ajokammo kolarin jälkeen

Liina

Ajoin kaksi vuotta sitten kolarin risteyksessä, jossa minulla oli väistämisvelvollisuus. Kyseessä oli pieni kylätie ja ainakin täällä päin on sellanen ajatusmaailma paikallisten suhteen, että näillä pienillä teillä risteävältä tieltä tuleva väistää. No, niin ajattelin minäkin, mutta ikävä kyllä ei kolarin toinen osapuoli. Hän tuli pimeässä risteyksessä eteeni rysäyksellä ja seurauksena ajoneuvot lunastukseen ja toiselta osapuolelta katkesi pari luuta. Muutenkin melko perseelleen menneiden kuukausien jälkeen kolari ei liiemmin ilahduttanut ja alkujärkytyksen / -v***utksen jälkeen pääsin asiasta suht helposti yli. Pakotin itseni ajamaan, ettei kammoa syntyisi ja hyvin kaikki tuntuikin alussa menevät. Mutta nyt kun en ole pitkään aikaan liiemmin ajellut, olen erittäin epävarma ratissa ja kaupunkiajo kammottaa todella paljon. Välillä ajaminen tuntuu hirveältä piinalta ja saan jopa paniikin kaltaisia epätodellisia tuntemuksia. Ja se ei ainakaan itsevarmuutta lisää! Nyt olen ajatellut taas pakottaa itseni ajamaan, etten jämähdä paikoilleni. Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia ja miten tästä ajokammosta on päästy irti?

10

3362

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Aika parantaa

      On samanlaisia kokemuksia. Minäkin "pakotin" itseni auton rattiin takaisin, muuten olisi ajot jääneet ajamatta. Tosin alkuun mieheni istui vieressäni henkisenä tukena. Kaupunkiajossa ei niinkään pelota, siellähän nopeudet ovat huomattavasti pienempiä, mitä valtateillä.

      Noudatat vain sääntöjä ja olet erityisen tarkkana, ja annat itsellesi aikaa, ajan myötä helpottaa, mutta ensimmäisen puoli vuotta tai vuosi voi olla pahinta.
      Aja siis omaa ajoasi, ja anna kiireisten mennä menojaan. Turvallista matkaa!

      • Liina

        Ajattelinkin joku kerta pakottaa jonkun kavereistani mukaan henkiseksi tueksi. ;) Toisin sanoen tarvittaessa hyppäämään ratin taakse, jos paniikki iskee päälle. Tiedän kyllä, että aika varmasti parantaa, mutta alkuun pääseminen tuntuu hieman pelottavalta...


      • Aika parantaa
        Liina kirjoitti:

        Ajattelinkin joku kerta pakottaa jonkun kavereistani mukaan henkiseksi tueksi. ;) Toisin sanoen tarvittaessa hyppäämään ratin taakse, jos paniikki iskee päälle. Tiedän kyllä, että aika varmasti parantaa, mutta alkuun pääseminen tuntuu hieman pelottavalta...

        Ilman muuta alkuun pääseminen pelottaa, etenkin jos on kulunut aikaa, kun on viimeksi ollut ratin takana.Olisikohan helpompaa mennä "askel kerrallaan"? Vaikka alkuun rauhallisella alueella,maaseudulla, siitä sitten kohti kaupunkialuetta, ja joku viereen istumaan. Tärkeintä on, että itse luottaa ja uskoo itseensä, vaikka toinen kuinka vakuuttaisi, että osaat ja pystyt, se ei aina auta.
        Olisiko rauhallinen sunnuntai hyvä aika aloittaa?


      • Liina
        Aika parantaa kirjoitti:

        Ilman muuta alkuun pääseminen pelottaa, etenkin jos on kulunut aikaa, kun on viimeksi ollut ratin takana.Olisikohan helpompaa mennä "askel kerrallaan"? Vaikka alkuun rauhallisella alueella,maaseudulla, siitä sitten kohti kaupunkialuetta, ja joku viereen istumaan. Tärkeintä on, että itse luottaa ja uskoo itseensä, vaikka toinen kuinka vakuuttaisi, että osaat ja pystyt, se ei aina auta.
        Olisiko rauhallinen sunnuntai hyvä aika aloittaa?

        Olen kyllä maaseudulla ja pikkukunnissa ajellut, mutta se kaupunki tässä eniten pelottaa. Pitää kuitenkin vaan mennä ja nimenomaan ajaa pelko pois. :)


      • mukavaa
        Liina kirjoitti:

        Olen kyllä maaseudulla ja pikkukunnissa ajellut, mutta se kaupunki tässä eniten pelottaa. Pitää kuitenkin vaan mennä ja nimenomaan ajaa pelko pois. :)

        Mulla on kanssa samoja oireita autoillessa,ei kaupunkiajossa vaan maantiellä.Tykkäsin ajaa vielä pari vuotta sitten ja ajoin paljon mutta yks kaks tuli tunne että ei tuu mitään.En ole ajanut kolaria ja ollut mitenkään hankalassa tilanteessa itse mutta yksi tuttu on ollut auttamassa aika isossa kolarissa,olisiko alitajuntaan jäänyt sitten tuo asia ja tuntuu että oma ajo on nyt kärsinyt kohta 2v.Yritän kyllä ajaa mutta pelko on taustalla ja ehkä laukaisee sen jännityksen ja tulee tunne et ei tuu mitään.Lääkäri ei oikein usko ,käskee vaan ajamaan ja silloin kun joku istuu vieressä ajo on okei,mutta kun yksin niin alkaa panikointi.Mistä johtuu???Jos muillakin oireita niin kertokaa miten ootte selvinneet.


      • Liina
        mukavaa kirjoitti:

        Mulla on kanssa samoja oireita autoillessa,ei kaupunkiajossa vaan maantiellä.Tykkäsin ajaa vielä pari vuotta sitten ja ajoin paljon mutta yks kaks tuli tunne että ei tuu mitään.En ole ajanut kolaria ja ollut mitenkään hankalassa tilanteessa itse mutta yksi tuttu on ollut auttamassa aika isossa kolarissa,olisiko alitajuntaan jäänyt sitten tuo asia ja tuntuu että oma ajo on nyt kärsinyt kohta 2v.Yritän kyllä ajaa mutta pelko on taustalla ja ehkä laukaisee sen jännityksen ja tulee tunne et ei tuu mitään.Lääkäri ei oikein usko ,käskee vaan ajamaan ja silloin kun joku istuu vieressä ajo on okei,mutta kun yksin niin alkaa panikointi.Mistä johtuu???Jos muillakin oireita niin kertokaa miten ootte selvinneet.

        Mukava tietää, että en ole ainoa. Kolarin jälkeen ajo sujui ihan hyvin, tosin hieman extrajännitystä oli havaittavissa. Kesällä pitäisi töiden takia ajella melko paljon, ja nyt pitäis uskaltaa vain lähteä hakemaan takaisin sitä ajovarmuutta. Ei vain ole niin helppoa, kun tuntuu jo etu käteen siltä, että paniikkihan siellä iskee. Mut pakko kai se on vaan lähteä... Kunhan saan jonkun mukaan.


      • mukavaa
        Liina kirjoitti:

        Mukava tietää, että en ole ainoa. Kolarin jälkeen ajo sujui ihan hyvin, tosin hieman extrajännitystä oli havaittavissa. Kesällä pitäisi töiden takia ajella melko paljon, ja nyt pitäis uskaltaa vain lähteä hakemaan takaisin sitä ajovarmuutta. Ei vain ole niin helppoa, kun tuntuu jo etu käteen siltä, että paniikkihan siellä iskee. Mut pakko kai se on vaan lähteä... Kunhan saan jonkun mukaan.

        Mäkin luulin olevani ainoa joka panikoi,mut en sitten näköjään ole.Se on vaan niin paskamaista ku on toisista riippuvainen ja kun vielä on tykännyt ajaa.
        Nyt päätetään että selvitään tästä touhusta ja ei anneta paniikille valtaa.Toivon sulle turvallista matkaa ja yritän myös itse selvitä tästä ongelmasta,ei lannistuta.


      • Liina
        mukavaa kirjoitti:

        Mäkin luulin olevani ainoa joka panikoi,mut en sitten näköjään ole.Se on vaan niin paskamaista ku on toisista riippuvainen ja kun vielä on tykännyt ajaa.
        Nyt päätetään että selvitään tästä touhusta ja ei anneta paniikille valtaa.Toivon sulle turvallista matkaa ja yritän myös itse selvitä tästä ongelmasta,ei lannistuta.

        Nimenomaan ärsyttää just se, että ennen pidin ajamisesta ja olin juuri silloin kesällä, jonka loppu puolella kolahti, saannut itselleni melko hyvän ajovarmuuden ja luotin itseeni ratissa. Mutta samoin - onnea vaan sullekin pelon selättämisessä! Tulikin just loppuviikolle pakollista ajoa, joten jos se vaikka siitä lähtisi pikku hiljaa katoamaan...


    • liikene

      säännöt ennen kun lähdet ajelemaan..

    • Mä ajoin ihan ammatikseni autoa, kun sattu pieni onnettomuus. Onnettomuus ei ollu mitenkään kiinni minun tekemisistäni. Minunhan oli pakko siis lähtee hyvin pian onnettomuuden jälkeen ajamaan, kun se oli ammattini.

      Sit tuli kovat kivut ja jouduin lopettamaan työt. Tykkäsin kuiten ajella omalla autolla edelleen. Sitten kun sairastelin niin tulot romahti ja jouduin laittamaan oman auton seisontaan.

      Nyt, kun minulla ei ole kohta vuoteen ollu autoa, pelkään lähteä ajamaan. Pelkään istua kenenkään kyytiin. Pelkään yleensäkin olla osallisena liikenteessä. Ongelman tekee vielä suuremmaksi se, että pelkään myös julkisia kulkuneuvoja. Kotipaikkani on yli 800 kilometrin päässä. Eli eipä sielläkään kauhean usein tuu käytyä ja kun lähden liikkeelle niin rauhoittavia menee paljon.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?

      Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko
      Ikävä
      99
      1556
    2. Kerran oltiin mekin kahdestaan

      Saanko sanoa, että minua kyllä vähän huvitti jälkeenpäin? Olit kuin vapiseva jänis ketun vieressä valmis loikkimaan paik
      Ikävä
      13
      1246
    3. Ozzy Osbourne on kuollut

      Kevyet mullat ja R.I.P. Ei soi enää Paranoid.
      Maailman menoa
      234
      1243
    4. Persut yritti estää somalinaista väittelemästä lääketieteen tohtoriksi

      Yrittivät saada hänet lähihoitajakouluun, vaikka pärjäsi hyvin koulussa. Nyt hän on yliopistossa väitellyt lääketieteen
      Maailman menoa
      270
      1132
    5. Jos nainen harrastaa seksiä

      Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi
      Ikävä
      179
      1013
    6. Naiset, naiset

      Älkää antako painonne nousta. Naisella ylipaino ei ole hyvä.💝
      Ikävä
      141
      1010
    7. Pihlaja-puulle

      Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos
      Ikävä
      15
      1009
    8. Oikeasti, voitais mennä kahville

      ja jutella niin kuin normi-ihmiset. Kyllä toivon sitä. En pelkää kohdata enkä istua sun kanssa samassa pöydässä. Miten o
      Ikävä
      81
      999
    9. Yritin keväällä unohtaa sinut nainen

      mutta siinä kävi niin, että ikävä tuli korkoineen takaisin. Niin että mikä taikavoima sinulla on minuun, sitä joutuu mie
      Ikävä
      33
      842
    10. No mitä nyt

      Ollaanko vaiko eikö olla? Miehelle.
      Ikävä
      74
      839
    Aihe