Hei ! Jälleen otan esiin biologisten lasten oireilun sijaislasten tultua. Miten teidän biologiset lapset ovat oireilleet ja mitä olette asialle tehneet? Oletteko joutuneet keskeyttämään sijoituksen oman lapsen vuoksi ?
biologisten lasten reagointi
Jade
111281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä on yksi biologinen, joka oli 9 kun sijaisveljekset tulivat meille. Lapsemme halusi näitä lapsia, mutta kun molemmat pojat rikkoivat lapsemme tavaroita ja veivät kaiken aikamme, niin aika on ollut kovasti rankkaa.
Nyt jo aikuinen lapsemme on katkera näille pojille ja meille vanhemmillekkin, koska olemme antaneet aikamme heille. Nämä pojat olivat niin vaikeita, että veivät aikamme samoin heidän biosukunsa vierailut, terapiat ja koulupalaverit.
Jos saisin aikaa taaksepäin, emme ottaisi sijaislapsia. En suosittele sellaisille, joilla on biologisia, koska he jäävät pakosta vähemmälle.
Niin lisäisin vielä, että lapsemme ei mitenkään oireillut lapsena vakuutti vain, että on kivaa kun on nuo pojat.
Murroikäisenä ilmeni tämä katkeruus.
Meillä on oma poika sanonut, että hän haluaa, että sijaispoika lähtee pois ja koulussa on ollut ongelmia oman pojan kanssa, epäilynä reagointi sijaispoikaan.
Ei ole kokemusta, mutta tavallisessa perheessäkin ilmenee sisarkateutta.Viimeistään perinnönjaossa.... Kai tällaisessa suhteessa vielä enemmän. Samoja ongelmia ilmenee myös uusperheissä. Jos lapset ovat aivan pienestä asti olleet yhdessä, silloin ehkä sopeutuminen on helpompaa.
Kun isompana lapset tajuaa näitä asioita, voi katkera mieli vallata ajatukset, vaikkei välttämättä vanhemmat olisikaan olleet ainakaan tietoisesti puoluellisia.Toivottavasti puhumalla asioista selvitään.
Ensimmäisen sijaislapsen vanhempani ottivat täyttäessäni 10 vuotta. Tämän lapsen halusin itse, kunnes sijaissisko alkoi käyttää minua hyväkseen mm. syyttelemällä minua, kun itse oli tehnyt pahaa ja lähetellyt muutaman kymmenen euron edestä tekstiviestejä kännykälläni ym.
Ollessani 14-vuotias vanhempani ottivat 3 sijaislasta lisää ja siitä muutaman vuoden päästä vielä yhden. Näitä, myöhemmin tulleita sijaislapsia vastustin koko ajan ja vastustan edelleen. Tämän, vanhempieni ainakin minun mielestäni käsittämättömän touhun seurauksena sairastuin vaikeaan masennukseen, vain 14-vuotiaana. Söin masennuslääkkeitä ja kävin terapiassa. Viiltelin itseäni ja harkitsin itsemurhaa. Vaikka pahimmasta sijoituksesta on kohta 10-vuotta, en edelleenkään ole parantunut masennuksestani!
En kuuna päivänä tule antamaan vanhemmilleni anteeksi! Itseään saavat syyttää siitä, että vietän kaikki lomani jossain muualla kuin heidän luonaan. Vaikka vanhempani asuvat vain 30 km:n päässä, käyn heidän luonaan alle 4 kertaa vuodessa! En pahemmin myöskään soittele heille ja heidän soittaessaan minulle, puhun hyvin lyhyesti ja tympääntynellä äänen sävyllä.
Mielestäni vanhemmat, jotka ottavat sijaislapsia vasten oman lapsen tahtoa, eivätkä luovu sijaislapsista oman lapsen oireiluista huolimatta, eivät arvosta lapsiaan tippaakaan. Herää myös kysymys siitä, kuinka vanhemmat, jotka eivät välitä omasta lapsestaan, voivat välittää kenenkään muunkaan lapsesta...
repikö lapsia heidän omista perheistään, vaan kasvattakaa ja hoitakaa kunnolla edes omanne!
Mutta, mutta, omista kun ei saa 2000 euroa/kk:ssa.
Mutta Sinulle bio-lapsi toivon, että jaksat käydä terapiassa ja pitää itsestäsi huolta? Rakasta itseäsi, arvokkaana, ainutkertaisena ihmisenä niin paljon, ettet viiltele enää itseäsi? Jooko, olet ainoa "sinä", ei kukaan ole toinen samanlainen.
Itse käyn terapiassa, koska minulta vietiin väärin perustein aikoinaan ainoa, oma lapseni??
Käyn sitä menetyksen tuskaa läpi ja työstän väärinkäytöstä. Voimia sinulle bio-lapsi!
Hyvä, että tulee tällainenkin palaute. Lapsilta ja heidän kokemuksista saa oikeaa tietoa tänne. Olet ihan varmasti kokenut tulevasi syrjäytetyksi omassa perheessäsi. Vanhemmat eivät usein sitä tajua ja vaikka oireesi ovat olleet nähtävissä, vanhemmat voi pitää sitä vain lapsen "oikutteluna".Omaa mielenterveyttäsi ajatellen kuitenkin rohkenisin sinua jonkinlaiseen sisäiseen anteeksiantamukseen. Ei sinun kuitenkaan tarvitse olla tekemisissä vanhempiesi kanssa, jos et halua. Jos sisälläsi on ainainen katkera ja paha mieli, se pitkittää sinun masentuneisuutta. Rakasta itseäsi ja anna anteeksi,vaikka se ei ole helppoa.He ovat kuitenkin sinun ainoat vanhempasi. Harvalla meillä on täydelliset hyvät vanhemmat. Emme itsekään aina ole tehneet elämässämme oikeita valintoja. Olisi hyvä kun löytäisit ihmisen jonka kanssa purkaa ja (ehkä rukoilla)asiaa ja päästä tasapainoon elämässäsi.Jospa vaikeat kokemuksesi kääntyvät vielä voimavaraksi elämäsi tulevaisuudelle.Olet jo tietämättäsi auttanut minuakin. Kiitos
sijareille maksetaan, älä turhaan ota hernettä nenään jos vanhempas tarvitsi rahaa, muuten olisit itse joutunut huostaan...mieti sitä!
hitto, että et usko joidenkin lasten kuolevan bioperheissään ilman huostaanottoa! sinnekö lapset pitäisi palauttaa kuolemaan?
Kiehnäsivät ehkä enemmän syliin, kuten muutenkin uuden sisaruksen syntyessä. Sitä syliä vaan, niin että huomaavat ihan käytännössä, ettei tässä parempia lapsia oltu etsimässä, erilaista vanhemmuutta vain. Kun paljon touhutaan sijoitetun kanssa, pitää muistaa ihan aktiivisesti jakaa huomiota ja aikaa tasapuolisesti niille "helpoille" omillekin lapsille. Jos lapsia 2, niin puolet ja puolet, jos 4, niin kaikille 1/4 jne. Meillä vain yksi sijoitettu eikä suunnitelmia enempään, juuri em. syystä.
Tarkkaan täytyy harkita omat voimavarat ennen ryhtymistä, joku tapaus on helppo, joku toinen vaikea ja etukäteen on kovin vaikea vielä edes tietää pitkälle tulevaisuuteen. Siksi useiden lasten sijaisvanhemmuudessa riski on varmasti paljon suurempi. Vaikka olisi kuinka omistautunut tälle elämäntavalle, uupumisen riski on olemassa. Meillä sijoitettu on tullut lapseksi lasten joukkoon, meillä olisi tämän verran lapsia joka tapauksessa, olisivatpa he tulleet meille millä tavalla tahansa.
edes yksi positiivinen viesti. alkoi ihan käymään sääliksi sekä biologiset, että sijaislapset....ihmiset ovat ajattelemattomia. jos ei ole henkisiä resursseja ottaa sijaislapsia pitää jättää ottamatta lainkaan. Sijaislapsikin joutuu muuten ojasta allikkoon. Näitä lukiessa tulee mieleeni, että olisiko joillekkin sittenkin se raha kimmokkeena ottaa sijaislapsi perheeseen. Aiemmin olen aina ajatellut, että tällaiset vanhemmat ovat hyväsydämisiä ihmisiä jotka ajattelevat lapsen parasta.(oman tai vieraan)