Ajattelin tässä väsätä jonkinlaista tarinaa. :) Kaikkea ei voi tapahtua Simssissä... :D
___
Hei. Olen Marissa, 15-vuotias teinityttö. Asun Outolaaksossa perheeni kanssa. Perheeseeni kuuluu äitini Minttu-Maria, isäni Petri, pikkusiskoni Siru ja Susanna sekä pikkuveljeni Mikael. Siru on lapsi, Susanna ja Mikael taaperokaksosia.
Kerron näin alkuun hieman itsestäni. Olen vaaleahiuksinen, hoikka tyttö ja tavoitteeni on perhetavoite. Minulla on harmaat silmät, ne ovat periytyneet isältäni. Luonteeltani olen melko siisti, suht kiltti, toimelias, aika ujo ja leikkisä. Olen tarkalleen samanluontoinen kuin äitini. Paras ystäväni on Julie Linnakivi, punatukkainen ja nätti tyttö rikkaasta perheestä. Voisi luulla, että hän on hienohelma ja ylpeä, mutta sitä hän ei todellakaan ole. Hän haluaisi pelastaa koko Simlandian rasismista ja huonoista oloista. Mutta mitäpä 15-vuotias pystyisi yksin tekemään. Julien vuoksi olenkin liittynyt hänen itseperustamaansa järjestöön, Pelastetaan Maailma Yhdessä (eli PMY). Tosin järjestössä on tällä hetkellä vain kaksi jäsentä...
"Marissa, ylös jo! Aamiainen on jo pöydässä ja koulubussi tulee tunnin päästä!" kuulin äänen ihanan uneni läpi ja avasin vastahakoisesti silmäni. Isäni oli huoneeni ovella hiukset sekaisin. Siltä isä näytti aina aamuisin. "Hmmhjoojoo", mumisin vastaukseksi ja nousin. Talsin alakertaan, jossa äidillä ja isällä oli täysi työ kaksosten kaitsemisessa. Jokainen aamu oli tällainen, riehakkaat taaperot eivät millään olisi halunneet istua syöttötuolissa paikallaan. Niinpä he olivat keksineet, että ruokaahan voi heitellä, varsinkin toisia simejä päin... Vilkaisin olohuoneeseen: Siru istui sohvalla tuijottaen televisiota, sieltä tuli hänen lempilastenohjelmansa, Jeppe ja Kumpparit. Samaa ohjelmaa minäkin olin lapsena töllöttänyt joka aamu.
"Moi Marissa, et ikinä arvaa mitä on tapahtunut!" sanoi Julie minulle heti ensimmäiseksi kun menin koulubussiin (josta meinasin taas vaihteeksi myöhästyä). "No?" kysyin. Miten ihmeessä Julie kuulosti noin innokkaalta? "Jarkko pyysi mua yhteen", hän kuiskutti korvaani ja punastui. "TÄH? Wau! Siistiä! Ja sähän sanoit kyllä?!" mä innostuin. "Joo-o", Julie sanoi ja punastui yhä syvemmin. Olin onnellinen bestikseni puolesta, hän kun oli tykännyt Jarkosta koko teini-ikänsä...
Jatkanko...? Anteeksi tämmöinen hieman lyhyt aloitus..
___
Hei. Olen Marissa, 15-vuotias teinityttö. Asun Outolaaksossa perheeni kanssa. Perheeseeni kuuluu äitini Minttu-Maria, isäni Petri, pikkusiskoni Siru ja Susanna sekä pikkuveljeni Mikael. Siru on lapsi, Susanna ja Mikael taaperokaksosia.
Kerron näin alkuun hieman itsestäni. Olen vaaleahiuksinen, hoikka tyttö ja tavoitteeni on perhetavoite. Minulla on harmaat silmät, ne ovat periytyneet isältäni. Luonteeltani olen melko siisti, suht kiltti, toimelias, aika ujo ja leikkisä. Olen tarkalleen samanluontoinen kuin äitini. Paras ystäväni on Julie Linnakivi, punatukkainen ja nätti tyttö rikkaasta perheestä. Voisi luulla, että hän on hienohelma ja ylpeä, mutta sitä hän ei todellakaan ole. Hän haluaisi pelastaa koko Simlandian rasismista ja huonoista oloista. Mutta mitäpä 15-vuotias pystyisi yksin tekemään. Julien vuoksi olenkin liittynyt hänen itseperustamaansa järjestöön, Pelastetaan Maailma Yhdessä (eli PMY). Tosin järjestössä on tällä hetkellä vain kaksi jäsentä...
"Marissa, ylös jo! Aamiainen on jo pöydässä ja koulubussi tulee tunnin päästä!" kuulin äänen ihanan uneni läpi ja avasin vastahakoisesti silmäni. Isäni oli huoneeni ovella hiukset sekaisin. Siltä isä näytti aina aamuisin. "Hmmhjoojoo", mumisin vastaukseksi ja nousin. Talsin alakertaan, jossa äidillä ja isällä oli täysi työ kaksosten kaitsemisessa. Jokainen aamu oli tällainen, riehakkaat taaperot eivät millään olisi halunneet istua syöttötuolissa paikallaan. Niinpä he olivat keksineet, että ruokaahan voi heitellä, varsinkin toisia simejä päin... Vilkaisin olohuoneeseen: Siru istui sohvalla tuijottaen televisiota, sieltä tuli hänen lempilastenohjelmansa, Jeppe ja Kumpparit. Samaa ohjelmaa minäkin olin lapsena töllöttänyt joka aamu.
"Moi Marissa, et ikinä arvaa mitä on tapahtunut!" sanoi Julie minulle heti ensimmäiseksi kun menin koulubussiin (josta meinasin taas vaihteeksi myöhästyä). "No?" kysyin. Miten ihmeessä Julie kuulosti noin innokkaalta? "Jarkko pyysi mua yhteen", hän kuiskutti korvaani ja punastui. "TÄH? Wau! Siistiä! Ja sähän sanoit kyllä?!" mä innostuin. "Joo-o", Julie sanoi ja punastui yhä syvemmin. Olin onnellinen bestikseni puolesta, hän kun oli tykännyt Jarkosta koko teini-ikänsä...
Jatkanko...? Anteeksi tämmöinen hieman lyhyt aloitus..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuntuu mukavalta tarinalta.. Tässä ensimmäisessä osassa ei kyllä tapahtunut paljon mitään, mutta luulempa että Marissan elämässä tapahtuu paljon kaikkia kivoja käänteitä.
Minäkin haluaisin katsoa sarjaa Jeppe ja kumpparit, se kuulostaa kivalta.. X)
Onko nimi Marissa O.C.stä? :)
Plussaa siitä että en huomannut yhtä ainutta kirjoitusvirhettä. Hienoa! :)
Onko Juliekin O.C.stä? (Se on yksi lempiohjelmistani, siksipä kyselen.. :D)
Okei, myönnän että nimi Marissa on "pöllitty" OC:stä (vaikken kyseistä sarjaa seuraakaan).
Niin, olisipa semmoinen sarja oikeastikin olemassa kuin Jeppe ja kumpparit.. :D
En edes tajunnut että Juliekin on eräs OC:n hahmo.. :o
Julie on Marissan äiti ja naimisissa Calebin eli Kirstenin isän kanssa. Tästä tulee semmoinen hassu tilanne, että Julie on Kirstenin äitipuoli.. :P
Oi voi, mitäs minä nyt selittelen.. Tuo oli varmaan ihan turha tieto. Ja minähän en katso O.C.stä joka ikistä jaksoa, en tietenkään... :)
Kannattaa jatkaa!
Eikä tuo haittaa vaik se oli vähä lyhyehkö alku-
jatka, hyvä alku. :)
... miten sä keksit?!varmaa äikän numeroki joku 8-10! sano, miten sä osaat keksiä nuita tarinoita?
kiitos- :)
Äikännumeroni on 8.. Oon aina tykänny kirjoittaa tarinoita, ja nämä Sims-aiheiset vaikuttavat tosi tosi mukavilta. :) Kun sille päälle sattuu niin tuntuu että kirjoittaminen onnistuu tosi hyvin. :D
..Ensin isä oli ovella ja yhtäkkiä alhaalla "taistelemassa" taaperoitten kanssa. Ymmärrän, että se meni sinne sinä aikana kun Marissa nousi, mutta sze tuntui niin äkkinäiseltä. :)
Jatkappas.
Kivakiva, jatka