aistitoiminnat

Korkein Herra on kaiken Ylin Sielu,ja sen vuoksi Korkeimman oivaltamiseen liittyy myös rakkaus.Rakkaus johtuu sielujen välisestä suhteesta.

Isä tuntee hellyyttä poikansa kohtaan,koska heidän välillään on läheinen suhde.Aineellisen maailman rakkaus on kuitenkin täynnä juopumusta.Kun elävä olento kohtaa Persoonallisuuden Jumalan,heidän välisensä rakkaussuhteen todellisuuden ansiosta rakkaus ilmenee täydessä mitassaan.

Herra ei ole sellaisen rakkauden kohde,jota värittää ruumiin ja mielen aiheuttama lika,vaan Hän on kaikkien elävien olentojen täydellinen,verhoamaton ja saastumaton rakkauden kohde.

Sillä Hän on Ylisieluna eli Paramatmana jokaisen sydämmessä.Rakkaus Herraa kohtaan herää täydessä mitassaan vasta vapautetussa olotilassa.

Tuohon olotilaan kohonneen henkilön ikuinen onnellisuus on kuin ehtymätön virta,jota ei häiritse edes täällä aineellisessa maailmassa kokemamme pelko sen katkeamisesta.

Suhde Jumalaan ei katkea milloinkaan,eikä meillä siksi ole mitään syytä suruun taikka pelkoon.Tuon suhteen tuomaa onnellisuutta ei voida selittää sanoin,ja sitä on turha yrittääkkään saavuttaa hedelmällisten toimintojen, järjestelyjen ja uhrimenojen avulla.

Meidän täytyy myös ymmärtää,että Korkeimman Henkilön eli Persoonallisuuden Jumalan ja elävän olennon välisen suhteen tuoma katkeamaton onnellisuus,jota tässä kuvailen, ylittää Upanisadien persoonattoman käsityksen.

Upanisadeissa kielletään aineelliset käsitykset melkeinpä täysin,mutta se ei merkitse sitä,että niissä kiellettäisiin myös Korkeimman Herran ylimaalliset aistit.

Aineellisia elementtejä käsittelevien lausuntojen yhteydessä myös säkeissä vahvistetaan,että kaikki Herran aistit ovat ylimaallisia,eikä minkäänlainen aineellinen samaistuminen saastuta niitä.

Vapautetuilta sieluiltakaan ei puutu aisteja,sillä muutoin heidän ja Jumalan välinen suhde ei voisi tuoda heille kummallekin esteetöntä henkistä onnellisuutta ja spontaania,keskeytymätöntä iloa.

Aineellinen lika ei saastuta Herran eikä Hänen palvojiensa aisteja.Heidän aistinsa ovat puhtaat,sillä ne ovat aineellisten syiden ja seurausten ulottumattomissa.

Harhanomainen,aineellinen energia ei pysty vaikuttamaan niihin hävetessään Herran ja Hänen yliaistillisten bhaktojensa edessä.

Aineellisessa maailmassa aistitoimintoihin liittyy aina surua,mutta säkeissä sanotaan selvästi,että Herran ja Hänen palvojiensa aistit ovat täysin vailla surua.

Aineellisten ja henkisten aistien välillä on selvä ero.Meidän täytyy ymmärtää tuo ero eikä suinkaan kieltää henkisten aistien olemassaoloa aineellisen aistikäsityksemme vuoksi.

Aineellisessa maailmassa aistit ovat täynnä aineellista tietämättömyyttä.Jokaisen tiedon auktoriteetit suosittelevat aistien puhdistaista aineellisista käsityksistä.

Aineellisessa maailmassa yksilö käyttää aistejaan tyydyttääkseen itseään,kun taas henkisessä maailmassa aisteja käytetään oikealla tavalla niiden alkuperäiseen tarkoitukseen eli Korkeimman Herran tyydyttämiseen.

Tälläinen aistien käyttö on luonnollista,ja niinpä henkisessä maailmassa aistinautinto on jatkuvaa.Aineellinen saaste ei keskeytä sitä ,koska aistit ovat siellä henkisesti puhdistuneet.

Yliaistillisen suhteen kummatkin osapuolet jakavat myös yhtälailla henkisten aistien tuoman tyydytyksen.Koska henkisessä maailmassa toiminta on rajatonta ja jatkuvasti laajentuvaa,siellä ei ole tilaa aineellisille yrityksille eikä keinotekoisille järjestelyille.

Yliaistillista onnellisuutta kutsutaan nimellä brahma-saukhyam.