Suositushan on puoli vuotta täysimetystä, vuosi osittaista. Ne ketkä on lopettanu imetystä lähempänä vuoden ikää, miten sen teitte ja miksi (jos siihen syytä oli)? Ite imetän vielä pikkusen, vauva 11kk. Välillä tissi kelpaa parisi päivässä, välillä vaan ihan pikkusen aamulla. Toki, voishan sitä imetystä jatkaa vaikka kuinka kauan, kaunista ja herkkäähän se on (silloin kuin ei ole rimpuilua...) mut en nyt toki halua 2-vuotiaaksi imettää... Eli kertokaa omia kokemuksianne ja ajatuksianne imetyksen lopettamisesta ja loppumisesta!
Miten ja miksi lopetitte imettämisen?
Äittä
213599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jouduin lopettamaan imettämisen molempien lapsieni kohdalla n. 3 kk:n iässä, koska erittäin rajoitetusta ruokavaliostani huolimatta molemmat lapseni olivat ihottumissa päästä varpaisiin. Siirryimme apteekin korvikkeelle ja ihottumat hävisivät, lukuunottamatta aikoja jolloin testailtiin uusia sopimattomia ruokia.
Lopetin molemmilla kerroilla imettämisen viikon sisällä ja sen jälkeen lypsin kerran pari päivässä enimmät paineet pois tisseistä. Maidon tulo tyrehtyi 2-3 viikossa.
imetys oli rimpuilua ja taistelua, tuntui ettei lapsi saanut tarpeeksi maitoa. Pullosta joi helposti.
Eli en jaksanut sitä taistelua, parempaa syytä ei ole.
Nyt poika on kohta 5kk. Rintaa syö ja jonkin verran kiinteitä. Imetys huomattavasti helpompaa ja mukavampaa, kuin tytön kanssa.
Mä ite lopetin kanssa imetyksen kun tyttö oli ihan pien vielä, 3kuukautta. Meillä tosin ei juurikaan maitoa tullu, lähinnä oli sellaista veristä "sotkua". Kauheaa katella kun tyttö puklautti sitä sitten ulos. neuvolassa vain sanoivat ettei haittaa mitää, mutta jotenkin tuntui ettei se kyllä kovin hyväksi tytölle voinu olla...
ajatus verensekaisesta maidosta kuulosta oikeen hyvältä :(
Menikö sinulla rinnanpäät rikki, kun verta tuli, vai saitko rintatulehduksen?
neuvolasta sanottiin että on parempi itseni kannalta jos lopetan imettämisen, jaksaa paremmin. lopetin kun poika oli vähän reilu 8kk:tta. ensin vähensin muutamaan kertaan päivässä imetyksen mutta sitten maitoa ei vaan tuntunu tulevan joten alotettiin kokonaan pulloilu kiinteiden lisäks. muuten täysimetin 5½ kk:tta. nyt ei juuri väsytäkkään niin paljon kun sillon ku imetti, viehän se paljon energiaa kun pitää siihen imettämiseen satsata ja sitten vielä pienokainen masussa vie energiaa ja vielä pitäs yrittää jotain touhuta lapsen kanssa ja kotia hoitaa, ei vaan meinannu energiat siihen enää riittää. suruissani en oo vaikka näin "vähän" aikaa imetin, enkä varmaan stressaa siitä seuraavankaan kanssa, jos maitoo tulee ni ihan ok,jos ei tule ni ihan ok, se on sinänsä sama kuinka sen lapsensa ruokkii, pullosta vai tissistä, kunhan ruokkii ja lapsi ja äiti on tyytyväisiä. pojan kanssa jos sängyllä maataan kyljellään naamat vastakkain niin kovasti yrittää hamuta tissiä vieläkin, kai se muistaa että täältä sai evästä :) mutta ei nyt vaikuttais että ois niin hirveän järkyttyny että imetys loppu, saahan hän maitoa pullosta ja edelleen tuijotella äitiä silmiin sylissä ollessaan. :)
Lopetin imetyksen, kun vauva oli n. 8kk vanha. Tuolloin olivat alkaneet lapsen allergiatutkimukset ja koska imetin, minulta kiellettiin kaikki kotimaiset viljat, maitotuotteet ja kananmuna. Lääkäri kuitenkin suositteli lopulta imetyksen lopettamista kokonaan, koska vauvan allergia olisi tällöin huomattavasti helpompi saada hallintaan. Imetyksen lopettaminen kävi helposti - lapsi ei kertaakaan kitissyt rintamaidon perään.
Tulin raskaaksi, kun esikoinen oli vasta muutaman kk:n ikäinen.
Toista en imettänyt koskaan, kun oli keskonen, eikä jaksanut imeä tissistä, pullosta saa helpommalla, ja tärkeintä oli että sai maitoa ja kasvoi.
koska en yksinkertaisesti voinut sietää koko imetystä.
Kamalaa oli ne märät paidan rintamukset ja jatkuvasti kipeät tissit.
Myönnän että olen itsekeskeinen ihminen,mutta en vaan voinut imettää lapsiani.
Lapsiani rakastan,mutta imetystä vihaan ylikaiken.
Olen onnellinen niiden puolesta jotka nauttivat siitä ja imettävät,mutta minulla on päinvastoin.
itsekeskeinen!
Et ole itsekeskeinen!!!
Muista, että itseäänkin saa ja pitää ajatella!
Mukavaa kevään jatkoa :)
hauskaa, että joku uskaltaa sanoa tuon julkisesti (vaikkakin nimimerkin suojissa)! Itsekään en ole välittänyt imettämisestä vaikka lapsiani rakastankin enemmän kuin mitään tai ketään. Toki äidinmaidon suotuisien aineosien vuoksi imetin molempia lapsiani vaadittavat kuukaudet, mutta heti kun aloimme olla "voiton puolella" vaihdoin kokonaan korvikkeeseen. Saavat enemmän ruokaa kerralla ja nukkuvat siten paremmin vaikkakin sitä äidinmaidon antamaa "suojaa" vailla. Tissit ei enää arista/tippase/pakkaudu ja äiti sekä lapset voivat hyvin :)
Kiitos, kiva kuulla välillä näitäkin kommentteja! Esikoista odottaessa mietin, että mitenhän sen imetyksen laita sitten aikanaan, ja niinhän siinä kävi että se oli kaikkea muuta kuin kivaa. Maitoa tuli kyllä, mutta ajatus että minua syödään, oli liikaa... Imetys loppu onneksi helposti noin 4 kk:n ikäisenä.
Nyt odotan toista lasta, enkä tiedä aionko aloittaakaan imetystä. Toisaalta tuntuisi hassulta asettaa lapset "eri arvoisiksi" imetyksen suhteen, eli kun ekaa imetin, niin toisenkin pitäisi saada. Aika näyttää...
Vauva oli 8 kuukautta. Tuntui vaan siltä, että nyt loppuu tämä touhu, ja täytyy sanoa, että elämänlaatuni parani kerta hujauksella. Ei ollut mitään ongelmia lopettamisen suhteen, siirryttiin korvikkeeseen kerta rysäyksellä. Nyt elämä on noin 100 kertaa helpompaa kaikkien kannalta, ei ainoastaan minun, vaan myös muut (kuten isä) pystyvät hoitamaan vaavia.
imetin kuukauden ja se riitti.
Ikävää puhaa. Kivuliasta ja tuhoaa rinnat.
Imetin esikoistani 1 v 8 kk ikään, ja lopettamiseen oli silloin kaksi syytä. Toinen oli lähestyvä pitkä ulkomaanmatka, ja minusta tuntui kivemmalta vierottaa lapsi ennen sitä ja toinen se, että vauvakuume rupesi nostamaan päätään, ja halusin vierottaa esikoisen ennen uutta raskautta. Itse nautin imetyksestä täysin rinnoin ja surin lopettamispäätöstä, vaikka itse sen teinkin. Noh, onneksi näillä näkymin uusi imetettävä on tulossa :)
Imetin poikaa armeijaan asti. Kyllä harmitti lopettaa. Nyt tissit roikkuvat polvissa, mutta ne on kätevä kääriä tissiliiveihin.
kahta ekaa noin 8 kk ja viimeisintä vuoden. Kaksi ekaa alkoivat itse osoittaa merkkejä rinnan hylkimiselle ja lopetin mukavuudenhalusta, koska minusta niin "isoille" ei enää ollut järkeä tyrkyttää. Viimeisin tapaus olikin sitten enemmän kiinni tississä ja piti vain tehdä lopettamispäätös ja yllättävän pian, muutamassa päivässä tissi unohtui häneltäkin.
Silloin sai antaa 7 kk ikäsenä ensimmäisen kerran lihaa ja sinä samana päivänä esikoiseni kieltäytyi rintaruokinnasta. Hän käänsi päänsä pois eikä sen koommin suostumut imemään. Päätös oli hänen, kerrasta poikki. Toisen imetin surukseni vain 3 kk kun jatkuvien rintatulehdusten takia lääkäri sanoi, että nyt se on lopetettava, kertakaikkiaan. Olisin imettänyt kauemmin.
Ollaan niillä rajoilla, että lopetetaanko vai ei...8 kk pikkuisella kun alkaa olla turhan paljon hampaita ja näyttää pitävän sitä kivana leikkinä, kun saa puraisullaan äidin kiljahtamaan. Imetys onnistuu kivutta enää ihan puoliunessa!
Minä lopetin vasta, kun poika oli 1 v 4 kk. Yöimetys jäi viimeiseksi kerraksi. Yöt olivat todella rauhattomia ja monista unikoulutuksista huolimatta emme mitenkään muuten saaneet poikaa nukkumaan. Ja auttoiko? Vähäksi aikaa, sitten tuli korvatulehdus... Olisin mielelläni imettänyt vaikka kuinka kauan, mutta ei niitä öitä kukaan kestänyt.
Minulla on neljä lasta, joita kaikkia olen imettänyt vähän reilun vuoden ajan -tai siis nuorimmainen teki poikkeuksen. Isompien kanssa imetys väheni vähitellen ja lopulta jäljelle jäi vain iltasyöttö. Kahden ensimmäisen kanssa se lopetettiin pienen itkun kanssa, kolmas vain rupesi nukkumaan ilman minua ja imetys jäi. Mutta tämä pahnanpohjimmaiseni se vasta tempun teki- viikkoa ennen 1-vuotispäiväänsä hän alkoi purra minua heti kun yritin imettää. Se oli aika paikku, olin asennoitunut pitkään imetykseen vaavin maitoallergian vuoksi. Mutta heti kun tarjosin rintaa, hän upotti naskalinsa siihen. Vain muutaman kerran sain imetettyä täyteen pakkautuneita rintojani, kun vaavi oli puoliunessa . Jälkeenpäin ajateltuna vieroitus sujui kivuttomasti, mutta silloin se aiheutti surua ja mielipahaa..