Jatkan nyt tätä tarinaani.
"Eli.. Minä kerroin viimeksi lapsuudestani.. Nyt on tulevaisuuden aika!:D
Peittelin rakkaan lapsi-ikäisen poikani Henrikin ja samalla ajattelin, kiusattaisiinko häntä koulussa. Olisi tosi kurjaa, jos hän joutuisi kokemaan saman kuin minä.. Mutta toisaalta.. Tjaa. En paina sillä mieltäni vielä. Menin omaan makuuhuoneeseeni ja rupesin lukemaan kirjaa. En kerennyt siinä kauankaan lökötellä, kun puhelimemme soi. "Lea Eiffeld puhelimessa",vastasin. "Hei.. EN muuten soittaisi, mutta.. Tämä oli pakko ilmoittaa. Isä on kuollut.." Nyyhkytti sisareni Linda puhelimessa. "Voi taivas! Ei kai?!" huusin puhelimeen."Kyllä. Mutta nyt täytyy lopettaa. Lapset huutavat. Enkä minä muutenkaan olisi soittanut, mutta kyllä kai sinunkin täytyy tietää..Mutta älä ajattele, että minä ja Dumm tykättäisi vieläkään sinusta",Linda sanoi nopeasti."Mitäh? Onko sinulla lapsia? Mitä Dummille kuuluu? Linda-kiltti! Kyllä sinä voit kertoa! Olethan sinä kuitenkin minun isosiskoni!" anelin Lindaa."Väärin, Lea, en ole isosiskosi", Linda sanoi ja läimäisi puhelimen kiinni. Tuo viimeinen lause satutti minua pahasti. Minulla ei ole isosiskoa.. EI veljeä.. Minua rupesi pakostakin itkettämään jo se, saati sitten rakkaan isäni kuolema. Minulla ei ollut ketään.. No, olihan minulla Henrik. Ei.. Minulla ei ollut ketään.
Heräsin puoliyöllä sohvalta. Minulla oli märät silmät. Olin kai nukahtanut tähän. Lähdin kävelemään sänkyyni ja näin Henrikin istuvan keittiön tuolilla. Säikähdin. "Henrik, mikä sinun on?" kysyin hämmästyneenä. Henrik istui siinö hiljaa."Mikset ole nukkumassa?" kysyin. "Minä.. Minä en saa unta äiti. En saa sen jälkeen, kun näin pahaa unta. NÄin unta, että ne jotkut Linda ja Dumm, joista sinä kerroit, tulivat luokseni ja kiusasivat minua. Sinähän sanoit, ettei ihonvärimme ole tavallinen, ja että Linda ja Dumm ovat erivärisiä. Minua pelottaa, äiti", Henrik nyyhkytti."Älä pelkää Henrik. Tulisitko minun viereeni täksi yöksi? En päästä Lindaa ja Dummia tänne. En varmasti",sanoin ja halasin poikaani. Olisi tehnyt mieleni kertoa isäni kuolemasta, mutta en voinut järkyttää Henrikiä enempää. Miksi minun piti kertoa, että Linda ja Dumm ovat sellaisia. Mieleeni hiipi pelko. Entä jos he tekevät Henrikille jotakin?"
Jatkanko vielä? Mielipiteitä ,kiitos! :D
"Eli.. Minä kerroin viimeksi lapsuudestani.. Nyt on tulevaisuuden aika!:D
Peittelin rakkaan lapsi-ikäisen poikani Henrikin ja samalla ajattelin, kiusattaisiinko häntä koulussa. Olisi tosi kurjaa, jos hän joutuisi kokemaan saman kuin minä.. Mutta toisaalta.. Tjaa. En paina sillä mieltäni vielä. Menin omaan makuuhuoneeseeni ja rupesin lukemaan kirjaa. En kerennyt siinä kauankaan lökötellä, kun puhelimemme soi. "Lea Eiffeld puhelimessa",vastasin. "Hei.. EN muuten soittaisi, mutta.. Tämä oli pakko ilmoittaa. Isä on kuollut.." Nyyhkytti sisareni Linda puhelimessa. "Voi taivas! Ei kai?!" huusin puhelimeen."Kyllä. Mutta nyt täytyy lopettaa. Lapset huutavat. Enkä minä muutenkaan olisi soittanut, mutta kyllä kai sinunkin täytyy tietää..Mutta älä ajattele, että minä ja Dumm tykättäisi vieläkään sinusta",Linda sanoi nopeasti."Mitäh? Onko sinulla lapsia? Mitä Dummille kuuluu? Linda-kiltti! Kyllä sinä voit kertoa! Olethan sinä kuitenkin minun isosiskoni!" anelin Lindaa."Väärin, Lea, en ole isosiskosi", Linda sanoi ja läimäisi puhelimen kiinni. Tuo viimeinen lause satutti minua pahasti. Minulla ei ole isosiskoa.. EI veljeä.. Minua rupesi pakostakin itkettämään jo se, saati sitten rakkaan isäni kuolema. Minulla ei ollut ketään.. No, olihan minulla Henrik. Ei.. Minulla ei ollut ketään.
Heräsin puoliyöllä sohvalta. Minulla oli märät silmät. Olin kai nukahtanut tähän. Lähdin kävelemään sänkyyni ja näin Henrikin istuvan keittiön tuolilla. Säikähdin. "Henrik, mikä sinun on?" kysyin hämmästyneenä. Henrik istui siinö hiljaa."Mikset ole nukkumassa?" kysyin. "Minä.. Minä en saa unta äiti. En saa sen jälkeen, kun näin pahaa unta. NÄin unta, että ne jotkut Linda ja Dumm, joista sinä kerroit, tulivat luokseni ja kiusasivat minua. Sinähän sanoit, ettei ihonvärimme ole tavallinen, ja että Linda ja Dumm ovat erivärisiä. Minua pelottaa, äiti", Henrik nyyhkytti."Älä pelkää Henrik. Tulisitko minun viereeni täksi yöksi? En päästä Lindaa ja Dummia tänne. En varmasti",sanoin ja halasin poikaani. Olisi tehnyt mieleni kertoa isäni kuolemasta, mutta en voinut järkyttää Henrikiä enempää. Miksi minun piti kertoa, että Linda ja Dumm ovat sellaisia. Mieleeni hiipi pelko. Entä jos he tekevät Henrikille jotakin?"
Jatkanko vielä? Mielipiteitä ,kiitos! :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinoita on aina kiva lukea, joten jatka ihmeessä! :D
Tietenkin jatkat! Sun on pakko jatkaa, tää on hyvä tarina!! ;D
Kiva tarina tuokin ;) Jatkas.