Mitä jos vaan itkeee eikä tiedä miksi? Koko ajan on paha olo ja haluis vaan ajatella muuta. Kuinka joku yksi ihminen voi tehdä niin suuren surun jollain teollaan. Lopuksi vain itkee ja itkee eikä huomaa edes miksi. Paha olo tuntuu sisällä ja sitä ei halua pois. Ystävät haluavat jutella mutta minä vain itken. Mikä auttaa? "vain aika parantaa haavat" uskoakko tuohon. Haluan vain että kaikki olisi niinkuin ennen. :/
itku ja suru
mimmuskka
7684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinkuin jo otsikossa sanoin, että toinen ihminen voi satuttaa toista ihmistä todella pahasti.
Itkeminen auttaa, vaikka sillä hetkellä ei tuntuisi siltä.
Aika parantaa haavat. Aivan niinkuin oikeilla haavoilla, tulee rupi päälle, mikä helpottaa, ettei haavaan mene likaa. Ruven jälkeen tulee arpi, mitä ei saakaan niin helposti enää auki, mutta senkin saa.
Ja kyllä se arpi sieltä joskua katoaa, ei ehkä 1-2 vuodessa, mutta kyllä vielä vanhuksena mietit, että tämä kasvattaa sinua ihmisenä.
Koita jaksaa, itke, jos itkettää. Puhu asiasta, jos pystyt vain. Tai kirjoita päiväkirjaa. Siinäkin voi nähdä. Esim. kirjoitat joka ilta ajatuksistasi. Tulet huomaamaan, että ajatuksesi eivät enää ehkä pyöri niin paljoa siinä ihmisessä, kuka sinua satutti.
Mutta toinen ihminen voi myös auttaa paljon, joka asialla on aina kaksi puolta
mulla on ihan sama olo... itkettää mutta en edes keksi syytä. täytyy vaan yritää selviytyä vaikka se olisi vaikeeta.
Se tunne on joskus vaan pakko kestää. Tiiän tasan miltä susta tuntuu. Yks jätkä särki mun sydämen ihan täysin. Ja se tuska.. Niin, sitä huomaa vaan itkevänsä, melkein koko ajan.. Miksi ihmisten pitää olla sellasia? Onneks oon selvinny täst tilanteesta.. Olin ihan itsetuhon partaalla. :\ Kaverit halus pitää mut pystyssä. Ja sit tulee painajais unia. Kaikki on kamalaa.. Mut sellasta se elämä, on eikä tiiä, et minkä takii joku voi sallii ihmisille niin paljon pahaa.. :\
uskon silti että ei me ainoita olla johon sattuu, kyllä se jätkäki kelaa kaikenlaista ja on varmasti pahoillaan. Riippuu tietenki mikä on syy ja mitä on tapahtunu. Pitäis varmaan vaan unohtaa menneet...
Njoo. Kyllä se itkeminen vain auttaa. Sen huomaa ehkäpä sitten myöhemmin.
Ja tosiaan tuo. Vain yksi ihminen voi satuttaa ja pahasti. Raivoaminen ei tunnu auttavan, jos sitä ei pura kyseiseen tyyppiin. Ja jos tyyppi on sellainen, joka ei välitä tai kuuntele, niin sille on niin vaikea puhuakkaan mitään siitä, mikä mieltä painaa. Tai jos pelkää sitä, mitä toinen ajattelee...tai pelkää nolaavansa itsensä. Tai pelkää näyttää tunteensa ja surunsa. :/
Itselläni auttoi se, kun vietin aikaani kavereiden kanssa. Kävin elokuvissa ja kaupungilla ja yksin kävelemässä ja kuuntelin musiikkia. Katselin vain muiden ihmisten touhuja sivusta. Piirsin kaikkea raakaa kun oli paha olla. Ajattelin jo yhdessä välissä vaihtaa koulua tai lähteä jonnekkin toiseen kaupunkiin vähäksi aikaa karkuun tuota surua. Tutustuin uusiin ihmisiin. Nyt itkettää aina välillä, mutta ei ole niin paha olla kuin tuolloin.
Pitäisi vain saada muuta ajateltavaa. Se ei vaan aina ole kovin helppoa. Ja varsinkaan jos kavereidesi seurakin vain masentaa.
Jaksamisia sinulle. Toivottavasti tulet paremmalle mielelle ja pääset tuosta yli. Se vain saattaa viedä aikaa. Mutta elä eteenpäin. Tyyppejä tulee ja menee. :]
parempi olo jo,vaikka muistot jääny mieleen. Pahalta silti tuntuu ku ajattelee vaan. :/ Mutta enköhän mä selviä. :) Onneksi on kavereita ja muutaki ajateltavaa. Oon kesällä näkemäs pojan ja saa asiat puhuttua kunnolla. En sitte tiedä onko sillä tyttö kainolos vai ei, haluis vaan kostaa kaiken sen kusetuksen!