Haluaisin kuulla teiltä hyvät biit onko täällä ketään jolle on käynyt "onnellisesti". Te jotka elätte onnellisessa pitempiaikaisessa suhteessa, ehkä te olette jossakin mutta voisitteko kertoa tarinanne?
Onko ketään peräti sellaista jonka elämään mahtuu sekä puoliso sekä perhe että oman sukupuolen seurustelukumppani ja tilanne olisi kaikille osapuolille tyydyttävä? Onko ketään jolla se on vuosikausien tai peräti vuosikymmenien vakiintunut ja avoin kuvio? Näitä tapauksia on lähinnä kirjallisuudessa ja joissain taiteilijoiden elämänkerroissa. Onko tavallisten ihmisten tosielämässä?
Moni täällä kertoo enemmän tai vähemmän onnettomia tarinoita joiden loppuna on yleensä suhteen karikko. Onko se aina näin?
Onko vaihtoehtona aina joko bi-suhteen karikko tai avioero jossa lapset kärsivät eniten?
Onko ketään peräti sellaista jonka elämään mahtuu sekä puoliso sekä perhe että oman sukupuolen seurustelukumppani ja tilanne olisi kaikille osapuolille tyydyttävä? Onko ketään jolla se on vuosikausien tai peräti vuosikymmenien vakiintunut ja avoin kuvio? Näitä tapauksia on lähinnä kirjallisuudessa ja joissain taiteilijoiden elämänkerroissa. Onko tavallisten ihmisten tosielämässä?
Moni täällä kertoo enemmän tai vähemmän onnettomia tarinoita joiden loppuna on yleensä suhteen karikko. Onko se aina näin?
Onko vaihtoehtona aina joko bi-suhteen karikko tai avioero jossa lapset kärsivät eniten?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Onko ketään peräti sellaista jonka elämään mahtuu sekä puoliso sekä perhe että oman sukupuolen seurustelukumppani ja tilanne olisi kaikille osapuolille tyydyttävä? Onko ketään jolla se on vuosikausien tai peräti vuosikymmenien vakiintunut ja avoin kuvio?"
"Onko vaihtoehtona aina joko bi-suhteen karikko tai avioero jossa lapset kärsivät eniten?"
Minä taas haluaisin tietää, löytyy yhtäkään sellaista yksiavioista bi-seksuaalia, joka olisi ollut pitempään suhteessa omaan sukupuoleensa ilman pakollista perheriippaa tai joka kykenisi ylipäätään monogamiseen suhteeseen. Kun lukee yllä olevia tekstejä, on ihan turha tulla aukomaan päätä homo/lesbo -palstoille suvaitsemattomuudesta. Alkuperäisen kirjoittajan ongelmaan on helppo ratkaisu: hanki puoliso biseksuaaleista, vai pelottaako petetyksi tuleminen???
Mainitsiko alkuperäinen kirjoittaja henkilökohtaisen ongelman? Mainitsiko hän että asia koskisi hänen elämäänsä suoraan? Eikö keskustelun avaus ollut lähinnä yleisellä tasolla liikkuva.
Mitäs sanotte tilanteesta, missä on menty naimisiin vakaassa uskossa, että heteroja ollaan. Sitten myöhemmin onkin selvinnyt, että eipä ollakkaan. Jos esim. nyt vaikka minä olisin tuon asian tajunnut ollessani naimisissa heteron miehen kanssa, pitäisikö asia kertoa oitis miehelle? Saisinko etsiä itselleni naisystävän biseksuaalista, joka on myös naimisissa miehn kanssa? Jos välilelmme muodostuisi seksisuhde, onko se pettämistä? Pitäisikö asia kertoa miehelle, vaikka tämä luulatavimmin ei asiaa ymmärtäisi eikä hyväksyisi? Pitäisikö ottaa avioero siksi, että muuta mahdollisuutta ei ole? Mitkä ovat mahdollisuudet selvitä tällaisesta tilanteesta?
Jos omalta mieheltä salaa on suhteessa toisen kanssa, onhan se pettämistä. Ellei sitten ole sovittu, että saa harrastaa syrjähyppyjä, kunhan ei jää kiinni. Aika harvassa parisuhteessa varmaan näin on.
Pitänee harkita, kumpi on tärkeämpi - aviomies vai se nainen.
Miehen kanssa olisi ehkä kannattanut keskustella asiasta jo siinä vaiheessa, kun tajusi olevansa kiinnostunut naisista. Kun mitään loukkaavaa ei ollut tapahtunut.
Mahdollisuudet selvitä? Riippuu mitä haluaa. Jos haluaa jäädä miehen luokse, se varmaan riippuu miehestä.
Ja sillä toisella naisella sama ongelma toisessa päässä. Mitähän hänkin sitten haluaa?
Niin, oletettu tilannehan tuo...
No, meillä sattuu olemaan homma niin että minä (nainen) olen bi ... ja miehenikin on. Meillä on pitkä hyvä suhde ja pari lasta. Ollaan monella tavalla läheisiä mieheni kanssa, myös henkisesti ja ihan harrastustenkin puolesta. No, tähän mennessä en minä ole sattunut käytännössä toteuttamaan mitään bi-juttuja... mutta miespä kertoi hiljattain vähän puuhailleensa erään tuttavamiehen kanssa. Josta minä olin lähinnä hämmästynyt (positiivisella tavalla). Enkä yhtään osannut pitää sitä pettämisenä. Hyvänen aika, se tuttavamies "kilpailee" ihan eri sarjassa kuin minä ja tarjoaa miehelleni jotain jota itse en pystyisi. Elikkä siitä vaan, tuskin alkavat perheelliset karvaiset karjut huushollaamaan yhdessä ;-) ! Mielelläni sallin miehelleni sen ilon, ompahan sitten paremmalla päällä. Mieheni on ihan tietoinen bi-taipumuksestani eikä hän pidä asiaa mitenkään pahana, varmaan sallisi minulle läheisen suhteen naisen kanssa. Ja olenkin kyllä aika tykästynyt Erääseen naiseen.
Olemme paljon puhuneet asioista. Molemmat olemme sitä mieltä että rakkaus ei vähene vaikka rakastaisi useaa olentoa. Rakkauden laatu ja vivahde voi vaihdella. Rakastan miestäni, lapsiani, koiraani, vanhempiani sekä varmaan Erästä... En voisi kuvitellakaan että sen tunteen vuoksi ja kokemani seksuaalisen halun vuoksi pitäisi alkaa perheitä hajottamaan. Ei minun eikä Hänen.
Täytyy sanoa että omalla kohdallani se ei yhtään kirpaise että mies joskus "puuhaa" sen tuttavan kanssa. Kun ei ala "asua" siellä. Sama minulle putsaavatko ruohonleikkuria tai mitä tekevät... :-)) Asia olisi aivan toinen jos kyseessä olisi nainen. Silloin en kyllä sallisi jatkettuja tapailua. Yksi "lipsahdus" ei varmaan maata kaataisi mutta mitään tapailuja en voisi sallia. Samoin kokee mieheni, noin toisin päin käännettynä.
Ja joka kuvittelee että minä tai mieheni olisimme jotakin "elostelijoita" niin tiedoksi vaan että olemme erittäin tavallisia, työteliäitä ja vastuullisia sekä suorastaan puritaanista elämää viettäviä pienten lasten vanhempia joille lapsemme ja perheemme on kaikki kaikessa. Suhteessamme on seksiä mutta siinä on myös sitä kaikkea muuta niin paljon.
Parisuhteessahan voi sopia sen säännöt.
Jos ette loukkaannu toistenne suhteista, vaan vilpittömästi hyväksytte ne, mitä siihen on toisilla nokan koputtamista.
Sitten tietysti täytyy ottaa huomioon niiden toisten osapuolien tunteet. Mitä he odottavat?
Minusta tuo, jos jokin, on hienoa. Tiivistit asian aivan niinkuin itse sen ajattelen.
Jos molemminpuolista luottamusta löytyy, tunteet ja muuta asiat on kunnossa niin mikä kukaan on sitä tuomitsemaan.
Olen ehkä jopa vähän kateellinen ;)
Itse seukkailen naisen kanssa, joten sinällään yhteneväisyyksiä tai kokemusta ei asian tiimoilta ole.
Mutta hyvää jatkoa sinulle!