Osa 1 alkaa:
"Nimeni on Lea Eiffeld. Olen jo aikuinen, mutta kerron nyt lapsuudestani.
No, isäni Harold oli suruissaan, koska äitini kuoli silloin allasonnettumuuteen. Millään ei ollut mitään väliä. Kerran isäni meni sitten surullisena tiirailemaan kaukoputkesta ja alienit pistivät hänet raskaaksi. Isäni synnytti minut, vihreäihoisen alientytön, Lea Eiffeldin.
Isäni oli hankkunut äitini kanssa kaksi lasta, lapsi-ikäiset kaksoset, Lindan ja Dummin. No, arvattavaahan se oli, isosisarukseni kammosivat minua heti alusta asti, kun olin vauva, kun olin taapero, no oikeastaan vauvasta aikuiseen. Ja vielä tänäkin päivänä he kammoavat minua. Minä olin taaperonakin niin ilosilmäinen ja söpöliini, ja luulin, että he tykkäisivät minusta. Sitten lapsena se totuus valkeni minullekkin, enhän minä ollut kuin joku tyhmä viherhyypiö. Pyysin silloinkin, pääsisinkö Dummin ja Lindan leikkeihin, mutta kun ei niin ei.NO, olin omissa maailmoissani.
Soittelin pianoa... Minusta tuli luovuuden huippuilija. Sitten menin kouluun. Jotkut oppilaat kammosivat minua, mutta paras ystäväni, joka on paras ystäväni tänäkin päivänä, Tremiliny. Juuri niin, aika outo nimi. Mutta hänkin oli myös hieman ei-suositumpi, ja niin meistä tulikin kaverukset. Tai oikeastaan ystävykset.
Kun vartuin, menin yliopistoon.Siellä oli ensin hieman vaikeahkoa, mutta sitten se siitä parani, kun minuun tutustuttiin paremmin. Sisarukseni olivat samassa yliopistossa, ja totta vie, samassa asuntolassakin, paitsi paljon etevimpinä opiskelijoina, olivathan he olleet yliopistossa jo vuosikaudet. Tietenkin minä menin samaan asuntolaan, kuin he. Vieläkään he eivät hyväksyneet minua, vaan muuttivat toiseen asuntolaan, kauaksi minusta. Nyt he inhosivat minua vielä enemmän, syyttelivät minua tulostani samaan asuntolaan, siis silloin kun joskus kadulla nähtiin, mutta eihän me nyt niin hirveän usein tavattu. Opiskelin yliopistossa pääaineenani matematiikkaa. Olin matimatiikan lahja.
Piiiitkän uurastuksen jälkeen minut palkittiin, valmistuin. Kasvoin aikuiseksi. Tremiliny muutti minulle kämppikseksi Harjukylän naapurustoon. Meillä oli sininen talo, kaksi makuuhuonetta, vessa ja keittiö. No, ei se ollut mikään luksustalo, mutta kyllä siinä kelpasi asua. Hankin työn tiskaajana.
Törmäsin sitten erääseen mieheen, Tommy-Albert Tilberiin. Menin hänen kanssaan naimisiin ja sukunimekseni tuli Tilber. Tremiliny muutti nyt oman miehensä kanssa heidän yhteiseen taloonsa. Mieheni muutti luokseni.
Olin lumoissani Tommy-Albertiin, jota kutsuin Tommyksi. Synnytin hänelle poikalapsen, vihreäihoisen ja sinisilmäisen Henrikin.Mutta Tommystäkin totuus paljastui pian. Hän oli liero! Hän halusi vain rahani, joita olin saanut pienestä palkastani tiskaajan työssä.
Nyt ollaan aika lähellä tätä hetkeä. Nyt olen vaihtanut sukunimeni takaisin Eiffeldiin ja asun poikani kanssa siinä samassa kaksiossa, missä asuin Tremilinyn kanssa, Tremilinyt asuu kahden lapsensa ja miehensä kanssa siinä samassa talossa, missä ennenkin. Nyt minulla on mies hakusessa ja toivottavasti löydän sellaisen miehen, joka sopii minulle.Toivon, ettei Henrikistä tule sellaista, kuin isästään. Minua surettaa se, että hänen isänsä on kuka on, mutta.. Eihän sille voi mitään. HÄnelle tuli isänsä siniset silmät ja mustat hiukset ja vihreä iho tulivat minulta. Onneksi hän on enemmän minun näköiseni, mutta hänen jotkut kasvonpiirteensä muistuttavat minua Tommy-Albertista ja se on ikävä juttu se. Mutta elämä on edessä päin!"
***********************************************
Kirjoitan tätä tarinaa,jos haluatte. Seuraavassa osiossa kerron Lean tulevaisuudesta! :D
Sanokaa, jatkanko! Reheliset mielipiteet, kiitos.
"Nimeni on Lea Eiffeld. Olen jo aikuinen, mutta kerron nyt lapsuudestani.
No, isäni Harold oli suruissaan, koska äitini kuoli silloin allasonnettumuuteen. Millään ei ollut mitään väliä. Kerran isäni meni sitten surullisena tiirailemaan kaukoputkesta ja alienit pistivät hänet raskaaksi. Isäni synnytti minut, vihreäihoisen alientytön, Lea Eiffeldin.
Isäni oli hankkunut äitini kanssa kaksi lasta, lapsi-ikäiset kaksoset, Lindan ja Dummin. No, arvattavaahan se oli, isosisarukseni kammosivat minua heti alusta asti, kun olin vauva, kun olin taapero, no oikeastaan vauvasta aikuiseen. Ja vielä tänäkin päivänä he kammoavat minua. Minä olin taaperonakin niin ilosilmäinen ja söpöliini, ja luulin, että he tykkäisivät minusta. Sitten lapsena se totuus valkeni minullekkin, enhän minä ollut kuin joku tyhmä viherhyypiö. Pyysin silloinkin, pääsisinkö Dummin ja Lindan leikkeihin, mutta kun ei niin ei.NO, olin omissa maailmoissani.
Soittelin pianoa... Minusta tuli luovuuden huippuilija. Sitten menin kouluun. Jotkut oppilaat kammosivat minua, mutta paras ystäväni, joka on paras ystäväni tänäkin päivänä, Tremiliny. Juuri niin, aika outo nimi. Mutta hänkin oli myös hieman ei-suositumpi, ja niin meistä tulikin kaverukset. Tai oikeastaan ystävykset.
Kun vartuin, menin yliopistoon.Siellä oli ensin hieman vaikeahkoa, mutta sitten se siitä parani, kun minuun tutustuttiin paremmin. Sisarukseni olivat samassa yliopistossa, ja totta vie, samassa asuntolassakin, paitsi paljon etevimpinä opiskelijoina, olivathan he olleet yliopistossa jo vuosikaudet. Tietenkin minä menin samaan asuntolaan, kuin he. Vieläkään he eivät hyväksyneet minua, vaan muuttivat toiseen asuntolaan, kauaksi minusta. Nyt he inhosivat minua vielä enemmän, syyttelivät minua tulostani samaan asuntolaan, siis silloin kun joskus kadulla nähtiin, mutta eihän me nyt niin hirveän usein tavattu. Opiskelin yliopistossa pääaineenani matematiikkaa. Olin matimatiikan lahja.
Piiiitkän uurastuksen jälkeen minut palkittiin, valmistuin. Kasvoin aikuiseksi. Tremiliny muutti minulle kämppikseksi Harjukylän naapurustoon. Meillä oli sininen talo, kaksi makuuhuonetta, vessa ja keittiö. No, ei se ollut mikään luksustalo, mutta kyllä siinä kelpasi asua. Hankin työn tiskaajana.
Törmäsin sitten erääseen mieheen, Tommy-Albert Tilberiin. Menin hänen kanssaan naimisiin ja sukunimekseni tuli Tilber. Tremiliny muutti nyt oman miehensä kanssa heidän yhteiseen taloonsa. Mieheni muutti luokseni.
Olin lumoissani Tommy-Albertiin, jota kutsuin Tommyksi. Synnytin hänelle poikalapsen, vihreäihoisen ja sinisilmäisen Henrikin.Mutta Tommystäkin totuus paljastui pian. Hän oli liero! Hän halusi vain rahani, joita olin saanut pienestä palkastani tiskaajan työssä.
Nyt ollaan aika lähellä tätä hetkeä. Nyt olen vaihtanut sukunimeni takaisin Eiffeldiin ja asun poikani kanssa siinä samassa kaksiossa, missä asuin Tremilinyn kanssa, Tremilinyt asuu kahden lapsensa ja miehensä kanssa siinä samassa talossa, missä ennenkin. Nyt minulla on mies hakusessa ja toivottavasti löydän sellaisen miehen, joka sopii minulle.Toivon, ettei Henrikistä tule sellaista, kuin isästään. Minua surettaa se, että hänen isänsä on kuka on, mutta.. Eihän sille voi mitään. HÄnelle tuli isänsä siniset silmät ja mustat hiukset ja vihreä iho tulivat minulta. Onneksi hän on enemmän minun näköiseni, mutta hänen jotkut kasvonpiirteensä muistuttavat minua Tommy-Albertista ja se on ikävä juttu se. Mutta elämä on edessä päin!"
***********************************************
Kirjoitan tätä tarinaa,jos haluatte. Seuraavassa osiossa kerron Lean tulevaisuudesta! :D
Sanokaa, jatkanko! Reheliset mielipiteet, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu jatkat ehdottomasti! :DD
Joo oli taas mukavaa lukee noita tarinoit ja ku mä vaan haaveilen et joku joskus nappais mun mieheni ja laittais se odottamaan pikku söpöliini alien vauvan :)
Jatkaaa..! =D
Ehdottomasti jatka. Tämä vaikuttaa hyvältä tarinalta! :)