elikkäs siis... on mahottoman kokonen ongelma, ja toivonkin jos te voisitte jotenkin auttaa.. :)
olen ollut nyt lähes vuoden aivan äärimmäisen ihastunut erääseen naiseen. tutustuimme ensin aivan kavereina, mutta sitten alkoi tuntua että ilmassa on jotain muutakin ja aloin nähdä hänet eri tavalla. ja sitten ihastuin - ja kovasti. ongelma kuitenkin on, että tämä nainen on naimisissa miehen kanssa. voisin kuitenkin lyödä vaikka omaisuudestani vetoa, että meidän välillä on jotain. sellaisia satunnaisia hipaisuja, flirttiä, katseita, naurua, läheisyyttä.. hän tykkää selvästi viettää aikaa kanssani, koska kutsuu aina kylään ja teemme milloin mitäkin. kumpikaan vaan ei ole ääneen sanonut mitään. ja onhan hän naimisissa.. en ole julkilesbo ja on tässä ollut jotain säätöä miestenkin kanssa, mutta ei mitään pitkäkestoista. riudun kuitenkin ikävässäni kaikki illat ja vannon itselleni, että joku päivä vielä kerron sille naiselle miten asiat on. vaikka luulen kyllä, että kantti ei riitä koskaan kertomaan. pelkään, että menetän hänet silloin täysin :S en tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä - mutta näin tämä ei voi jatkua. en kestä enää hetkeäkään. ja jos tietäisin, että hänen puoleltaan ei varmasti olisi minkäänlaisia tunteita, niin heittäisin koko ajatuksen menemään. pahinta onkin kun sitten näämme, niin on niin ihanaa.. hän on kyllä jo osoittanut joitakin merkkejä, että asia voisi tulla tietoiseksi meille molemmille hyvin lyhyen ajan sisällä. en kuitenkaan uskalla luottaa siihen. ja itse en uskalla mitään ratkaisevaa tehdä! :S
auttakaa rakkaat siskot ja kertokaa mitä teen! :D olisiko mitään pieniä asioita, joilla voisin "kokeilla jäätä"? pienistäkin vinkeistä olisi paljon apua - ainakin tähän raastavaan kaipuuseen. tai kertokaa edes mielipiteenne tilanteesta. :) kiitos jo etukäteen.
olen ollut nyt lähes vuoden aivan äärimmäisen ihastunut erääseen naiseen. tutustuimme ensin aivan kavereina, mutta sitten alkoi tuntua että ilmassa on jotain muutakin ja aloin nähdä hänet eri tavalla. ja sitten ihastuin - ja kovasti. ongelma kuitenkin on, että tämä nainen on naimisissa miehen kanssa. voisin kuitenkin lyödä vaikka omaisuudestani vetoa, että meidän välillä on jotain. sellaisia satunnaisia hipaisuja, flirttiä, katseita, naurua, läheisyyttä.. hän tykkää selvästi viettää aikaa kanssani, koska kutsuu aina kylään ja teemme milloin mitäkin. kumpikaan vaan ei ole ääneen sanonut mitään. ja onhan hän naimisissa.. en ole julkilesbo ja on tässä ollut jotain säätöä miestenkin kanssa, mutta ei mitään pitkäkestoista. riudun kuitenkin ikävässäni kaikki illat ja vannon itselleni, että joku päivä vielä kerron sille naiselle miten asiat on. vaikka luulen kyllä, että kantti ei riitä koskaan kertomaan. pelkään, että menetän hänet silloin täysin :S en tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä - mutta näin tämä ei voi jatkua. en kestä enää hetkeäkään. ja jos tietäisin, että hänen puoleltaan ei varmasti olisi minkäänlaisia tunteita, niin heittäisin koko ajatuksen menemään. pahinta onkin kun sitten näämme, niin on niin ihanaa.. hän on kyllä jo osoittanut joitakin merkkejä, että asia voisi tulla tietoiseksi meille molemmille hyvin lyhyen ajan sisällä. en kuitenkaan uskalla luottaa siihen. ja itse en uskalla mitään ratkaisevaa tehdä! :S
auttakaa rakkaat siskot ja kertokaa mitä teen! :D olisiko mitään pieniä asioita, joilla voisin "kokeilla jäätä"? pienistäkin vinkeistä olisi paljon apua - ainakin tähän raastavaan kaipuuseen. tai kertokaa edes mielipiteenne tilanteesta. :) kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
mielestä sinun pitäisi vielä jaksaa odottaa,kun hän kerran on "osoittanut joitakin merkkejä",että asia tulisi tietoiseksi lyhyen ajan sisällä.
Voisi olla hyvinkin mahdollista että hän pitää tuollaisesta flirttailusta ja pienen jännitteen yllä pitämisestä.Kun/jos sinä nyt menisit ääneen sanomaan ihastumisesi hänelle,se tietynlainen jännitys katoaa väliltänne.Tietysti suhteenne voisi mennä askeleen eteenpäin,siihen avoimesti toisillenne tunteiden näyttämiseen(ottaen tietenkin huomioon että hänellä on aviomies...)
Sinuna minä siis odottaisin vielä,tiedän että se on raastavaa...Jos hänen puoleltaan ei mitään kuulu,sitten vaan rohkeasti kertomaan että olet häneen ihastunut.Sitten selviää onko hän halukas ottamaan sen askeleen eteenpäin,vaiko haluaa pitää tilanteen ennallaan.
Se "jään kokeileminen" tarvitsee tietynlaisen sopivan tilanteen...Voihan sitä sopivassa tilanteessa ottaa kädestä kiinni,ja ehkä hän pitää kädestäsi kiinni,ehkä puristaakin.Tai että halaa ja hän halaa takaisin ja halaus kestää kauan.Ne ei ehkä kerro muustakuin ystävyydestä,mutta ne saattaa mennä pidemmälle,jolloin voit varmistua että tunne on molemminpuolinen.
Hei,
Mulla oli aivan samanlainen ongelma paitsi että olin itse naimisissa. Tunsin, että tämä ystäväni piti musta myös sillä tavalla. Kumpikaan ei uskaltanut sanoa sitä ääneen toisilleen ja nyt harmittaa.. Hänellä oli monta tilaisuutta tehdä aloite, mutta mitään ei tapahtunut ja luulin että hän ei halua mitään sellaista. Oltiin sitten kerran bailaamassa ja mulla siinä sitten oli eroottisia hetkiä toisen naisen kanssa. Tapaillinkin häntä sen jälkeen muutaman kerran. Ystäväni suuttui todella. En oikein tiedä vieläkään mitä ajatella.. Nyt ei olla missään väleissä enää. Olisi varmaan pitänyt tunnustaa rohkeasti tunteensa heti alkuunsa. Meillä olis varmaan ollut tosi ihanaa..
kiva kuulla, että en ole täysin yksin :) tuntuu vielä pahalle, kun nainenhan tosiaan on naimisissa. en haluaisi todellakaan mennä kenenkään väliin. se ei ole oikein, mutta kun nämä tunteet eivät tunnu kohdettaan valitsevan sen järkevyyden perusteella. :( niille ei voi mitään. mietin tuossa, että taidan odotella tämän kesän kun nyt enemmän nähdäänkin kesän aikana. ja jos ei mitään, niin syksyllä kerron (jos uskallus riittää), meni sitten hyvin tahi huonosti tai hyvin huonosti..
kyselet häneltä seksiin liittyvistä asioista... esim. että katselevatko he miehensä kanssa aikuisviihdettä. Sitä kautta voisi kysyä, että mitä hän on mieltä naisten välisistä otoksista... jos reaktio on hyvä ja hän on kiinnostunut niistä niin voit ilmaista että olet kiinnostunut naisista...
kaverin kanssa oltiin kerran pullonpyöritystä ja keskustelu meni seksin katselemiseen. Hän kysyi minulta, että kiihotunko lesboseksistä. Sanoin että kiihotus... ja että olen bi... Hän ei säikähtänyt ollenkaan, joten oletan että hänkin on ;)
Tai kokeile antaa hänelle kaverillisesti hartiahierontaa ja tunnustle miten hän reagoi siihen...
pienet jutut mitä voisi kokeilla ovat tervetulleita. :) pelottaa kuitenkin aivan p**keleesti ottaa puheeksi tollasia juttuja, vaikka ollaanhan me jo sen suuntasia juteltukin. ollaan pari kertaa oltu juhlimassa yhtäaikaa ja ois voinu periaatteessa olla mahollisuutta tapahtua mitä vaan, mutta mulla jotenkin iskee jarrut päälle.. en oo vissiin vielä oikeen täysin sinut itteni kanssa - tai en lähelläkään sitä. :(
sitä naiset aina juttelee tuhmia, ja sehän on ihan normaalia! Pyydä se iltaa viettämään ja ottakaa alkoholia, jutelkaa, popsikaa jotain suussa sulavaa... Kyllähän se keskustelu siitä virkiää. Ota tosiaan ekaksi vaikka puheeksi se, miten sillä ja sen miehellä menee... sit siitä seksiin jne. Kyllähän sitä huomaa keskusteltaessa että kiinnostuuko se koko asiasta puhumisesta. Ja sen mukaan sit etenet. Tietty jos ette oo sillä lailla seksuaalisesti avoimia ihmisiä, niin siitä keskusteleminen voi olla hankalaa...
nämä sankarit jotka luulevat että jos jokin ei ällötä, laita huutamaan, tai poistumaan paikalta niin ovat siis samankaltaisia.
Hiukanko mua säälittää ihminen joka sanoo olevansa bi ja luulee että toinenkin on kun ei pyörry kauhusta.
Ja hiukanko mua säälittää että aikuisten ihmisten pitää vihjailla ja puhua kierrellen ja kaarrellen, eikä esim suoraan asioista ihastukselleen.
Ja mua säälittää naiset jotka ovat niin tyhmiä että säälikin menee hukkaan.
sääli ny jos se oloas helpottaa... pimee
se nainen on kyllä seksuaalisesti hyvinkin avoin, saa jopa minut hämmentymään jutuillaan, vaikka luulin itse että en säikähdä mitään. pitää kutsua ihastus kylään ihan ajan kanssa. en vaan käsitä mikä siinä on kun asiat ois johtanu varmaan jo ajat sitten yhestä toiseen jos minä en ois saanu "paniikkia" vaikka olen ollut melkoisessa humalassakin. kerran hän suuteli (tai pusu se enemmän oli) aivan spontaanisti ja yhtäkkiä kun oltiin sievoisessa hiprakassa. no enhän minä idiootti osannu muuta kun vain naureskella siinä kun muitakin oli paikalla. joskus sitä miettii how stupid can one be... :( estää iteltään onnen.
Jos susta kerta tuntuu selvästikin siltä, etä teidän väliläl on sähköä, pitkiä intensiivisiä katseita ym. niin luota vaan niihin fiiliksiin. Sanaton viestintä kyl kertoo paljon, enemmän kuin sanat! Jos se on kerta sulle jo pusun antanut niin eiköhän se oo sit sun vuoro antaa sille seuraavan kerran kun ootte hiprakassa. Tuskin se sitä säikähtää, kun on kerran avoin ollut sullekin :)Heitä vähän lössiksi välillä niin se saattaa tuoda mukavia asiota.
Taas toisaalta, mitä sitten jos kumpikin on kiinnostunut ja ihastunut ja te tekisittekin jotai yhdessä... niin mitä sitten? Luuletko että kaverisi ottaisi eron miehestään ja alkaisitte seurustelemaan...? Kannattaa miettiä hieman, ennen kuin menee kovin pitkälle... sit kun tunteet tulee kunnolla mukaan nin voi olla aika hankalaa se homma.
Sepä se, mitä sitten tapahtuisi... En kuvittele, että hän eroaisi sillä sekunnilla. Tuntuu vaan, että yksikin hetki hänen kanssaan antaisi voimaa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Jostain täytyisi vain saada itseluottamusta kerättyä. Tähän asti miesten kanssa säheltäessä asiat on ollu niin paljon yksinkertaisempia. Tuntuu ihan siltä kun näkee hänet, että näkisi sen ensimmäisen ihastuksen ja punastelee ja kaikkea mitä oli silloin joskus aikaa sitten :D Vaikka naisiin olen ennenkin ihastunut. Aika se varmaan nyt näyttää.
Tunteesi ovat kuin omiani. Koin vastaavanlaista vielä itse ollessani naimisissa, rakastuin silmittömästi ystävääni,mutta kumpikaan meistä ei osannut tehdä aloitetta ja sitten silloinen rakkauden kohteeni lähti ulkomaille. Nyt samankaltainen tilanne eri ihmiseen, olemme tunteneet jo pidempään mutta aloitteen tekeminen ei ole yhtään helpompaa. Mistä saisi varmuuden että toinen on tosiaan "sillälailla" kiinnostunut ? Pelkään että tämäkin mahdollisuus menee ohi..
Tämä kiinnostuksesta tietäminen on varmaan täysi ikuisuuskysymys. Siis silloin kun osapuolet eivät tiedä toistensa suuntautimisista. Tuo sinun tarinasi, Royal P, on kyllä surullinen. Sitä jää varmasti jossittelemaan. Voihan se olla, että olen vielä itsekin samassa tilanteessa joku päivä. Ei kai siinä auttaisi kuin suora puhe, mutta sekin kun voi turmella niin monta hyvää asiaa. Voi tietysti tuoda jotain paljon hyvääkin. Iso riski kaikin puolin. Välillä elämä heittää vähän liikaa kapuloita rattaisiin - mutta siitä sitten entistäkin vahvempana ylös.
Tarvitseeko ruveta kyselemään suuntautumisesta? Mitäpä jos puhuisit tunteista?
Kyllä heterona itseään pitävä nainenkin voi rakastua naiseen. Ja vastaavasti eihän se, että hän olisi bi, takaa että hänellä olisi tunteita juuri sinua kohtaan.
Minun ensimmäinen rakkaussuhteeni naisen kanssa oli ensimmäinen suhde naisen kanssa myös rakastetulleni. Ne tunteet vaan tulivat ja kypsyivät.
Jos hän on avioliitossa oleva nainen, niin sanon sinulle tämän:
ÄLÄ EDES HAIKAILE HÄNEN PERÄÄNSÄ!
Eikö sinulla ole mitään moraalia?
Te, jotka ihastutte ja rakastutte varattuihin naisiin, olette kyllä yksi jatkuvasti hämmästyttävä laji... Myötätuntoa ja nuvoja et kyllä tuohon saa, muuta kuin sen, että funtsi nyt vähän ja jätä koko tyyppi! Ajattele muitakin kuin itseäsi ja omia rakastumisen tunteitasi!
Toinen juttu:
lesbot jotka jatkuvasti ihastuu ja rakastuu heteronaisiin, ovat samanlaisia kuin ne heteronaiset jotka jatkuvasti ihastuvat ja rakastuvat homomiehiin.
Kysymys on samasta ilmiöstä: ihastutaan ja rakastutaan sellaiseen, mitä ei voi saada.
Näitä naisia kutsutaan homoemoiksi. Myös lesbot, jotka rakastuvat jatkuvasti heteronaisiin, ovat samanlaisia emoja... Yksi ihmeellinen laji tuokin... Tsiisus!
Eihän ihminen voi päättää kehen rakastuu...ja jos rakastuu niin varattuunkin voi rakastua.ei siinä ole mitään emomaista.eiköhän se ole ennemmin kurjaa kun toinen on varattu.....
varsin hyvin, että oikein se ei ole. Mutta kuten jo sanoin tuolla aikasemmin, niin kun ne tunteet ei sitä kohdetta sen järkevyyden perusteella valitse. Ja olen kyllä yrittänyt unohtaa koko jutun tässä noin vuoden verran mitä nyt koko juttu on ollut olemassa, mutta melko huonolla menestyksellä. :( Ja kyllähän se pahalle tuntuu, kun näkee että toista kohdellaan huonosti nykyisessä suhteessa ja itse kun olisi valmis vaikka kuun hakemaan taivaalta. Helpottaisi melkoisen verran omaakin oloa kun saisi unohdettua - ehkä yritän vielä kerran uudestaan.
Lesbo hakee myötätuntoa ja neuvoja siihen, miten saisi iskettyä toisen oman, ja toiset lesbot myötätuntoisesti neuvovat.
En ihmettele, että lesboille ei haluta myöntää oikeutta hedelmöityshoitoihin ja adoptioihin tämän palstan kirjoitusten perusteella...
tuota ihan samaa tapahdu heteromaailmassakin - ei se lesbosta huonoa ihmistä tee jos omaa inhimillisiä piirteitä ja tekee jopa virheitä. luulisin, että pettäminen ja kieroilu on vielä yleisempää heteroiden keskuudessa, onhan heitä paljon enemmänkin. ja hulluksi olisi tämä maailma mennyt jos yleisen keskustelupalstan perusteella tuollaiset ratkaisut valtiossa tehtäisiin. mielestäni kukaan ei ole sanomaan sitä, kenen ahdinko ja vaikea tilanne on arvokkaampi tai hyväksyttävämpi kuin toisen ja kellä on oikeutta siihen apua pyytää.
Joo munstakin on hyvä, kun lesbot ei pidä pahana sitä että viedään toisten omia. lesborakkausuhteista kuulemma vain 2% kestää 12 vuotta. Sitä pidempiä suhteita lesboilla on vain 0,3 %.
Pettäminen ja toisten omien vieminen on tyypillistä lesboille, eikä sitä kannata moralisoida.
On hyvä että on tällainen palsta, jossa saa kysellä neuvoja siihen miten voisi parhaiten vikitellä toisen omaa ja että toiset siihen vastailee.
Lesbot hallitsevat tämän systeemin paremmin kuin muut :)
..ja kuulemma nämä lesbot sitten pitävät binaisia jotenkin huonomoraalisina, kun binaiset tekee sitä samaa mitä lesbotkin...
Lesboille on jotenkin itsestään selvää, että heteronaisia jotka ovat avioliitossa, saa vikitellä - ja sitten lesbot on sitä mieltä, että binaiset, joilla on aviomies ei saisi lesbonaisia vikitellä...
Lesbot pitää hyvänä ja itsestään selvänä, että lesbot rakastuu ja vikittelee avioliitossa eläviä heteronaisia.
Lesbot paheksuu avioliitossa eläviä binaisia, jotka rakastuu tai vikittelee lesboja.
Mieletön ristiriita ja suurempaakin suurempaa kaksinaismoralismia! lesbot ovat siinä huippujen huippuja!
Hmmm.. Keskusteluhan alkaa mennä melko kiivaaksi. Ehkä olisi pitänyt pitää suu kiinni ja vaieta tästäkin asiasta. Vaikka kriittinen keskusteluhan on aina tervetullutta silloin kun se käydään asiallisesti. Kiitos kuitenkin kaikille tilanteeni ymmärtäneille ja tukensa antaneille! :) Kiitokset myös erilaisen näkökulman tarjonneille!
Tuohan on ihan selvästi "akkansa" naiselle menettäneen/menettämässä olevan miehen katkeraa tilitystä. Ei kannata tuollaisesta mieltään pahoittaa kun on "muitakin" isompia murheita/vaikeuksia elämässä. Tsemppiä Sinulle!
Ja minähän olen naisen kanssa onnellisessa parisuhteessa elävä lesbo.
Mut se, että minä oon lesbo, ei tee minusta typerää ja sokeaa sen suhteen mitä näen ja luen esim. tällä palstalla.
En tosiaan ala kaunistella lesbojen juttuja, vaan kirjoitin ihan toissani tarkoittaen mitä kirjoitin.
Ei heteroiden keskuudessa ole niin äärimmäisiä ristiriitoja siinä mittakaavassa kuin lesboilla...
Mieletöntä jengiä!
Se jota nimittelet mieheksi, mut en muista omaa nimimerkkiäni nyt enää.
Kiitos paljon sanoistasi! :) Toivonkin kovasti, että tilanteeni olisi korjattavissa pelkillä moraalisilla periaatteilla. Eli kun järki sanoo, että "ei tämä ei ole oikein", niin sydän unohtaisi myös. Elämä olisi silloin kyllä äärimmäisen helppoa.
olit mies. Anteeksi edellinen, mutta olin jotenkin ihan varma että olet mies. Erehdyksiä sattuu joten nyt lueskelen/katselen asioita vähän avarammin.
Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin! Olen ole mikään väärintekijä vaan rakastunut!
..ettet ole mikään väärintekijä. Ei elämä ole niin mustavalkoinen, kuin tuomiotaan langettavat antavat ymmärtää. Älä heistä välitä, sinulla on nyt tarpeeksi muutenkin.
Suurimmat kiitokset tuestasi! Kaikesta kritiikistä huolimatta tunnen, että rohkaisevien kommenttien siivittämänä on selvinnyt ainakin muutamat solmut pään sisällä ja elämä on hiukkasen helpompaa. :) Päätin, että annan mennä asioiden omalla painollaan, en tee mitään ratkaisevaa enkä tunkeudu hänen elämäänsä liian syvästi jos tilanne ei ole oikea ja hän asiasta samaa mieltä. Toivossa on aina hyvä elää :) Ehkä vielä jonain päivänä saan olla hänen kanssaan ilman, että teemme väärin ketään kohtaan - tarkoittaen niin itseämme kuin muitakin.
Itse yritän elää siten, että ei tarvitse jälkikäteen katua.
Kuinka usein sinä glow olet katunut rohkeuttasi? Siinäkin tapauksessa, että tulos ei ole ollut sellainen kuin toivoit. Entä kuinka usein olet katunut pelkuruuttasi, sitä, että et uskaltanut?
Entä mitä sinä tekisit, jos saisit kyseisen naisen itsellesi ja sitten vuosien yhdessäolon jälkeen naisesi päätyisi samanlaiseen tilanteeseen? Antaisitko hänen mennä? Jos todella rakastaisit häntä, antaisitko hänen mennä?
Rakkaus ei ole omistamista.
Olen pohtinut itsekin useampaan kertaan tuota rohkeusasiaa. On täysin totta, että rohkeuttani olen katunut huomattavasti harvemmin kuin pelkuruuttani. Ja yleensä rohkeus on tuonut hyviä tuloksia niin asiassa kuin asiassa. Lukemattomat kerrat olen katonut, kun ei ole rohkeus riittänyt tarttua hetkeen ja luottaa itseensä. Saman asian olet todennut päiväkirjanikin sivuilla lukemattomia kertoja.
Mielestäni on mahdottoman hyvä sanonta, että mieluummin katuu vanhana sitä mitä teki, eikä sitä mitä jätti tekemättä. Se on vaan niin perhanan vaikea toteuttaa.
Mitä tarkoitat, että hän päätyisi samanlaiseen tilanteeseen? Että olisi parisuhteessa, mutta ihastuisi toiseen? Minä nyt vastaan sillä oletuksella, että näin on, mutta selvennä jos menee pieleen. Eli minun mielestäni parisuhteessa ei ole kaikki hyvin/kunnossa, jos toinen ihastuu/rakastuu kolmanteen osapuoleen. Se on yleensä aina merkki jostakin. Jos saisin tämän naisen ja hän löytäisi jonkun toisen luulen, että minulla ei olisi hirveästi keinoja pidellä häntä vaikka haluaisinkin. Aikuinen ihminen päättää itse omasta elämästään ja aivan kuten sanoit rakkaus ei ole omistamista. Olisihan se äärimmäisen vaikeaa, mutta loppujen lopuksi jos hän olisi mennäkseen niin hän menisi. Vaikka rakastaisin kuinka kovasti.
Toivottavasti vastasin kysymyksiisi ne oikein tulkiten. :)
Anna mennä vaan! Tee jotain! Turhaan kiusaat itseäsi arpomalla mitä tekisit ja kuitenkin roikkumalla jutussa kiinni. Huonokin päätös on parempi kuin ei päätöstä ollenkaan;)
ja sitä paitsi mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?
Joko hän on kiinnostunut tai sitten ei, mutta tietämällä varmasti sinäkin pääset elämässäs eteenpäin! Mikään ei ole niin surkeaa kuin jäädä kiinni tunneloukkuun, josta ei ole poispääsyä. Selkeä vastaus yleensä auttaa siihen.
Sitä paitsi hänhän voi olla hyvinkin kiinnostunut! Älä välitä listalla pyörivistä moralisteista; jokainen kantaa vastuun itsestään. Kukaan ei haikaile parisuhteessa ollessaan toisen perään, jos suhde on kunnossa. Jos suhde ei ihastuksesi kohteella toimi, hän lähtisi joka tapauksessa miehensä luota jollain aikataululla!
Kuulostaa ihan järkipuheelta :) Tottahan se on, tunneloukussa ollaan. Tuntuu, että pahinta mikä voisi tapahtua on se, että menettäisin hänet kokonaan ja kun pienellä paikalla asutaan niin juttu leviäisi jne. ja en ole täysin varma olenko siihen vielä valmis.. Mutta periaatteessa luotan kyllä hänen arvostelukykyyn ja uskon, että siitä ei mitään numeroa tulisi. Mutta minulla on kuitenkin vielä aika pitkä tie kuljettavana oman itseni kanssa. Ja tuntuu, että se olisi helpompi jakaa jonkun kanssa. :S Samaa mieltä olen, että jokainen kantaa vastuun itsestään ja suhteestaan. Jos joku pettää, niin kyllä se enemmän on sen pettäjän ja sen puolison ongelma kuin sen kenen kanssa on pettänyt tai ketä kohtaan on tunteita. On tietenkin selvää, että ei tieten tahtoen pidä yrittää toisten liittoa rikkoa.
Tunteet kun saa tekemään vaikka mitä. Mutta ehkä nyt arvioin tilanteen uudelleen ja yritän rohkaista mieleni! :)
Kuulostaa ihan järkipuheelta :) Tottahan se on, tunneloukussa ollaan. Tuntuu, että pahinta mikä voisi tapahtua on se, että menettäisin hänet kokonaan ja kun pienellä paikalla asutaan niin juttu leviäisi jne. ja en ole täysin varma olenko siihen vielä valmis.. Mutta periaatteessa luotan kyllä hänen arvostelukykyyn ja uskon, että siitä ei mitään numeroa tulisi. Mutta minulla on kuitenkin vielä aika pitkä tie kuljettavana oman itseni kanssa. Ja tuntuu, että se olisi helpompi jakaa jonkun kanssa. :S Samaa mieltä olen, että jokainen kantaa vastuun itsestään ja suhteestaan. Jos joku pettää, niin kyllä se enemmän on sen pettäjän ja sen puolison ongelma kuin sen kenen kanssa on pettänyt tai ketä kohtaan on tunteita. On tietenkin selvää, että ei tieten tahtoen pidä yrittää toisten liittoa rikkoa.
Tunteet kun saa tekemään vaikka mitä. Mutta ehkä nyt arvioin tilanteen uudelleen ja yritän rohkaista mieleni! :)
Sepä tulikin tyylikkäästi kaksi kertaa.. :D Kertaus on opintojen äiti.