OSA 2
Katariina katseli haikein mielin linnan ikkunasta ulos.
- Miten ihmeessä saan kiinnitettyä sen nuoren miehen huomion itseeni? En tiedä edes hänen nimeään!
Katariina vilkaisi kirjahyllyään ja sai idean.
- Lemmenjuoma! Ei, se on liian julmaa… Mutta minun on pakko!
Hän haki liemikirjan hyllystä ja sytytti takkaan tulen. Lemmenjuoma valmistui nopeasti.
Katariina kaatoi juoman pulloon ja muuttui lepakoksi lentääkseen nuoren miehen talon lähistölle.
- Tulen kyllä aivan kohta kotiin, kultaseni, nuori mies huusi vaimolleen oven suusta. Katariina oli piiloutunut miehen talon vieressä olevan pensaan taakse odottamaan tilaisuutta juottaa miehelle lemmenjuoma. Hän näki punaista kuullessaan miehen puhuvan ”kultasesta”.
- Ole varovainen! Kaikki puhuvat, että kaupungissa liikkuu ennen näkemättömän monia vampyyreja… Miehen vaimo sulki oven ja mies lähti kävelemään kohti puistoa.
Katariina seurasi häntä.
- Hei! Minne olet matkalla? Katariina kiirehti miehen rinnalle.
- Kauhistus kuinka säikähdin! Iltakävelyllehän minä… Kuka olet? Mies ei pimeyden takia nähnyt Katariinan olevan vampyyri.
- Olen Katariina. Kävimme joskus samaa koulua.
- En taida kyllä oikein muistaa sinua. Ai, unohdin esitellä itseni! Olen Michael.
- Haluaisitko lähteä luokseni kahville? Asun tässä melko lähellä. Voisimme jutella kouluajoista.
- No kyllähän se sopii.
Katariina ja Michael suuntasivat kohti Katariinan linnaa.
- Täälläkö sinä asut? Michael kysyi ääni hieman väristen. - Tuttuni ovat sanoneet, että täällä asuu joku vampyyri.
- Vampyyri? Mikä vitsi. Perin tämän linnan isoisältäni, kun hän kuoli, Katariina valehteli.
Michael ja Katariina astuivat sisään linnaan.
- Täällähän on aivan pimeää, Michael sanoi.
- Sähköt ovat näköjään katkenneet. Tuossa vieressäsi on tuoli. Istu siihen, niin haen meille juotavaa.
- Öh, selvä.
Katariina haki kahvia ja lisäsi tilkan lemmenjuomaa Michaelin kupilliseen.
- Kiitos. Lämmin kahvi tekeekin hyvää, kun on niin kolea ilma.
Katariina katsoi vierestä, kun Michael joi kahvinsa. Lemmenjuoma alkoi jo vaikuttaa.
- Tuota, Michael, haluaisitko muuttaa asumaan kanssani tähän linnaan?
- Vielä kysytkin! Totta kai haluan! Sinä olet elämäni rakkaus! En voisi kuvitella eläväni hetkeäkään ilman sinua.
Katariina hymyili. Suunnitelma oli toiminut loistavasti. Ainakin tähän asti.
Elääkö Katariina koko loppuelämänsä Michaelin kanssa?
Tarina jatkuu heti kun on aikaa kirjoittaa kolmas osa.
Katariina katseli haikein mielin linnan ikkunasta ulos.
- Miten ihmeessä saan kiinnitettyä sen nuoren miehen huomion itseeni? En tiedä edes hänen nimeään!
Katariina vilkaisi kirjahyllyään ja sai idean.
- Lemmenjuoma! Ei, se on liian julmaa… Mutta minun on pakko!
Hän haki liemikirjan hyllystä ja sytytti takkaan tulen. Lemmenjuoma valmistui nopeasti.
Katariina kaatoi juoman pulloon ja muuttui lepakoksi lentääkseen nuoren miehen talon lähistölle.
- Tulen kyllä aivan kohta kotiin, kultaseni, nuori mies huusi vaimolleen oven suusta. Katariina oli piiloutunut miehen talon vieressä olevan pensaan taakse odottamaan tilaisuutta juottaa miehelle lemmenjuoma. Hän näki punaista kuullessaan miehen puhuvan ”kultasesta”.
- Ole varovainen! Kaikki puhuvat, että kaupungissa liikkuu ennen näkemättömän monia vampyyreja… Miehen vaimo sulki oven ja mies lähti kävelemään kohti puistoa.
Katariina seurasi häntä.
- Hei! Minne olet matkalla? Katariina kiirehti miehen rinnalle.
- Kauhistus kuinka säikähdin! Iltakävelyllehän minä… Kuka olet? Mies ei pimeyden takia nähnyt Katariinan olevan vampyyri.
- Olen Katariina. Kävimme joskus samaa koulua.
- En taida kyllä oikein muistaa sinua. Ai, unohdin esitellä itseni! Olen Michael.
- Haluaisitko lähteä luokseni kahville? Asun tässä melko lähellä. Voisimme jutella kouluajoista.
- No kyllähän se sopii.
Katariina ja Michael suuntasivat kohti Katariinan linnaa.
- Täälläkö sinä asut? Michael kysyi ääni hieman väristen. - Tuttuni ovat sanoneet, että täällä asuu joku vampyyri.
- Vampyyri? Mikä vitsi. Perin tämän linnan isoisältäni, kun hän kuoli, Katariina valehteli.
Michael ja Katariina astuivat sisään linnaan.
- Täällähän on aivan pimeää, Michael sanoi.
- Sähköt ovat näköjään katkenneet. Tuossa vieressäsi on tuoli. Istu siihen, niin haen meille juotavaa.
- Öh, selvä.
Katariina haki kahvia ja lisäsi tilkan lemmenjuomaa Michaelin kupilliseen.
- Kiitos. Lämmin kahvi tekeekin hyvää, kun on niin kolea ilma.
Katariina katsoi vierestä, kun Michael joi kahvinsa. Lemmenjuoma alkoi jo vaikuttaa.
- Tuota, Michael, haluaisitko muuttaa asumaan kanssani tähän linnaan?
- Vielä kysytkin! Totta kai haluan! Sinä olet elämäni rakkaus! En voisi kuvitella eläväni hetkeäkään ilman sinua.
Katariina hymyili. Suunnitelma oli toiminut loistavasti. Ainakin tähän asti.
Elääkö Katariina koko loppuelämänsä Michaelin kanssa?
Tarina jatkuu heti kun on aikaa kirjoittaa kolmas osa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
:DD
Pidän vampyyritarinoista, jatka vain. ;)
Jatka vaan minäkin pidän noista verenimijöistä..XD
Kiva tarina, jatkas.
Hieno idea laittaa sim käyttämään lemmenjuomaa lemmenongelmissa. Hiukan pidempiä jaksoja kaipaisin, mutta muuten hyvä. Innolla odotan Michaelin reaktiota, kun hän huomaa mitä on sanonut, kun se kerran naimisissakin on.. :)
tietysti jatkat! lemppareitani...