Tessin ja Jacobin tarina osa 6

gabrielle91 kirjoitti:

Odotuksenne on päättynyt, vihdoin ja viimein minulla oli aikaa jatkaa tätäkin tarinaa! :)

Muistin virkistykseksi tässä linkit edellisiin osiin ensimmäisestä osasta aloittaen:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000015063840#22000000015063840

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000015089998#22000000015089998

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000015119273#22000000015119273

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000015162431#22000000015162431

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000015193408#22000000015193408

Tess heräsi. Hän oli nukkunut viileässä arkussa pinnallisesti. Häntä ahdisti, mutta hän ei uskaltanut nousta poiskaan, jos vaikka vielä olisi päivä. Tess liikahti hiukan. Arkussa oli pimeää, mutta tyttö näki siellä hyvin. Pian arkkuun koputettiin hiljaa ja Tess työnsi kannen auki. Kellarissa, jossa arkku oli, haisi kosteus ja home. Robbie auttoi Tessin ylös tytön leposijastaan. "Nukuitko hyvin?" mies kysyi. "Emh.. Kohtalaisesti", Tess vastasi vältellen. Koko vampyyritouhu oli alkanut ärsyttää häntä ja hän kaipasi veljeäänkin. "Tänään mä opetan sulle jotain tosi hauskaa", Robbie kuiskasi ja halasi Tessiä. Tess huokaisi syvään ja lähti nousemaan rappuja ylös miehen perässä.

Jacob istui sohvalla Angelican kanssa. He olivat molemmat hiljaa, kuten yleensäkin, ja heidän välillään oli eriskummallinen yhteys. Angelica käänsi kasvonsa Jacobin puoleen. "Mikä hätänä?" hän kysyi ja siirsi kätensä Jacobin kädelle. "Ei mikään", Jacob vastasi ja nosti tytön käden harteelleen. "Onpas.. Sä mietit Tessiä, vai mitä? Se on kuule ihan kunnossa, mä tiiän sen.." Angelica silitti miehen poskea. "Nii, mut se vois edes soittaa.. Aikaa on kulunu kuiteskin jo aika paljon" Jacob vastasi. Sitten hän suuteli hellästi Angelicaa kellon lyödessä kahtatoista.

Robbie veti Tessiä perässään kohti hautuumaata. Tess vastusteli pikkuisen. "Okei, nyt me ollaan perillä", Robbie pysähtyi äkisti aukealle paikalle. "Kiva", Tess vastasi kyllästyneesti. "Mikä sulla on? Miks sä oot noin nyree?", mies kysyi hämmstyneesti Tessiltä. "Robbie, emmä tiiä haluunks mä ikuista elämää", Tess sanoi vältellen miehen katsetta. Robbien suu loksahti auki paljastaen tämän terävät, valkeat kulmahampaat. "Sä et halua? Mut mä luulin että me kuulutaan toisillemme!" Robbie korotti ääntään. "Me kuuluttiin", Tess korjasi, "me kuuluttiin ennen kuin susta tuli vampyyri. Mä rakastan sua elävänä, en kuolleena!" Tess käänsi kasvonsa toiseen suuntaan. Robbie jupatti jotakin ja huusi sitten Tessille: "Mä tiiätkö haluan tätä! Mä haluan imee verta ja mä haluan lentää ja olla yön lapsi! Jos et sä halua, niin okei, se on loppu! Mä löydän kyllä uudenkin!" Tess katsoi miestä silmät leimuten. "Hyvä! En mäkään sua tartte! Näkemiin tai ei, mä en tahdo nähdä sua enää, joten hyvästi!" Tess kirkui takaisin. Mies mulkaisi vielä kerran inhoten tyttöä, muuttui lepakoksi ja lensi jonnekin pois. Tess lyyhistyi maahan ja itki. Hän ei ollut riitaisaa tyyppiä, ei todellakaan.. Ja hän oli yhä vampyyri..

Aamu sarasti jo. Tess hortoili ympäri Stadin keskustaa. Ihmiset kiersivät tyttöparan kaukaa kuin tämä olisi kantanut tarttuvaa tautia. Tess itki. Hänestä tuntui, kuin kukaan ei olisi häntä enää tarvinnut. Ero Robbiesta oli ottanut koville. Aurinko kohosi yhä korkeammalle ja loi ensimmäiset säteensä Tessin iholle. Kipu poltteli Tessiä, mutta missään ei näkynyt varjoa. "Kuka mua edes tarvitsee, mun on parempi kuolla vaan.." Tess sopersi hiljaa. Aurinko poltti häntä yhä kovemmin, se sulatti vampyyrin ihoa kerroksittain pois.. Tess tuupertui maahan. "Tyttö tarvitsee apua!" Jostakin kuului. Tess oli aivan tokkurassa. Joku nosti hänen päätään, työnsi pullon hänen huulilleen ja pakotti juomaan. Tess nieli jääkylmää ainetta hitaasti, haluttomasti ja yskien.

"Tess? Tess kuuetko sä mua?" Jacobin ääni kantautui Tessin korviin. Tyttö kurtisti kulmiaan eikä halunnut avata silmiään. "Tess sä kuulet mua! Miten sä voit?" Jacob kyseli ilmeisen iloisesti. Tessiä särki päähän. "Mua särkee päähän", hän vaikersi. "Ai, okei.." Jacob sanoi, "mä haen sulle vettä, okei?" "Joo", Tess vastasi hiljaa. Voimat olivat kadonneet tyystin ja hän oli aivan poikki. Hän kuuli, kuinka poika astui ulos huoneesta. Tess tajusi, että hän oli elossa ja kotona, poissa vampyyrien maailman kammotuksista ja pimeydestä.

Siinäpä se.. Jatkaisinkos? :D

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä