Poika 2,5kk ja nukkumaanmeno on täyttä tuskaa. Kun huomataan että poika on ollut jo aika kauan hereillä ja alkaa haukotella niin viedään omaan sänkyyn. Mutta ei sillä sekunnilla kun pää tyynyn saavuttaa alkaa sydäntäsärkevä huuto! Vaikka kuinka yrittää tyynnytellä niin ei auta, poika huutaa hiestä märkänä. Lopulta on aina turvauduttava hätäkeinoon nro.1, eli vaunuihin takapihalle. Sinne nukahtaa samantien. Aamusta iltaan saakka kaikkien unien kanssa sama juttu. Päivällä onkin ihen jees nukkua päikkärit ulkona mutta että nykyään joutuu saman tekemään jo aamullakin. Yöunille poika menee kiltisti ja yön nukkuu hyvin. Toki herää kerran-pari syömään mutta nukahtaa saman tien uudestaan. Alkaa olemaan kyllä aika rankkaa tämä jatkuva unihuuto. Mistä ihmeestä tiedän koska olisi oikea aika laittaa unille ettei huutoa tule vai onko se vaan niin että tämä tapaus huutaa jokatapauksessa?
Ei ole kiva käydä edes kyläilemässä missään kun tietää että unen aikaan se huuto taas alkaa...Ja muu kuin vaunut ulkona ei unta tuo. :(
Ei ole kiva käydä edes kyläilemässä missään kun tietää että unen aikaan se huuto taas alkaa...Ja muu kuin vaunut ulkona ei unta tuo. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli just samanlaista.helpotus tuli kun kaploin typykän .kokeiles
Meillä on ollut nukuttaminen aina vaikeaa ja iltanukuttaminen on kaikkein vaikeinta. JOudumme aina heijaamaan pojan uneen ja siltikin se saattaa huutaa ennenkuin nukahtaa. Nyt tuntuu että nukutus on hieman helpottanut (poika nyt 4kk1vko). Luulenpa että ikä on alkanut tehdä tehtäviään. Siltikin päivällä nukutan pojan usein pihalle. Tiedän että nää nukutusitkut on rassaavaa ja kauhulla usein ajattelee etukäteen seuraavaa päiväunta mutta luulenpa että teilläkin alkaa helpottamaan kun hieman vaavi vanhenee.
kuulostaa tutulta. iltanukutus on mailläkin vaikein mutta olemme löytäneet oman keinon selvitä myös siitä.
pyrimme toistamaan joka nukutuksen yhteydessä samat rutiinit: kun poika (8vkoa) pari kertaa haukottelee, tiedetään että unen tulo on lähellä. sitten alkaa levoton jalkojen ja käsien vispaus. kohta ynistään ja ehkä itkeskellään, silloin viimeistään sanotaan tälle, että "nyt lähdetään nukkumaan!"
kävellään poika sylissä makuuhuoneeseen ja hyssytellään huutavaa poikaa sylissä niin kauan että rauhoittuu. unilaulua lauletaan ja hieman heijataan (ei liikaa ettei se jää tavaksi). kun poika hiljenee ja näyttää siltä että kohta kutsuu nukkumatti, sanomme aina samat sanat: "hyvää yötä, äiti/isi laskee sinut omaan sänkyyn, siinä on hyvä nukkua."
lasketaan poika koppaan ja hyssytellään samalla. taputellaan ehkä pepulle tai vain pidetään kättä päällä. näin pyritään siihen että hän nukahtaa vasta omassa sängyssä. jos hän kuitenkin (kuten yleensä pari kolme kertaa) alkaa huutaa sängyssään, nostamme hänet takaisin syliin ja toistamme kaavan täysin samalla tavalla, hyvänyön toivotuksineenkin. näin teemme kunnes nukahtaa.
lapset ovat tietysti yksilöllisiä. tämä keino on tepsinyt meillä. rutiinia on noudatettu nyt reilun viikon ajan ja tuntuisi ainakin että helpottanut on. kannattaa kokeilla jos kärsivällisyyttä riittää, sillä sitä tarvitaan ainakin aluksi.
Meillä oli kans ongelma omassa sängyssä nukkuminen..tai siis ei-nukkuminen.
Nuista rutiineista en nyt omassa tapauksessa mee mitään sanomaan, mutta meillä kans tehtiin niin ettei annettukaan vauvelin enää nukahtaa syliin, vaikka rauhotettiinki ja "nukutettiin" sylissä.
Aina kun näytti justiinsa uni tulevan niin laskettiin omaan sänkyyn...jos tuli huuto, niin eiku takasi syliin ja juuri ennen unentuloa taas omaan sänkyyn. Niin että itse nukahtaminen tapahtu omassa sängyssä. Eikä menny ku vajaa 2 viikkoa niin "menetelmä" autto...siitä asti on uni tullu omassaki sängyssä oikein hyvin. Ehkä kerran viikossa tulee tilanne, että pitää useamman kerran hyssytellä ja tehä ko. "temput", mutta se on vähä se!
Hermoja tosiaan aluksi tarvitaan, ja kannattaaki alottaa semmoseen aikaan, ettei mitään muuta menoja tms. oo ainakaan pariin päivään (mielummin useampaan) tulossa.