Älkää ihmiset ottako itteenne jos teillä ei ole kumppania.. mä en itse ole koskaan seurustellut ja oon monta kertaa pahasti masentunut että elämä menee hukkaan mutta nyt viime kuukausina on alkanu tuntumaan siltä että miksi ihmeessä mun pitäisi surra.. mitään?
Meinaan vaan et koska mulla ei koskaan ole ollut tyttöä, (on mul kavereita mut) sitä "omaa kultaa" (johtuu aika paljon kun oon tämmönen ei-niin-ujo poika mut ujompaa sorttia kuiteskin) että eihän mulla ole mitään aihetta surra kun en koskaan oo tullut jätetyksi tai en oo loukannu (mun mielestä) ketään jättämällä tai muuta niin miksi ihmeessä surisin sitä että mulla ei vielä ole ensimmäistä muijaa kun TIEDÄN että se tulee VÄISTÄMÄTTÄ vastaan sitten joskus...
Mulla sattuu olemaan näin vahva tunne koska nämä mun (naispuoliset) kaverit.. ja ihan tuntemattomatkin on "vihjannu" ja muutama sanonu jopa suoraankin että kyllä ne ja moni muu tyttö varmasti mut haluais ja ottais kun ne sattuu tunteen mun luonteenkin...
Mikähän pointti täs nyt oli? Teki vaan mieli kirjottaa tää tänne...
Mä oon ollu pahasti masentunut joskus just tän takia et LUULEN.. tai LUULIN että kaikilla ikätovereilla on enemmän-kuin-ystäviä seuranaan ja mulla ei mut viime kuukausina on tuntunu siltä että mitä suotta murehtia?
Mulla ei oo mihinkään kiire, oon vielä nuori..
Mähän voin keskittyä pitään hauskaa ja nauttia elämästä ja siitä, että voin tarjota itseni jollekkin tytölle sitten niin, että HÄN on MINUN ENSIMMÄINEN tyttöystäväni...
Tai, en tiedä naisten maailmasta ja ajatuksista paljoa mutta kun oon lukenu näitä juttuja, vanhat suhteet raottaa ilmeisesti välejä aika monella tai jotain...
Että tykkäisikö tyttö jos hän on ensimmäiseni ja LUPAAN (en ole vielä tuntenut sitä "tunnetta" josta monet täällä puhuu, ensirakkaudesta) taidan sitten eläytyä niin täysillä rakkauteen että pois alta...
Jos täs nyt joku pointti oli, TE, jotka olette hieman samalla tasolla kuin mä, älkää surko turhia! Varmasti saatte kumppanin.
Maailmassa on niin paljon ihmisiä ja yksinäisiä että varmasti löytyy.=)
Sitä ei pidä surra että ei oo ensimmäistä, mä en pelkää tulla jätetykskään enkä MÄ VARMASTI ensimmäistäni aio jättää, mä oon ehkä hieman kiltti luonnekkin.. mut hauskanpito ynnä muu kuuluu totta kai asiaan...
Tämä minusta... Enkä tosiaan tiedä miksi kirjotin tämän.. tuntu vaan siltä (varmaan moni muukin tekee näin).. KIITOS KUN (ja jos) JAKSOITTE LUKEE!=) Hyvät syksyt vaan kaikille...
Muuten.. kun nyt syksyisin useita masentaa kun kaikki (luonto) kuolee, tulee kylmä eikä oikeen oo mitään elämän merkkejä, pahin virhe on että alatte itse masentuun ja muisteleen menneitä.
Mä oon tän virheen monta kertaa tehnyt ja uskokaa mua: Kun todella eläydytte ajatukseen että kaikki on huonosti (lyhyesti) siitä on todella vaikeaa nousta taas ylös.
Parasta lääkettä tälle synkkyydelle on VAAN HYVÄT ja positiiviset muistot ja asiat.. jos joku tulee kaupungilla suu mutrussa vastaan älkää ottakko mallia ja hymyilkää mielummin takasin..
Ihan oikeesti, se voi pelastaa jonkun päivän.. meinaan mun päivä on aika monta kertaa pelastettu juuri näin.... KIITOS teille tuntemattomille..! =)
Ja vielä näistä.. älkää ihmiset LIIKAA kuitenkaan muistelko menneitä.. eikös se joku sanonta ollut niin että "Muisti on ihmiskunnan pahin.. vika tai joku".... Paras tapa on elää tätä hetkeä, TÄSSÄ ja NYT.
Nauttikaa elämästä! =)
Meinaan vaan et koska mulla ei koskaan ole ollut tyttöä, (on mul kavereita mut) sitä "omaa kultaa" (johtuu aika paljon kun oon tämmönen ei-niin-ujo poika mut ujompaa sorttia kuiteskin) että eihän mulla ole mitään aihetta surra kun en koskaan oo tullut jätetyksi tai en oo loukannu (mun mielestä) ketään jättämällä tai muuta niin miksi ihmeessä surisin sitä että mulla ei vielä ole ensimmäistä muijaa kun TIEDÄN että se tulee VÄISTÄMÄTTÄ vastaan sitten joskus...
Mulla sattuu olemaan näin vahva tunne koska nämä mun (naispuoliset) kaverit.. ja ihan tuntemattomatkin on "vihjannu" ja muutama sanonu jopa suoraankin että kyllä ne ja moni muu tyttö varmasti mut haluais ja ottais kun ne sattuu tunteen mun luonteenkin...
Mikähän pointti täs nyt oli? Teki vaan mieli kirjottaa tää tänne...
Mä oon ollu pahasti masentunut joskus just tän takia et LUULEN.. tai LUULIN että kaikilla ikätovereilla on enemmän-kuin-ystäviä seuranaan ja mulla ei mut viime kuukausina on tuntunu siltä että mitä suotta murehtia?
Mulla ei oo mihinkään kiire, oon vielä nuori..
Mähän voin keskittyä pitään hauskaa ja nauttia elämästä ja siitä, että voin tarjota itseni jollekkin tytölle sitten niin, että HÄN on MINUN ENSIMMÄINEN tyttöystäväni...
Tai, en tiedä naisten maailmasta ja ajatuksista paljoa mutta kun oon lukenu näitä juttuja, vanhat suhteet raottaa ilmeisesti välejä aika monella tai jotain...
Että tykkäisikö tyttö jos hän on ensimmäiseni ja LUPAAN (en ole vielä tuntenut sitä "tunnetta" josta monet täällä puhuu, ensirakkaudesta) taidan sitten eläytyä niin täysillä rakkauteen että pois alta...
Jos täs nyt joku pointti oli, TE, jotka olette hieman samalla tasolla kuin mä, älkää surko turhia! Varmasti saatte kumppanin.
Maailmassa on niin paljon ihmisiä ja yksinäisiä että varmasti löytyy.=)
Sitä ei pidä surra että ei oo ensimmäistä, mä en pelkää tulla jätetykskään enkä MÄ VARMASTI ensimmäistäni aio jättää, mä oon ehkä hieman kiltti luonnekkin.. mut hauskanpito ynnä muu kuuluu totta kai asiaan...
Tämä minusta... Enkä tosiaan tiedä miksi kirjotin tämän.. tuntu vaan siltä (varmaan moni muukin tekee näin).. KIITOS KUN (ja jos) JAKSOITTE LUKEE!=) Hyvät syksyt vaan kaikille...
Muuten.. kun nyt syksyisin useita masentaa kun kaikki (luonto) kuolee, tulee kylmä eikä oikeen oo mitään elämän merkkejä, pahin virhe on että alatte itse masentuun ja muisteleen menneitä.
Mä oon tän virheen monta kertaa tehnyt ja uskokaa mua: Kun todella eläydytte ajatukseen että kaikki on huonosti (lyhyesti) siitä on todella vaikeaa nousta taas ylös.
Parasta lääkettä tälle synkkyydelle on VAAN HYVÄT ja positiiviset muistot ja asiat.. jos joku tulee kaupungilla suu mutrussa vastaan älkää ottakko mallia ja hymyilkää mielummin takasin..
Ihan oikeesti, se voi pelastaa jonkun päivän.. meinaan mun päivä on aika monta kertaa pelastettu juuri näin.... KIITOS teille tuntemattomille..! =)
Ja vielä näistä.. älkää ihmiset LIIKAA kuitenkaan muistelko menneitä.. eikös se joku sanonta ollut niin että "Muisti on ihmiskunnan pahin.. vika tai joku".... Paras tapa on elää tätä hetkeä, TÄSSÄ ja NYT.
Nauttikaa elämästä! =)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä minä olen ylpeä sinusta, vaikka en sua tunnekaan:)
Sait minut NIIIN iloiseksi!!
Minä en ole koskaan ollut masentunut syksyllä, mutta talvi on pahaa aikaa. Silloin minä PAKOTAN itseni pihalle suu vaikka väkisin jonkinnäköisessä hymyntapaisessa virnistyksessä:)
Silloin jaksaa paljon paremmin.
Nyt mun täytyy näin virtuaalisesti halata sua kun olet noin positiivinen ihminen..*haliruts*
Ei kai tuohon voi sanoa muuta kuin ISO KIITOS!!!=)
no ISO OLE HYVÄ!!!=)
elä ihmisiks ole vastedeskin onnellinen.
haluaisin kyllä todellakin tutustua noin positiiviseen ihmiseen ja olla hänen ystävä.
Toihan oli TOSI KIVA kuulla!!! =)
Mikä jottet voisi? Vaikutat itsekin ihan todella mukavalta ihmiseltä! =)
Ystäviä ei oo KOSKAAN liikaa!! =)
no mutta.... tervehdys kaveri:)
tos on mun maili jos haluut mailailla
[email protected]
kiitos sulle ja hali sä kyllä varmaan pelastit ja pelastat monen masentuneen ihmisen päivän tuolla tekstilläsi!!;) pitääpä hymyillä muille niin kyllähän siihen yleensä vastataan ja hymyhän ei maksa mitään...Eli kaikki vaan hymyilemään :D
Joku muukin tajunnut saman asian ja vieläpä saman ikäisenä kuin itse huomasin...
Keep the Tsemp up, eiks je!
Kappas, en arvannut, että noin positiivista kommenttia tulis...
Mut sehän on PELKKÄÄ PLUSSAA!!
Munkin päivä parani VIELÄ enemmän!
Kiitoksia ihmiset, nyt lähden kotiin.
Hyvää jatkoa KAIKILLE!!! =)
No täytenee sanoa, että osa tuosta tekstistäsi oli ihan järkevää mutta osa oli vain sellaista mikä pätee sinunlaisiin ihmisiin, pidetään mielessä olemmehan yksilöitä (vaikka koulussa tota en uskokkaan.)
Mutta joo siis, okei sua ei ehkä enää haittaa jos sulla ei oo tyttöä, mutta valitettavasti en tajua tuota pointtia miksi tuon "stoorin" kirjoitit...koska kuten itse mainitsit sinulla on kavereita jopa naispuoliasia sellaisia, mikä on itseasissa aika lähellä jo sitä että mistä sen tytön sitten loppujen lopuksi saa.
Kuten sanoin tuo tyyli sopii vain joillekkin.
Mutta nyt lopetan tän pas*** jauhannan, mutta ennen sitä, nauti elämästä (öö elämä = koulu..mitä nauttimista?.) Ja muistelemaan mitä hyviä aikoja?
Miksiköhän ees kirjotin kun kumminkaan mun mielipiteellä tai jutuilla täällä ole pask** vertaakaan väliä..
Mutta öitä "ihmiset"
Noh, välillä todellakin tuntuu siltä että olisi syytä murehtia... 17 vuoden ikä saavutetaan kohta ja en seurustele... Toisaalta, se johtunee siitä että "olen liian nirso" ja hieman ujokin. :P Kyllähän minä vielä jonkun joskus löydän, johon voisin rakastua, että no worry! Vaikka huomenna, kuka sen tietää?
Onnea ja kaikkea hyvää sinulle!