, mutta sionistiselle hallinnolle se olisi kuolinisku.
Ajatollat olisivat siis valmiit uhraamaan miljoonia ihmisiä, koko taloudellisen infrastruktuurinsa ja käytännössä palauttamaan itäisen Persianlahden maat kivikauden tilaan, vastapainoksi yrityksen asteelle jäävän Israelin tuhoamisen ja Jerusalemin vapauttamisen.
Samalla he, ilmoittaessaan että kaksi ydinpommia riittää tarkoitukseen, sallisivat Israelissa asuvien ja oleilevien arabien, palestiinalaisten, kristittyjen ja monien muiden maiden kansalaisten, diplomaattien yms, sekä luonnollisesti israelilaisten tuhoutua samoissa iskuissa. Tämä kaikki vain Jerusalemin ”vapauttamisen” hintana. Muslimeille ajatollat luonnollisesti julistaisivat ennakoivan synninpäästön ja paratiisipaikan Allahin luona jo ennen iskua, mutta kaikki kaikessa tällaisten lausuntojen esittäjät ovat joko aivan pähkähulluja, täysin edesvastuuttomia tai sitten oman uskontomallinsa totaalisesti aivopesemiä, - ehkäpä sekoitus kaikista edellä mainituista ominaisuuksista.
Se mihin Dan Halutz vastauspuheenvuorossaan puolestaan viittasi, oli luonnollisesti Israelin sotilaallinen ja tiedustelullinen ylivertaisuus. Sukellusveneet Omanin lahdella, ydinkärjillä varustetut risteilyohjukset, pommikoneet kaakkois-Turkissa, sekä Jericho-3 sarja ohjukset. He ovat toki hyvin varustautuneita mahdollisiin iskuihin. USA:n laivasto Persianlahdella, jää tuskin toimettomaksi sekään mikäli ajatollat alkavat toteuttaa aikeitaan. Israelin Arrows ja Patriot-järjestelmät ovat kehitetyt vastaamaan myös Iranin mahdollisten keskimatkan ohjusten mukanaan tuomaan haasteeseen. Niinpä iranilaisten puheenvuorojen takaa täytyy löytyä muutakin kuin vain maan presidentin omituiset lausumat.
Muinainen Persia on täysin vakuuttunut sekä Venäjän että Kiinan, molemmat turvallisuusneuvoston vakituisia jäsenmaita ja siis veto-oikeutettuja, tuesta, mikäli asia joskus vietäisiin sinne. Niinpä Iranin johtajat tietävät että Venäjälle miljardit dollarit ovat tärkeämpiä kuin maailman yleinen hyväksyntä tai siis tässä tapauksessa paheksunta. Kiina on samalla linjalla. Öljyä pitää saada ja nopeasti. Pohjois-.Korea on toimittanut Iranille Taepo Dong-keskimatkan ohjuksia, joten silläkin osa-alueella ajatollat tuntevat selkänsä olevan turvattu. Parin vuoden kuluessa heillä on jo useita ydinkärkiä, eikä Israelin sukellusvenelaivaston kasvaminen kolmesta viiteen huolestuta heitä laisinkaan. Jerusalemin ”vapauttaminen” onkin islamilaiselle maailmalle nähtävästi ihmishenkiä ja jopa oman valtionsa tuhoutumista arvokkaampi asia.
Mitä me siis tähän sanomme.
Näin siis palaamme jälleen elämää suurempien kysymysten osalta alkuasetelmiin. Mitkä arvot määrittelevät suhtautumisemme mihinkin, sillä siitä lopultakin kaikessa kyse. Islam haluaa valloittaa maailman Allahilleen ja tuhota sekä juutalaiset että kristityt. Laajemmin ajatellen kaikki ei-muslimit. Kristityt puolestaan haluavat voittaa hukkuvat sielut Jeesukselle. Kaikki kaikessa on kuitenkin Jumalan Raamattuun kirjoituttamien profetioiden täyttyminen, Hänen suunnitelmansa toteutuminen ja samalla myös Hänen hyvän tahtonsa ilmeneminen yksittäistä ihmistä kohtaan. Sillä Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tätä tahtoa vastaan taistelee paha ja sen akselit. Jumalan suunnitelman toteutumista vastaan taistelee tämän maailmanajan herra, kynsin ja hampain, keinolla millä hyvänsä. Raamattuun kirjatut profetiat tulevat kuitenkin toteutumaan samalla hämmästyttävällä tarkkuudella kuin ne ovat toteutuneet tähänkin asti, niin Israelin kuin muunkin ihmiskunnan kohdalla. Hyvä tulee lopulta voittamaan pahan.
On hyvä saada seistä Voittajan puolella.
Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa, samoin ovat uudet tuulet alkaneet puhallella maailmassa ja etenkin Lähi-idän väliin hyvinkin myrskyisellä taivaalla. Ei päivääkään, ettei media suolla aina vain pahempia ja huolestuttavampia uutisia niin Israelista, Iranista, Hamasista kuin Punaiselta Mereltäkin, jossa lähes tuhannen ihmisen uskotaan menehtyneen laivan uppoamisen seurauksena. Kolumnisti paneutuu tällä kertaa etupäässä palestiinalaisalueilla käytyihin vaaleihin sekä omituiseen ilmiöön jonka aikaansaajaksi syytetään tanskalaista päivälehteä, Jyllands Postia.
Vaalit ja Hamas.
Ensin kuitenkin analyysi PNA:n vaaleista. Kuten kaikki hyvin tietävät, niissä voittajaksi, oikeastaan yllätysvoittajaksi, nousi ääri-islamilainen Hamas-järjestö, joka ei tunnu täsmälleen ottaen vielä tietävän mitä koko voitollaan tekisi. Oikeastaan on syytä tarkastella muutamia taustoja, jotka osaltaan auttavat ymmärtämään miksi asiat menivät niin kuin menivät.
Vielä syksyllä oltiin sekä Israelin että USA:n puolella vakuuttuneita siitä ettei Hamasia voi päästää osallistumaan vaaleihin. Syykin oli selvä, ainakin länsimaisen demokratian ja yleisesti hyväksyttyjen käyttäytymissääntöjen vastaisesti ajatellen Hamas on hyvin julkisesti ilmoittanut ja ilmoittaa edelleenkin että sen perimmäinen tavoite ja päämäärä on Israelin valtion tuhoaminen ja palestiinalaisen valtion perustaminen Jordanilta Välimereen olevalle alueelle. Tässä ei ole sellaisenaan mitään uutta. Samaa virttä hoilotti Jasser Arafat aina kun oli omiensa kanssa tekemisissä, länsimainen media ja kansainvälinen foorumi saivat toisenlaista informaatiota. Oslon sopimuksessa jo toistakymmentä vuotta sitten, PLO julisti Israelin olevan oikeutettu omaan valtioonsa, hän ei tosin muistanut aina mainita missä maapallon kolkassa sellaisen valtion olisi paras sijaita, mutta ei ainakaan Palestiinassa. Nykyinen Iranin presidentti kaiuttaa hänkin samaa laulua, pois Israel maailmankartalta, ja Jerusalem tulee vapauttaa.
Hamas ei siis ole yksin asialla, ei edes ensimmäisten joukossakaan vaatimassa Israelin tuhoamista. Kuitenkin Israel hyväksyi, tosin USA:n painostamana, Hamasin osallistumisen vaaleihin. Kyseessä oli kummaltakin virhearvio. Oletettiin että Hamas saisi enimmillään 25-30 %:n kannatuksen ja voisi tulla kysymykseen ainakin jonkinlaisena neuvottelukumppanina muodostettaessa seuraavaa PNA:n hallitusta. (PNA= Palestinian National Authority) Ajateltiin optimistisesti että kunhan Fatah muodostaa seuraavan hallituksen sen voisi ottaa mukaan yhden tai pari hamasilaista sillä ehdolla että Hamas alkaa maltillistaa kannanottojaan ja lakkaa reuhoamasta Israelin tuhoamisen liittyvien tavoitteidensa kanssa. Oltiin vakuuttuneita siitä että Mahmoud Abbasin kannatus siivittää Fatahille ainakin määräenemmistöisen hallituksen, olihan se hallinnut palestiinalaisia yli kymmenen vuotta ja omasi neuvottelukosketuksen ja yhteyden Israelin kanssa. Abbasin statusta oli myös korotettu lukuisten, länsimaihin suuntautuneiden valtiovierailujen taholta. Mutta pieleen meni.
Läpimätään ja korruptoituneeseen Fatahiin kyllästyneenä palestiinalaiset antoivatkin äänensä Hamasille, jota ei heidän keskuudessaan pidetä terroristijärjestönä, vaan vapautuspuolueena ja sosiaalista työtä Fatahin sijasta tekevänä järjestönä. Parlamentin 132 paikasta peräti 74 meni Hamasille ja yhdessä erään pienen apupuolueen kanssa heillä on 78 paikkaa tulevassa palestiinalaisparlamentissa. Vastoin kuin yleisesti luullaan, Hamas ei suinkaan saanut 56 %:a äänistä, vaikka paikkajako siltä näyttääkin. Lukuisien pienten puolueiden ja järjestöjen saamat äänet eivät yksinkertaisesti riittäneet yhteenkään edustajan paikkaan, vaan Hamasin keräämä 43,8 % kokonaisäänistä antoi sille lopultakin enemmän paikkoja kuin prosentuaalinen äänisaalis olisi edellyttänyt.
Fatahin ja nykyisen hallinnon oli vaikea niellä tappioitaan. Pääministeri Ahmed Qurei veti johtopäätökset ja erosi tehtävästään. Johtopäätöksiä vetivät muutkin, lähes kaikki Fatahin kannattajiin kuuluneet liikemiehet ja raharikkaat alkoivat ulkoistaa pankkitilejään ja rahaa virtaa 45-50 miljoonan dollarin päivävauhtia Kuwaitin, Qatarin, Bahrainin ja Dubain rahalaitoksiin. PNA on lähes konkurssitilassa. Se ei kykene maksamaan virkamiesten palkkoja eikä selviä muistakaan vastuistaan ilman ulkomaista apua. Meidän rakas Euroopan Unionimme, Suomi siinä siis mukana, maksaa vuosittain 500 miljoonaa euroa, eli kolme miljardia mummon markkaa PNA:n menoja, (mistä ihmeen hyvästä, ihmettelee kolumnisti?). USA hieman vähemmän ja öljyrikkaat arabimaat vieläkin vähemmän. Mikä siis neuvoksi Hamas? Alkaako uhittelun taso laskea? Ei sinne päinkään, hamasilaiset kiertävät kerjuulla Iranissa ja Saudeissa saadakseen toimintaansa varten rahoitusasioita kuntoon. Israelin ei tunnusteta koskaan, ei milloinkaan eikä missään olosuhteissa. Se on pohjimmiltaan uskonnollinen kysymys, kuten asian eräs järjestön nokkamies asian ilmaisi.
Israel on puolestaan jäädyttänyt PNA:lle kuuluvia tullituloja noin 200 milj.USD:n edestä. Rahat kylläkin kuuluvat palestiinalaisille mutta Israel katsoo että se ei voi luovuttaa rahaa yhteisölle jonka tavoite on Israelin tuhoaminen. Moraalisesti oikein, mutta epäilemättä juridisesti väärin. Toisaalta nekään rahat eivät riitä viikkoa paria pidempään ja edessä on jälleen sama tilanne. Kaikki kaikessa kärsivänä osapuolena on jälleen kerran se köyhälistö jota rahoilla yritetään ja pitäisi auttaa. Mikäli rahaa ei jostain ala tulla, Hamasilla on vaikea selittää kannattajilleen miksi Israelin tuhoaminen on jokapäiväistä leipää tärkeämpi asia. Toisaalta jos se pitäytyy kannassaan, eikä aio tunnustaa Israelia lailliseksi neuvotteluosapuoleksi, se joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuun.
Vastakkain on siis Hamasin kannalta vain huonoja vaihtoehtoja. Ulkopuolinen arabiraha ja jonkinlainen toimeentulo, samalla aseelliset iskut Israelia vastaa jatkuisivat – täytyyhän kannattajien pysyä tyytyväisinä. Toisaalta Israelin vastatoimenpiteet olisivat musertavan ylivoimaisia ja siltä osin tappio kaikilla aikaväleillä olisi varma.
Mikäli hyväksytään neuvottelukosketus ja maltillisuus, samat kannattajat riehaantuisivat ja syntyisi aseellisia yhteenottoja joissa voittajana saattaisi olla asemansa juuri menettänyt Fatah järjestö.
Kolmas vaihtoehto voisi olla – ja kolumnisti arvelee näin käyvänkin, tosin ilman profeetallista näkökykyä – aselepo eli hudna. Se saattaa olla lopultakin ainoa edes väliaikaisesti toimiva ratkaisu Hamasin puolelta. Toinen asia on se että suostuuko Israel vapaaehtoisesti sellaiseen ratkaisuun jossa toinen osapuoli ilmoittaa julkisesti suostuvansa aselepoon määräajaksi, ehkä 10 jopa 15 vuodeksi, ja sen jälkeen alkaa sama peli uudestaan. Islamilaisittain ajatellen se voisi tosin toimia – juuri ja juuri. Koraani antaa oikeuden solmia aselepo enintään 10 vuodeksi, mutta eihän sitä ole milloinkaan tarkoitettu miksikään lopulliseksi ratkaisuksi. Se on aika, jolloin voimme vahvistaa voimiamme, hioa miekkojamme ja kiihottaa vertamme, kuten islam asian ilmaisee. Milloin tahansa ns aselepo voidaan rikkoa, sehän on solmittu ei-islamilaisen osapuolen kanssa eikä sitä niin muodoin tarvitse ottaa vakavasti. Todennäköisesti USA ja EU pakottaisivat Israelin suostumaan vaikka tähänkin.
Mahmoud Abbas on antanut Hamasille hallituksen muodostamisen tehtävän, vaatimatta järjestöä luopumaan aseista, aseellisista iskuista, tavoitteistaan eikä edes vaatinut Hamasia tunnustamaan Israelia. Hyvin siis menee.
Israelissa pidetään omat vaalit 28.3 kuluvana vuonna ja ennakkoveikkaukset povaavat voittoa Ariel Sharonin perustamalle ja Ehud Olmertin hallinnoimalle Kadima puolueelle. Olmert, myös nykyinen vt pääministeri, on ilmaissut mahdollisuuden neuvotella jopa Jerusalemin jakamisesta sitovan rauhan edellytyksenä. Näin siis maailman pyhimmän kaupungin entinen pormestari on valmis luopumaan entisistä periaatteistaan Israelin valtion tuhoamista tavoittelevien ryhmien kanssa. Kolumnisti suosittelisi, jos sitä nyt joku sattuisi kysymään - perehtymistä ainoan oikean ja lopullisen auktoriteetin kantaan niin Jerusalemin kuin Israelin maankin jakamista koskevissa kysymyksissä. Kohde ei ole Koraani vaan Raamattu.
Muhammad, pilapiirrokset ja islam.
Voi hyvät hyssykät ja kaikki sen kaverit päälle, saattaisi puolueeton tarkkailija arvioida viime päivinä noussutta kohua ja sen seuraamuksia katsellessaan. Päällimmäisenä nousee mieleen väistämättä se tosiasia että kuinka huonosti, jos ollenkaan länsimaissa ymmärretään uskontoa ja oppijärjestelmää nimeltä islam. Kolumnisti kirjoittaa parhaillaan asiaa käsittelevää kirjan muodossa ilmestyvää koostetta, nimeltään ISLAM ystävä vai vihollinen? Ilmestynee ensi syksynä. Seuraavassa joitakin tarkennuksia jo näin alkuun islamin opillisista ajatuksista ja tavoitteista, ne selvittänevät jonkin verran nykyisten tapahtumien tausta-ajattelua.
Ensinnäkin islam ei ole uskonto pelkästään siinä merkityksessä kuin me länsimaiset kristityt uskonnon ymmärrämme, en nyt puutu niinkään pelastushistoriaan vaan käytäntöön. Islamin mukaan eri uskonnoilla on tietynlainen ”nokkimisjärjestys”, tällä he ymmärtävät asian siten että juutalaiset ja kristityt ovat kyllä aikanaan saaneet oikean (islamin) ilmoituksen, mutta ovat vuosisatojen saatossa vääristäneet kaiken siihen kuuluneen aidon ja alkuperäisen Jumalan ilmoituksen. Niinpä Allah lähetti Koraanin taivaasta Muhammadille korjaamaan nuo aikaisemmat erehdykset ja ilmaisemaan Allahin (ei siis Raamatun Jumala) viimeisen ja lopullisen tahdon ihmiskunnalle.
Vaikka juutalaisuus ja kristinusko ovat sinänsä ”puolilaillisia” uskontoja, on islam niihin nähden ylivertainen ja lopullinen. Samalla muslimi on uskonsa perusteella ylivertainen ei-islamin uskoa tunnustaviin nähden. Tuntuuko hullulta, - näin se kuitenkin on.
Suura 3:110 Te olette paras yhteisö mikä on tuotu ihmisille, koska käskette soveliaaseen ja kiellätte sopimattomasta ja uskotte Allahiin. Jos Kirjan kansa (juutalaiset ja kristityt) uskoisivat, olisi se heille parempi… Mutta te siis teette oikein.
Islamin mukaan heillä on siis tarjota muulle ihmiskunnalla jotain parempaa ja järkeenkäyvämpää uskontoa kuin ne jotka uskottomat ovat aikain saatossa väärentäneet. Muslimi on hyvin ylpeä uskostaan, Koraani antaa hänelle siihen oikeuden. Samalla hän mieltää kaikki muut uskonnot islamin vihollisiksi, tämä on hyvin tärkeä asia ymmärtää. Koraani ja sunna mainitsevat islamin vihollisista lähes yhtä useasti kuin ylistävät islamin etevämmyyttä muihin uskontoihin verrattuna.
Muhammadin persoona on nykyislamissa korotettu lähes yli-messiaaniselle tasolle. Siitäkin huolimatta että samat lähteet, Koraani ja hadithit luovat hänestä paljon raadollisempaakin kuvaa, mutta jota kuvaa nykyislam ei halua tai uskalla tarkastella objektiivisesti. (siksi kirja Islam ystävä vai vihollinen, tarkastelen siinä islamia oman ilmoituksensa sisältä). Sunna on noussut Koraanin rinnalle Allahin antamaksi käyttäytymismalliksi jota Muhammad aikanaan toteutti, oli se sitten meidän länsimaisten mielestä kuinka oikeaa tai väärää tahansa. Niinpä Muhammadin rinnastaminen terrorismiin suututtaa muslimia, näin heidän mielestään jopa Allahin tahto rinnastetaan terrorismiin. Valitettavaa onkin että islamin oppi sisältää sanatarkasti kauhun (terror) aikaansaamista vastustajien sydämiin, ja sitä taustaa vasten suosii myös hyvin väkivaltaista käyttäytymismallia. Soisin muslimien lukevan oppinsa tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin eikä pidättäytyvän vain niissä islamin opin kohdissa jotka puhuvat rauhasta ja suvaitsevaisuudesta. Niitäkin toki löytyy, mutta uskontojen vastakkain asettelun kannalta katsoen islam ymmärtää muut uskonnot vihollisiksi ja niiden harjoittajat ovat raakoja, väkivaltaisia ja Saatanan kätyreitä ja epäjumalanpalvelijoita.
Rauha ja suvaitsevaisuus kuuluvat kyllä islamin oppeihin, siitä ei ole epäilystäkään. Islamia tulee tarjota opillisten keskustelujen ja julistuksen välityksellä, siis ensin. Mutta jos oppi ei kelpaa, niin viholliselle voi käytännössä tehdä mitä haluaa, islamista löytyy kyllä toimintamalli niin rauhalle kuin vääräuskoisen tappamisellekin. Käytännössä muslimi elää eräänlaista jihadia – pyhää sotaa, koko elämänsä ajan, niin omassa sisimmässään kuin suhteessa islamin ulkopuoliseen maailmaankin.
Takaisin Muhammadiin ja pilapiirroksiin. Ne ovat raivostuttaneet muslimit kautta koko islamilaisen maailman, lippuja on poltettu, lähetystöihin tunkeuduttu, niitä vastaan on hyökätty ja niitä tuhottu, valtaisia mielenosoituksia eri puolilla islamilaisia maita, lähettiläitä kutsuttu kotiin ja vaadittu julkisia anteeksipyyntöjä Tanskan, Norjan, Saksan, Ranskan ja Espanjan hallituksilta. Tuntuu aivan järjettömältä muutaman harmittoman pilapiirroksen takia. Gazan pääimaami Ibrahim Mudeiris vaati perjantaisaarnassaan jopa Jyllands Postenin toimittajien kaulan katkaisemista Muhammadin pilkan takia. Eri puolilla maapalloa hallitukset ovat ilmaisseet myötätuntoa muslimien uskontoa loukkaavien piirrosten takia. Silti kukaan ei ole hyväksymässä näitä väkivaltaisia mielenilmaisuja jotka ovat olleet pilapiirrosten seurauksena. On esitetty käsittämätöntä ymmärtämistä islamin suhteen, jopa oma pm Vanhanenkin rinnasti pilapiirrokset Jumalanpilkkaan. Siitä ei toki voi olla kyse, pilkka on kohdistettu islamin ja Allahin profeettaan Muhammadiin, ei Raamatun Jumalaan.
Seurasin lauantaiaamuna BBC:n uutislähetystä, erästä maailmalla eniten levinnyttä ajankohtaiskatsausta, siinä uutisankkuri haastatteli Englannin muslimiyhteisön pääimaamia joka vaati uskontomme, islamin, humanitääristä hyväksyntää ja käyttäytymistä sitä kohtaa suvaitsevaisesti. Juuri näillä sanoilla ja näin siis islam vaatii muita uskontoja suhtautumaan itseensä.
Seuraavassa islamilainen toimintamalli muita uskontoja kohtaan.
Saudi-Arabia, islamin kehto ja sunni-islamin ja wahhabismin syntysija, näin siellä suhtaudutaan kristittyihin.
Saavut Riadin lentoasemalle, tulli löytää sinulta Raamatun. Se takavarikoidaan välittömästi ja tuhotaan. Joudut erityiskohtelun alaiseksi, sinulta vaaditaan allekirjoitus lomakkeeseen jossa tunnustat olevasi tietoinen siitä että kristinuskoa ei saa rangaistuksen uhalla julistaa eikä opettaa Saudi-Arabiassa. Jos kaulassasi sattuu riippumaan risti, tai sellainen on jossain symbolina, se takavarikoidaan ja tuhotaan. Pääset (ehkä) kaupungille ja hotelliin, mutta sinua seuraa uskonnollien poliisi koko ajan. Jos tapaat muslimituttavasi et saa kertoa hänelle kristinuskosta mitään. Tapaamisesi jälkeen uskonnollinen poliisi vierailee ystäväsi luona ja kuulustelee häneltä mistä olette keskustelleet ja onko kristinuskoa mainittu. Mikäli niin on käynyt, poliisi vaatii islamin uskontunnustusta ystävältäsi vakuutukseksi siitä että hän ei ole syyllistynyt kaikkein suurimpaan syntiin mihin muslimi voi syyllistyä.
Mikäli hän on kääntynyt kristinuskoon hän ei voi olla muslimi, ja hänet pidätetään välittömästi, samoin sinut. Saat todennäköisesti raippoja vankilassa ja sinut parhaassa tapauksessa lähetetään pois maasta epätoivottuna henkilönä eikä sinulla ole ikinä enää asiaa Saudi-Arabiaan. Ystäväsi joutuu ankaran opillisen painostuksen alaiseksi ja häntä kohdellaan äärimmäisen huonosti mikäli hän kieltäytyy islamin uskontunnustuksesta ja pitäytyy kristinuskossa. Hän joutuu lopulta uskonnolliseen tuomioistuimeen ja tuomitaan islamin opin (Muhammadin oppi) mukaan kuolemaan teloittamalla, siis pää poikki miekalla. Syy on islamin uskosta luopuminen, Muhammadin ja Koraanin halveksiminen. Todella esimerkillistä suvaitsevaisuutta niin muita uskontoja kuin omaansakin kohtaan.
Näin siis oppi nimeltä islam suhtautuu halutessaan muihin uskontoihin, missä on nyt se suvaitsevaisuus ja humanitäärinen hyväksyntä jota muilta vaaditaan suhtautumisessa islamiin? Eräs muslimi kertoi haastattelussa että islam ei pilkkaa muita uskontoja, ei kristittyjä eikä juutalaisia. Siksi muiden taholta on äärimmäisen loukkaavaa pilkata Muhammadia. Voi pyhä yksinkertaisuus. Missään ei pilkata juutalaisia niin paljon kuin juuri islamilaisissa maissa, nettisivut vaikkapa esim. Al Jazeera/cartoons sekä MEMRI/cartoons pitävät sisällään tuhansittain mitä törkeimpiä ja irvokkaimpia pilapiirroksia juuri juutalaisista ja kristityistä. Niiden rinnalla natsien pilkanteko juutalaisista tai Jyllands Postenin julkaisemat kuvat Muhammadista ovat suorastaan pyhäkoulumaisia, niitä on julkaistu jo vuosia ja pidetään sivustoilla ainakin pari vuotta.
Onko länsimainen kristinusko nyt kumartamassa syvää islamille ja pyllistämässä saman tien sekä sananvapaudelle että kristinuskolle. Tässä yhteydessä tulkoon mainituksi se tosiasia, että vaikka muslimit ja islam pilkkaavat kristittyjä ja kristinusko on kaikkein pahin kuolemansynti, he eivät milloinkaan pilkkaa Jeesusta suoraan. Tosin välillisesti väittämällä että Isa (Jeesus) oli islamin profeetta ja muslimi, Arafatin mukaan ensimmäinen palestiinalainen vapaustaistelija. Jeesusta ei Koraanin mukaan edes milloinkaan ristiinnaulittu, juutalaisista vain näytti siltä. Sitä taustaa vasten islam pilkkaa vakuuttavasti sekä sovitusta, pelastusta että koko kristikunnan pyhimpiä arvoja.
Ongelma islamilaisissa maissa on myös siinä että niissä ei uskontoa ja valtiota eroiteta toisistaan. Muslimit eivät siten voi ymmärtää miksi esim Tanskan hallitus ei voi pyytää anteeksi islamilaisilta mailta sanomalehden puolesta, joka itse on jo esittänyt anteeksipyyntönsä. Muslimimaissa valtio ja uskonto ovat paljon lähempänä toisiaan, uskonto sanelee valtaosan lainsäädännöstä ja sosiaalista ja poliittisesta käyttäytymisestä, päinvastoin siis kuin länsimaissa. Juuri siitä syystä Tanskan pm ei voinut ottaa islamilaisten maiden suurlähettiläitä vastaan jo viime syksynä, jolloin pilapiirrokset julkaistiin. Pyyntö tavata pm oli esitetty diplomaattikanavien välityksellä ja siinä vaadittiin tapaamista ja anteeksipyyntöä. Diplomatian ja protokollan kannalta pääministeri toimi siis aivan oikein, eikä voinut suostua moiseen, käytännössä hän olisi varmaan tehnyt jo silloin toisenlaisen ratkaisun jos olisi arvannut mihin kaikkeen harmittomat pilakuvat lopulta johtivat.
Mitäpä tähän lopuksi enää sanoisi? Jäitä hattuun ja järki käteen, niin länsimaissa kuin muslimimaissakin. Jos itsetunto on niin heikko että se ei kestä harmitonta huumoria niin vikaa on syytä lähteä etsimään oman opetuksen sisältä ja oppirakennelmien ahtautuneisuudesta, kun kerran syyllistyy itse siihen mistä muita kieltää.
Israel tienhaarassa.
Viimeiset viikot ovat jälleen osoittaneet todeksi sen, että Lähi-idässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, varmuutta vai epävarmuutta, kolumnisti kallistuu jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle. Päällimmäisenä nousee mieleen Israelissa vastapidetyt vaalit, joissa valittiin maan politiikan suunta seuraavaksi nelivuotiskaudeksi ja sille johtaja. Joko varmuus lopullisesta tuloksesta tai sitten epävarmuus ketä äänestää, toivat tullessaan Israelin historian alhaisimman äänestysvilkkauden ja samalla omituisen lopputuloksen.
Johtaakseen maata ja sen eripuraista Knessetiä, vallassa olen PM tarvitsee yleensä noin 40-45 paikkaa parlamenttiin. Sellainen tulos oltaisiin epäilemättä saavutettukin mikäli Ariel Sharon, valtaisan karismansa kanssa olisi ollut mukana kuvioissa. Näinhän ei kuitenkaan ollut. Sen verran hän oli mukana asetelmissa että loikkasi viime syksynä vanhasta Likud puolueestaan keskustaan ja perusti uuden Kadima puolueen jonka varamieheksi hän oli valinnut Jerusalemin entisen pormestarin Ehud Olmertin. Mukaan uuteen puolueeseen Sharonin imu tempaisi yli puolet entisistä likudlaisista, ja samalla hän jätti Benjamin Netanyahun taistelemaan tuulimyllyjä vastaan torsopuolueen etunenässä. Vaalitulos ositti sen, että ilman Sharonia ja hänen karismaansa, vaikkakin sairasvuoteella, Olmert ei olisi saanut aikaan juuri yhtään mitään. Vain 29 paikka, eli lähes puolet vähemmän kuin oli ennakoitu, riitti kuitenkin saamaan aikaan sen, että Israel on nyt historiansa vakavimman paikan edessä, tienhaarassa, valitsemassa suuntaa tulevaisuudelle.
Olmert ilmoitti ensitöikseen että hän tulee muotoilemaan Israelin valtion rajat uudelleen, joko palestiinalaisten kanssa tai ilman heitä. Myös Jerusalemin jakamisesta voidaan jälleen keskustella, näin siis kaupungin entinen pormestari aikoo kirjauttaa nimensä aikakirjoihin ensimmäisenä israelilaisena joka jakaa Jerusalemin. Kolumnisti olisi suositellut arvioinnin pohjaksi Raamattua, sillä mitä ilmeisimmin ei Olmert itse eikä PLO/Hamas kumpikaan omaa riittävää pätevyyttä arvioida tilannetta ainoan oikean arviointiperusteen kehyksistä lähtien. Olmert maallisista lähtökohdistaan ja vastapuoli Koraaniinsa turvautuen. Israel on tienhaarassa, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta valitettava tosiasia on myös se, ettei maan johto tunnu oppivan yhtään mitään edes puoli vuotta vanhasta lähi-historiastaan. Vetäytyminen Gazasta ja sen ojentaminen vastikkeetta palestiinalaisille oli epäonnistunut operaatio. Se toi tullessaan ilmapiirin, jossa Hamasin kannattaja toteavat edelleen että terrorismi kannattaa, jatketaan samaa rataa, sionistit antavat lopulta periksi.
Ongelma nimeltä Gaza.
Gazaan on virrannut suunnattomasti uusia aseita, uusia ja innokkaita terroristeja, PLO valmistaa uusia Quds-3 raketteja niillä rahoilla joita mm me eurooppalaiset ystävällisesti annamme heidän käyttöönsä. Nämä uudet venäläisvalmisteiset raketit yltävät jo pahimmillaan 30 km:n päähän, uhtaen Ashkelonia, Sderotia, Qirjat Gatia sekä lisäksi useita muita merkittäviä kibbutseja ja kyliä. Ashkelon on eräs Israelin tärkeimmistä energialähteistä, sieltä lähtee myös Eilatiin vievä uusi öljyputki, joten Ashkelon on strategisesti merkittävä ja samalla hyvin haavoittuva kohde. Iran ja Hizbollah ovat vahvistaneet asemiaan Gazassa, samoin Al Qaeda siellä ennestään olevien terroristijoukkojen lisäksi. Tämä kaikki vain puolen vuoden kuluessa siitä kun Gaza luovutettiin palestiinalaisten hallintaan.
Nyt Olmert aikoo tyhjentää Länsirannan alueelta 80-100.000 israelilaista ja siirtää heidät turva-aidan toiselle puolelle, samalla hän aikoo luovuttaa alueet Hamasille joka hallitsee palestiinalaisia. Hamas puolestaan on hakannut kiveen omat periaatteensa joiden mukaan Israelin kanssa ei neuvotella, sitä ei tunnusteta ja se tulee ajaa pois koko historiallisesta(?) Palestiinasta.
Onneksi USA ja Kanada etunenässä ovat osoittaneet ryhtiä, ilmoittaessaan katkaisevansa suhteet PA:n hallintoon = Hamasiin, mutta jatkavansa keskustelua Abbasin kanssa. Taloudellinen apu on samalla katkaistu Hamasin hallinnolta, mutta ei huolta, EU hoitaa osuutensa ja kun EU on lypsetty kuiviin, Iran, Saudit ja muutamat ökyrikkaat arabimaat hoitelevat Hamasin budjetin aukot. Rahaa riittää, joten Hamas voi siltä osin rakentaa tulevaisuudenkuviaan huoletta. Miten Olmert aikoo selviytyä Länsirannan israelilaisten asuttamisesta, kun maan hallitus ei ole vielä puoli vuotta myöhemmin kyennyt asuttamaan kuin osan Gazasta siirretyistä siirtokuntalaisista. Heitä oli sentään vain 8500, kun taas yli kymmenkertainen määrä odottaa vuoroaan Länsirannalla. Verta, hikeä ja kyyneleitä luvassa mittavin määrin, mikäli Olmertin aikeet toteutuvat.
Ongelma nimeltä paluumuutto.
Olmertin pääongelma on matematiikka, ei itse laskutavan hoitaminen, siitä hänkin selviää nykyaikaisella kalkulaattorilla. Ongelma on laskelmat itsessään, etenkin ne jotka liittyvät palestiinalaisiin. Heitä on tällä hetkellä itsehallintoalueilla noin 3,5 miljoonaa, Israelin arabiväestöä noin 1,3-1,5 miljoonaa. Perheiden lapsiluku on puolitoistakertainen israelilaisiin verrattuna ja yksinkertainen matematiikka sanoo että muutaman kymmenen vuoden kuluttua palestiinalaiset ohittavat israelilaiset väkiluvussa. Edelleen pohdintaa jatkettaessa nousee esille kysymys vedestä, sitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille tätä menoa. Mistä löytyy ruokaa mahdollisen palestiinalaisvaltion nälkäisille suille? Jos Israel pitäytyy kiinni omiensa huolehtimisesta, mikä on aivan loogista jos viereen syntyy valtio nimeltä Palestiina, niin silloin kyseinen valtiotorso joutuu elämään ulkomaisen avun varassa vieläkin enemmän kuin nykyään. Edelleen, mikäli syntyvä valtio päästää sisälleen kaikki naapurivaltioissa oleilevat ns pakolaiset ja heidän jälkeläisensä, noin 4-5 miljoonaa, syntyy auttamatta kriisi jolle ei löydy vertaa. Samalla Israel joutuu uudenlaisen strategisen uhkatekijän eteen.
Mitä tapahtuu jos miljoona raivoavaa palestiinalaista lähtee liikkeelle seipäät ja nuijat aseenaan? Miten heitä vastaan asennoidutaan, mitkään muurit tai rakennelmat eivät kestä raivoavan väkijoukon rynnistystä, siitä saatiin esimakua ns Muhammed pilakuvien synnyttämien mellakoiden seurauksena.
Mikäli palestiinalaiset saavat oman valtion, sille kansainväliset tunnustukset, he voivat kutsua muista maista väkeä niin paljon kuin heitä huvittaa, ja saada aikaan väestöpohjan räjähdysmäisen kasvun ja syyttää siitä lopultakin Israelia, joka heidän mielestään ajoi palestiinalaiset pakolaisiksi muutama vuosikymmen sitten. Näitä asioita Olmert &Co miettivät myöskin. Tai heidän tulisi miettiä. Näin ajatellaan myös hamasilaisessa leirissä. Tukahdutetaan Israel ihmisillä, tuotetaan maahan niin paljon väkeä että sitä on vaikea kontrolloida ja hankkia vettä, työtä ja leipää. Itsehallinto ilman valtiollisia ja äänioikeutta olisi sittenkin pidemmän päälle, nykyisen Israelin ja seuraavien sukupolvien kannalta parempi vaihtoehto. Silloin Israel voisi päättää paluumuuttoon oikeuttavista luvista. Itsehallinto on sittenkin toimivampi ratkaisu.
Lisää ongelmia Gazaan.
Viime elokuusta lähtien Israeliin on ammuttu yli 400 Katjusha tai Qassam rakettia yksin Gazan kaistalta, tilanne pahenee vain jatkossa uusien Quds-3 rakettien myötä. Samalla tilanne pahenee myös Gazassa, sillä Israel vastaa jokaiseen iskuun välittömästi, Shaul Mofasin, puolustusministerin nollatoleranssi on ainoa keino hillitä iskuja, siltä osin tilanne vain synkistyy. Olmertin seuraavaan hallitukseen tarvitaan vahva puolustusministeri, sellainen joka tuntee vastapuolen perinpohjin, O,lmert itse on pääministerin tehtäviin täysi noviisi. Hänellä ei ole sotilaallista taustaa, ei ulkopoliittista tuntemusta, ei sisäpolitiikan tuntemusta eikä kunnon talouspoliittistakaan. Viimeksi mainittu lienee kuitenkin hieman vahvempi osa-alue. Jos puolustusministeriksi nousee Laborin Ami Ayalon, kenraalimajuri, Israelin Laivaston komentaja, ja entinen Shabackin (Shin Beth) johtaja, tilanne saattaa siltä osin olla parempi, sillä myös Shaul Mofas (ent.armeijan esikuntapäällikkö) ja Avi Dichter (ent. Mossadin johtaja) jäänevät uuteen hallitukseen, ja ovat ammattimiehiä alallaan. Eräät kolumnistin käyttämät lähteet antavat ymmärtää että Olmert olisi suunnittelemassa jopa kahden panssaroidun divisioonan siirtämistä takaisin Gazan kaistalle etsimään ja tuhoamaan rakettitehtaita, ammustehtaita ja terroristien piilopaikkoja. Vain puoli vuotta sen jälkeen kun samat joukot lähtivät sieltä pois, historia näyttää toistavan itseään.
Ongelma nimeltä Iran.
Eikä mikään vähäpätöinen ongelma. Ajatollat pitävät jatkuvasti pilkkanaan sekä IAEA:ta että YK:ta, pallottelevat ydinohjelmansa kanssa tavalla, joka muistuttaa hiekkalaatikkojen juupas-eipäs leikkiä. Tänään he ovat yhteistyöhalukkaita, huomenna kiistetään kaikki, ylihuomiseksi luvataan sitä sun tätä, jne. Viimeksi heille annettiin 30 päivää aikaa muuttua kilteiksi pojiksi, muutoin iso ja paha turvallisuusneuvosto antaa tukkapöllyä, juuri muuta se ei näy saavankaan aikaan, jos edes sitäkään. Kiina ja Venäjä kun voivat veto-oikeudella mitätöidä ja siirrellä hamaan tulevaisuuteen mitä tahansa päätöksiä.
Tosiasia on kuitenkin se, että maa aseistautuu koko ajan, venäläisten, kiinalaisten ja Pohjois-Korean suosiollisella avustuksella. Sen viimeisin ylpeys on Shebab 3 – monikärkiohjus, jonka venäläiset ovat maalle toimittaneet. Ohjuksen hyviin puoliin kuuluu ennenkaikea mirv-tekniikka, joka tarkoittaa yhtäaikaista laukaisua ja maaliin etsiytymistä, Shebabissa taistelukärkiä lienee peräti 48 kpl. Ohjus on varustettu melko hyvällä stealth-tekniikalla, joka tarkoittaa että sitä on vaikea havaita tutkassa. Vaikea, mutta ei mahdoton. Ainakin Israelilla on tarvittava tekniikka ja valmius havaitsemaan Shebab 3:n laukaisun ja tuhoamaan sen taistelukärjet.
Iranilainen ongelma on eskaloitunut myös USA:n ja IAEA:n välisiin suhteisiin. USA ei tunnu tuntevan suurtakaan luottamusta IAEA:n johtajaan, Mohammaed ElBaradeihin ja hänen kykyynsä pitää huolta ja arvioida Iranin ydinase ja teknologiaporojekteja. USA ilmoitti että se ei enää anna Irania koskevia tiedustelutietoja IAEA:lle, pelätäänkö mahdollisia vuotoja vai mistä on kyse? Kolumnisti arvioi itse että juuri niistä saattaa olla kyse, tämä on tosin vain oma arvioni. Mutta jostain syystä niinkin merkittävä ja äärimmäisen tarpeellinen tiedusteluyhteistyö on toistaiseksi poikki.
Iranille ilmaantui odottamattomia ongelmia ydintuotantonsa suhteen. Natanzin rikastamolaitokseen asennettiin 1500 kpl uusia P1 sentrifugeja, joissa ilmeni vakava toimintahäiriö, niiden vauhti laski lähes nollaan ja rikastamisprosessi hyytyi samalla. Kyse on melko vakavasta asiasta, sillä se tarkoittaa sitä että valmiin asemateriaalin tuotanto on samalla keskeytynyt ja uudet arviot ovat että Iran kykenee tuottamaan aseluokan ydinmateriaalia vasta noin vuoden kuluttua. Aikaisemmat arviot viittasivat jo ensi kesään. Oliko kyseessä sabotaashi, vain jokin muu inhimillinen vika, sitä selvittää ainakin Iran kuumeisesti. Samaan aikaan he ovat kuitenkin ostamassa Kiinalta lisää uusia P2 sentrifugeja, joita asennetaan toiseen, salaiseen rikastamolaitokseen, Natanzin ulkopuolella, sekä edelleen, Arakin raskasvesilaitoksen toimintaa ollaan tehostamassa. Kilpajuoksu iranilaiseen ydinpommiin sen kun kiihtyy, samalla länsi ja Israel joutuvat arvioimaan tilannetta yhä uudelleen, mitä tehdään, tehdäänkö mitään, jos tehdään niin milloin?
Jerikon vankila, maaliskuun 14. 2006
Miten sattuikaan, että olin juuri ryhmän kanssa Jerusalemissa tuona maaliskuisena iltapäivänä, olimme Eemilin kaupassa kun tv ja radio alkoivat suoltaa toisiaan kumoavaa uutisaineistoa. Eemilin kaupan vieressä on palestiinalaisten omistama kamerakauppa, ja menin sinne ostamaan Olympukseen uutta muistikorttia. PA:n tv molotti täysillä että Israel on hyökännyt Jerikon vankilaan ja haluaa tappaa siellä olevat vangit. Samaan aikaan Israeli tv ja radio kertoivat asiasta toisella tavalla, samoin CNN-uutiskanava. Tapahtumaketju oli kutakuinkin seuraavanlainen. Ensin hieman taustatietoja.
Eräs Hamasin vaalilupauksista oli vankien vapauttaminen, sehän ei rikos eikä mikään, että tappaa israelilaisia, pikemminkin meriitti. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseessä oli Israelin silloisen turistiministerin Rehaveam Ze`evin murha marraskuussa 2001 ja jonka seurauksena pidätettiin kuusi tekoon syyllistynyttä ja tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Myönnytyksenä Arafatin silloiselle hallinnolle, heidät päätettiin säilyttää Jerikon vankilassa, edellyttäen että kahden ulkopuolisen maan tarkkailijat saisivat olla vakuuttumassa että vangit todella pysyvät siellä missä on tarkoituskin, ja etteivät vankiloiden ovet jää, normaalin palestiinalaisen käytännön mukaan, vahingossa auki.
Viikkoa ennen, siis 8.3.2006, USA:ja Iso-Britannian pääkonsulit lähettivät tarkkailijaryhmien vaatimuksesta Mahmoud Abbasille kirjeen jossa pyydettiin takaamaan tarkkailijoiden turvallisuus. Sitä oli uhattu ja ilmoitettu että turvallisuutta ei voida taata 14.3.2006 jälkeen. USA ja Iso-Britannia ilmoittivat Israelin armeijalle tilanteen, ja poistuivat vankilasta 14.3 tiistaiaamulla klo 0800. Mahmoud Abbas, PNA:n presidentti, ilmoitti ettei hän aio vastustaa vankien vapauttamista joten menkää mihin haluatte.
Viisi minuuttia myöhemmin IDF oli piirittänyt vankilan ja ilmoitti että vangit pysyvät siellä missä kuuluukin. Alkoi ammuskelu, PFLP:n poliiseiksi naamioituneet militantit aloittivat tulituksen johon IDF vastasi. kaksi palestiinalaista sai surmansa ja Israel ilmoitti tulevansa vankilaan sisälle ja vievänsä turvasäilöön ne vangit jotka katsoi kuuluvan vastuulleen. Paikalle tuotiin pari puskutraktoria ja ne alkoivat rikkoa vankilan ulkomuuria. Ministeri Zeevin murhan suunnitellut Ahmed Saadat, antoi jopa puhelinhaastattelun qatarilaiselle Al Jazeerah tv-yhtiölle, siinä hän ilmoitti kuolevansa ase kädessä,( mistä hän oli saanut aseen?) ennekuin antautuisi. Iltapäivällä kaikki oli kuitenkin ohitse, 100 vankia, vanginvartijat ja PFLP:n jäsenet antautuivat, samoin kaikki kuusi vankia siirrettiin IDF:n turvasäilöön. IDF:llä oli ohje ettei ketään vangeista saanut vahingoittaa, mikäli se vain on mahdollista, niin kävikin. Vangit siirrettiin turvaan ja PFLP:n eräs johtohahmoista Fuad Shubaki, Karine A aselaivan rahoittaja, saatiin kaupan päälle kiinni.
Kotimaahan saavuttuani luin hämmästyksekseni lehdestä kuvauksen tapahtumasta, jonka mukaan Israelin armeija hyökkäsi Jerikon vankilaan tarkoituksenaan joko surmata tai pidättää siellä olevia palestiinalaisvankeja. Hämmästyttävää. Miksi hyökätä vankilaan pidättämään vankeja? Sinnehän heidät on juuri saatukin, pidätysten ja oikeudenkäynnin perustella. Ei vankilaan yleensä mennä pidättämään siellä tuomiota kärsiviä vankeja, joten totuus on jälleen muokkautunut matkan varrella vähintäänkin omituiseksi.
Tapahtuma suututti Gazan hamasilaisia ja nämä ottivat ulkomaisia panttivankeja, tuhosivat Iso-Britannian edustuston, polttivat autoja ja vannoivat veristä kostoa. Sitä on jo toteutettukin, muutama päivä sitten ortodoksijuutalaiseksi pukeutunut nuorukainen räjäytti 10kg:n pommin surmaten autossa olleet neljä israelilaista ja itsensä, tämä tapahtui Kadimassa, lähellä Nablusia. Samaan aikaan välit Hamasin ja PLO:n välillä ovat tulehtuneet Gazassa, siellä taistellaan nyt vallasta, muslimi vastaan muslimi, veli veljeä vastaan, niin kuin Raamattu on Ismaelin jälkeläisistä ennustanutkin.
Näin ovat jälleen näkymät muuttumassa, kumpaan suuntaan Ehud Olmert? Kumpi on parempi vaihtoehto, jakaa maa vai uskoa Jumalan sanaan, uskoa siihen että Hän, Herra Sebaot, joka on seisonut lastensa turvana aikojen alusta, on kykenevä tekemään sen vieläkin. Israel on tienhaarassa, lähteäkö oikealle vai vasemmalle, paras vaihtoehto on että jatkaa suoraan, Raamatun mukaan, sellaista tietä joka on Sanan mukainen
Kuka hölmö tänne tunkee israel juttuja eikö ne tiedä tämä on romani palsta
Vas kee uudelska enkuulska pirulau vaskee tohtoo oikolelku keklu rötsii mau.
Tsennaa räkli ööhtys tööhtys enkeelska tsuikka luikka tsau.
paremmin ne kuuluu kuin sinun jutut koska olet juutalainen ja me israel, se siittä painu omalle palstalllesi
Joosuan kirjan lopussa Joosua
Kirjoittanut: Omri 28.4.2006 klo 20.49
Joosuan kirjan lopussa Joosua kutsui viimeisinä vuosinaan kaikki Israelin
heimot yhteen ja kehotti niitä pysymään uskollisina Herra Jumalalle
julistaen: " Minä j a minun perheeni palvelemme Herraa " (Joosua 24 : 1 5). Joten
kysymys kuuluu: mittä tapahtui Joosuan jälkeläisille, Efraimin heimolle ja
varsinkin Ruubenin, Gadin, Asserin, Simeonin, Isaskarin, Danin, Naftalin,
Manassen ja Sebulonin heimoille?
Kun Jaakob, koko Israelin isä, makasi kuolinvuoteellaan, meille kerrotaan
1. Mooseksen kirjan luvussa 48, kuinka hän siunasi profeetallisesti poikansa.
Mutta hänellä oli erillinen siunaus Efraimille ja Manasselle, Joosefin kahdelle
pojalle. Jaakob siunasi Efraimin (nuorempi veli) ennen Manassea, jota
Joosef vastusti. Mutta Jaakob vastasi: "Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta
on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtahtvaksi, mutta
hänen nuorempi veljensä (Efraim) tulee vielä mahtavammaksi, ja hänen jälkeläisistään
kasvaa kansojen paljous" (1. Moos. 48:19).
Joten tämä profetia on vielä toteutumatta ainakin meidän tietojemme
mukaan. Voiko Jumala valehdella? Ymmrärrettiinkö Jaakob väärin? Minä en
ainakaan usko niin. Vaikka ne olisivatkin meiltä kadoksissa, Efraimin jälkeläisiä
on varmasti jossain maailmassa, ja niistä on tullut monia kansoja (tai
heimoja) tai ainakin tulee tulevaisuudessa.
Ajatelkaapa Joosuan esi-isää ja Efraimin isää, Joosefia. Hänen myytiin
orjaksi Egyptiin tullakseen aiheetta syytetyksi rikoksesta ja joutuakseen vankilaan
13 vuodeksi. Mutta hänen uskonsa Jumalaan ei koskaan horjunut. Jumala
vapautti hänet vankilasta, antoi hänelle vaimon ja perheen sekä teki
hänestä Egyptin hallitsijan, faaraosta seuraavan arvoasteikossa. Ja miksi?
Joosef kertoo sen meille itse. Puhuessaan veljilleen hän sanoo: "Mutta Jumala
lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne
säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat" (1. Moos. 45:7). Niiin näemme,
että tämän päivän juutalaiset saavat kiittää Joosuaa, Efraimin heimon poikaa,
perinndstään, mutta myös Joosefia, Efraimin isää olemassaolostaan. Ilman
Jumalan huolenpitoa Joosefin välityksellä, koko Israelin kansa olisi kuollut
suuren nällänhädän aikana. Ja kuka veljeksistä itse asiassa oli vastuussa Joosefin
myynnistä orjaksi? Se oli Juuda, juutalaisten isä! Muiden veljien ilkeä suunnitelma oli tappaa veljensä, mutta harkitsevaisella Juudalla oli liikemiesmäisempi
ehdotus.
" Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään
verityömme jäljet? Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän
ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme."
Hänen veljensä olivat samaa mieltä. (1. Moos. 37:26-27).
Toisin sanoen tämän päivän juutalaiset saavat kiittää selväimisestään esi-isääsä
liikemiesmäistä tarkkanäköisyyytä. Juuda, juutalaisten isä säästi Joosefin
hengen, jotta tamä Efraimin isä voisi myöhemmin säästää kaikkien Israelin
heimojen hengen.
Jaakob uskoi rakastetun Joosefinsa kuolleen vain voidakseen jälleen
löytää löytää hänet myöhemmin. Samalla tavalla uskon minäkin, että Joosefin jälkeläiset,
Efraim ja muut veljet eivät ole kuolleet tai kadonneet ikiajoiksi, vaan
yksinkertaisesti odottavat liittymistä uudelleen juutalaisveljiinsä. Kuinka
mahtava jälleentapaaminen Jaakobilla ja Joosefilla onkaan täytynyt olla!
"Ja Joosef valjastutti vaununsa ja lähti sinne isäänsä Israelia vastaan.
Heti kun hän näki Jaaqokobin, hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen
olkaansa vasten" ( l. Moos. 46:29).
Ja kuinka mahtavaa jälleen tapaamista me voimme odottaa, jos tämän päivän juutalaiset
yhdistyvät jälleen veljiinsä, pohjoisen Israelin kadonneisiin jälkeläisiin?
Toivon ja rukoilen, että Jumala pehmittää ja avaa juutalaisten sydämet
ymmärtämään, etteivät he ole yksinään maailmassa vaan ovat osa suurempaa
perhettä kuin uskovatkaan: - kaikki isänsä Israelin (Jaakobin) poikia.
Loppujen lopuksi uudenaikaista juutalaisten kotimaata ei kutsuta Juudaksi
vaan Israeliksi, sama nimi, jonka Jumala antoi Jaakobille. Ja Jaakobilla oli
kaksitoista poikaa, ei vain kahta. Toivottavasti juutalaisten johtajien silmät
ja sydämet paitsi tiedostavat veljiensii olemassaolon Sanan perusteella, myös
tähyilevät horisonttiin ja odottavat ja ikävövät heidän ilmestymistään millä
hetkellä tahansa. Entisinä aikoina he tarvitsivat toisiansa Jumalan suunnitelman
mukaisesti, ja uskon niin käyvän lähitulevaisuudessakin.
28. Niin minä annoin häväistä pyhät ruhtinaat, jätin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin alttiiksi pilkalle.
7. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.
11. Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.
12. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.
7. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.
22. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.
23. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät. Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.
24. Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?
25. Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi.
26. Minä panen sinun sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niinkuin rypälemehusta; ja kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.
JESAJA 54
2. Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi.
3. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi.
4. Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.
5. Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.
6. Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.
7. Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.
8. Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
9. Sillä tämä on minulle, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele.
10. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
11. Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista,
12. minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
13. Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.
14. Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.
15. Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.
16. Katso, minä olen luonut sepän, joka lietsoo hiilivalkeata ja kuonnuttaa aseen käytäntöönsä; mutta minä olen myös luonut tuhontuottajan hävittämään sen.
17. Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra.
11. Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut hajottanut; ainoastaan sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä
24. Eikä Herran vihan hehku asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään
27. "Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?
1. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä
vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:
7. Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.
10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.
näkyny,missäpäin vaeltaapi nyt