Kun nyt taas kesä kohta on tuloillaan ja monet opettajat vaihtavat koulua tai luokkaa (lähettävät esim. 6.-luokkalaiset yläasteelle) niin kuinka opettaja selviytyy asiasta? Jonkinmoinen kiitos- ja jäähyväispuhe on todistustenannon yhteydessä pidettävä ja opettajanhuoneissa on usein tapana myös kokoontua kahville ja jakaa esim. ruusuja tai jotain pieniä muistoja opettajille jotka vaihtavat koulua. Tuntuuko ikävältä? Itkettääkö? Oletko kiintynyt oppilaisiin?
Itselleni "lähteminen" tai "jättäminen" on aina ollut vaikeaa, on sitten ollut kyseessä lapsena se että isä lähtee töihin, kaveri muuttaa toiselle paikkakunnalle tai kesäloma/kesätyö upeassa paikassa loppuu. Tiedän, että tämä kuuluu ammattiin, mutta haluaisin kuulla onko muilla samantyyppisiä murheita. Toki asiaa voi itsekseen pohtia jo etukäteen ja suunnitella vaikka luokassa pitämänsä puheen. Tietenkin myös kannattaa ajatella positiivisesti sillä ainahan elämässä joku vaihe päättyy ja alkaa uusi, kenties vielä mukavampi vaihe. Toisaalta lähtö/jäähyväiset voi olla myös helpottava kokemus mikäli yhteistyö ei ole ollut helppoa. Kun itse jäähyväistilaisuus kuitenkin tulee, kyynelehtivät monet opettajat. Mielestäni se ei ole noloa vaan normaalia ja osoittaa että opettaja oikeasti on välittänyt luokastaan tai työyhteisöstään. Joskus tunteiden näyttäminen kuitenkin on todella vaikeaa ja muutamat kyyneleet muuttuvat joeksi joka poskilla virtaa... (ja sotkee tietysti ikävästi myös kevätjuhlameikin!)
Itselleni "lähteminen" tai "jättäminen" on aina ollut vaikeaa, on sitten ollut kyseessä lapsena se että isä lähtee töihin, kaveri muuttaa toiselle paikkakunnalle tai kesäloma/kesätyö upeassa paikassa loppuu. Tiedän, että tämä kuuluu ammattiin, mutta haluaisin kuulla onko muilla samantyyppisiä murheita. Toki asiaa voi itsekseen pohtia jo etukäteen ja suunnitella vaikka luokassa pitämänsä puheen. Tietenkin myös kannattaa ajatella positiivisesti sillä ainahan elämässä joku vaihe päättyy ja alkaa uusi, kenties vielä mukavampi vaihe. Toisaalta lähtö/jäähyväiset voi olla myös helpottava kokemus mikäli yhteistyö ei ole ollut helppoa. Kun itse jäähyväistilaisuus kuitenkin tulee, kyynelehtivät monet opettajat. Mielestäni se ei ole noloa vaan normaalia ja osoittaa että opettaja oikeasti on välittänyt luokastaan tai työyhteisöstään. Joskus tunteiden näyttäminen kuitenkin on todella vaikeaa ja muutamat kyyneleet muuttuvat joeksi joka poskilla virtaa... (ja sotkee tietysti ikävästi myös kevätjuhlameikin!)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tuu ainakaan työ"kavereita" ikävä. Onneksi on mukavat oppilaat.
Meidän op.huoneessa on paremmat, reksin lellikkiopet ja sitten rupusakki = ei perseen nuolijat. Tosi raskasta. Olen yläasteella.
ps.Tietenkin on joitakin mukavia työkavereita, eihän sitä muutoin jaksas olla ollenkaan.