Siis ei mikään pieni semmonen vaan ihan jo hermoille asti käyvä. Uroskoira. Lähdetään lenkille -vinkuu (mikä nyt voisi olla vielä ihan normaalia), tullaan lenkiltä pihalle -vinkuu edelleen (uikuttaa, tekemisen puutettakin, mutta lähinnä narttuja...). Käännytään isommalta asfalttitieltä hiekkatielle -vinkuu (tietää pääsevänsä tuttuun paikkaan, ei aina yksi ja sama paikka, peuhaamaan/riehumaan...hänestä kivaa, mutta ei malttia odottaa perille).
Ja sitten kaikkein raivostuttavin. Lenkillä näkee toisen koiran pitkänkin matkan päähän, ei riehu tai vedä, mutta armoton uikutus/vinkuminen alkaa ja pahenee lähemmäs päästäessä ja jos on narttu, koko kylä kuulee...jos on uros alkaa ärinä. Ei ole vihainen (todellakaan) mutta yrittää ärinällä pomottaa..nostaa karvat ym. Vaikka toinen uros ärähtää ei mitään vaikutusta...ärisee ja vinkuu ja roikkuu myös uroksen takapuuolessa...ärisee ja vinkuu, jos ei toinen laske selkään...mikään ei tehoa, kiellot tai toisen koiran ärähdykset...takapuolessa roikkuminen ja ärinä/ vinkuminen jatkuu...sama nartun kanssa, mutta silloin ei niin ärise vinkuu ja vonkuu. Aika sekavaa, mutta mitähän pitäs tehä...Onko muita hyviä neuvoja, kun PALLIT POIS!
Ja sitten kaikkein raivostuttavin. Lenkillä näkee toisen koiran pitkänkin matkan päähän, ei riehu tai vedä, mutta armoton uikutus/vinkuminen alkaa ja pahenee lähemmäs päästäessä ja jos on narttu, koko kylä kuulee...jos on uros alkaa ärinä. Ei ole vihainen (todellakaan) mutta yrittää ärinällä pomottaa..nostaa karvat ym. Vaikka toinen uros ärähtää ei mitään vaikutusta...ärisee ja vinkuu ja roikkuu myös uroksen takapuuolessa...ärisee ja vinkuu, jos ei toinen laske selkään...mikään ei tehoa, kiellot tai toisen koiran ärähdykset...takapuolessa roikkuminen ja ärinä/ vinkuminen jatkuu...sama nartun kanssa, mutta silloin ei niin ärise vinkuu ja vonkuu. Aika sekavaa, mutta mitähän pitäs tehä...Onko muita hyviä neuvoja, kun PALLIT POIS!
Vastaukset 2
Vanhimmat
rotu, mikähän sukupuoli, mikähän ikä...
Yleisesti ottaen on niin, että koira tekee mitä haluaa, jos sitä ei siitä kielletä.
Itselläni on ollut aikas monta dobberia monien muiden koirien lisäksi.
Tämä viimeinenkin (tällä hetkellä 8kk) vinkui kyllä pentuna ajoittain tietyisssä tilanteissa.
Vaan kun tein selväksi, että tässä talossa ei vingu mikään muu kuin muoriskan visakortti, niin eipäs ole enää yrittänyt hoputtaa ruokaansa vinkumalla. Tai mitään muutakaan sen puoleen...
Niin rotu on kultainen noutaja, uros, ikää 2v. eli ikä varmasti vaikuttaa jonkun verran ja hormoonit hyrrää. Ei todellakaan vingu ruokaansa tms. Vinkumiset liittyy vaan ja ainoastaan koirien kohtaamiseen ja intoon lenkille lähdössä tai ehkä turhautumiseen. Ja koiran kanssa kyllä touhutaan, mutta huomiotahan ei voi kokoajan saada, kun on omiakin touhuja. Kielletty on, mutta ihan sama miten..ei lopu vinkuminen...tuntuu, että olis parempi jos ei vinkumista huomioisi (niin ainakin pentuna neuvottiin) mutta ei tunnu sekään aina tehoavan ja pakkohan on älähtää, jos jatkuu ja jatkuu... Olisko ideoita, muuta kun kiellot, vai loppuukohan kun ikää (huokaus) joskus tulee. Onko kellään kokemusta leikkauksesta, rauhoittuuko, vai olisko parempi ootella, kun on tosiaan vasta 2v...itte en oikeen haluis, ettei muuten koiran olemus muuttus. On tosi lutunen ja kiltti sekä touhukas, en haluis nössöä sohvaperunaakaan siitä.... :)