Marissa [osa 2]

Benjamina kirjoitti:

Huokaisin ja suljin television. Ei sieltä tullut mitään. Ei ollut taaskaan mitään tekemistä. Olisin voinut soittaa Julielle, että lähdettäisiinkö shoppailemaan, mutta ei hän kuitenkaan olisi tullut, koska hän oli varmasti menossa Jarkon luokse tai Jarkko oli tulossa hänen luokseen. Enkä halunnut roikkua kolmantena pyöränä, mikä minusta oli epäilemättä tullut. Koulussakin jouduin vain katsomaan vierestä kun Julie ja Jarkko nuoleskelivat. Ja koska en ollut maailman sosiaalisimpia simejä, en omistanut sellaisia ystäviä joiden seurassa kehtasi olla koulussa ilman tunnetta, että olisin jotenkin ulkopuolinen. Huokaisin uudestaan ja nousin sohvalta ylös. Läksyt olivat vielä tekemättä, ja kaksosia ja Sirua pitäisi vahtia kun isä ja äiti menisivät yhdessä ulos.
"Soita sitten jos tulee jotakin ongelmia", äiti sanoi ja tiesin mitä hän tarkoitti. Kun piti vahtia Susannaa ja Mikaelia, oli tosi kyseessä. "Äläkä anna Sirun istua koko iltaa tv:n ääressä", sanoi puolestaan isä. "Joo joo, enköhän minä selviä hengissä." Isä ja äiti hymyilivät, toivottivat onnea ja lähtivät taksilla. Suljin oven kun en enää nähnyt taksia, ja mietin, missäköhän kaksoset olivat. Menin Sirun huomeen ovelle, ja huomasin, että hän leikki siellä nukkekodilla. Yksi kolmesta tallella, mietin ja menin kaksosten huoneeseen. "Susanna ja Mikael! Missä te olette?" huudahdin. Kuulin takapihalta ääniä ja juoksin sinne. Sydämeni oli hypätä kurkkuun kun huomasin taaperoitten olevan aivan lähellä pientä lampeamme. "Senkin tuhmeliinit, ette te saa mennä ulos pimeän aikaan, varsinkaan lammen lähelle!" huusin ja otin heidät syliini. "Pöhköt." Laskin kaksoset maahan kun olimme turvallisesti sisällä ja lukitsin kaikki ovet. Enää eivät pikku kakarat päässeet karkaamaan talosta.
Heräsin puhelimen pirinään. Meni hetki, että muistin, miten minä makasin olohuoneemme sohvalla. Havahduin kunnolla, kun tajusin, että tässä talossa oli kolme villikkoa vapaana. Ryntäsin puhelimen luokse. "Marissa", vastasin. "Hei, isä täällä. Onhan kaikki kunnossa?" Olin aivan hätäinen, enhän minä tiennyt oliko kaikki reilassa, koska olin päästänyt itseni makoilemaan sohvalle ja nukahtanut siihen, mutta eihän isälle voinut sanoa että olin nukahtanut ja että lapsukaiset olivat kuka missäkin talon osassa. "Öö, on", sanoin epämääräisesti. "Ihan varmasti?" isä kysyi epäilevästi, johon vastasin varmemmin, "On on!". "Hienoa. Me tulemme parin tunnin päästä kotiin. Soita jos tulee ongelmia." Laskin luurin ja ryntäsin olohuoneesta ulos. "Siru! Siru, missä sinä olet?" huusin. "Mikael? Susanna?" Pysähdyin kuin seinään kun kuulin ääniä keittiöstä...

Kommentteja. Jatkankos?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä