Kuinka moni tuntee et on menettäny kaverinsa täysin kun ne on alkaneet seurustelemaan?
Kun mun kaveri seurustelee ja tuntuu ettei sillä riitä yhtään aikaa mulle, hyvä ko nähdään kerran viikossa pikasesti, muulloin pitää olla poikakaverin kans. Aika suuri muutos siihen et ennen nähtiin melkein päivittäin.
Kyl olen joskus niitten kans ollu kolmistaan liikkeellä mut eipä se kovin kivaa oo ko ne ei pahemmin minun olemassa oloa sillonkaan huomaa.
Ymmärrän tietenki että ne haluaa olla kahestaan mut pitäs mun kaverin minutki muistaa...ollaan me sen verran kauan kavereita oltu. Varsinki kun se tietää ettei mulla ole kavereita kovin paljon...se on oikeestaan ainoa jonka kanssa mie liikun missään. On ollu illat ja viikonloput hieman yksinäisiä, kotona istuksimista.
Onko kohtalotovereita? Miten ootte kertoneet kaverillenne tunteistanne? Vai ootteko ees kertoneet?
Kun mun kaveri seurustelee ja tuntuu ettei sillä riitä yhtään aikaa mulle, hyvä ko nähdään kerran viikossa pikasesti, muulloin pitää olla poikakaverin kans. Aika suuri muutos siihen et ennen nähtiin melkein päivittäin.
Kyl olen joskus niitten kans ollu kolmistaan liikkeellä mut eipä se kovin kivaa oo ko ne ei pahemmin minun olemassa oloa sillonkaan huomaa.
Ymmärrän tietenki että ne haluaa olla kahestaan mut pitäs mun kaverin minutki muistaa...ollaan me sen verran kauan kavereita oltu. Varsinki kun se tietää ettei mulla ole kavereita kovin paljon...se on oikeestaan ainoa jonka kanssa mie liikun missään. On ollu illat ja viikonloput hieman yksinäisiä, kotona istuksimista.
Onko kohtalotovereita? Miten ootte kertoneet kaverillenne tunteistanne? Vai ootteko ees kertoneet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
asiassa, mutta sen olen kokenut että kaveri -jostain kumman syystä- lakkaa kokonaan pitämästä yhteyttä.
kaverit katoaa...
mulle kävi noin viime vuonna
käy..mun kaveri on tässä seurustellu jo 2 vuotta.ollaan asuttu koko ikämme toisiamme vastapäisissä taloissa ja ollaan samanikäisiä joten ollaan vietetty koko lapsuus ja nuoruus yhessä..ny ku kaveri alko seurustelee ei sillä koulun ja pojan jälkee mulle jää kovin paljo aikaa..ä oon sitä nähny viimeks täs 3 kuukautta sitte.et nykyään mä nään sitä vaan suunnilleen kerran kahessa kuukaudessa.eikä olla enää niin läheisiä, koska ei tuu puhuttua kaikista asioista niiku enne pysty..tässä on välit vähän viilentynyt.harmi vaan..
Mulle ja avokille meinas käydä niin että keskityttiin niin syvästi toisiimme että kaverit uhkas jäädä taka-alalle. Mulla vaihe kesti vain pari kuukautta joten mitää vahinkoa ei ehtiny tapahtua, mutta avokki sai tehdä vähä enemmän töitä kavereidensa suhteen. Se ku oli suljettu jo osaksi pois piiristä. Nyt on kuitenki taas kaikki ok ja kaverit molemmilla.
Mulla on käyny kyllä jokseenki samalla lailla että kaveri on alannu seurustella eikä aikaa riitä sitte enää kavereille. Älä ole siitä surullinen, jos kaveri ei tosiaan tajua lopettaa sitä, niin ei hän ole kaverisi. Mun entisen kaverini kävi sen verran köpelösti, että etenivät nopeasti ja kavereita ei enää ollut kun oli itse laiminlyönyt. 5 vuotta olivat yhdessä kunnes jätkä jätti ja nyt jäi ilman kavereita. Olen ehkä ilkeä, mutta mulla ei ole mielenkiintoa ainakaan alata rakentaamaan uudestaan suhdetta ihmiseen joka on tämän tempun tehnyt.
Nyt avokkini kaveri tekee samaa. Uhraa kaiken ajan tyttöystävälleen. On alkanu jo vähä syrjäytyä kavereistaan. Avokki yrittää olla myötäilevä mutta en ymmärrä kuinka sitä jaksaa. Kerrankin oli määrä tavata tuolla 30 kilsan päässä ja kun avokki pääsi sinne niin kaveri onkin tyttöystävänsä luona eikä päässyt tulemaan. Eikä ilmoittanut asiasta.
Älä murehdi sitä kuinka sut unohdetaan, vaan mieti mitä tapahtuu jos tulee heille tulee ero. Yritä saada se kaveris järkiinsä, koska jos ero tulee, ei hänellä oo yhtään ystävää jäljellä. Eikä sitä paitsi ole järkevää että poikakaverista tulee se ainoa ystävä.
Mä oon kuullu kanssa siitä,että kaverit jää varjoon kun seurustelee,joten oon yrittänyt pitää kavereihin mahdollisimman hyvät välit- vaikka haluan olla tietty myös poikaystäväni kanssa.
En puhu kavereilleni pojustani paljoo mitään,sillä tuntuu että vähintäänkin yhtä ärsyttävää olisi pajattaa ainoastaan hänestä "Voi,kun se on niin ihana!".."Vitsi ne silmätkin on niin seksikkäät..".."Rakastan sitä ihan hulluna,mutta en tiedä onko meidän suhde vakava.." ja lopulta "Yhyy se jätti mut,ja petti vielä yhen toisen kaa,en kestä!!!" ja sitä rataa xD Tuollainen puhuminenhan (ja pojan kehuminen)olisi kamuista varmaan aika kamalaa,ja voisi saada kateelliseksi,sillä heillä ei ole ketään..
Olen yrittänyt olla mahdollisimman hyvä ystävä,ja toivon että se on onnistunut..
Mutta vielä lisäkysymys:
Nyt yksi ystävistäni on alkanut ärsyttäväksi.Hän huutelee poikaystäväni nimeä kaikille joiden en välttämättä haluaisi tietävän,ja hän puhuu välillä tosi kovaan äänen esim "AI JAA,OLITTEKOS TE EILEN SIELLÄ KAUPUNGILLA KAKSIN.." tms.Hän myös sanoo kundiani rumaksi (vaikkei hän ole) ja esittää ärsyttäviä epäilyjä..Ja ärsyttää muutenkin.Miksi?
Totta tuo mitä puhuit ettet juuri kavereille puhu. Voi vain kuvitella kuinka ärsyttävää se olisi. Ja onkin.
Kaveristasi. Luulen että tyyppi on joko mustasukkainen tai "vain" kateellinen. Tuntuu että yrittää saada sussa kaikki mahdolliset epäilyt liikkeelle jotta suhde epäonnistuisi. Älä mene mukaan siihen, anna sen huudella jos huutelee. Miksi et haluaisi joidenkin ihmisten tietävän? Tulee se kuitenkin jossain vaiheessa esille.
ei toi ole reilua sua kohtaan. vaikka seukkaaki, ni kyllä kavereitaki pitää muistaa..
sano sille suoraan miltä susta tuntuu
Juu vähän sama tilanne.. Parisen kuukautta sitten kaksi hyvää kaveriani seukkasivat(siis molemmilla jätkäkamu) ja minä taas en. Ensinnäkin tapaaminen noin koulun ulkopuolella jäi aika vähille, kun nää molemmat vietti aikansa enimmäkseen poikakavereidensa kanssa, ja toiseksi oli myös hiukan ulkopuolinen olo niiden Lassi tätä ja Leevi sitä -juttujen keskellä. Nyt tosin tilanne muuttunut, mutta oli kyllä välillä sellanen olo, että vois olla uusien kavereiden etsintä paikallaan..
En tiedä oisko paha sanoa suoraan sille kaverille, silleen nätisti, mutta kuitenkin että ois kiva nähdäkin joskus..
Homma on se että, kun kaveri alkoi seurustelemaan yhden muijan kanssa, niin minä en tapaillut heitä, se muija oli täys idiootti...
Oli alkuaikoina ensin pihkassa meikään, sitten passitin sen mun kaverille... (pidä tuo) :D
Sitten noin puolen vuoden jälkeen näytti ettei se etene mihinkään, ehkä olivat noin pari kertaa suudellu...
Tyttö jätti, meni ystväni parhaan kaverin kanssa yhteen, nykyään eivät uskalla saman katon alla olla...
"Lapsellista" totesimme yhteen ääneen kun jauhoimme paskaa ja listasimme bändejä...
Sama juttu,ku kaveri tai silloinen bestis alkoi seurustelemaan.
Se on kauhea tunne kun ystävä jonka on tuntenut vaikka koko ikänsä ja se ystävä on kertonut pyhimmätkin salaisuudet sulle niin joku jätkä jonka on kerennyt tuntea 3kk niin sille kertoo kaikki salaisuudet vaikka itse on vaivan kans hoivannu ystävyyttä ja saanu luottamuksen vuosien varrella...
Maailma on epäreilu joskus.
Itse olen periaatteessa samassa tilanteessa. Itsekin kylläkin tällä hetkellä seurustelen, mutta missään vaiheessa en tietääkseni ole suuremmin laiminlyönyt silti ystäviäni. Kuitenkin eräs ystäväni, heti seurustelun aloitettuaan, teki selväksi että hänen poikaystävänsä sijoittuu hänen elämässään ensimmäiselle sijalle. "Ystäviähän voi kohdella millä tavalla vain, he pysyvät vierellä joka tapauksessa." Tällainen taitaa olla ystäväni ajatusmaailma.
Jos tämän erään ystävän luona on joitakin hänen kavereitaan, minut mukaanlukien, hän saattaa yht'äkkiä vain heittää kaikki ulos, sanoen että hänen poikaystävänsä on tulossa käymään. Hänen kanssaan on myös hyvin vaikea sopia tapaamisia, kun kaikki aika on varattu pojalle.. Joten, vaikka muilla olisikin menoa, niin kaikki tapaamiset pitää sopia juuri hänen aikataulunsa mukaisesti, jotta häntä pystyisi edes joskus näkemään.
Sinuna siis ainakin menisin juttelemaan ystävällesi. Joko tilanne helpottuu tai jatkuu ennallaan, tuskinpa siitä mitään haittaakaan on? Parhaassa tapauksessa saatte tehtyä jonkunlaisen kompromissin, jolloin ehkäpä kaikki olisivat tyytyväisiä.. Niin että tapaisit ystävääsi välillä kahdenkin. Itsekin pitäisi kai rohkaistua, ja sanoa ystävälleni suoraan, miltä tällainen tilanne tuntuu. Jos hän ei sitä itse vielä ole tässä vuoden kuluessa huomannut..