tällä hetkellä loppusuoralla kotimaisessa adoptioneuvonnassa.samalla olemme kuitenkin miettineet ulkomaista adoptiota.meille sanottiin että molemmissa jonoissa ei voi olla. eli jos nyt päätämmekin ulkomaisesta adoptiosta alkaako koko prosessi alusta?vai voiko nyt käytyä juttuja käyttää kansainvälisessäneuvonnassa?
olemme
miettivä rouva
4696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
molemmissa jonoissa? Taitaa olla byrokraattien mielivaltaa?
Osittain tuo on byrokraattista mielivaltaa, osittain sille on järkiperusteet.
Kansainväliseen adoptioon liittyy erilaisia kiemuroita kuin kotimaiseen adoptioon. Kansainväliseen adoptioon pitää saada adoptiolupa suomalaiselta lautakunnalta. Kotimaisessa adoptiossa tätä lupaa ei näin virallisesti anota ja myönnetä, vaan sosiaalityöntekijä(t) joko suosittelee perhettä adoptioperheeksi tai sitten hän keskustelee perheen kanssa muista mahdollisuuksista. Viimeistään adoptioluvan jälkeen kansainvälisessä adoptiossa valitaan adoptiokontakti ja aletaan kerätä asiakirjoja sinne lähetettäväksi tai lähetetään ainakin hakemus adoptiolapsesta. Joissain tapauksissA perhe voi saada lapsiesityksen (ainakin Interpedian ns. odottavat lapset) ennen asiakirjojen keräämistä.
Tämä kaikki (adoptiolupa, adoptiopaperit yms) vaativat virkailijoilta työtä ja tärkeimpänä on tietenkin se, että eri puolilla maailmaa on lapsia, jotka odottavat pääsyä adoptioperheisiin. Kun kansainvälisessä adoptiossa päästään siihen vaiheeseen, että perhe lähettää paperit ulkomaille tai saa lapsiesityksen Suomesta, niin silloin "adoptioraskaus" on selvästi käynnistynyt. Odotusaika riippuu kovasti eri kohteista. "Adoptioraskaus" voi keskeytyä monista syistä ja niitä syitä on enemmän kuin tavallisessa raskaudessa (esim. avioero, biologinen raskaus, ongelmat kohdemaassa, adoptiohakijan vakava sairastuminen).
Tietyssä mielessä on siis erittäin järkevää, että lasta voi odottaa vain yhdestä kohteesta. Jos perhe olisi ns. kahdessa jonossa, niin voisi käydä niin, että he saavat samalla hetkellä tiedon kahdesta lapsesta tai perhe saisi esimerkiksi kotimaasta adoptiolapsen ja heille suunnitellulle ulkomaiselle lapselle jouduttaisiin etsimään uutta perhettä. Tässä on kyse siis lapsen edusta.
Olen kyllä sitä mieltä, että kotimaisten adoptiolasten sijoituskäytäntöä tulisi muuttaa. Ei ole järkevää, että kotimaan vähiä adoptiolapsia odotetaan niin monessa perheessä ja monien vuosien ajan. Kotimaan adoptiolapset voitaisiin sijoittaa perheisiin, joilla on adoptioneuvonta valmiina tai erittäin loppuvaiheessa. Täytyy muistaa, että tämmöisiä perheitä on jatkuvasti useita, sillä osa odottaa esimerkiksi kiintiöiden takia lupaa edetä prosessissa. Samoin kotimaisia adoptiolapsia voitaisiin sijoittaa sijaislasta odottaviin perheisiin, joilla on valmius ottaa kotimainen adoptiolapsi. Mielestäni on kuitenkin oikein, että kun kansainvälinen adoptio-odotus virallisesti käynnistyy (eli paperit lähetetään ulkomaille tai hyväksytään Suomesta saatu lapsiesitys), niin silloin odotus täytyy keskittyä vain siihen asiaan.
Monikin perhe on vaihtanut adoptioneuvonnan aikana suuntaa kotimaisesta kansainväliseen ja joskus myös toisin päin. Parhaimmat tiedot saatte tietenkin omalta neuvonnanantajaltanne. Eri kunnilla ja eri kohteilla on erilaisia vaatimuksia. Kansainväliseen adoptioneuvontaan liittyy vähän erilaisia juttuja kuten rasismi, syntymämaan kulttuurin tukeminen, hakumatka, kohteen valinta yms. Nämä asiat siis yleensä ainakin käsitellään, jos kotimaisesta adoptiosta siirrytään kansainväliseen. Yleensä siis jo käyty adoptioneuvonta otetaan huomioon, eikä samoja asioita käydä enää uudestaan. Jotkut ulkomaiset kohteet kuitenkin vaativat esim. adoptiovalmennuskurssin käymistä, joten asiaan liittyy useampia juttuja, jotka pitää ottaa huomioon. Jos siis olette vaihtamassa kotimaisesta adoptiosta kansainväliseen, niin kysykää neuvoja omalta adoptioneuvonnan antajalta ja yrittäkää löytää samanlaisen vaihdoksen tehneitä perheitä. Selvittäkää eri adoptiokohteiden vaatimuksia, niin olette jo paljon viisaampia. Väittäisin siis, että koko neuvontaa ei tarvitse aloittaa alusta, mutta jotain lisäneuvontaa joudutte käymään.
Suomessa tapahtuu kotimaisia adoptioita noin 30 vuodessa, mikä on olemattoman vähän verrattuna hakijoihin. Tähän on syynsäkin. Adoptio kun ei ole mitään lapsettomuushoitoa, joten esimerkiksi loppuun asti vietyjen teiniraskauksien(kin) tapauksissa selvitetään usein hyvin pitkälle muut vaihtoehdot kuin adoptioon antaminen. Usein vastasyntyneen lapsen isovanhemmat molemmilta suvun puolilta tulevat väliin. Samaten on ymmärrettävä, että jos joku lapsi oikeasti menettää vanhempansa, niin adoptiovanhemmiksi ovat prioriteettilistalla omat lähisukulaiset perheineen korkeammalla kuin tuntemattomat.