Kaipaisin apua muilta, kaipaisin teiltä omia kokemuksianne, ehkä haluan vain kirjoittaa muille.
Tässä tämä tarinani.
14-vuotiaana rakastuin saman ikäiseen poikaan. Olemme siitä asti olleet yhdessä eli nyt noin kolme ja puoli vuotta. Olen tiennyt kokoajan sen että olemme (olimme) kovin nuoria vakavaan seurustelusuhteeseen mutta en välittänyt. Nyt sen todella tajuan: en ole sama ihminen joka olin silloin kolme vuotta sitten. Olen edelleen nuori mutta muuttunut aikatavalla.
Vähän aikaa sitten tutustuin mieheen, nimetään hänet vaikka Panuksi. Panu on minua yli kymmenen vuotta vanhempi ja pitää minua varmastikin pelkkänä tytönhupakkona. Silti sitä tunnetta välilämme ei voi olla huomaamatta. Olen minä ennenkin seurusteluni aika ihastunut muihin, mutta kukaan heistä ei ole saanut minua itkemään toisin kuin Panu. Itken aina kun puhun hänestä. Kai minä sitä pillitän kun tiedän etten koskaan hänen syliinsä pääse. Aattelen vain häntä.
Tämän hetkinen poikaystäväni pitää meitä itsestäänselvyytenä ja puhuu jo kihloista. Minä olen vasta nyt huomannut eron välilämme.
Mietinkin nyt onko minut sidottu 14-vuotiaana alkaneeseen ehdottomaan suhteeseen jossa tunnen olevani vieras? Kuinka lopettaa suhde jossa minäkin on uskotellut itselleni haluavani lapsia tämän miehen kansssa? Olen aivan umpikujasa. Korostan että tämänhetkinen poikaystäväni ajattelee tulevaisuutemme olevan sinetöity toisillemme.
Rakastan Panua.
Jaksoitko lukea?
Tässä tämä tarinani.
14-vuotiaana rakastuin saman ikäiseen poikaan. Olemme siitä asti olleet yhdessä eli nyt noin kolme ja puoli vuotta. Olen tiennyt kokoajan sen että olemme (olimme) kovin nuoria vakavaan seurustelusuhteeseen mutta en välittänyt. Nyt sen todella tajuan: en ole sama ihminen joka olin silloin kolme vuotta sitten. Olen edelleen nuori mutta muuttunut aikatavalla.
Vähän aikaa sitten tutustuin mieheen, nimetään hänet vaikka Panuksi. Panu on minua yli kymmenen vuotta vanhempi ja pitää minua varmastikin pelkkänä tytönhupakkona. Silti sitä tunnetta välilämme ei voi olla huomaamatta. Olen minä ennenkin seurusteluni aika ihastunut muihin, mutta kukaan heistä ei ole saanut minua itkemään toisin kuin Panu. Itken aina kun puhun hänestä. Kai minä sitä pillitän kun tiedän etten koskaan hänen syliinsä pääse. Aattelen vain häntä.
Tämän hetkinen poikaystäväni pitää meitä itsestäänselvyytenä ja puhuu jo kihloista. Minä olen vasta nyt huomannut eron välilämme.
Mietinkin nyt onko minut sidottu 14-vuotiaana alkaneeseen ehdottomaan suhteeseen jossa tunnen olevani vieras? Kuinka lopettaa suhde jossa minäkin on uskotellut itselleni haluavani lapsia tämän miehen kansssa? Olen aivan umpikujasa. Korostan että tämänhetkinen poikaystäväni ajattelee tulevaisuutemme olevan sinetöity toisillemme.
Rakastan Panua.
Jaksoitko lukea?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sano poikaystävällesi suoraan, että et tunne enää samalla tavoin. Se varmasti pidemmän päälle satuttaa kaikista vähiten. Ja eihän sinun täydy elää suhteessa, josta et nauti. Et voi pilata omaa elämääsi, jos et enää tunne poikaa kohtaan samoin... Tiedän erään parin, joka oli viisi vuotta yhdessä, kun tytön tunteet "kuolivat". Hän sanoi poikaystävälleen tämän suoraan. He pysyivät ystävinä ja itkivät monesti yhdessä, miksi näin kävi. Poika oli jatkuvasti alamaissa, mutta kiitollinen, että tyttö kertoi totuuden suoraan, eikä valehdellut. Toivottavasti auttoi...
Toi on vaikea tilanne. Tosi vaikea :/
Mulla ei kyl itellä oo kokemusta tollasesta pitkästä suhteesta, että en siltä pohjalta tiiä miten kannattaisi.
14-vuotias on kauhean nuori vakavaan suhteeseen.. Sun täytyy tehdä jotain tälle nykyiselle suhteellesi, ilmeisesti et itse haluaisi olla loppu elämääsi tämän jätkäkaverisi kanssa vai? Kannattaa silti kertoa hänelle totuus, koska jossain vaiheessa se kuitenkin tulee ilmi, et varmasti aijo jäädä suhteeseen johon et tunne kuuluvasi ja vielä rakastat toista. Onks tällä Panulla tunteita sua kohtaan? Koita nyt selvitä, kyllä se siitä, mutta totuus kannattaa kertoa, jos valehtelet joudut varmaan itse enemmän kärsimään.... onnea :)
Kiitos onnentoivotuksesta.
Panu ei ole koskaan sanonut suoraan minulle tunteitaan. Meillä on ollut ns. oppilas-opettajasuhde(ei liity kouluun eikä kaksimielisyyksiin(valitettavasti tuo viim. ;)))
Aluksi luulin kuvittelevani kaiken (ehkä kuvittelen vieläkin...). Aina kun (eli jatkuvasti) katseemme kohtaavat, Panu kääntää katseensa pois aivan kuin pelkäisi paljastavansä jotakin tai tekevänsä väärin. Hän tulee lähelle (ei ahdistellen), pyytää viereen, pitää kädestä, kyselee, kuiskailee, juttelee, näkee katseeni läpi.
Kerran eräässä erotilanteessa kun kaikki halasivat toisiaan, ei Panu suostunut minua halamaan. Hän vain katsoi silmiin ja sanoi punastuen toivovansa näkevän minut pian uudelleen.
Joskus jos olemme kahden jossakin huoneessa, hän seisoo jonkin aikaa ovella @esteenä" mutta väistää kuitenkin aina viimetingassa.Kertaakaan emme ole suudelleet. En ole konkreettisesti pettänyt poikaystävääni.
Jos joskus tulee puhetta minun iästäni, hän aina huokaisee, puistelee päätään ja punastuu. Ikäeroa on mutta olen kuitenkin laillisesti aikuinen.
En ymmärrä, olen hämilläni.
Minun on useasti vaikea vastata hänelle sillä vatsaani kouristelee aina kun puhun hänen kanssaan.
Myös silmiin katsominen on pelottavaa sillä hän näkee jotain... Silti katse kohtaa katseen, ja aina punastuen sen kääntää pois.
Juuri eilen nykyinen poikaystäväni puhui yhteenmuuttamisesta ja siitä kuinka hyvin meillä on mennyt ja kuinka "selviäväpari" me olemme. Ja minä olen pilannut kaiken...
Tos tilanteessa ainakin näyttäis että Panukin välittäisi susta. En tiiä voi olla, että hän on ujo? Tai sitten ikäeronne vaan häiritsee... Riippuu tietysti siitä kuinka paljon sitä on.
Ei sun kannata ajatella, että oot pilannu kaiken sun ja poikaystäväsi väliltä! Ootte kuitenkin ilmeisesti olleet jo aika kauan yhdessä ja vielä niin nuoresta iästä saakka! Harvoin on niin nuorena valmis vakavaan suhteeseen, ei sun oikeesti pidä syyttää ittees, se on tossa tilanteessa melkeen varmaa, että jossain vaiheessa toinen olisi löytäny jonkun toisen, eikö?
Ootko sä puhunu poikaystävällesi mitään tästä Panusta? Ja luuleeko hän nyt että olette muuttamassa yhteen asumaan? Yritä nyt selvitä tilanteesta :)
Tätä nyt kukaan tuskin enää lukee kun on niin vanha juttu mutta saanpahan jotakin rustailtua.
Minulla ja Panulla on ikäeroa vähän reilu kymmenen vuotta. On se tässä iässä aika paljon.
Poikaystävälleni en ole kertonut mitään. Rakkauteni Panua kohtaan tuntuu kyllä niin vakavalta että parempi olisi lopettaa suhde poikaystävääni. Miten sen teen...
Olen päättänyt että muutaman päivän päästä kirjoitan Panulle ja teen vähän "suoremmanvihjailun" tunteistani. Sittenpähän tulee tuomio.