Ajatus....

Pitkällä,pitkällä,
ajan jaksolla.

Niitä,niistä ,
nyt punon runon.

Ajatukset ,
ootte tulleet,
sieluni ovista ja
ikkunoista .

Millon,
itkuisina,
maahan lyövinä,
syviin vesiin vievinä.

Kuolemankouran,
murskaamana,
siruina ,
niin pieninä.

Alas varisi yltäni,
se kesän vihreä puku.

Ei ,lehteäkään jääny,
siinä viruin ,vaikeroin.

Ajan jaksolla..

Vaelsin ,
kalmiston sisäpuolella,
minusta oli leikattu,
toinen puoli.

Ajatus..

Miten voimattomana hoipuin,
voimani oli poissa?

Ajatus..

Elin ,
ulkoisesti,
jotenki.

Ajatus..

Työssä niinkuin ennenki,
kyyneleitä nielin.

Ajatus..

Ruokaa hain,
tein lapsilleni,
niinkuin enneki.

Ajatus..

Nyt olen ,
jo vuosia yksin ollu.

Ajatus..

Sanaton ,
hiljaisuus,
verhonsa ylleni laski.

Ajatus..

Alkoi tämä ,
yksinäisyyden polku.
2208
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tämä runo on tärkeä osa omaa surutyötä, olet koonnut keskeisen osan muistoistasi ja kokemuksistasi tähän. Jotenkin tuntuu, että tuo surutyö on vielä kesken, ilmaisujesi kulmikkuus, osin katkerat muistot, ne vaativat vielä hiomista.
Ehkä Sinun kannattaisi pysähtyä hetkeksi, miettiä, mitä voisit jättää pois, liiat, tarpeettomat sanat vievät tehoa. Uskalla typistää.

Äänestä
  • Jokainen suru on ainutkertainen.
    Niin me ihmiseki ja siks ei oo yhtä
    ainoaa ,oikeata mallia surullekkaa.

    Noista sanojista.
    Ollaan yläpuolella,ei siinä samalla tasolla.
    On pitkä tie,olla ihminen ,ihmiselle.
    Ennenkuin ,sielä ruohonjuuritasolla,
    'sielä löytää toisensa.

    Kiitos käynnistäs.LIISA

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


TöllinLiisa kirjoitti:

Pitkällä,pitkällä,
ajan jaksolla.

Niitä,niistä ,
nyt punon runon.

Ajatukset ,
ootte tulleet,
sieluni ovista ja
ikkunoista .

Millon,
itkuisina,
maahan lyövinä,
syviin vesiin vievinä.

Kuolemankouran,
murskaamana,
siruina ,
niin pieninä.

Alas varisi yltäni,
se kesän vihreä puku.

Ei ,lehteäkään jääny,
siinä viruin ,vaikeroin.

Ajan jaksolla..

Vaelsin ,
kalmiston sisäpuolella,
minusta oli leikattu,
toinen puoli.

Ajatus..

Miten voimattomana hoipuin,
voimani oli poissa?

Ajatus..

Elin ,
ulkoisesti,
jotenki.

Ajatus..

Työssä niinkuin ennenki,
kyyneleitä nielin.

Ajatus..

Ruokaa hain,
tein lapsilleni,
niinkuin enneki.

Ajatus..

Nyt olen ,
jo vuosia yksin ollu.

Ajatus..

Sanaton ,
hiljaisuus,
verhonsa ylleni laski.

Ajatus..

Alkoi tämä ,
yksinäisyyden polku.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu