Olen suunnittelemassa muuttoa lapseni kanssa miesystäväni lähelle. Tässä olisi mahdollisuus uuteen perheeseen ja sitä kautta turvalliseen tulevaisuuteen. Unohtamatta tietenkään rakkautta. Mies asuu 180 km:n päässä meistä. Tyttäreni on nyt 2v 10kk.
Erosimme exän kanssa jo, kun tytär oli muutaman viikon vanha. Isä on saanut tulla alussa katsomaan tytärtään miten on halunnut ja en ole laittanut mitään ehtoja tms. Halusin, että heidän välilleen kehittyisi edes jollain muotoa hyvä suhde. Isä on saanut tähän astikin olla yhteydessä tyttäreensä niin paljon kuin on halunnut. Virallinen sopimus on ollut se jokat.vkonloppu ja ilta viikolla. Tämä sopimus ei ole kuitenkaan edes pitänyt, sillä isä on tullut extemporee katsomaan tytärtään. Saattanut soittaa esim. tänään ja kysyä jos huomenna voi tulla. On sit pari tuntia ja osan siitäkin tilittänyt mulla suhteensa kiemuroita... Mutta pointti siis on, että tyttö ei ole ollut isänsä luona sovitun mukaan, koska isä on kuitenkin laittanut omat menot aina etusijalle. Ymmärrän kyllä, että toki on työkiireitä, opiskelukiireitä ja sellaista hyväksyttävää. Mutta ajattelen vanhemmanrakkauden olevan vahvempaa, kuin kutsuvierastilaisuus uudessa baarissa. Tällaiset "edustustehtävät" menevät isällä etusijalle. Ja vaikka ystävän tuparit. Tiedän, että jos oikeasti on hyvä isä, niin oma lapsi ja vierailuvkonloppu menee etusijalle. Tällä hetkellä olen ollut tyytyväinen, että tyttö näkee isäänsä edes silloin tällöin.
No kysymys kuuluu: jos muutamme miesystävän paikkakunnalle, tai vaikka yhteen, kenen velvollisuus on huolehtia tapaamiseen liittyvistä yksityiskohdista? Minun vai isän. Esim. matkoista ja maksuista? Yleensä sovittavissa kaiketi, mutta pelkään, että isä ei hyväksy muuttoa. Koska se vaatisi häneltä sopeutumista ja joustamista ja hän ei ole joustava ihminen yhtään. Aina oma etu ensiksi. Häntä ärsyttää, että autottomana ihmisenä tapaamiset aiheuttaisivat työtä. Plus että tapaamiset pitäisi tietää ja suunnitella etukäteen. Olen minäkin tyttöä isän luokse vienyt bussilla ja olemme yhdessä miesystävän kanssa vieneet ja hakeneet autolla joitain kertoja.
Emme muuttaisi maanääriin. Tapaamiset voisi saada toimimaan, jos siihen sitoudutaan. Kaikki.
Millaisia kepulikonsteja exä voi tielleni laittaa? Jos ei halua, että muutamme. Tyttö on valitettavasti yhteishuollossa. Ex halusi, että olisimme kirjallisesti sopineet, että tyttö asuu puolet ja puolet, vaikka tarkoitus ei ole se, eikä se nytkään toimisi. Asumme eri kaupungeissa (pk-seudulla). Hän halusi sen paperin vain tukia varten, että olisi saanut asuntotukea. Siitäkin haukkui, kun en suostunut.
Että jos joku osaa valistaa millaisessa pinteessä olen? En todellakaan anna exän määräillä elämääni. Tyttäreni saisi turvallisen ja hyvän elämän toisessakin kaupungissa ja tutustuisimme uusiin kavereihin jne. Ja tasapainoisemman.
Erosimme exän kanssa jo, kun tytär oli muutaman viikon vanha. Isä on saanut tulla alussa katsomaan tytärtään miten on halunnut ja en ole laittanut mitään ehtoja tms. Halusin, että heidän välilleen kehittyisi edes jollain muotoa hyvä suhde. Isä on saanut tähän astikin olla yhteydessä tyttäreensä niin paljon kuin on halunnut. Virallinen sopimus on ollut se jokat.vkonloppu ja ilta viikolla. Tämä sopimus ei ole kuitenkaan edes pitänyt, sillä isä on tullut extemporee katsomaan tytärtään. Saattanut soittaa esim. tänään ja kysyä jos huomenna voi tulla. On sit pari tuntia ja osan siitäkin tilittänyt mulla suhteensa kiemuroita... Mutta pointti siis on, että tyttö ei ole ollut isänsä luona sovitun mukaan, koska isä on kuitenkin laittanut omat menot aina etusijalle. Ymmärrän kyllä, että toki on työkiireitä, opiskelukiireitä ja sellaista hyväksyttävää. Mutta ajattelen vanhemmanrakkauden olevan vahvempaa, kuin kutsuvierastilaisuus uudessa baarissa. Tällaiset "edustustehtävät" menevät isällä etusijalle. Ja vaikka ystävän tuparit. Tiedän, että jos oikeasti on hyvä isä, niin oma lapsi ja vierailuvkonloppu menee etusijalle. Tällä hetkellä olen ollut tyytyväinen, että tyttö näkee isäänsä edes silloin tällöin.
No kysymys kuuluu: jos muutamme miesystävän paikkakunnalle, tai vaikka yhteen, kenen velvollisuus on huolehtia tapaamiseen liittyvistä yksityiskohdista? Minun vai isän. Esim. matkoista ja maksuista? Yleensä sovittavissa kaiketi, mutta pelkään, että isä ei hyväksy muuttoa. Koska se vaatisi häneltä sopeutumista ja joustamista ja hän ei ole joustava ihminen yhtään. Aina oma etu ensiksi. Häntä ärsyttää, että autottomana ihmisenä tapaamiset aiheuttaisivat työtä. Plus että tapaamiset pitäisi tietää ja suunnitella etukäteen. Olen minäkin tyttöä isän luokse vienyt bussilla ja olemme yhdessä miesystävän kanssa vieneet ja hakeneet autolla joitain kertoja.
Emme muuttaisi maanääriin. Tapaamiset voisi saada toimimaan, jos siihen sitoudutaan. Kaikki.
Millaisia kepulikonsteja exä voi tielleni laittaa? Jos ei halua, että muutamme. Tyttö on valitettavasti yhteishuollossa. Ex halusi, että olisimme kirjallisesti sopineet, että tyttö asuu puolet ja puolet, vaikka tarkoitus ei ole se, eikä se nytkään toimisi. Asumme eri kaupungeissa (pk-seudulla). Hän halusi sen paperin vain tukia varten, että olisi saanut asuntotukea. Siitäkin haukkui, kun en suostunut.
Että jos joku osaa valistaa millaisessa pinteessä olen? En todellakaan anna exän määräillä elämääni. Tyttäreni saisi turvallisen ja hyvän elämän toisessakin kaupungissa ja tutustuisimme uusiin kavereihin jne. Ja tasapainoisemman.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tehkö kirjallista tapaamissopimusta, se ei velvoita tapaajaa, vaan pelkästään huoltajaa!
ei velvoita, etä vanhempaa tapaamaan lasta.
siis tehdessäsi sopimuksen olet lupautunut siihen etä vanhemman pompotteluun, hän saa tavata ja sinun pitää antaa tavata tytärtänne (lapsen etu) mutta hänen ei ole velvollisuutta täyttää tätä kohtaa, se on ihan hänen mielivallassaan.
tyttäreni kohdalla on käynyt samoin, isä aina vetoaa sopimukseen ja niihin parillisiin viikonloppuihin, vaan kun ne osuvatkin vaikka jouluun, juhannukseen, vappuun uuteenvuoteen, silloin on oma meno etusijalla. siis hän myös tapaa vain kun hänelle sopii.
muuttaa voit hyvinkin minne haluat, sitä ei tuo yhteishuoltajuus estä, ainoastaan tapaamiset pitää hoitaa puoliksi, siis hän hakee lapsen jokatoinen kerta ja palauttaa ja taas sinä hoidat jokatoisen tapaamisen kulut, siis matkat.
olen näitä hoitanut vapaaehtoisena työntekijänä elatusvelvollistenliitossa, siitä tiedän tämän lain. on omalla kohdallani käynyt niin että paperissa seisoo lapsi muutta isälle heti kun hän saa asiat järjestykseen, asunnon ja ne. sitä päivää on lapsemme odottanut jo 16 vuotta, isä ei edes tapaa lastaan. sopimus ttehtiin yhdessä kun erottiin lapsi oli tuolloin 1v.
lapsen ollessa 5v soitti lastenvalvoja ja pyysi tekemään uuden paperin, siinä lupaan antaa lapsen isälle jos hän haluaa, lupaan myös vapaat tapaamiset.
nyt lapsi 17 vuotta, hän kerran sanoi että odottaa sitä päivää kun mennään isän kanssa jäätelökioskille. sanoin ei sitä tule, johon lapsi että mutta odottamasta ette voi kieltää.
onnea sinulle ja uudelle perheellesi, toivottavasti asiat järjestyy.
kyllä voit muuttaa, tapaamiset hoituu tai sitten ei hoidu, riippuu isästä haluaako tavata.
ota itse yhteys lastenvalvojaan mene puhumaan asiasta hänelle, ehdota uutta sopimusta ja hän ottaa asian puheeksi lapsen isälle.
on muuten väärin luulla, että jos lapsi asuu puoliksi, että molemmat vanhemmat saisi tukia. vain se jonka luona lapsi on henkikirjoilla saa asumistukea, toinen ei. tämä on kelan pyrokratiaa.
Etä on yksin lain nojalla kyllä vastuussa matkakuluista tavatessaan lastaan.
On ollut asiasta yhteydessä kanssa viranomaisten kanssa.
niinpä, etää ei rangaista, vaikka ei lastansa tapaisikaan sovittuina aikoina, mutta lähiä kyllä rangaistaan, jos ei pilkuntarkasti noudata sopimusta.
Kummatkin vanhemmat ovat velvollisia huolehtimaan tapaamiskuluista - elatuskyvyn suhteessa. Tästä on olemassa useita korkeamman oikeuden päätöksiä - laki ei ota kantaa tähän paitsi että laki velvoittaa vanhempia edistämään lapsen suhdetta toiseen vanhempaansa.
Ei vanhempi rangaista jos eivät noudata sopimusta - mutta sekä lähille että etälle voidaan asettaa uhkasakko jos ei luovuta lasta toiselle siten kun on sovittu.
Kyllä ensisijaisesti tapaava vanhempi on se joka matkakulut ja oleskelukulut maksaa. Itse käyn juuri oikeutta tapaamisista ja tuomari minulle nimenomaa sanoi, että minun ei lähivanhempana ole mikään velvollisuus maksaa isän tapaamiskuluja. Toki asiasta voi aina valittaa ja jokainen tilanne tutkitaan tapauskohtaisesti. Jos tapaava vanhempi on varaton ja lähivanhemmalla on varaa, niin oikeus saattaa velvoittaa lähivanhempaa maksamaan esim. puolet. Mutta lähtökohtaisesti tapaava vanhempi vastaa lapsen matkakuluista.
mä en pystynyt yhden kaupungin sisällä vaihtamaan asuntoa lasten kanssa, koska vuokran antaja vaati kirjallisen luvan lasten isältä muuttoon lasten kanssa!!! Isä ei tietenkään sitä antanut. Eli Isä pystyy vaikuttamaan todella moneen seikkaan eron jälkeen. Ei kannata koskaan suostua yhteishuoltajuuteen, vaikka muka tuntisit miehen TOSI hyvin..
"yhdessä" hankitun ja aikaansaadun lapsen kanssa ei sitä "yhdessäolon" meininkiä viedä loppuun asti - eronkin jälkeen. Vähin mitä lapsen edun kannalta voi lähivanhempi tehdä on,että ei pyri viemään lasta pois isän ulottuvilta.
Tiedän toki, että on pakoilevia/hankalia, kypsymättömiä vanhempia, puolin jos toisin, mutta olkaa sentään aikuisia, jos kumppani ei kykene olemaan. Toisen on oltava - pitkällä
tähtäimellä.
ei semmoista paperia voi eikä saa vaatia. kysypäs vaikka lastenvalvojalta.
ihmisillä ei ole tietoa mitä se yhteishuoltajuus tarkoittaa, ei siinä ole mitään mielivaltaa tarkoitus käyttää.
se on lyhyesti, oikeus tavata lasta, saada tietoa koulusta ja hoitopaikasta ilman lähivanhemman suostumusta, saa myös tietoa ja päättää lapsen asioista jos vaikka joutuu sairaalaan.
passia ei voi estää saamasta, sen puoltaa lastenvalvoja jos toinen heittäytyy hankalaksi.
saa tavata lasta, vaan ei ole pakko tavata.
»Ei kannata koskaan suostua yhteishuoltajuuteen, vaikka muka tuntisit miehen TOSI hyvin..»
Minä taas en missään tapauksessa olisi suostunut luovuttamaan lapseni äidille yksinhuoltajuutta eikä hän sitä pelkällä omalla luvallaan olisi saanutkaan.
Nyt on siis yhteishuoltajuus.
Meidän tilanne toki kokolailla erilainen kuin aloittajalla..