Vahva mielipide näyttää kulkevan ihmisten välillä kahtiajakautumisesta tanssiväen keskuudessa. Mielipiteissä on ns; uuden tanssitavaja kultturin kehitys lattari ja lava lattarien (kädenalitanssien) ja sitten "perinteisten" ja aikaisemman kaikenkansa harjoittaman tanssitavan välillä.
Myös näyttää että, jakoa eli etäisyyttä ottaa toisiinsa ns; osaavat tansijat ja ei osaavat tansijat?
Komentteja on näkynyt ja kuulunut jopa tansikulttuurin uhkana kun on syntymässä (vai onko?) eräänlainen tanssiväen kähtiajako jossa molemmat alkaa karttaa toisiaan?.
Näkemykseni mukaan onkohan niin että, molepien "aatesuuntien" väki korostaa omaa tilaansa ja tahtotilojansa liikaa jolloin vastakkainasettelu syntyy ja tulee ne karsinat.
Onko kumpikin "väki" toistensa tiellä??
Myös näyttää että, jakoa eli etäisyyttä ottaa toisiinsa ns; osaavat tansijat ja ei osaavat tansijat?
Komentteja on näkynyt ja kuulunut jopa tansikulttuurin uhkana kun on syntymässä (vai onko?) eräänlainen tanssiväen kähtiajako jossa molemmat alkaa karttaa toisiaan?.
Näkemykseni mukaan onkohan niin että, molepien "aatesuuntien" väki korostaa omaa tilaansa ja tahtotilojansa liikaa jolloin vastakkainasettelu syntyy ja tulee ne karsinat.
Onko kumpikin "väki" toistensa tiellä??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän tuolla on peloiteltu jo vuosia.
Meitä asiasta julkisestikin keskustelleita on vaikka kuinka paljon.
Kaiken aikaa yritämme saada aikaan sovintoa eri tavoin tanssiharrastukseen suhtautuvien välillä.
Kuitenkin vähän väliä joku itsensä loukatuksi kokenut, useimmiten ns. vanhakantainen tai sitten varovaisen pelokkaasti vasta aloitteleva, nostaa esiin omista peloistaan kumpuavia ylikorostettuja väittämiä.
Sitten taas taistellan ihan turhaan ja kohta tasoitellaan ryppyjä.
Jos kaikilla olisi taidosta tai kokemuksesta riippumatta riittävästi tietoa tanssietiketistä ja erilaista tavoista harrastaa tanssia, olisi se edes jonkinlainen pohja mahdollisen konsensuksen löytämiseen olemassa.
Homma olisi ihan kohtuullisen hyvin hanskassa jo nytkin, jollei agitaatio välillä nostaisi myrskyä vesilasissa.
Ihmisten luulisi ymmärtävän, että erilaisuus ulottuu kaikken inhimilliseen toimintaan.
Oma toiminta pitää osata suhteuttaa muiden tekemisiin eikä yrittää aurata toisista piitaamatta läpi suoraan siitä, minkä katsoo itselleen sopivimmaksi.
Määrätyissä tanssipaikoissa, joissa on paljon osaavampaa väkeä, tuppaavat hitaammat jäädä jalkoihin. Tällä en tarkoita sitä, että en väistäisi heitä. Päinvastoin, mielestäni minä ja vaimoni emme törmäile toisiin, vaan juuri nämä hiljaa hissuttelevat peruuttelevat miten sattuu tai tanssivat muuten vain päälle surutta.
Tästä saattaa olla muodostunut tanssipaikoilla jonkinlainen jakautuminen, ainakin tanssin nopeuden ja etenemisen suhteen.
Toiset kun näkevät jonkun osaavan parin tanssivan nopein askelin, kuvittelevat itsekin pystyvänsä samaan aiheuttaen kuitenkin törmäilyjä.
Me olemme harrastaneet lavatansseja useita vuosia ja joitakin kursseja käyty uusien tanssien opettelemiseksi. Kun askeliin tulee varmuutta ja sujuvuutta, lisääntyy vauhtikin.
En tarkoita tätä millään lailla provoksi, pelkästään kommenttina asiaan.
Eihän tossa mitään perää ole: nythän on hyvinkinpitkälti niin, että valtaosa lauantaitanssikansasta toki ymmärtää, että ei sinne lauantaitanssilavan keskelle millään mahdu alle puoletkaan standardinmukaisen lauantaitanssi-illan kokonaisparimääristä kädenalitanssimaan, jolloin useat parit jäävät kohteliaasti joko kanttiiniin tahi ulkoradoille eli kädenalitanssijalle ydeksässä kädenalitanssijatapauksessa kymmenestä huomattavaa tilaa antaen. Toki näistä kohteliaistakin lauantaitanssipareista saattaa käydä hillitysti eli Cosby-tyylisesti ainakin alustavasti kokeilemassa, josko löytyisi puolikas ja ennenkaikkea melko vapaa keskialueen neliömetri kuumalle runballe tahi chachachalle, mutta yleensä hekin vaihtavat kohteliaasti suljettuun otteeseen ja suuntaavat kuumien keinahteluittensa syleilyssä kohti ulkoratoja, mikäli ilmenee, että joku muu välttämättä tahtoo juuri siihen(kin) kohtaan keskialuetta kädenalitanssimaan tulla.
Mielestäni on kädenalitanssijahenkilön taholta täysin kohtuutonta lähteä tuomitsemaan suljetuissa otteissa tanssivia henkilöitä siitä, että he kohteliaasti antavat silmittömästi keskialueitten ja sinänsäkin toki hyvin rajallisia tiloja sen kädenalitanssijahenkilön henkilökohtaiseen käyttöön. Jokainenhan, joka vähänkin enänpi on harrastanut kädenalilauantaitanssintaa, tietää hyvin, että varsinkin niissä tansseissa hämmästyttävänkin kuulostaa siltä, että se orkesteri pudottelisi parikolmesataa nuottia pär sekunti, mutta se johtuu ainoastansa siitä, että että ne soittaa niin lyhyttä nuottia pär tahti, joiden lukumäärä pär sekunti ei siis ole muuttunut. Tätä eivät läheskään kaikki keskialueen kädenalitanssijat mitäilmeisimminkään ole tulleet koskaan ajatelleeksi, mistä johtuu, että ne kohteliaat kädenailtanssijahenkilöt vaihtavat suljettuun otteeseen ja lähtevät ulkoradoille tai jättävät suoristansa alunperinkin sitä keskialuetta kokeilematta. Tässä tapauksessa siis kohteliaisuus ainoastansa luo sellaista illuusiota, että siinä olisi jotain jakautumista havaittavissa lauantaitanssiyleisössä.
Tanssilavojen todellisuus on kyllä toinen. Oman kokemukseni mukaan mukana on normaalisti aloittelijoita, jonkinverran tanssineita, kokeneempia tanssijoita ja ainakin muutama lähes ammatikseen tanssiva esiintyjästä riippumatta.
Taitoeroista voidaan olla montaa mieltä. Lavatanssissa kun on lähes kaikki mahdollista, niin yhden mielestä toinen on taitava ja toisen mielestä ei. Puhuisin enemmän kokemuseroista: tanssivuodet vaihtelevat. Tuo ei välttämättä korreloi todellisen taitotason kanssa. Edes opettajaksi itseään tituleeraava ei ole muiden mielestä välttämättä mikään hyvä tanssija.
Paljon puhutaan myös ns. karsinoista, nirppanurkista ym.. Nirppanurkissa liikkuvat yleensä tanssia pidempään harrastaneet. Todellista taitotasoa tuolla oleskelu ei todellakaan kuvaa. Itse olen siellä havainnut monesti sellaisia, mahdollisesti pitkäänkin tanssineita, joita paremmin tanssivia löytyy ihan eturivistäkin.
Enemmän kyse on kemioiden sopivuudesta. Pidempään tanssineiden joukossakin on todellisuuden tiedostavia tanssijoita, jotka tietävät treenitaustansa perusteella kykyjensä rajallisuuden ja suhtautuvat näin puhtaisiin aloittelijoihinkin myönteisesti.
Toisaalta pidempään tanssineiden joukossa on mielestäni kosketuksen todellisuuteen menettäneitä, itsestään liikoja luulevia tanssitaiteilijoita, joille ei kelpaa kuin omasta mielestään parhaat tanssijat.
Näinhän tuo on ns. normaalielämässäkin: löytyy vaatimattomia persoonia, jotka eivät tekemisiään paljon mainosta ja joiden kanssa tulee toimeen sekä löytyy itseään täynnä olevia narsisteja, joiden kanssa toimeentuleminen on hyvin tuskaista. Noin ääripäät huomioonottaen.
Ei lavojen todellisuus tuossa mielessä eroa muusta maailmasta. Lavoilla ehkä on vain enemmän näitä persoonallisuushäiriöisiä narsisteja kuin muualla maailmassa, kun tanssi on pohjimmiltaan liikuntaa, jopa urheilua ja tällöin itseään esilletuovia suorituspainoitteisia persoonia etsiytyy enemmän tanssin pariin myös lavoilla.
Noita ainakin, neljää tanssitaito tasoa kyllä tosiaan löytynee lavoilta. Sitten vielä ne jotka ei tanssi ollenkaan. Jos ovat parkettialueelle tuleet, ovat umpi juovuksissa tai sitten sen ainoan kerran.
Kemioita sopii ainakin hakea, ja se on aivan luonnollista. Se muuten harmittaa kun moni tanssia oikeasti harjoitteleva ja edistystä tahtova on hyvinkin pian jonkin "luulevan" tai "nirpan" leimaama vain siksi että tanssii paljon. Hakee mahdollisesti samoin ajattelevia parikseen ja täten harjoittelu kaudella samoja ihmisiä enimmäkseen mutta on vain innostuksen vetämänä omanlaisensa. En usko heidän kenellekkään tarkoittavan pahaa ja olla hakematta erityisesti eikä myös "nirppaile".
(Onhan se ehkä eräänlainen "kosketuksen menetys" todellisuuteen) Mutta näkisin sen positiivisena hurmoksena enemmän kuin todellisuustajun menetämisenä.
Mainitusta narsismista voisi ehkä ajatella noinkin mutta se on kyllä tyypillistä muussakin elämässä ja ammateissa. Kaikki esillä olevat tai muutenkin tansiin kuuluvalla tavalla tahtoo ilmentää likkumiskykyään ja halua sekä taitoa tulkita musiikkia tansien ovat tietenkin asian "viemiä".
On vain niin paljon vastaavia persoonallisuus tavoitteita niin monessa muussakin harrastuksessa joten eipä se tanssi taida poiketa siitä juurikaan. Enempi on kai aina niitä arvostelijoita ja ns: penkkiurheilijoita jotka osaa paremmin kaiken tai ovat sitten kateellisia kun oma rohkeus ei riitä edes yrittämään.
Vaikka esim: moukarin heittoa. Karjalainen on aina hävinnyt sekä Olihan Pitkämäkikin täysi "nuija" kun ei voittanut MM:ää. Moni tanssilavoilla kävijä, jo puolenpullon kohdalla, heitti pitemmälle ainakin. Niin se taitaa olla tanssissakin.?hm
Eiköhän suurin osa tanssikansasta kuitenkin tanssi vain omaksi ilokseen, kiinnittämättä sen kummempaa huomiota muiden tanssityyleihin! Eri asia tietenkin on ne päälleajajat ja pukkijat jotka melkein poikkeuksetta ovat niitä jotka käyvät kerran/kaksi vuodessa lavalla pikkujouluna ja juhannuksena ollen umpijuovuksissa. Nämä ovat melkein aina 99% tanssitaidottomia minkään tanssin suhteen; -sen paremmin kädenalitanssien kuin suljettujen otteiden tanssienkaan, -eivät osaa edes valssia saati muutakaan. Lisäksi nämä ovat autuaan tietämättömiä tavoista ja etiketistä joka tanssilavoilla vallitsee eli lavaa kierretään aina vastapäivään eikä puokita vastavirtaan tai reunalle-keskelle edestakaisin. Nopeammat väistävät aina hitaampia, sekin kuuluu hyviin tapoihin mutta nämä "lavojen hirmut" tanssivat selkä edellä hirveätä vaihtia puokaten vähän väliä täysin arvaamattomasti mihin suuntaan sattuu ja tönivät toisia.
Onneksi tällaisia on sentään vähän ja ylivoimainen enemmistö lavoilla käyttäytyy asiallisesti ja toisetkin huomioonottaen. Tanssikokemus näkyy mielestäni ennenkaikkea toistenkin huomioon ottamisena.
Suurin osa lavakansasta tanssii sulassa sovussa eri tanssityyleistä riippumatta, ketään ei voi tanssityylin perusteella syyllistää eikä lokeroida mihinkään kastiin. Mielestäni olisi suurta köyhyyttä jos lavoilla saisi tanssia vain yhdellä sallitulla tyylillä. Se olisi tylsääkin. Jos näin olisi, lopettaisin tanssimassa käymisen alta aikayksikön...
Rinnastit lattarin ja lavalattarit kädenalitansseihin vastaan perinteiset. Varmaan sinne kädenaliosastolle kuuluisi moni muukin laji.
- en kyllä näe pätkääkään haitallisena, että askellusta ja kuvioita rikotaan kädenalitanssilla, koska siinähän ollaan suht paikallaan ja pois etenevän reiteiltä
- itse ilakoin mm. cha chan kera parini kanssa kuubalaisen tyylin pohjalta (siinä mennään vielä pienemmässä tilassa käden ali, kuin kilpa-ja lavaversioissa)
Osaavat tanssijat? Keitä he ovat? Olen tanssinut reilut kaksi vuotta, jotkut lajit menevät viennistä riippuen paremmin kuin toiset ja perinteinen polkka hukkui taas kerran käyttämättömyyttään.
- tällä lyhyellä tanssikilometrien määrällä pidän osaavina tanssijoina heitä, jotka sujuvasti tanssivat ko. musiikkiin, tunnistaisin tanssilajin ilman musiikkiakin tanssiaan katsoessa, osaavat parina tehdä tanssistaan miellyttävän kokonaisuuden, mies viennillään tulkitsee musiikkia yhdessä naisen kanssa, molempien nautinnoksi. Saa ilakoida, rikkoa rytmiä, mennä omalla tyylillään, suljetussa otteessa tai käden ali ja joskus jopa molemmin tavoin. Kunhan ottaa toiset paritkin huomioon!
*voi teitä viejiä - niin paljon vastuuta ja partneri vain joskus varoittaa*
Osaavuus riippuu lajista, harvemmassa on kaikki lajit hallitsevat joka partnerin kanssa. Suljen nyt mielipiteestäni lava-ja kilpatanssin harrastajat, sori!
Toki lavatansseissa miehet pystyvät hakuvalinnoillaan kohdistamaan hakunsa niihin naisiin, jotka heitä parhaiten seuraavat kyseisessä tanssilajissa...
Ennenkuin eksyn aiheesta kokonaan - tykkään molemmista tyyleistä, olenko siis kahtiajakautumassa?
Tottapuhuen, miksi erotella erilaisia tapoja nauttia tanssimisesta? Kannattaa tanssipaikkakohtaisesti katsoa tilannetta ja sijoittautua tanssityylinsä mukaisesti eri tanssilajeilla.
mikäli lauantaiparilavatanssivista ynnä toisillensa suurimmaksi osaksi ventovieraista henkilöistä halutaan tässä yhteydessä sellaista kokonaisvaltaista löyhähköä yhteisnimitystä käyttää, näyttäisi kaikesta kokemastani ja lukemastanikin päätellen olevan keskinänsä hyvinkin herkästi torailemaan ryhtyvä populaarimusiikkeihin mieltynyt yhteisö, joten on käsittääkseni tarkemmin ajateltuna todellakin yltiäpäistä väittää, että olisi se yhteisö ainoastansa kahteen osaan repeytynyt: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että minimissänsäkin vähintäänkin pieni riita on aina vieraanamme ja joskus jopa riesoinamme ja ehkä juuri siitä johtuu, että sehän on vanhaintanssi tyylistä eli täysin käsiotteista riippumatta jännittävää ja mielenkiintoistakin puuhaa.