Nivelrikko

Sheltilläni on ollut oireileva nivelrikko kyynärpäässä jo usean vuoden ajan. Olen syöttänyt sille ainakin viiden vuoden ajan jatkuvasti Lyproflexia ja hyvin on mennyt. 5-6 km:n lenkeilläkin on käyty, tosin nyt iän myötä lenkit ovat lyhentyneet. Välillä on on tietenkin ollut kipeytymis/tulehdusvaiheita ja silloin on oltu "sairauslomalla" ja tehty vain lyhyitä lenkkejä. Myös on tärkeää ettei päästä koiraa lihomaan vaan pyrkii pitämään se ihanne mitoissa.

Multa löytyy nyt 10-vuotias, 55 kiloinen uroskoira, jolta löytyi nivelrikkoa 3-vuotiaana. Koira ei tuolloin ollut vielä minun (me tutustuimme vasta koiran ollessa 7-vuotias), mutta näin silloinen omistaja on kertonut. Lausuttu niveliä ei ole, mutta lääkärin arvio koirasta oli silloin ollut kyseessä on vain lievää rikkoa. Koira sai tuolloin Cartrophen-kuurin (neljä pistosta viikon välein), joilla vaiva helpotti. Varma en noiden jälkeisistä vuosista ole, sillä ymmärtääkseni koiraa ei tuolloin muulla tavoin lääkitty/hoidettu. Koira pysyi hyvässä kunnossa kahdeksan vuoden ikään saakka, jolloin kyynäret alkoivat taas renkata ja tällä kertaa oikein tosissaan. Koira, joka ei koskaan valita eikä itke, huusi ja ulvoi kipua. Nopeasti lääkäriin, kuvat luusyöpien ja muiden varalta, diagnoosi: vaikea nivelrikko. Koira sai taas saman pistoskuurin, joka helpotti selvästi oloa. Lisäksi aloin syöttää koiralle Artrophlex- nimistä valmistetta (en ole varma oikenkirjoituksesta ja liian laiska mennäkseni lääkekaapista katsomaan ;) ), joka tuntuu osaltaan helpottavan koiran oloa. Meillä on tainnut käydä myös vähän hyvää tuuria, sillä pistoskuuria ei vieläkään ole tarvinut uusia eikä kortisoniin ole edes koskettu! Joka päivä jaksan sitä ihmetellä, että näin hyvin voi yleensä käydä..

Koira on nyt 10-vuotias, ja vaiva on pysynyt melko hyvänä. Muita vanhuuden huolia on noussut tuon nivelrikon yli ja se on meillä nykyään lähinnä kakkos tai kolmosvaiva. Kun 8-vuotiaana koira alkoi huutaa ja nivelrikko oli siis pahentunut, laitettiin paino ja liikunta syyniin. Ruoka vaihtui hiukan kevyempään, ettei tuo (lihomiseen taipuvainen) herra saa lisää kiloja ja pitkät lenkit jätettiin ohjelmasta kokonaan pois. Sen sijaan käydään lyhyempiä lenkkejä useammin päivässä koiran jaksamisen mukaan, jotta koiran lihaskunto pysyisi edes kohtuullisena. Uiminen olisi mitä loistavinta liikuntaa, mutta tämä sesse se ei valitettavasti ui :-/

Pahimpina päivinä joita nytten on ollut oikeastaan hyvin vähän, olen antanut lisäksi kipulääkettä pieniä määriä. Tässäkin olen hyvin kranttu, sillä jätkämme on iästään huolimatta melkoinen menijä, ja jos kipu ei yhtään hidasta vauhtia, se juoksee ja hyppii itsensä aivan läkähdyksiin, jonka jälkeen jalka särkee taas pitkään. Mahdollisimman vähällä kipulääkkeellä yritän päästä siitä syystä.

En tiedä, oliko tästä niinkään sinulle apua, mutta yksi kohtuuonnellinen tarina, jossa 10-vuotiaskaan ei vielä tuosta syystä ole rampa :) Koiraa kuuntelemalla pääsee jo pitkälle.

Terveitä ja huolettomia päiviä sinulle koirallesi!