..ihmisellä on tiedossa suuntautumisensa? Entä koska nuoret keskimääräisesti "kasvavat aikuisiksi"? Eli koska he suunnilleen aikuistuvat?
..Olen 15- vuotias tyttö, ja tuntuu että olen ihan hukassa. Koulussa ei jaksaisi istua, pelottaa peruskoulun jälkeinen uusi koulu, pelottaa oikeastaan koko elämä, suuntautuminen ym. Tuntuu, että kaikki päivät menevät vain miettimiseen ja elämää suurempien kysymysten mietiskelyyn; ettei osaa nauttia siitä, mitä nyt on ja siitä mitä nyt ei ole. Kai tämä kuuluu tähän lähes 16- vuotiaan elämään, mutta kovinpa mukavaa se ei ole.:(
Ainakin vähän sai purkaa.. Kiitos.
..Olen 15- vuotias tyttö, ja tuntuu että olen ihan hukassa. Koulussa ei jaksaisi istua, pelottaa peruskoulun jälkeinen uusi koulu, pelottaa oikeastaan koko elämä, suuntautuminen ym. Tuntuu, että kaikki päivät menevät vain miettimiseen ja elämää suurempien kysymysten mietiskelyyn; ettei osaa nauttia siitä, mitä nyt on ja siitä mitä nyt ei ole. Kai tämä kuuluu tähän lähes 16- vuotiaan elämään, mutta kovinpa mukavaa se ei ole.:(
Ainakin vähän sai purkaa.. Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se on kyllä ihan perseestä, että yhteiskunnan asettamien paineiden alla ikäisesi nuori on jo stressaantumassa aikuistumisesta. Jokainen kasvaa ja aikuistuu ihan omaa tahtiaan, vaikka kuinka olisi tiettyjä ihanteita.
Tästä esimerkkinä vaikka se, että jo lukioon tultaessa olisi hienoa, jos olisi selvillä se ala mitä aikoo lähteä opiskelemaan. Näin voi lukiossa jo keskittyä niihin aineisiin, jotka tuon ammatin kannalta ovat tärkeitä ja jättää vähemmälle huomiolle muut aineet. Kohta varmaan jo päiväkodissa täytyy päättää mitä aikoo isona tehdä. Ja voi kuinka paljon meillä lisääntyisi presidentit ja astronautit.
Sinun ei ole mikään pakko tietää vielä mitä haluat elämälläsi tehdä ja minne suuntautua. Toiset eivät kasva aikuisiksi koskaan (se on sitte eri asia onko se hyvä juttu). Jos vielä kolmenkympin jälkeen olet hukassa, niin sitten kannattaa alkaa pohtia elämää vähän tarkemmin.
15-vuotiaan elämän ei pitäisi olla painiskelua suurten kysymysten kanssa, jos itse niin ei halua. Erittäin harva on vielä tuossa iässä kypsä ottamaan vastuuta itsestään saati sitten muista.
Ole vielä lapsi/nuori ihan niin kauan kuin haluat!
Niinpä.Oon 13 ja jo meilläkin (seiskalla) näkyy vastaavaa.Opon tunnilla pitää päättää mitä haluaa tulevaisuudelta,ja oppilaille annetaan kokoajan lisää (ja aikaisemmin) päätösvaltaa siitä,mitä aineita haluaa opiskella tulevaisuudessa.Onhan se tavallaan hyvä asia,mutta kaikki kohtuudessa,ja sitäpaitsi mä(luultavasti kyllä toisin kuin jotkut)oon mielestäni vielä lapsi,ja liian nuori päättämään kaikesta!Nykyään pakotetaan lapset aikuistumaan nopeammin- liian nopeasti mielestäni!
En tiedä vielä,mikä minusta tulee aikuisena,enkä välttämättä haluakaan tietää.Mutta esim opon opettajamme olettaa meillä kaikilla 13 vuotiailla olevan jo tulevaisuuden suunnitelmat täysin selvinä.Kyllä uskon että "urani" lähtee aikuisena ihan hyvin käyntiin ilman tälläistäkin,tuskinpa Tarja Halonenkaan oli 13 vuotiaana varma tulevansa presidentiksi!
Stressaa jotenkin,kun musiikin opettajammekin sanoi minulle kerran tunnin päätteeksi,että antaa minulle sitten suositukset musiikki lukioon laulupainotteiselle opetukselle- eikä minulta edes kysytty mitään,tiedän olevani ihan hyvä laulaja,ja olen esiintynytkin,mutta en vielä tiedä..Hämäävää puhua lukiosta vielä näin pienenä.En halua vielä valita.
vaan pakko kun on:/
Olen sua kokonaiset viisi vuotta vanhempi ja en vieläkään tiedä varmuudella, miksikä haluaisin tulla. Muutama vaihtoehto on tiedossa, mutta ne eivät ole mitenkään lukkoon lyötyjä, vaan voivat vaihtua vielä useaan kertaan.
-nainen86-
Olen ihan hukassa. En tiedä yhtään mitä haluaisin elämältäni.
Ollaan tehty OPO:n tunnilla tuollainen lahjakkuustesti. Ja siinä parhaimmaksi alakseni osoittautui sisäinen lahjakkuus, eli filosofin ja teologin ammatit.
Kannattaa tuollaisen testin jälkeen miettiä, vastaavatko omat toiveet testin tuloksia.
Ja itselle on nyt "identiteettiä etsiskellessä" muodostunut elämäniloksi MATKAILU, ja tuntuisi että rittää kunhan olen ammatissa jonka lomassa, ja ehkä jonka avulla pääsen kiertämään maailmaa.
Ehkä vuosi sitten 12-vuotiaana oli minulla ihan sama "hukassa"-juttu. Ajattelin että mitä järkeä tässä elämässä on ja ihminen odottaa koko elämänsä vain kuolemaa.
Joka tapauksessa, matkailu on intohimoni. Haluan nähdä tällä planeetalla kaiken, mitä se meille tarjoaa.
Mulla ei ollut lukion alussa haisuakaan mitä tahdon lukion jälkeen tehdä. Lukion viimeiselläkin tiesin vain etten tosiaan tahdo tekemisiin tekniikan kanssa. Kaikki muu oli auki.
Nyt, vuosi lukion jälkeen, en vieläkään tiedä mitä haluan. Menin kuitenkin ottamaan vuoden kurssin kansalaisopistosta ja nyt on jo paljon selvempi hahmotus mitä ja minne. Kyllä se siitä selkenee.
Toi on kyllä niin normaalia, usko pois. Monet tän ikäset ajattelee elämää suurempia kysymyksiä usein, mut kannattaa silti keskittyä arkeen, eikä sellaseen mille ei voi mitään tehdä =) elät vaan elämääsi. Kyllä se siitä.. =) *hug*